Tänään ihan oikeesti itketti, kun katsoin itseä peilistä... Ei se, että maha on valtavan suuri, vaan se, että perse ja selkä on niin leveän näköiset. Jotenkin tämä rantakauden alkaminen on kääntäny ajatukset taas omaan laihuuteen/lihavuuteen. Tiedän, ettei sen pitäs olla raskaana olevalle (varsinkaan näin pitkällä) tärkein asia, mut masentaa, että olen ruma! Ja pelottaa, että lihavuus jatkuu sit synnytksen jälkeen... Mun kaverit on vaan laihtuneet, ja itse vain turpoan, miten tätä jaksaa?
Ryhmää, mut masentaa
ei nimeä
8723
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
minä
Ihan samaa oon itkeny, viimeks tänään!!! Vkoja on ny 26 ja turpoominen vaan jatkuu. 10kg jo tullu ylimäärästä! Et oo siis ainoo joka painii tän ongelman kans... koitetaan jaksaa ja rutistetaan jostain adrenaliinia laihdutus spurttiin synnytyksen jälkeen :)
oo ainoita :) Mä pelkään kanssa et en saa näitä kiloja enää pois! Viikkoja 23 ja kiloja tullu melkein 10 :( Ennen raskautta oli painoindeksi 20 enkä oo muuten lihonu helposti ja nyt sitte senkin edestä.. T:Norsu :)
Joo, kyllä minäkin "rumuuttani" olen itkenyt.. Paisutaan itse kukin. Mutta eihän tuo mitään ylimääräistä ole, kun paino nousee! =) Kuuluu asiaan. Melkoinen suoritus kropalta kyllä, kun ryhtyy miettimään, miten massaa voi vain yhtäkkiä ruveta kertymään, vaikka ruokailutottumuksetkin pysyisivät suunnilleen entisessä.. Että kai tän nyt vain pitää mennä näin.
Mutta sen mää kyllä opin tuossa yksi ilta "rumuuttani" itkiessäni, että raskausaika oikeasti laittaa miettimään omaa arvomaailmaansa: Jotta minusta voi tulla äiti, on minun oltava valmis luopumaan joistain asioista, kuten tietyistä kauniina pitämistä piirteistä ja suostuttava vaikka sitten rumuuteen, raskausarpiin ja roikkuviin rintoihin. Lapsen saaminen on minun ulkonäköäni tärkeämpi asia.
"Ja loppujen lopuksi, eikös äiti ollut silloin lapsena maailman kaunein nainen?"
Ihanasti sanottu, kiitos! :) Nimimerkillä myös peilikuvajaiseensa pettynyt...
Rv 19 (18 2), 10 kg ->
Raskaus todella pistää uusiksi arvomaailman sen olen huomannut. Ennen huolehdin koko ajan mitä syön ja huono oamtunto tuli jo ihan pienestä. Kesäkuun lopulla laskettu aika ja tähän mennessä tullut sitten jo 13kg lisää painoa. Lähtiessäkin oli kyllä muutama kilo ylipainoa (jäi hieman viimekesän jäätelöannoksista varastoon...), joten aika isoksi tässä on turvottu. Silti aivan mahtava olo. Ennemminkin olen ylpeä mahastani ja leveästä takapuolestani. Tottakai sitä välillä miettii, saako näitä kiloja enää ikinä pois vai jäänkö valaaksi tai vaaleneeko raskausarpeni koskaan... Mieheni on kuitenkin tukenut minua koko "turpoamisen" ajan ja hänen mielestään olen kaunis ja mahani on upea, sillä siellähän asuu meidän oma pikku kultamuru. Siinä vaiheessa, kun kuulee tuollaiset sanat unohtaa viimeistään omat kilohuolet ja miettii kuinka onnellinen olen. Että elkää hyvät ihmiset huolehtiko noin paljoa vaan ajatelkaa, että kaikki mitä tulee on vain tarpeen. Olkaa ylpeitä siitä, että se pieni asukas siellä mahassa on valinnut juuri teidät omaksi majapaikakseen! :)
Kyllähän tätä omaa olemusta on tullut kauhisteltua... välillä tuntuu tosi pahalta ja sit ku tuntuu pahalta niin sit taas tulee syötyä herkemmin ja taas tuntuu pahalta, siis jonkin sortin kierre =0
Noh itse olen jo viikolla 39 4 ja painoa tullut n.15kg...ihan liikaa mielestäni ja vielä nämä loppuraskauden turvotukset ovat lisänneet painonnousua ja muutenkin isoa oloa. Eikä oloa muuten yhtää helpota (jopa hyvienkin kavereiden/sukulaisten) kommentit: "oletpas lihonnut!"
Taitaa tänä kesänä jäädä paljastavat kesävaatteet/bikinit kaapin pohjalle =/
Itselleni kävi noin ekan raskauden kanssa. Se on kamalaa kun ei tunne kroppaansa enää omaksi. Hävettää ja inhottaa ja masentaa ja itkettää.
Jos vaan tunnekuohuiltaan pystyy niin kannattaa yrittää ajatella sitä niin päin että se on hemmetin hieno asia että kroppa muuttuu. Se on merkki siitä että kaikki on kunnossa, lapsi kasvaa ja vararavintoa kertyy imetystä varten.. ;o) Jos kamalasti ahistaa läskit niin kannattaa aloittaa "läskipäiväkirja" johon itselle merkkaa ylös ne kaikki negatiiviset fiilikset ja syyt miksi ne läskit inhottaa ja miten kovasti haluaa niistä eroon. Sitä voisitten raskauden/imetyksen jälkeen käyttää hyvänä motivaattorina laihdutuksessa! ;o)
Nyt alkaa minullakin jo taas kroppa paisumaan mutta nyt osaan jo jotenkin suhtautua asiaan paremmin. ONNEKSI.
Tsemppiä teille jotka kärsitte. Uskokaa mua kun sanon että se menee ohi. Viimeistään imetysajan jälkeen. Ja koittakaa ajatella että se "ylimääräinen" on vaan hyvästä vauvaa ajatellen. :o)