Hei!
Olemme olleet aika vähän aikaa sijaisperheenä. Olemme mielestämme normaalituloinen perhe. Meillä on kolme biolasta. Mielestämme on kuitenkin pyörät ym. tarpeelliset (sukset, luistimet) tosi kalliita. Olemmekin yrittäneet kierrättää ja käyttää kirppareita. Nyt tuli yksi biolapsistamme vähän surulliseksi, kun on kinunnut tietynlaista pyörää kauan ja aina on kerrottu, että liian kallis on...
Nyt sitten sijoitettu lapsemme sai tuliterän pyörän, viimeisintä mallia, niin tulipa vähän suru meillekin, vaikka me ymmärrämme aikuiset, että sijoitettu on saanut luopua paljosta ja menettänyt ilman omaa syytään paljon. Lapset vaan eivät ainakaan heti tätä oikein ymmärrä. Miten olette hoitaneet vastaavat tilanteet? Pitäiskö lähteä osamaksulla hakemaan uutta pyörää biolapselle?
Olemme olleet aika vähän aikaa sijaisperheenä. Olemme mielestämme normaalituloinen perhe. Meillä on kolme biolasta. Mielestämme on kuitenkin pyörät ym. tarpeelliset (sukset, luistimet) tosi kalliita. Olemmekin yrittäneet kierrättää ja käyttää kirppareita. Nyt tuli yksi biolapsistamme vähän surulliseksi, kun on kinunnut tietynlaista pyörää kauan ja aina on kerrottu, että liian kallis on...
Nyt sitten sijoitettu lapsemme sai tuliterän pyörän, viimeisintä mallia, niin tulipa vähän suru meillekin, vaikka me ymmärrämme aikuiset, että sijoitettu on saanut luopua paljosta ja menettänyt ilman omaa syytään paljon. Lapset vaan eivät ainakaan heti tätä oikein ymmärrä. Miten olette hoitaneet vastaavat tilanteet? Pitäiskö lähteä osamaksulla hakemaan uutta pyörää biolapselle?
Vastaukset 16
Vanhimmat
mitä tulee materiaan. Ei sijoitettu lapsi varmastikaan ensisijaisesti tarvitse tuliterää tavaraa, vaan rakkautta, jota omat vanhemmat eivät hänelle pysty syystä tai toisesta tarjoamaan.
Meillä on myöskin biologiset lapset saaneet aina käytettyjä polkupyöriä, suksia, luistimia ja vaatteitakin. Sellainen sopimus on ollut, että kasvun loputtua saavat uudet pyörät yms. jos niille käyttöä on.
Sijoitetuille on ostettu enemmän uutta, kun sijoittajakunnat erikseen harrastusvälineistä korvaavat, mutta ovat he käyttäneet mallin vuoksi myös toisten vanhoja, eihän tällainen kierrätyshenkinen voi ostaa esim. uutta suksipakettia lapselle jolle varastosta löytyy sopiva vanhemman lapsen edellistalvinen, silloin uutena urheilukaupasta ostettu.
Biologiset lapsemme eivät ole jostain syystä kiinittäneet huomiota siihen, että nämä nuorimmat ovat saaneet enemmän uutta harrastusvälinettä kuin he, sen verran ollaan kyllä "lipsuttu", että neljästä biologisesta nuorin sai ensimmäisen uuden pyöränsä jo 12-vuotiaana pyöräkaupan syysalesta.
Tuli vaan ajatus säästämisestä ja miksei vaikka polkupyöristäkin. Ne me tosin ostettiin ennenkuin aloimme tämän säästämisopetuksen.
Katsos kun ilmainen ei oikein ole minkään arvoista.
Lapsi säästää viikkorahoistaan osan vaikka puolet, kuten alla esimerkissä, uuteen pyörään, peliin tai vehkeeseen. Niin tai käytettyyn.
Jos pyörän hinta on se minkä esim Hki korvaa n. 170€, siitä puolet 85€, = lapsen oma säästöosuus.
Jos viikkoraha on 5€ niin kuluu 4-5,5 kuukautta siihen, että oma osuus on kasassa riippuen käyttääkö 0-1 euroa viikossa muihin hömpötyksiin/karkkiin karkkiin.
Innostaa ja opettaa säästämään.
Kokeiltu on ja teemme myös lainaussopimuksia lasten kanssa, eli maksamme koko ostoksen ja viikkorahoista vähitellen lyhennetään puolet.
Lapsi saa päättää kuinka paljon viikkorahasta käyttää lyhentämiseen.
Koululaisemme on tällä tavalla hommannut itselleen, rullaluistimet, kännykän, pleikkaripelejä ja nyt on menossa omaan tietsikkaan saastäminen.
Hän säästää myös lahjana vanhemmiltaan, mummeilta jne. saamansa rahat.
Ps. Vaikka kunta joitain hankintoja korvaakin, ei se sitä tarkoita, että lapselle ne pitäisi antaa kuin Manulle illallinen, meillähän on kasvatusvastuu.
Lisäksi kotitöistä ja muista töistä, mitä haluaa tehdä saa ylimääräistä karkkirahaa.
Tässä oli paljon miettimisen aihetta sijaisvanhemmille, kuin vanhemmille yleensäkin.
Vaikka sijaislapsille maksetaan tietyt asiat, ei niiden tosiaan tarvitse tulla kuin manulle illallinen vaan aktivoimalla lapsi säästämään vaikkapa puolet hinnasta. Näin tuotteen" saaminen onkin monin verroin mieleenpainuvampaa. Samalla opettaa kärsivällisyyteen ja odottamiseen (mikä välttämätöntä elämässä).Samalla voi ajatella olevan itsetuntoa nostattavaa lapsella, että hän ITSE säästi osan esim. pyörästä.
Kaikki tämä ja nämä pienet asiat tukevat lapsen itsenäistymistä ja tunnetta että minäkin voin ja pärjään elämässä.
Hyvä kirjoitus kummamamma.
on pyöriä ostettu aina tarpeeseen. Sijoitetuilla lapsillamme on oikeus yhteen pyörään kunnan puolelta ja olemme halunneet säästää sen siihen, että lapsi ei juurikaan kasva. Tähän asti käytämme kierrätettyjä pyöriä.
Toki meillä sijoitetut lapset purnaavat juuri eniten (materialla rakkautta osoitettu) sitä vastaan, että eivät saa uutta aina ja sitten käykin siellä esim. tällaisia lauseita; kyllä ukki ostaa, äiti ostaisi kyllä mulle uuden jne.
Yhdelle sijoitetulle olemme ostaneet uudet sukset ja monot, koska on niin urheilullinen ja kova hiihtämään. Mutta biologiset ovat saaneet sitten sellaista uutta mikä heille on sopivampaa eli esim. skeittilaudan, korvalappustereot jne. Ei ainakaan pienemmät lapset ymmärrä rahan arvoa niin paljon, että osaisivat ihmetellä, miksi hän sai halvemman esineen. Lähinnä ollaan onnellisia siitä, et on saatu uutta.
Vaatteitakin ostan tarpeeseen, mutta yritän katsoa kyllä, et onko joku joka ei ole saanut pitkään aikaan uutta. Sitten ostetaan vaikka kevätjuhlaan uusi paita, jonka voi sen jälkeen ottaa käyttöön muutenkin.
Tuota en ymmärrä miksi aina ajatellaan vain, että sijoitettu on joutunut luopumaan niin paljosta. Eihän unohdeta sitä, että myös biologinen on joutunut luopumaan ja jakamaan paljon.
Erityisesti viimeinen kommenttisi pysäytti ja liikutti. Olen samaa mieltä, mutta sitä ei aina muista.
Sijoittettu lapsi on joutunut luopumaan paljosta, mutta samalla kun sijaislapsi tulee perheeseen, niin samalla perheen biolapsetkin luopuvat paljosta.
Siitä hetkestä lähtien he jakavat oman äidin ja isän sijaislasten kanssa.
Biolapset joutuvat luopumaan biolapsen oikeudesta jakamattomaan huomioon oman äidin ja isän hoivasta. Samalla he myös joutuvat luopumaan osasta äidin ja isän huomiosta, sillä jakaantuhan omien vanhempien hoiva ja huomio nyt useamman lapsen kesken.
Tavallaan sijaisperheen sijaislapsilla ja biolapsilla onkin yllätttävän paljon yhtäläisyyttä, mutta ne ilmenevät eri muodoin.
Omat vanhempani ovat toimineet juuri samoin, mikä on todella VÄÄRIN!!! Itse asiassa vanhempani eivät ole ostaneet minulle edes käytettyä polkupyörää, vaan antoivat minun pyöräni pois, eivätktä ostaneet minkäänlaista tilalle. Köyhänä opiskelijana minulla ei ole edes varaa pyörään, joten nyt minulla ei sellaista ole.
Miksi sijaislasten asioiden pitäisi olla paremmin kuin biolasten?! Mielestäni oman lapsen pitäisi AINA olla vähintään yhtä tärkeä kuin sijoitetun!!! Ovathan sijoitetut omillekin vanhemmilleen tärkeimpiä. Tuskin yhdellekään sijoitetun lapsen vanhemmalle tulisi mieleenkään korvaansa lotkauttaa sijaisperheen biolapsen kohtalolle!!!!!
Sijaislapsista kunnalta saatu raha pitää "sijoittaa" myös sijaislapsiin. Vanhempasi tekisivät väärin, jos eivät toimisi niin.
Ai väärin, kun ostetaan pyörä lapselle kun juuri sen ostamiseen on rahat saatu? Ja ostetun materian määräkö sitä mittaa kuinka paljon kenestäkin välitetään.
Asiat ovat siis sijoitetulla lapsella paremmin kun hän saa aivan uuden pyörän?Ja siis ihan kaiken muun ihan ihka uutena.. Mikähän mahtaa olla taustalla ettei sinulla ole ollenkaan pyörää, köyhyys se varmasti sitten.
Aika outoa että vanhempasi ottivat perheeseen yhden lapsen lisää asumaan jos kerran sinun harrastuksiin ym. ei pystytä rahaa sijoittamaan.
Kyse ei ole siitä, että minulle ei osteta pyörää SOSSUN rahoilla, vaan ylipäänsä siitä, että minun pyöräni ANNETTIIN POIS, enkä edes saanut rahaa pyöröstäni tms. Uutta pyörää minulle ei ole ostettu MILLÄÄN rahoilla, kun sen sijaan sijaislapsilla on tuliterät piolkupyörät. Että näin...
Yhteiskunnan tulisi maksaa uudet polkupyörät ja muut harrastusvälineet. Onneksi teidän kaltaisia ihmisiä on olemassa. Kiitos ja voimia jaksamista!
Kiitos kaikille vastanneille. Tämä meidän oma surusilmämme on 7-vuotias biokuopus. Hän on todella joutunut luopumaan monesta asiasta sijoitetun hyväksi. Olemme pitäneet sylissä ja keskustelleet asioista, mutta lapsi on kuitenkin lapsi. Hän on ollut avosylin ottamassa "pikkusisarta" meille, eikä tietenkään todellisuus ole vastannut ihan odotuksia. Paljon on opittu, mutta joitain asioita ei voinut käsittää aikuinen, saatikka sitten lapsi. Siis miten paljon sijaisperheenä toimiminen muuttaa arkea ja lasten asemaa perheessä. Olemme nyt päättäneet ostaa ainakin jonkinlaisen uudehkon pyörän myös tälle biologiselle lapselle, ja pitää vähän lisää sylissä ja jutella enemmään....
toistenkin lapset omiin koteihinsa.heistä ei koskaan tule sinun kakrusi"siskoja"
äiti on kuollut ja isää ei ole tavattavissa, että mihinkäs sitä sen lapsen työntäis???