Mikä häiriö mahtaa olla kyseessä tilanteessa, jossa eka henkilö väittää toisinaan toisen henkilön sanoneen asioita, joita ei ole koskaan oikeasti sanonut? Väite saattaa kyllä liittyä kyseiseen asiaan läheisesti, mutta kuitenkaan kyseistä asiaa ei ole koskaan sanottu, eikä asiaa niin tarkoitettu tulkittavan. Kyse ei oo mun mielestä pelkästään kuitenkaan vain väärin tulkinnasta, vaan tavallaan tilanteessa YLItulkitaan, etitään samalle asialle muita läheisiä termejä, jotka kuitenkaa ei tarkoita samaa, ja näin YLIKÄRJISTETÄÄN asiaa, ja tulkitaan liian pitkälle, jolloin koko merkitys muuttuu täysin toiseksi. Väärin tulkittu asia, ja oikeasti sanottu asia, siis eroavat aivan selkeästi toisistaan merkitykseltään.
Esim. jos kieltäisin vaik jotain henkilöä halaamasta minua, ja sanoisin syyksi, etten vain pidä halailusta, niin jälkeenpäin henkilö saattaisi väittää mun sanoneen että "älä koske minuun ollenkaan millään tavalla", vaik kyse oli pelkästä halaamisen kieltämisestä, ja väittää, et luulen hänen halailun takana olevan jotain perverssiä, tai seksuaalista, koska sen olen kieltänyt.
Samoin henkilö saattaa itse sanoa jonkun asian, ja väittää jälkeenpäin ekan henkilön sanoneen niin.
Tai sanoa ensin jonkun asian jossain tietyssä asiayhteydessä, mutta seuraavassa hetkessä, kun toinen henkilö ottaa kyseisen asian puheeksi, siirtääkin sanomansa asian/termin täysin toiseen asiayhteyteen, ja kieltää sanoneensa ensin sanomaansa asiaa tai termiä siinä yhteydessä ollenkaan.
Esim. sanoo vaik, et olen kieroutunut, koska en pidä halailusta, mut myöhemmin väittää, et onkin sanonut kieroksi jotain ihan muuta asiaa.
Esim. jos kieltäisin vaik jotain henkilöä halaamasta minua, ja sanoisin syyksi, etten vain pidä halailusta, niin jälkeenpäin henkilö saattaisi väittää mun sanoneen että "älä koske minuun ollenkaan millään tavalla", vaik kyse oli pelkästä halaamisen kieltämisestä, ja väittää, et luulen hänen halailun takana olevan jotain perverssiä, tai seksuaalista, koska sen olen kieltänyt.
Samoin henkilö saattaa itse sanoa jonkun asian, ja väittää jälkeenpäin ekan henkilön sanoneen niin.
Tai sanoa ensin jonkun asian jossain tietyssä asiayhteydessä, mutta seuraavassa hetkessä, kun toinen henkilö ottaa kyseisen asian puheeksi, siirtääkin sanomansa asian/termin täysin toiseen asiayhteyteen, ja kieltää sanoneensa ensin sanomaansa asiaa tai termiä siinä yhteydessä ollenkaan.
Esim. sanoo vaik, et olen kieroutunut, koska en pidä halailusta, mut myöhemmin väittää, et onkin sanonut kieroksi jotain ihan muuta asiaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Joskus joidenkin ihmisten kanssa jutun juurta on todella vaikea löytää. Paljon puhutaan myös kuulijan tai kokijan tai näkijän vastuusta tulkita asioita oikein. Kannattaako kaikkea nyt niin kärjistää... Ihan sopusoinnunkaan kannalta...
Tietysti jos henki ja terveys olisi vaarassa, niin tottakai itseään tuollaisessa tapauksessa suojelisi hinnalla millä hyvänsä.
Kuitenki ihmiset monesti puhuvat ja tekevät, joissakin tilanteissa ns. ihan mitä sylki suuhun tuo. Monesti harrastetaan myös ns. kokemuksen kautta oppimista. Katsotaan toisen vastareaktio, johonkin itselle tärkeään asiaan, vaikkapa hoidossa. Ei niin hirveän mukava tapa...
Jotkut edellyttävät aina äärimmäisyydestä toiseen äärimmäisyyteen menevää käyttäytymistä. Tää voisi liittyä vähän siihen.
Tässä ei kyse oo todellakaan mistään juoruilusta, vaan kahden ihmisen välisistä asioista, joihin ei millään tavalla ulkopuolisia liity. Siis että heidän sanomansa asiat, eivätä päädy ulkopuolisten korviin, eikä näin ollen ole mitään tarvetta värittää asiaa.
Siis sama kuin mä sanoisin, että "ihanaa, ulkona paistaa aurinko", ja muutaman tunnin kuluttua ystävä väittäisi mun kivenkovaan sanoneen etten pidä muunlaisesta ilmasta kuin auringonpaisteesta. Ja mun täytyy olla aika rajoittunut/estynyt persoona, kun en muunlaisesta säästä pidä.
Tai ystäväni kehuu pukeutumistani kauniiksi, mutta seuraavana päivänä väittääkin, miten on sanonut kauniiksi asuntoani, ei suinkaan pukeutumistani.
Tätä on vaikee ehkä selittää tai toisen ymmärtää, mutta tuo on idea.
Miksi hän yrittää tuolla tavoin hämmentää sinua? Päästä sinusta eroon? Mutta voihan oikeasti olla, että tosiaan olet kuullut tai sanonut väärin. Mitä väliä? Kaatuuko maailmasi tähän asiaan? Ei ole mitään hyötyä alkaa tuollaisessa tapauksessa väittämään vastaan, mutta voithan tätäkin kokeilla, jos et ole kokeillut jo.
Itselläni oli todella vanha täti, joka tavallaan "haastoi" riitaa, leikillään, tökkimällä sormella kylkiluiden väliin, kielloista huolimatta. Eikä selittänyt miksi toimi niin, oli vain hiljaa, kun kysyttiin. Varmaan vähän verrattavissa oleva tilanne.
Hän (täti) halusi varmaan jonkinlaista huomiota ja koska tiesi, että multa sitä turvallisesti saa, en "suutu", heitä pihalle, hylkää, teki tuollaista. Hän kaipasi paljon keskusteluseuraa ja asioita joista keskustella hänen kanssaan oli todella vaikea löytää. Hän ei enää kyennyt seuraamaan maailmantilannetta, hänellä ei ollut omaa perhettä, johon olisi voinut olla yhteydessä ja keskustella heidän kuulumisistaan. Uskonnosta ja käsitöistä on todella vaikea saada jutunjuurta vuodesta toiseen väännettyä. En tullut ajatelleeksi juoruilua hänen kanssaan jostain syystä. Muiden vanhojen tuttujen ja turvallisten ihmisten kanssa tulee helposti juoruiltua. Tämän tädin ja minun välillämme oli ns. sukupolvien välinen kuilu ja siltä se kieltämättä tuntui jo lapsesta asti. Tämä tuli aina esille, kun yritti keksiä jotain yhteistä tekemistä, yhteisien, kahdenkeskisten hetkien täytteeksi.
Siis kyse on siitä, että tämä henkilö ihan oikeasti uskoo sanoneensa asian niin, kuin jälkeenpäin sen väittää. Kyse ei oo mistää tahallisesta ärsyttämisestä, vaan hän ihan puhtaasti uskoo minun sanoneen juuri niin. Saattaisi esim. väittää, miten ole sanonut, etten pidä muusta säästä, kuin siitä auringonpaisteesta, eikä usko millään jos sanon vastaan, ellei todella ole joku muu ihminen ollut asiaa kuulemassa, ja todistamassa. Silloin menee hieman hämilleen.
Ja itse hän yrittää olla yhteydessä keinolla millä hyvänsä, kyse ei voi olla siis eroon pääsystäkään. Asia voi kuulostaa mitättömältä, mutta kun samaa tapahtuu usein, eikä koskaan usko minua, kun väitän vastaan, alkaa se todella ärsyttämään. Kyseinen esimerkkikin oli asiana vielä harmiton, mutta annas olla, jos on kyseessä vaik riitatilanne, missä tulkitsee mun sanomisen täysin päin prinkkalaa, ja suuttuu siitä, eikä vielä usko, mitä todella olen tarkoittanut!!
Tai haukkuu selkeästi minua vaikka rumaksi,"kylläpä olet ruman oloinen", mutta hetken perästä kieltää haukkuneensa, ja sanoo sanoneensa rumaksi asennettani. "Sulla on ruma asenne, kun et pidä kuin auringosta, en ole sanonut ulkonäköäsi rumaksi, eikä sillä ole edes mitään tekemistä asenteesi kanssa, mitä sä oikein valehtelet ?". Siis puhuu täysin harhaanjohtavasti.
Kyse ei voi olla siitäkään, että tapahtumasta olisi liian kauan aikaa, vaan saattaa toimia noin päivänkin sisällä.
Henkilö siis saattaa jo lyhyen ajan päästä muistaa asian eri tavalla, kieltää sanoneensa niin, miten minä väitän hänen sanoneen, ja väittää miten MÄ olen se sekopää, joka ei muista asioita oikein. Väittää, et MULLA on joku ongelma, koska vääristän asioita. Uskoo siis mua vasta, kun on jotain todistusaineistoa, kuten tekstiviesti jne, jossa lukee, miten todella on oikeasti sanonut, ja mitä mä olen sanonut. Ja hän ei siis muista väärin pelkästään minun sanomisiani, minkä voisi jotenkin ymmärtää, vaan myös omiaan. Kieltää jotain, myöntää, kieltää taas.
huonoa itseluottamusta, kateutta tai mustasukkaisuutta ja sitten lievää vainoharhaa (johtuu huonosta iteluottamuksesta). Kysy joskus miksi hänestä tuntuu siltä. Älä tyydy vastaukseen, "koska sinä niin väitit". Saatat saada palautteena litannian kaikenlaista patoutunutta kaunaa, no nyt et saisi ottaa itseesi. Ilmeisesti hyvin läheinen ihminen. Ei ihme että ottaa hermoille.
tärkein unohtui. Tulkitsee kaikki sanomisesi omien uskomuksiensa mukaan, siis niiden kaunaisten patoutumien. Tavallaan vaikeuksia tuoda esiin todellisia ongelmiaan ja keskustella asiat mielenrauhaa tyydyttävälle tasolle.
Vaimollani oli sama ongelma. Hän muisti asiat aivan erin lailla kuin todellisuudessa oli tapahtunut esim. lapsi istui lattialla ja kaatoi nauloja rasiasta suuhun. Todellisuudessa lapsella oli rasia kädessä eikä muuta kerennyt tapahtua.
Yleensä kun yritin oikaista näitä virheellisiä asioita niin siitä nousi kauhea riita, vuosien varrella en sitten enään viitsinyt puuttua moisiin asioihin.
Sitten tuli tilanne jossa vaimoni puhui muiden asioista "muunneltua" totuutta väittäen heidän sanoneen tai edes puhuneensa sellaisia. Tilanne meni siihen että uhattiin tehdä rikosilmoitus jos hän jatkaa tarinoita. Hän oli vakaasti sitä mieltä ettei ole tehnyt mitään väärää.
Tilanne meni siihen että jouduin kieltämään häneltä kyseisistä henkilöstä puhumisen, siis kaiken puhumisen ettei seoittäisi vahingossa satuja.
En päässyt perille oliko takana jokin sairaus vai oliko teot tahallisia, sillä sitä jatkui lähes 20 vuotta.
sellasta on vaan olla naimisissa naisen kanssa, tunnustetaan, pyydän anteeksi :)
tunnustetaan, rikosilmoitusjutut on jo vähän arveluttavia.
Todellakin jos tullaan sanomaan että jos vaimoni ei lopeta perättömien juttujen kertomista niin tehdään rikosilmoitus.
Vaimo väitti vastaan ettei ole puhunut mitään, kuitenkin tiesin omasta kokemuksesta että asiat vääntyivät heti ihan eriksi asioiksi.
En tiedä onko syynä kuulun ymmärtäminen ja sen lisäksi vilkas mielikuvitus esim. kuvittelee miten toinen sanoisi ja alkaa kertoa sitä eteenpäin toisen sanomisena sen jälkeen unohtaa sanoneensa asioita.
Olen seurannut vierestä kun hän kertoi asioita jostakin ja kun kysyin jälkeenpäin että miksi hän kertoi tuollaisia niin väitti ettei sanonut mitään sinne päinkään.
Tällaisesta tilanteesta hämmentyy todella kun ei voi koskaan olla varma mitä toinen on puhunut, uskoakko vai ei kun väittää että ei ole puhunut mitään.
Perheriitojakin siitä syntyy kun ei luota pulisonsa sanaan.
Ei tällaista voi ymmärtää jollei itse joudu kokemaan.
on sairaus. Sen tunnistaa siitä, ettei kertojalle ole sepittämistään asioista edes mitään hyötyä. Siitäkin saattaisi löytyä tietoja googlella netistä ja joskus siitä on ollut puhetta näilläkin palstoilla.
Kiitos viesteistä! Hienoa etten ole yksin! Ei sitä varmaan voi ulkopuolinen tajuta, miten ärsyttävää tuollainen pidemmän päälle on. Sinä jonka vaimosta uhattiin tehdä rikosilmoitus: on varmasti raskasta seurata tuollaista sivusta. Se todellakin hämmentää, kun asioita ja tilanteita muutellaan miten sattuu, jo lyhyen ajan sisällä.
Henkilö vain muistaa asiat, niin kuin jälkeenpäin haluaa muistaa.
Samoin saattaa käydä niin, että vaikkapa kritisoi kovasti jotain tekemistäni, tai jopa nimittelee,johon vastaan takaisin, mutta jälkeenpäin kieltää kritisoineensa/haukkuneensa mitään, muistaa vain minun sanomiseni. Myöntää asian vasta, kun se todella hänelle todistetaan.
Voimia teille!
sopia myös dementiaan (muistihäiriöt) ja demantiaa aiheuttavia sairauksia on useampi. Ikä on kyllä yksi riskitekijä mutta jollakin voi alkaa nuorempana.