Talvi tuiskutti Lyrcariassa.Lyscar on pieni kylän pahanen. Sitä ympäröi suunnattoman iso metsä, jonka lumi peitti kauniisti laippaansa.
metsässä asusti monia olentoja. Jäniksiä, käärmeitä, hyönteisiä, karhuja, kettuja, kissoja, villikoira lauma ja etenkin todella paljon inhottavia verenhimoisin susia. Mutta kyläläiset eivät tienneet että metsässä asustaisi paljon paljon muutakin...
Tom-poika heräsi kotonaan. Hän oli nähnyt unta tytöstä, joka juoksi metsässä häntä karkuun. Tytöllä oli ollut lumenvaaleat hiuksen ja lumihiutaleista tehty hame. Se oli ollut niin todellinen uni. Tyttö oli niin kaunis. Todella kaunis, Tom ajatteli syödessään aamupalaa. Tom oli 14 vuotias poika, jolla oli musta kuriton tukka ja tummanruskeat silmät.
"-Saanko mennä ulos?" Tom kysyi äidiltään.
"-Kyllä, mutta- muista pysyä pihassa!" Tom päätti lauseen."-Jankutat sitä koko ajan, kyllä minä muistan!" Niin Tom puki päällensä paksun vaatteet ja meni ulos. Hän pyöritti muutaman lumipallon, ja heitteli niillä naapurin aasia, joka seisoi odottamassa että sen perässä olevat kärryt lastattaisiin. kerran kuukaudessa joku kyläläisistä uskaltautui läpi metsän hakemaan läheisestä isommasta kylästä ruokaa ja vaatteita.
Se oli rohkeaa se, sillä metsässä vaanivat monet pedot. Kun kärry lähti liikkeelle, Tom juoksi sen vieressä metsäpolulle asti. Sitten hän muisti ettei saanut poistua pihasta ja aikoi juuri kääntyä, kun näki todella kauniin tytön kulkemassa hypähdellen metsässä.
Hän ei nähnyt sitä tarkasti, mutta lumoava se oli. Hän empi muttä lähti sitten kuin lumottuna metsään.
Hän ajatteli vain yhtä asiaa; sitä että saisi tuon tytön kiinni. Hänen olisi pakko suudella tätä. Aivan pakko. Kun hän näki että tyttö poikkesi polulta, hän kauhistui. Äiti oli kertonut, että kerran eräs kylän poika poikkesi polulta ja pedot repivät tämän riekaleiksi. löytyi vai verta ja muutama pieni ruumiinosa.
muuta ei jäänyt. Mutta polulla oli melkein turvassa.
Hän jäi toviksi seisomaan polulle mutta nähdessään tytön katoavan yhä kauemmas ja kauemmas, hän lähti kuin transsissa kävelemään, vasten tahtoaan. Hän käveli melkein puolituntia ennekuin havahtui hereille transsista.
"-Missä minä olen.." Hän mutisi ja katsoi ympärilleen. Hän oli lumen peittämällä aukiolla, melkein vyötärölle asti lumessa kahlanneena, polkua ei näkynyt mistään. Hän kuuli kaukaa susien ulvontaa. Hän sai ajatuksen. Pedot eivät löytäisi häntä jos hän kaivautuisi lumeen, pedot eivät löytäisi häntä.
Hän kyykistyi niin ettei näkynyt enää muin pipon pää. Hän kahmaisi lunta päälleen ja odotti. odotti. odotti. Ikuisuudekta tuntuneen ajan päästä häntä alkoi paleltaa niin kauheasti ettei hän pystynyt enään liikkumaan. Minä jäädyn kuoliaaksi...Hän ajatteli ja mietti mikä kumma sai hänet poikkeamaan polulta. Hän vaistosi petojen kävelevän lumessa hänen yllään. Välillä ne tyrkkäsivät lumensa kuonoon ja ulvoivat.
Sitten hän tunsi nousevansa. Hän nousi lumesta. Joku veti häntä ylös. Hän näki sen kauniin tytön nyt aivan läheltä. Jäänsinisen-harmaan kylmät silmät. Täysin lämmöttömät. Ne näyttivät olevan lasia. Vaalea pitkän pitkä tukka laahasi maata. Hänellä oli yllään kaunis vaalea mekko ja otsallaan jääkruunu.
"-k-kiitosss..Hrrh..." Tom soperteli. Tyttö ei puhunut mitään. Se vain katsoi häntä. Tomia puistatti. Pelko tulvahti hänen ylitseen. Hän huomasi että heidät oli ympäröinyt -Klup miljoonat SUDET JA IHMISSUDET! Nehä kuuluivát vain satuihin... Ihmissudet ovat saduista... Tom ajatteli ja tuijotti tytön olan yli petoja, jotka ulvoivat ja tuijottivat takaisin suurilla silmillään.
"-Kuka s-sinä -o-o-olet.." Tom kysyi hampaat kalisten. Tyttö vain tuijotti ja tarttui hänen käteensä. Tyttö veti häntä lähemmäs tuijottaen häntä herkeämättä, hieman pelottavastikin. Lopulta Tom oli aivan tytön lähellä, niin että tunsi ihollaan tämän huuruisen , paleltavan jäisen hengityksen. Tyttö veti hänet ainavaan lähemmäs, kunnes heidän nenänpäänsä koskivat toisiaan. Hänen jäänsiniset huulensa hapuilivat Tomin suuta. Tom tunsi jäätyväsä, Tytön suudellessa. Hänen jokainen luu ja ydin jäätyi. Ainut joka ei jäätynyt, ainakaan vielä , tuntui olevan sydän. Tyttö ei päästänyt Tomia pois. Pitkän ajan kuluttua tyttö vähän hellensi otettaan ja päästi tomin pois.
Tom tuijotti Lamaantuneena tyttöä, jonka silmiin oli syttynyt ilkeä, paha, susimainen pilke. Tomia palelsi. Yhtäkkiä Tom tunsi että hänen jalkansa kasvoivat. Hän veti hanskat kädestään. Käsien sijaan hanskasta pilkisti tassu. Hän karjui, hänelle kasvoi kuono. Tyttö alkoi nauraa kolkon aavemaisesti. Tomille kasvoi karvoja. hän muuttui sudeksi. Vaatteet repesivät.
Tyttökin oli muuttunut. Tytön silmät olivat nyt punaiset. Kuin veri. Hänen Hiuksensa lepattivat, vaikkei edes tuullut kovin paljon. Tom tuijotti tyttöä pelokkaasti. Hän oli liittynyt tytön susi laumaan. Se oli loppu nyt, Tom ajatteli. jos hän palaisi kotiin sutena, äiti ja isä ampuisivat hänet, sillä eivät tunnistaisi häntä.
Hänen oli jäätävä metsään. Ikuisesti. Hän ei näkisi enää koskaan pikkusiskoaan; Riinaa, Eikä vanhempiaan. Ei kylän nättiä tyttöä Karoliinaa. Ei naapurin kissaa, killeä.
Kaikki se tytön vuoksi.
Tytön jäisen suudelman.
Tuhoavan suudelman.
Jääneidon vuoksi.
Ikuisuus.
Kuluu ikuisuus.
_________________________________________________
***Loppu***
Haluutteko jatkoo tähän?
metsässä asusti monia olentoja. Jäniksiä, käärmeitä, hyönteisiä, karhuja, kettuja, kissoja, villikoira lauma ja etenkin todella paljon inhottavia verenhimoisin susia. Mutta kyläläiset eivät tienneet että metsässä asustaisi paljon paljon muutakin...
Tom-poika heräsi kotonaan. Hän oli nähnyt unta tytöstä, joka juoksi metsässä häntä karkuun. Tytöllä oli ollut lumenvaaleat hiuksen ja lumihiutaleista tehty hame. Se oli ollut niin todellinen uni. Tyttö oli niin kaunis. Todella kaunis, Tom ajatteli syödessään aamupalaa. Tom oli 14 vuotias poika, jolla oli musta kuriton tukka ja tummanruskeat silmät.
"-Saanko mennä ulos?" Tom kysyi äidiltään.
"-Kyllä, mutta- muista pysyä pihassa!" Tom päätti lauseen."-Jankutat sitä koko ajan, kyllä minä muistan!" Niin Tom puki päällensä paksun vaatteet ja meni ulos. Hän pyöritti muutaman lumipallon, ja heitteli niillä naapurin aasia, joka seisoi odottamassa että sen perässä olevat kärryt lastattaisiin. kerran kuukaudessa joku kyläläisistä uskaltautui läpi metsän hakemaan läheisestä isommasta kylästä ruokaa ja vaatteita.
Se oli rohkeaa se, sillä metsässä vaanivat monet pedot. Kun kärry lähti liikkeelle, Tom juoksi sen vieressä metsäpolulle asti. Sitten hän muisti ettei saanut poistua pihasta ja aikoi juuri kääntyä, kun näki todella kauniin tytön kulkemassa hypähdellen metsässä.
Hän ei nähnyt sitä tarkasti, mutta lumoava se oli. Hän empi muttä lähti sitten kuin lumottuna metsään.
Hän ajatteli vain yhtä asiaa; sitä että saisi tuon tytön kiinni. Hänen olisi pakko suudella tätä. Aivan pakko. Kun hän näki että tyttö poikkesi polulta, hän kauhistui. Äiti oli kertonut, että kerran eräs kylän poika poikkesi polulta ja pedot repivät tämän riekaleiksi. löytyi vai verta ja muutama pieni ruumiinosa.
muuta ei jäänyt. Mutta polulla oli melkein turvassa.
Hän jäi toviksi seisomaan polulle mutta nähdessään tytön katoavan yhä kauemmas ja kauemmas, hän lähti kuin transsissa kävelemään, vasten tahtoaan. Hän käveli melkein puolituntia ennekuin havahtui hereille transsista.
"-Missä minä olen.." Hän mutisi ja katsoi ympärilleen. Hän oli lumen peittämällä aukiolla, melkein vyötärölle asti lumessa kahlanneena, polkua ei näkynyt mistään. Hän kuuli kaukaa susien ulvontaa. Hän sai ajatuksen. Pedot eivät löytäisi häntä jos hän kaivautuisi lumeen, pedot eivät löytäisi häntä.
Hän kyykistyi niin ettei näkynyt enää muin pipon pää. Hän kahmaisi lunta päälleen ja odotti. odotti. odotti. Ikuisuudekta tuntuneen ajan päästä häntä alkoi paleltaa niin kauheasti ettei hän pystynyt enään liikkumaan. Minä jäädyn kuoliaaksi...Hän ajatteli ja mietti mikä kumma sai hänet poikkeamaan polulta. Hän vaistosi petojen kävelevän lumessa hänen yllään. Välillä ne tyrkkäsivät lumensa kuonoon ja ulvoivat.
Sitten hän tunsi nousevansa. Hän nousi lumesta. Joku veti häntä ylös. Hän näki sen kauniin tytön nyt aivan läheltä. Jäänsinisen-harmaan kylmät silmät. Täysin lämmöttömät. Ne näyttivät olevan lasia. Vaalea pitkän pitkä tukka laahasi maata. Hänellä oli yllään kaunis vaalea mekko ja otsallaan jääkruunu.
"-k-kiitosss..Hrrh..." Tom soperteli. Tyttö ei puhunut mitään. Se vain katsoi häntä. Tomia puistatti. Pelko tulvahti hänen ylitseen. Hän huomasi että heidät oli ympäröinyt -Klup miljoonat SUDET JA IHMISSUDET! Nehä kuuluivát vain satuihin... Ihmissudet ovat saduista... Tom ajatteli ja tuijotti tytön olan yli petoja, jotka ulvoivat ja tuijottivat takaisin suurilla silmillään.
"-Kuka s-sinä -o-o-olet.." Tom kysyi hampaat kalisten. Tyttö vain tuijotti ja tarttui hänen käteensä. Tyttö veti häntä lähemmäs tuijottaen häntä herkeämättä, hieman pelottavastikin. Lopulta Tom oli aivan tytön lähellä, niin että tunsi ihollaan tämän huuruisen , paleltavan jäisen hengityksen. Tyttö veti hänet ainavaan lähemmäs, kunnes heidän nenänpäänsä koskivat toisiaan. Hänen jäänsiniset huulensa hapuilivat Tomin suuta. Tom tunsi jäätyväsä, Tytön suudellessa. Hänen jokainen luu ja ydin jäätyi. Ainut joka ei jäätynyt, ainakaan vielä , tuntui olevan sydän. Tyttö ei päästänyt Tomia pois. Pitkän ajan kuluttua tyttö vähän hellensi otettaan ja päästi tomin pois.
Tom tuijotti Lamaantuneena tyttöä, jonka silmiin oli syttynyt ilkeä, paha, susimainen pilke. Tomia palelsi. Yhtäkkiä Tom tunsi että hänen jalkansa kasvoivat. Hän veti hanskat kädestään. Käsien sijaan hanskasta pilkisti tassu. Hän karjui, hänelle kasvoi kuono. Tyttö alkoi nauraa kolkon aavemaisesti. Tomille kasvoi karvoja. hän muuttui sudeksi. Vaatteet repesivät.
Tyttökin oli muuttunut. Tytön silmät olivat nyt punaiset. Kuin veri. Hänen Hiuksensa lepattivat, vaikkei edes tuullut kovin paljon. Tom tuijotti tyttöä pelokkaasti. Hän oli liittynyt tytön susi laumaan. Se oli loppu nyt, Tom ajatteli. jos hän palaisi kotiin sutena, äiti ja isä ampuisivat hänet, sillä eivät tunnistaisi häntä.
Hänen oli jäätävä metsään. Ikuisesti. Hän ei näkisi enää koskaan pikkusiskoaan; Riinaa, Eikä vanhempiaan. Ei kylän nättiä tyttöä Karoliinaa. Ei naapurin kissaa, killeä.
Kaikki se tytön vuoksi.
Tytön jäisen suudelman.
Tuhoavan suudelman.
Jääneidon vuoksi.
Ikuisuus.
Kuluu ikuisuus.
_________________________________________________
***Loppu***
Haluutteko jatkoo tähän?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luen hetken kuluttua, mutta heti vilkaistuani tekstiä, näin tämän:
"-jotain puhetta"
Tuohon ei mielestäni kuulu tuota viivaa... vai olenko väärässä?
Emmääny tiedä... Hiukan oli kyllä kirjoitusvirheitä... Mutta jatka vaan, tarkistathan ennenkuin postaat?
Kirjoitusvirheistä ja siitä viivasta heittomerkkien lisänä huolimatta, olihan se luettavaa. Kirjoittaja on varmaan aika nuori, mutta lupaava kyllä. Aivan, isot kirjaimet kannattaa vähintään tarkistaa.