miksi suomalaiselle naiselle on niin vaikeaa pitää ulkonäöstään huolta eli toisinsanoen miksi suomalaiset naiset eivät vaali painoaan kuten naapurimaiden naiset?? luulevatko suomen naiset tasa-arvon tarkoittavan sitä että voi lihoa ja olla ylimielinen porsas ja silti häntä pitäisi palvoa.. hävettää ihan kun 15 vuotiailla tytöilläkin alkaa olla kaljamahaa nähtävissä.. aika säälittävää.
kysymys..
Naisille??
554128
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 55
Vanhimmat
lihavat naiset ovat?! Mun tuttavapiirissäni eivät ainakaan. Antaa niiden olla lihavia jotka ovat!!!
Eiköhan sullekin riitä ihan se yksi normaalipainoinen ulkolainen nainen. Kaikkia et saa taatusti.
Jos sinä näet porsaita kadulla, suosittelisin lääkitystä ja terapiaa.
no kun katsoo tuota toista sukupuolta niin eiköhän se vastaus löydy sieltä. vaikka kyllähän se niin varmaan on että miehille täytyy olla silmän ruokaa mutta naisille vissiin pitäs välttää se kaljamahanen, pahalle haiseva ja huonosti käyttäytyvä mies.
hakea joku kuuma lihaksikas latino kun ei noi suomalaiset possumunkkimiehet oikeen sävähdytä.
Ehkä suomalaiset naiset eivät ole niin miehenkipeitä kuin muun maalaiset naiset. Ei tarvitse hikoilla kuntosalilla miestä miellyttääkseen, vaan voi antaa elämänsä nautinnoille, kuten hyvälle ruualle ja pehmeälle sohvalle.
Jos oikein tarkkoja ollaan, niin eivät KAIKKI naapurimaiden naisetkaan ole missimitoissa. Joskus ihminen näkee vain sen mitä haluaa nähdä.
Ja kuka estää ottamasta vaimoa/tyttöystävää muualta? Ei kukaan.
No suomalaiset miehet taitaa olla Euroopan läskeintä porukkaa. Että siinä mielessä en kauheasti vaatimuksia esittäisi.
Siis miehet tulevat ylipainoisuustilastoissa ihan siellä naisten rinnalla, eli pata kattilaa soimaa. Miehillä on lisäksi enemmän sitä vyötärölihavuutta joka on vielä etovamman näköistä kuin isot perse naisella.
Sitäpaitsi, monessa muussa maassa naisen asema on edelleen niin surkea, että naisen status määräytyy vain hänen aviomiehensä mukaan joten naisille on tärkeämpää naida rikas/kuuluisa/arvovaltainen mies. Sitten kun sinä olet rikas, kuuluisa tai vaikutusvaltainen, TAI EDES komea, niin voit alkaa antamaan naisille joiden kanssa seurustelet, vastaavia vaatimuksia.
Ensin sun pitää tietenkin etsiä ne naiset, ja sun luonteenlaadulla sekin voi olla vaikeaa.
,,,
Esimerkiksi tuota painonhallinta-juttua? Mitä naapurimaan naiset sitten tekee painonsa pitämisen vuoksi? Minä olen suomalainen nainen enkä syö lihottavia ja rasvaisia ruokia, käyn kolmesti viikossa salilla ja lenkillä. Mikä on sinun mielestäsi sitten tarpeeksi? Pelkällä vedellä eläminen? Toivottavasti itsekin kuntoilet ja vahdit mitä syöt ja juot.
Säälittävää todellakin on ne ylipainoiset lapset, joita pääasiassa näkee Englannissa ja Amerikassa. Mutta enemmänkin nämä ihmiset surettavat, en koe mitään mielihyvää jos heitä halveksisin.
Joskus vähän arveluttaa nämä haukkujat. Läskeiksi kyllä mielellään haukutaan, mutta mikä raja on siinä kuka on läski ja kuka ei? Onko näiden henkilöiden mielestä vain läskejä ja laihoja? Miksi he eivät osaa keskittyä itseensä, vaan hakevat lohtua eläämänsä etsimällä toisista ihmisistä vikoja? Ja missä ihmeen kaupungissa nämä ihmiset elävät jos eivät ole ikinä nähneet hoikkaa suomalaista naista!?!
Syitä on varmasti monia. Mikäli vertaat suomalaisia naisia lähinnä itänaapuriemme naisiin, ero on tosiaan suuri. Kyllä Viron kaduilla tavallinen suomalainen nainen tuntee itsensä maatiaislehmäksi, kuten kuulin siellä erään suomalaisen naisen mutisevan. Mikä on mitalin kääntöpuoli? Juuri luin lehdestä, miten näille itänaapurin naisille edelleen mielletään huvitytön rooli, eli oletetaan että he korostavat naisellisuuttaan miehiä viehättääkseen. Näinhän ei toki tarvitse olla, mutta kyllä tuo leima ikävä kyllä on lujassa.
Yksi syy voi olla se että moni nainen toivoo, että katsottaisiin pintaa syvemmälle. Kaikilla ei ole edes pyrkimyksenä yrittää missi/mallimittoihin ja arvot ovat jossakin ihan muualla. Ystäväni oli kurssilla samassa huoneessa venäläisen naisen kanssa, joka oli ollut tosi vähissä varoissa. Oli pitänyt kiristää nälkävyötä ja jättää ruokailut väliin, että oli kuitenkin pystynyt kartuttamaan meikki-ja vaatevarastoaan. Kyllähän sillä konstilla tosin hoikkana pysyy ja naama nätissä kuosissa:)
Henkiset ongelmat näkyvät helposti siinä että itsestä ei jakseta huolehtia, ja ikävä kyllä Suomi taitaa keikkua näissä tilastoissa kärkisijoilla. Kansamme ei todellakaan voi henkisesti hyvin vaikka elääkin materialistisessa yltäkylläisyydessä.
Joten naisilla on täysi syy odottaa, että heitä rakastetaan sellaisina kuin he ovat, ei vain niissä tietyissä standardimitoissa, joita avaajan kaltaiset ihmiset pyrkisivät luomaan. Ei se suomalainen mieskään niin aina silmää viehätä, mutta mitä väliä sillä. Jokainen ihminen on arvokas sellaisena kuin kiloihin katsomatta.
Avaajan on turha hävetä kenenkään puolesta hänen kilojaan. Sinun ei niitä tarvitse kantaa. Omissa asioissakin on varmasti jokaisella jotakin epäkohtia, kannattaa keskittyä niiden pohtimiseen.
Venäjää matkailleena ja venäläisiä ystäviä omaavanana otimme eräällä venäjän matkalla puheeksi tämän ilmiön. Petroskoin kadut olivat täynnään kauniita huoliteltuja naisia, kaiken ikäisiä. Hiukset ovat kuin juuri kampaaja käynnin jälkeen, kynnet pitkät ja punaiset, vaatteet tyylikkäät. Petroskoilainen ystävämme kertoi että se on osa venäläistä kulttuuria, kodit ovat rempallaan ja arjessa lasketaan joka penni ravintoa varten. Se on kuulemma se ylpeys, ylpeys ja tarve päästä hyvään asemaan naimalla esim. rikas ulkomaalainen. Harvat huonosti toimeentulevat saavat venäläisen rikkaan miehen, toimeentulo tulee helpommin ulkomailta. Hyvinvointivaltioissa tämä lihavuus ongelma on, ei niinkään köyhissä maissa. Kaikki tämä on täysin järjellä selitettävissä joten koko keskustelu ihmetyttää??
Luuletko että Venäjältä ruoka on vähissä? Naiset haluavat muuten vaan olla naisellisia, myös ne jotka on naimisissa.
Lihava 15-vuotias tai nuorempi lapsi on surullista, ei hävettävää katsottavaa. Jos noin nuori on lihava, vika ei ole lapsessa vaan perheessä. Jos vanhemmat kantavat kilokaupalla karkkia kotiin ja syöttävät lapsilleen valmisruokia, ei ole ihme jos lapset lihovat. Varsinkin, jos liikunta ei maita.
todella surullista.monet lihavat lapset kärsivät masennnuksesta ja koulukiusaamisesta.milloin näitä lapsia autetaan?kuinka pahaksi tilanne pitää päästää?näistä lapsista kasvaa yleensä masentuneita ja onnettomia aikuisia.lapset tietämättään tuhoavat nuoruutensa.sitä ei saa ikinä takaisin.:(
15 vuotias jolla on kaljamaha on ylimielinen?empä usko.varmaankin kovasti onneton.
Tuli mieleen sananlasku: "Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa"... :)
Eikös avaaja odottanutkin vastauksia ja kukas niihin paremmin osaisi vastata kuin ne joita asia koskee. Tosiasia on, että kun sinä ja muutamat muut nimimerkit olette palstalla vain pottuillaksenne, teitä tyydyttäviä vastauksia on mahdoton antaa. Niitä ei yksinkertaisesti ole olemassa koska teidän pitää yrittää aina saada viimeinen sana. Tosiasia on, että kaikki suomalaiset (niinkuin missä maassa tahansa) eivät ole missinmitoissa ja siten eivät ehkä esteettisesti silmää ilahduttavia. Silti meidän ei tarvitse olemassaoloomme muilta lupaa kysellä, vaikka sellainenkin olo tällä palstalla tulee. Olen onnellinen, että painoarvot ovat itsellä ihan muissa asioissa kuin ihmissuhteita puntaroidaan.
"Olen onnellinen, että painoarvot ovat itsellä ihan muissa asioissa kuin* ihmissuhteita puntaroidaan."
*Kun
v: Oliko kyse ihmissuhteista vaiko ylipainosta? On se kumma juttu, kun täällä yrittää keskustella asiallisesti ylipainosta yhteiskunnallisena asiana(/ongelmana) niin muutamat (naispuoliset) roskapostaajat hukuttavat kaikki viestit kummallisen empatiasössötyksen alle...
Ps. Olen tyytyväinen, että olet onnellinen! :)
Olipas siellä suurensuuri kirotusvirhe, mutta onneksi tarkkasilmäinen lukija sen huomasi:)
Kun täällä on useimmilla jopa miespuolisillakin kirjoittajilla taipumus puhua viestissä myös asian vierestä, vaikkakin sitä sivuten, se ei liene kovin vakava rike. Sitäpaitsi kyllä näissä lihavuuskysymyksissä tällä palstalla tuntuu olevan suurimmassa osassa kysymys siitä onko ylipainoisella ihmisarvoa eli sitä myötä myös ihmissuhteista. Ei kannata katsoa niin yksipuolisesti asioita.
Lihavuus voi olla yhteiskunnallinen ongelma, mutta voisimme laajentaa näkökulmaa ja kysyä miksi tämä kansa ylipäätään voi niin huonosti. Olemme terveyspalveluiden suurkuluttajia, masennus on kansantauti ja silti elämme näennäisesti eräässä maapallon hyvinvointivaltioista.
Olen iloinen, että olet tyytyväinen minun onnellisuudestani. Aina en olisi voinut sanoa sitä olevani, mutta nyt olen pääsemässä itseni ja ongelmieni kanssa tasapainoon. Sillä sieltä se onni löytyy, oman puseron alta, ei mistään ulkonaisista tekijöistä.
Oletko tullut ajatelleeksi, rakas Julius, että lihavuus on muutakin kuin yhteiskunnallinen ongelma? Toki se on sitäkin, kun ajatellaan lihavia ihmisiä jonkinlaisena massana, jotka vain sairastavat ja kuluttavat liian pieneksi budjetoituja terveyndenhoitokuluja. Mutta joka asialla on kääntöpuoli. Tässä asiassa se on, että ajatellaan asiaa myös yksilön kannalta. Eikä varmaan kovin moni tämänpäivän maailmassa pelkää ilkeyttään ja välinpitämättömyyttä ole lihava. Nykypäivänä lihavana olo ei ole mitään herkkua, kuten olet voinut itsekin tältä palstalta lukea.
Olen monesti ennenkin sanonut tämän, mutta laitan sen vielä kerran tähän: ne, jotka ovat vähän pullukoita, ovat varmaan niitä oikeita herkkusuita, jotka rakastavat hyvää ruokaa, viiniä ja istuskelua hyvien ystävien seurassa. Mutta luuletko, että todella lihavat (sairaalloisen lihavat) ovat hankkineet kilonsa iloisissa illanistujaisissa? Toki niitäkin on, mutta en usko, että se riittää saavuttamaan jopa massiivisen ylipainon.
Kun kysessä on sairaalloinen lihavuus, on monella taustalla psyykkisiä ongelmia, joita ei tajua edes itse. Se musta aukko sisuksissa, joka huutaa ruokaa lohdutukseski, se on pakko muurata umpeen, että saisi edes hetken rauhan. Sinä et ehkä usko tähän, vaan sinun ohjeesi on, että liiku enemmän ja syö vähemmän. Sen mekin tiedämme, sitä ei tarvitse meille kenenkään kertoa.
Luuletko, että esim. minä olen käynyt kohta kaksi vuotta terapiassa sen takia, että olisin oppinut syömään "hillitysti"? En tosiaankaan, eikä Kela korvaa sellaista terapiaa. Voin vakuuttaa, että työskentely oman mielen kanssa ei ole helppoa. Ei ole helppo kohdata niitä haamuja ja demoneita, joia on syömällä yrittänyt nitistää. Kohdallani ei ollut muuta keinoa kuin lähteä hakemaan apua, olin jo niin loppu tapaani elää. Ilman sitä apua, en olisi koskaan päässyt tähän, missä tänä päivänä olen, usko pois!
Mitä pahaa empatiassa on? Jos on omakohtaisia kokemuksia niinkin kipeästä asiasta kuin lihavuus, eikö ole oikein kannustaa toisia, ettei ainakaan tarvitse miettä itsensä tappamista. Tuskin sinäkään kannatat lihavien likvidoimista kuluttamasta yhteiskunnan varoja. Ehkä ripaus empatiaa sinullekin ei tekisi pahaa.
Vielä tuosta yhteiskunnasta, että yhteiskunnan muodostamme me kaikki ihmiset , myös me lihavat. Joten tästä pääsen siihen johtopäätökseen, että yhteiskunnan apu ja tuki kuuluu meille kaikille, painoon katsomatta.
Allekirjoitan tekstistäsi joka sanan! Noin juuri asia on, kuten kuvasit. Toki tiedän, että ajatustesi kyseenalaistajia riittää, mutta mitäs siitä. Niiden jotka eivät näiden asioiden kanssa ole taistelleet on hyvin vaikea ymmärtää miten monisäikeinen asia lihavuus voi olla. Varmasti on näitä "iloisissa illanistujaisissa" itsensä lihottaneita ylipainoisia, mutta kyllä arvelisin, että vähemmistönä. Toisaalta näin kerätyt kilot on myös helpompi pudottaa, kun "vain ottaa itseään niskasta kiinni". Jos asian kokemattomuus yhdistyy siihen, että empatiakyvyttömyydestä tehdään joku ihanne, ollaan siinä tilanteessa jossa lihavuuden syntyä on hyvin vaikea ymmärtää. Pääasia on, että itse tiedämme ja tunnemme itsemme ja elämämme.
Empatiasta sanoisin sen verran, että tosiaankin on sukupuuttoon kuoleva luonnonvara joten jokaisesta ilmenemiskerrasta nostan kyllä hattua. Nykymaailmassa empatiaa kun ei tahdo juurikaan löytyä, henkilökohtaisen edun tavoittelusta on tullut uskonto joka leviää taudin tavoin ja se ilmenee välinpitämättömyytenä muita ihmisiä kohtaan, mummoja potkitaan kaduilla, alaikäiset lapset heiluvat kännissä kaduilla ja ihmiset katsovat ohi. Ei kuulu minulle kun ei kosketa minun hyvinvointiani. Se että osataan nähdä asioita muutakin kuin putkinäköisesti omaa etua ajaen ja eläytyen kanssaihmisen tilanteeseen on lahja ja upea asia. Ikävä kyllä J.S luettuani kirjoituksiasi huomaa heti että sinulla tätä kykyä ei todellakaan ole ja huomaa myös että arvostat itseäsi ja mielipiteitäsi todella korkealle, vaikka aihetta ei juurikaan ole. Opettele näkemään elämää myös muista kuin omista lähtökohdistasi ja silmäsi saattavat avautua näkemään jotain ihan uutta. Minusta kaltaisesi kylmät ihmiset ovat tässä yhteiskunnassa paljon suurempi ongelma kuin ylipaino.
Onko ulkonäöstä huolehtiminen aina ihan sama asia kuin painon vaaliminen?
Olen ollut terveydellisistä syistä sekä hoikempi että lihavampi kuin nyt ja olen aina huolehtinut ulkonäöstäni sen mitä suinkin pystyn! Siistit vaatteet ja hiukset, puhdas ja näpytön iho, kevyt meikki arkeen ja voimakkaampi juhlaan, sopivasti liikuntaa ja terveellinen ruokavalio jne. Mikään kaunotar en tosin ole ja hutsuksi en ryhdy, vaikka laihtuisin mallinmittoihin. Joku taso täytyy sentään säilyttää!
Näen tasa-arvona sen, että naisella on oikeus kotiin, työhön, opiskeluun, perhe-elämään, bussimatkusteluun, kirjastokäynteihin, ostosreissuihin ja muihin normaalin elämän toimintoihin siinä missä miehelläkin.
Millaisen rupusakin keskellä olet elänyt, jos kuvittelet, että naiset luulevat tasa-arvoksi sitä, että joku palvoo koko ajan?! Kannattaisi vähän miettiä itsekin millaisessa seurassa liikut, jos kerran luulosi ovat tuolla tasolla!
Itselleni riittää aivan hyvin oman miehen kehaisu silloin tällöin. Se siitä palvomisesta...
Se, että nuorilla naisilla on kaljamahoja, on tietysti hyvin ikävää ja kaikkien nähtävillä oleva ongelma kyllä, samoin nuorten miesten lihominen ja huono kunto etenkin armeijaiässä.
Näen, että kyse on myös yhteiskunnallisista asioista, kuin pelkästään yksilöiden valinnoista. Vanhemmilla on suurin vastuu lastensa terveydestä, samoin kouluissa pitäisi valistaa lapsia terveellisiin elämäntapoihin. Ei siihen riitä pelkän jenkkakahvaisen teinitytön haukkuminen kadulla, se vaan pahentaa tilannetta! Pitää lähteä purkamaan ongelmavyyhtiä syvällisemmin.
Oma painoindeksini on 23, olen normaalipainoinen ja kropaltani atleettinen. Miksikö olen tällä keskustelupalstalla sitten? -En tiedä oikein, tulinpa vain kurkistamaan miltä täällä näyttää.
Aikuinen ihminen saa painaa ihan niin paljon kuin haluaa. Mies päättäköön itse ketä 'palvoo' ja ketä ei! Ei kukaan pakota olemaan suomalaisen naisen kanssa, onhan noita postimyyntimorsiamia.
Kirjoituksesi oli aika ikävänsävyinen, mutta yhdestä asiasta olen kanssasi samaa mieltä: on törkeää nähdä sairaalloisen liikalihavia lapsia/nuoria. En tunne inhoa näitä kohtaan, koska näen heidät vanhempiensa uhreina. En käsitä kuinka joku voi syöttää lapsensa siihen kuntoon, että tulee jo alaikäisenä joku metabolinen oireyhtymä tai kakkostyypin diabetes! Melkein kuin pahoinpitelisi lastaan tai haluaisi lapsen kuolemaa.
Aikuinen pystyy arvioimaan oman liikapainonsa riskit eri tavalla kuin lapsi. Siksi minusta aikuisten paino on pitkälti heidän oma asiansa. Lasten ylipainoon sen sijaan pitää puuttua, niin koulun, kodin kuin kaikkien vastuullisten aikuisten!
"on törkeää nähdä sairaalloisen liikalihavia lapsia/nuoria."
V: Olet täysin oikeassa. Kuten monet ylipainoisetkin sanovat, että he kyllä tietävät miten lihotaan ja laihdutaan yms. ja terveellisen ruokavalion päälle, mutta miksi heidän lapsensa sitten ovat usein ylipainoisia? Kyse ei voi enää olla tiedon puutteesta, vaan tarkoituksenmukaisesta julmuudesta ja sadistisuudesta. Ehkäpä he ovat itsekin uhreja ja noidankehä jatkuu "isältä pojalle". Valitettavasti näitä lapsia ei tässä yhteiskunnassa auteta - ikävä kyllä kiusataan ja syrjitään :( . Aina ylipainoiset vain jankuttavat empatiakyvyistään jne. mutta näyttää siltä, että se jää vain puhumistasolle. Yksi teko merkitsee enemmän kuin tuhat sanaa! (Espanjalainen sananlasku). Lihavien empatia tiivistyy melkein kokonaan tähän lauseeseen: "onpas mukavaa kun sinäkin olet ylipainoinen"...
Muun muassa Sokrates sanoi aikoinaan, että pahuus johtuu tiedon puutteesta. Miten voi olla, että kaikki ylipainoiset ovat käveleviä terveyskirjastoja yms. mutta silti lihottavat omia lapsiaan? Ruotsissa on sentään edistytty huostaanottojen suhteen. Asia on tietysti sosiaalisesti hyvin herkkä, MUTTA NIIN ON SEURAUKSETKIN...
Sinulle ei edes enää viitsi vastata, niin tarkoitushakuisia juttusi ovat. Olet todella nostanut itsesi toisten yläpuolelle etkä edes halua ymmärtää toisten kirjoituksia. Taidat ihan tahallaan ja provoilumielessä niitä kirjoitella tuollaiseen sävyyn. Muuten en ota kantaa kirjoitukseesi, sillä se on TURHAA!!!
Vaikka itselläni onkin ylipainoa on minun lapseni ihan normaalipainoinen ja tiedostan hyvin vastuuni ja huolehdin siitä, että vaikka en itse aina syökään terveellisesti, saa lapseni aina terveellistä ja monipuolista ruokaa. Tiedän myös monia solakoiden vanhempien ylipainoisia lapsia. Ei viitsitä langeta tuollaiseen naurettavaan lapselliseen yleistämiseen joka asiassa. Pliis!
yleistää mutta kyllä toi sairaalloinen lihavuus on monelle lapselle ja nuorelle todella suuri ongelma.vaika sinun lapsesi ei lihavia olisikaan niin monen muun on.
Oletko nähnyt jollakin kaukotutkaimella nimenomaan meidän, tällä palstalla kirjoittavien ylipainoisten lapset? Miksi oletat, että automaattisesti myös meidän kaikkien lapset ovat ylipainoisia koska vanhemmat ovat? Nyt arvelit väärin. Onneksi ongelmat eivät periydy, niinpä myöskään minä en ole saanut/halunnut kavereita syömissessioihini. Minä olen ollut aina yksinsyöjä ja tarjonnut perheelle normaalimäärää tavallista ruokaa ja hoikkia, ihan normaaleja lapsia ja nuoria ovat kaikki.
Voisiko tuon yleistämisen jättää ja ajatella että myös me ylipainoiset olemme pääosin sitä mieltä että lasten tulevaisuutta ei kannata tuhota syöttämällä heitä ylenmäärin. Olen nähnyt pulskia lapsia ihan normaalipainoisillakin vanhemmilla joten ei tuokaan asia taida niin yksioikoinen olla. Ei taida mennä ihan yksi yhteen että lihavilla vanhemmilla on lihavat lapset. Senkummemmin kuin sekään että hoikilla vanhemmilla hoikat lapset. Ikävä kyllä sinä et putkinäköisyydessäsi tätä asiaa varmaan pysty hahmottamaan, taitaa olla liian monimutkainen juttu:)
"Minä olen ollut aina yksinsyöjä ja tarjonnut perheelle normaalimäärää tavallista ruokaa ja hoikkia, ihan normaaleja lapsia ja nuoria ovat kaikki."
V: Kuulostaa hyvältä. Jatka vain samaan malliin!
"Onneksi ongelmat eivät periydy, niinpä myöskään minä en ole saanut/halunnut kavereita syömissessioihini."
V: Ongelmat eivät, mutta kuulemma tyhmyys. Olen lukenut niin täältä palstalta useita kertoja. Oletteko te ylipainoiset mahdollisesti kiinnostuneet eugeniikasta tai ihmisten henkisten ominaisuuksien periytymisestä? Minäkin tiedän tapauksia, joissa "hieman yksinkertaisilla" vanhemmilla on todella matemaattisesti lahjakkaita lapsia. Onko teillä jokin kaukoputki, joilla tiirailette "tyhmiä sukuja" ja heidän jälkikasvuaan? Mielestäni nuo rotuoppiteoriat eivät kuulu tälle pastalle(kaan)... :/
Näyttää olevan liikkeellä asianvierestä kirjoittavia miespuolisiakin henkilöitä. Jos oletat että nimenomaan lihavat turvottavat jälkikasvunsakin ylenmääräisellä ruoalla, miksi en olisi saanut kertoa sinulle, että syyt miksi on lihottu eivät ole periytyvää laatua? Täällähän on kilvan toitotettu sitä, että lihavien on turha syyttää perintötekijöitä tai sukuaan ylipainostaan. Osoittaa todella yksipuolista ajattelua se, että ylipainoisilla lihavat lapset ja laihoilla hoikat. Osoittaa sen, että elämästä ei tiedetä paljoakaan ja senkin mitä tietää näkee mustavalkoisissa väreissä.
Jos jollakulla on syömishäiriö, vaikkapa tämä BED, niin syöminen tapahtuu yksin, ei seurassa. Kyllä syömishäiriöinenkin osaa syödä seurassa normaalisti, ei siis ahmien. Ahmiminen, oksentelu ym. tapahtuu yksin ollessa.
Miten eugeniikka liittyy tähän lihavuusasiaan? "EUGENIIKKA = tutkimuksen suuntaus, joka käsittelee yhteiskunnan tarkoitusperistä lähtevää väestön perinnöllisen aineksen parantamista, kutsutaan myös rotuhygieniaksi". Minunkaan mielestäni rotuoppiteoriat eivät kuulu tälle palstalle, mutta en ymmärrä miksi sen yleensä otit puheeksi. Mielestäni me lihavat olemme kirjoitelleet juuri päinvastaisesti eli jokaisella on oikeus olemassa oloon, myös lihavilla. Ei kai vain sinulla itselläsi ole halu "puhdistaa" tämä maa (maailma) lihavista?
Millä mittarilla olet mitannut näiden "hieman yksinkertaisten ihmisten" älykkyyttä tai heidän lapsiensa? Sitten kysyt: "Onko teillä jokin kaukoputki, joilla tiirailette "tyhmiä sukuja" ja heidän jälkikasvuaan?" Olisiko tässä nyt jonkilainen ristiriita omassa kirjoituksessasi? Huomaatko? Ensin kirjoitat näistä "tyhmistä vanhemmista" ja sitten kysyt onko lihavilla "kaukoputki" tiirailua varten? Taitaa olla se "kaukoputki" itselläsi, kun olet löytänyt näitä yksinkertaisia vanhempia ja lahjakkaita lapsia!
Sinäkö sitten olet "älykäs"? Älykkyyttäkin on monenlaista, matemaattinen lahjakkuus on vain osa älykkyyttä. Ehkä helpointa mitata, mutta tunneäly on myös lahjakkuutta, eikä sitäkään ole kaikille jaettu. Minäkin olen "tiedeuskovainen", mutta se ei sulje pois tunneälyä. Sinä taas, rakas Julius, olet monesti kirjoitellut "empatiahöpötyksestä", joten voinko vetää johtopäätöksen, että sinulla ei ole tunneäly kovin korkealla?
useasti maininnut tyhmyyden periytymisestä. Olet myös kertonut opiskelleesi solubiologiaa yms.
Tein vain päässäni rationaaliset johtopäätökset.
Ps. Kirjoitukseni oli sarkastinen vastinen...
Kerro minulle, missä olen kirjoittanut tyhmyyden periytymisestä? Tietääkseni en missään. Ainoa, mitä olen sanonut on, että pahin mahdollinen yhdistelmä on tyhmyys yhdistettynä ilkeyteen.
Opiskeluistani huolimatta en pidä toisia tyhminä! Yhtä kiinnosta yksi juttu ja toista toinen, mutta ei se tee kenestäkään tyhmää. Olenko ehkä joskus sanonut sinua tyhmäksi? Jos olen, pyydän anteeksi, olen tehnyt sen pikaistuksissani, sillä sinun kirjoituksesi saavat minut välillä raivon partaalle. Sehän ei ole sinun ongelmasi, vaan minun. Olet vain mielestäni kyyninen ja liiankin rationaalinen ja toivoisin sinullekin hiukan sitä "empatiahöpötystä", rakas Julius!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000194&posting=22000000015393440
Milläpä nimimerkillä kirjoittelit, kun en etsinnöistä huolimatta löytänyt sieltä sinua, Julius. Et kai vain ole myös Leonhart(d) Euler?
ei ollut alkuunkaan minusta, enkä ole myöskään herra L.E...Olen vain Julius Schneider
Suomalaisilta naisilta on naiseus hukassa. Tärkeämpää on näennäinen tasa-arvo ja oikeus olla olematta nainen.
Huvittavaa sinänsä, kun ajattelee kumpi nainen on miehen kanssa tasa-arvoisempi ja kumpaa mies enemmän arvostaa, kaunista, huoliteltua naista vai itsensä kaikin tavoin repsahtamaan päästänyttä sukupuoletonta ihmistä?
oikeassa
Nuoko kaksi vaihtoehtoa on naiseudessa olemassa? Kaunis ja huoliteltu ja repsahtanut sukupuoleton olento? Siis vain kaksi ääripäätä. Vähissä se naiseus sitten on!
Miten mahtaa olla miesten laita? Komeita ja atleettisia ja kaljamahaisia reppanoita? Niinkö?
Mitä sinusta on tasa-arvo? Onko sillä jotain tekemistä ulkonäön ja sukupuolen kanssa? Eikö kaikkien ihmisten pitäisi olla keskenään tasa-arvoisia, riippumatta em. seikoista?
Minusta tasa-arvo on ihan muuta kuin ulkoinen olemus. Tasa-arvo näkyy ihmisten käyttäytymisessä toisiaan kohtaan sekä miten arvostaa muita ihmisiä. Tuollainen tasa-arvo, josta sinä puhut, on näennäistasa-arvoa, eikä sillä ole mitään tekemistä TASA-ARVON kanssa. Onko esim. alkoholisoitunut, mielenterveyshäiriöinen ym. tasavertainen muitten kanssa? Pitäisikö olla? Jos ei, niin miksi ei? Eikö tasa-arvoinen kohtelu kuulukaan kaikille?
fiksu lähde väittämäänkään että ihmiset ovat tasa-arvoisia.olen lukenut muutaman viestisi ja olen tullut tulokseen että et taida elää tässä maailmassa.oletko ummistanut silmäsi koska et uskalla katsoa totuutta silmiin?luulen että et usko itsekkään että täysin tasa-arvoinen maailma olisi saavutettavissa.ole rehellinen itsellesi.
Olen sitten olematta "fiksu"! Jos olet lukenut viestejäni, niin olen myös kirjoittanut olevani parantumaton idealisti, josta en edes halua parantua. Minun maailmassani tasa-arvo on mahdollista, eikä pelkästään ihmisten kesken, vaan siihen kuuluu myös luonto ja muutkin eläimet kuin ihminen.
Kuka on antanut ihmiselle paikan luomakunnan ylimpänä olentona? Ei kukaan! Ihminen on sen itse ottanut. Mikään muu olio kuin ihminen, ei ole niin julma kuin ihminen lajitovereitaan kohtaan. On helppo sanoa, että ei yksi ihminen voi mitään, mutta sekin on väärin. Kyllä voi! Ja kun näitä yksiä ihmisiä on paljon, saadaan jo paljon aikaan.
Tunnen eläväni tässä samassa maailmassa kuin sinäkin, minulla vain on erilaiset arvot elämässäni. Ja tosiaankin uskon, että tasa-arvoinen maailma on saavutettavissa, sehän riippuu meistä jokaisesta, millaista maailmaa rakennamme ja millaisen maailman haluamme jättää jälkeemme. En ole ummistanut silmiäni, mitä maailma on tänään. Jos olisin, ei minua kiinnostaisi muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi kaikille elää.
Kysyisin sinulta, mikä estää tasa-arvoisen maailman syntymisen? Osaatko vastata siihen?
sen estämme.sinä ja minä.huomaatko että luulet itse olevasi muita parempi :)olet yhtä julma kuin me muutkin.et vain tiedosta sitä.
Miten luulen olevani muita parempi? Miten olen yhtä julma kuin muutkin? En kuvittele olevani yhtään parempi kuin kukaan toinenkaan, olen vain kirjoittanut omista arvoistani ja valinnoista tässä maailmassa. Olen myös kirjoittanut, että jokaisella on oikeus omanlaiseensa elämään, niin sinulla kuin minullakin. Mitä julmuuteen tulee (sanana jo kauhea), en taatusti ole julma, enkä kyllä tunnekaan ketään "julmaa". Jos tuntisit minut paremmin kuin nettikeskustelujen perusteella, huomaisit varmasti, etten ole julma! Kuulisin mielelläni perustelut tuohon väitteeseen, niin voisin paremmin kertoa sinulle, etten todellakaan ole julma.
Minun maailmassani ei ole parempia tai huonompia ihmisiä, vain erilaisia ja erilaisuus ei ole huonoa tai hyvää!
Lainaan tähän Martin Luther Kingiä: "Jos ihmiskunta aikoo kehittyä, Gandhia ei voi jättää huomiotta. Hän eli, ajatteli ja toimi päämääränään ihmiskunnan kehittyminen kohti maailmanrauhaa ja harmoniaa." Me olemme juuri niitä ihmisiä, jotka voivat myöskin seistä näiden sanojen takana. Se on vain jokaisesta itsestä kiinni.
kyllä sinäkin tulet vielä ymmärtämään että kaikki se niin sanottu "onni"(rakkaus,varallisuus jne)jonka elämääsi olet saanut tai tulet saamaan on joltain toiselta pois.ikävää mutta totta.maailma on raaka.ja sinä olet osa sitä.
Minä olenkin "vain" yksi tämän maapallon ihmisistä, enkä voi sitä yksin muuttaa paremmaksi paikaksi. Mutta sen voin tehdä, mihin yksi ihminen kykenee. Se ei ole teoriaa, se on konkereettista toimintaa.
Otapa itsellesi vaikka kummilapsi jostain kehitysmaasta, se on konkreettista toimintaa. Sinä annat itseltäsi jotain toiselle, joka tarvitsee sitä enemmän kuin sinä itse. Ei siinä köyhdy! Esim. Etiopiassa bruttokansantuote on noin 100€/vuosi. Jos autat yhtä lasta 25€/kk, se on siellä iso raha. Jos sinulla on vaikka synttärit, esitä lahjatoiveeksesi, että haluat lahjoittaa lahjoihin menevät rahat kummilapsellesi. Keinoja on olemassa!
Ja tiedätkö mitä? Siitä tulee tosi hyvä olo itselle, kun tietää tehneensä jotain jonkun sellaisen eteen, joka sitä tarvitsee enenmmän kuin sinä itse. Se ei siis ole pelkästään epäitsekästä toimintaa, vaan siitä saa itselle paljon enemmän kuin 25€:lla kaupasta.
Vain erittäin kateellinen ja katkera ihminen voi väittää, että toisen onni, oli se sitten rakkaus tai raha, on itseltä (tai joltain muulta) pois. Nyt kyllä voisit antaa perusteluja ja esimerkkejä väitteillesi. Jos naapuri voittaa lotossa, miten se on keneltäkään pois eli miten voit menettää jotain, mitä sinulla ei ole koskaan ollutkaan? Tai jos naapuri olisi jättänyt lottaamatta, menisikä Afrikassa paremmin?
Oliko viestisi tarkoitettu minulle? Jos oli, niin en nyt kyllä ymmärrä pointtiasi? Voisitko selittää, että minäkin ymmärtäisi.
Vaan viestini oli tuolle Moi taas...-nimimerkille tuossa yllä, joka julisti että jonkun onni on joltain toiselta pois. Häneltä pyysin perusteluja.
En nimittäin usko, että onni maailmassa on vakio ja sitä ei vain riitä kaikille jaettavaksi. Muutenkin hänen maailmankuvastaan saa käsityksen, että koska maailmassa tapahtuu paskoja ja pahoja asioita, on ihan sama sitten itsekin käyttäytyä kusipäisesti, sillä jos itse ei niin tee, niin joku toinen sitten tekee. Einsteinia vapaasti lainatakseni, maailmasta ei tee vaarallista pahat asiat, vaan se, ettei kukaan puutu niihin.
Kiitos vastauksestasi! Olin vähän ymmälläni ja yritin lukea viestiäni, että mitä oikein kirjoitin. No, nyt helpotti!
Olen kanssasi samaa mieltä mitä kirjoitit onnesta. Kyllä sitä riittää kaikille kohtuudella, kun harvat ei omi kaikkea.
Pienelläkin auttamisella voi olla kauaskantoiset seuraukset. Esim. tämä kummityttöni Etiopiassa pääsi kouluun tällä 25€:n avustuksella ja hän taas voi opettaa muita, joten "pieni lumihiutale voi saada aikaan lumivyöryn", positiivisessa mielessä. Etiopiassa on paljon avuntarvetta siellä kun on aidsorpoja varmaan eniten koko Afrikassa, kuten kummityttönikin. Hänellä on onneksi mummo elossa, että on kuitenkin joku omainen. Minua hän kutsuu äidiksi, "kunnioitettu äitini, arvoisa äitini". Minulta pääsi melkein itku, niin kovasti se kosketti minuun. Olen mielelläni hänen äitinsä!
mitä jos sinulla olisi varaa pitää 10 kummilasta mutta päätätkin tuhlata rahasi muotivaatteisiin?silloinhan antaisit tavallaan 9 lapsen kuolla nälkään.eiks se oo julmaa ja itsekästä?onko esim sinulle 9 lapsen henki arvottomampi kuin esim uusi takki?jos et anna kaikkea ylimääräistä olet yhtä itsekäs kuin me muutkin.
ei voittaisi ne rahat menisivät kyllä jollekkin toiselle myöhemmin.maailmassa on vain tietty määrä rahaa.se jakautuu epätasaisesti.jos naapurisi antaisi rahat hyväntekeväisyyteen montako ihmishenkeä se pelastaisi?jos hän ei anna niin montako ihmistä kuolee nälkään?hän ei anna koska haluaa nauttia rikkauksistaan ja on täten itsekäs.en antaisi minäkään.entäpä sinä?
Tuskinpa Suomen lottomiljonäärit ja maailman nälänhätä kulkevat käsikädessä. Ja raha ei ole sama kuin onni.
Tuo on mielenkiintoinen väite, että on automaattisesti itsekäs, jos haluaa käyttää laillisesti saamansa rahat kuten haluaa = nauttii niistä. Tämä väite kuulostaa korvissani siltä, että mielestäsi onnekkaat ovat velvollisia jakamaan onnensa (tai ovat muuten itsekkäitä). Onko se niin vaikea hyväksyä, että joskus naapuri saa, mutta minä en?
Ja vielä tuohon teoreettiseen kysymykseesi, lahjoittaisinko lottovoittoni maailman hyväksi? En koko voittoa, mutta voisin tehdä tarkoin harkitsemilleni kohteille huomattavan lahjoituksen. En näe, että on yhden ihmisen asia panna koko maailman asiat järjestykseen, mutta jokainen pienikin hyvän tahdon ele yksittäisiltä ihmisiltä tekee maailmasta paremman paikan. Tämä tästä aiheesta, eksyikin aika kauas aloituksesta.
Jos minulla olisi varaa, miksi en ottaisi toistakin tai kolmatta jne. kummilasta? Minä en voi yksin muuttaa maailmaa, mutta yhdessä saataisiin paljon hyvää aikaan. Minä en ole valitettavasti mikään Bill Gates, mutta teen sen mihin yksi ihminen pystyy. Enkä minä ostele muotivaatteita, ihan tavalliset käy. Minulla kun ei ole rahaa laskujen ja velanlyhennyksen jälkeen kuin siihen yhteen kummilapseen, mutta sekin on enemmän kuin ei yhtään.
Huolehtisin jos olisi aikaa!!! 3 vuotta nyt tehnyt rankkaa työtä, ja saanut siinä sivussa melkein 20 kiloa ylipainoa. Ei ole aikaa kunnon ruoanlaittoon tai liikkumiseen. Eikä tarvii tulla selittämään että aina löytyy sen verran mutta kun ei löydy niin ei!!! Ja jos vapaata vähänkin niin pakko levätäkkin.
On vain paiskittava töitä ja tämä on hinta. Nämä työt ei onneksi tule jatkumaan enää kuin vuoden pari, sitten minulla on aikaa perehtyä omaan hyvinvointiin. Ikävä kyllä ei ennen sitä.
Onko muut huomannut saman... paljon töitä tekevillä..paljon kilojakin? Omaan tuttavapiiriin täsmää kyllä..