Kertokaapa hyvät ihmiset, kuinka helposti pettävä osapuoli tunnusti pettäneensä? Vaatiko asioiden todellisen laidan selviäminen petetyltä raskasta salapoliisityötä vai tunnustiko itse? Vai miten jäi kiinni? Entä kertoiko hän itse salasuhteen keston ja laadun, vai jäikö se arvoitukseksi ja painamaan mieltä, vaikka tiesittekin pääpiirteissään, mitä selkänne takana on puuhailtu?
Vastassani on nyt minua pettänyt, valehteleva aviomies. Tiedän, että valehtelee, mutta ei se raukka vaan kykene myöntämään. Syyllisyys painaa sen mieltä. Kertokaapa kanssasisaret ja -veljet kokemuksianne. Saitteko yhdessä kumppaninne kanssa keskusteltua asiat selviksi, vai jäikö kaikki lopulta pimentoon? Ja jatkuva epäluottamus kummittelemaan. Jotenkin nämä asiat haluaisin saada puhutuksi, ei se vain tahdo onnistua mitenkään, kun toinen sulkeutuu täysin, vakuuttelee vaan halujaan jatkaa yhteistä elämää minun ja lasten kanssa. Se ei vain aina ymmärrettävistä syistä riitä..
Kuinka helposti pettäjä tunnusti?
32
5220
Vastaukset
- Kaalimaan kakara
Tekstiviestilllä toiselta naiselta. Hyvin kypsää ja toisen huomioon ottavaa käytöstä.
- juu
itsellä tällä hetkellä tilanne menossa, missä ukkoni sai tekstiviestin jossa minulle tuntematon nainen sanojensa mukaan "uskaltautuu" laittamaan viestin ja kiittelee edellisen illan juttuseurasta... Naisen nimi on minulle täysin outo enkä tiedä mitä pitäisi ajatella.. Paniikki ja epätoivo.. Mies ei tiedä minun tietävän viestistä. Kyselin ja utelin illasta ja siitä että kenen kanssa hän oli iltaa viettänyt mutta tämän henkilön nimeä ei tullut esille. Jotain salattavaa?? Jos kyseessä olisi esim. työkaveri tai vanha koulukaveri niin miksei hän maininnut asiaa? En tiedä mitä teen!! Opiskelusta ei nyt kyllä tule yhtään mitään..
- AnniP
juu kirjoitti:
itsellä tällä hetkellä tilanne menossa, missä ukkoni sai tekstiviestin jossa minulle tuntematon nainen sanojensa mukaan "uskaltautuu" laittamaan viestin ja kiittelee edellisen illan juttuseurasta... Naisen nimi on minulle täysin outo enkä tiedä mitä pitäisi ajatella.. Paniikki ja epätoivo.. Mies ei tiedä minun tietävän viestistä. Kyselin ja utelin illasta ja siitä että kenen kanssa hän oli iltaa viettänyt mutta tämän henkilön nimeä ei tullut esille. Jotain salattavaa?? Jos kyseessä olisi esim. työkaveri tai vanha koulukaveri niin miksei hän maininnut asiaa? En tiedä mitä teen!! Opiskelusta ei nyt kyllä tule yhtään mitään..
Olisikohan joku tuntematon nainen, jonka kanssa on jotain jutellut. Välttämättä eivät ole edes numeroita vaihtaneet vaan nainen on itse ottanut sen selvää ja nyt koittaa kepillä jäätä.
- juu
AnniP kirjoitti:
Olisikohan joku tuntematon nainen, jonka kanssa on jotain jutellut. Välttämättä eivät ole edes numeroita vaihtaneet vaan nainen on itse ottanut sen selvää ja nyt koittaa kepillä jäätä.
voihan se asia näinkin olla, mutta kyllä asiaa miettii koko ajan eikä ahdistus lähde ennenkuin asia selviää.
- tärkeintä
Niinhän se on, että ei ole mitään tyypillistä pettäjää, ihmisillä on tunteet, ihan kaikilla.
Jokaista ihmistä on siten puhuteltava niin, että hän pystyy vuorostaan olemaan avoin. Vain sitenhän se todellinen aito keskustelu toimii. Jos se ei ole toiminut parisuhteessa, voi olla vähän vaikeaa tuossa tilanteessa. Faktat ehkä saa selville, mutta muuhan se loppujen lopuksi on tärkeämpää, jos meinaa jatkaa.
Ajattelen, että kerro omista tunteistasi, vihastasi, epäilyksistäsi ensin ja katso mitä tapahtuu. Toista ei voi pakottaa, ei mitenkään.
Parisuhteessa kuitenkin tunnepuoli on niin tärkeä. - asioista
sen jonka tavallaan jo tiesin. muuten tulee ympäripyöreitä vastauksia. vannoo myös rakastavansa vain minua eikä osaa kertoa syytä pettämiselle. viimeisestä kärystä noin pari vuotta aikaa eikä luottamus ole palannut. olen moneen otteeseen yrittänyt puhua asiasta, kertonut omat tuntemukseni, kuinka minuun sattuu jne., mutta joko hän suuttuu tai lähtee pois. nyt kehoitin häntä menemään amm. auttajan luo, sillä hän ei ymmärrä miksi palaan aiheeseen aika ajoin enkä anna asian olla. hänen mielestä riittää että on pahoillaan tapahtuneesta ja on pyytänyt anteeksi. hän ei ymmärrä miksi minulla on paha olla... jos hän puhuisi asiat ääneen ehkä hän huomaisi miten syvältä pettäminen on tai ehkä sen takia hän ei uskalla tehdä sitä tai rakkaus minuun ei riitä. olen monta kertaa myös sanonut että hän on vapaa lähtemään. nyt tilanne siinä pisteessä että jos hän ei kesän aikana ole saanut asiaa puitua amm. auttajan luona niin minä lähden. olen ostanut jo asunnon.
kannattaa koittaa selvittää asiat ajoissa ettei kärpäsestä tule härkästä... niin kuin minun sydämessäni möykky kasvaa ja kasvaa vaan.... - tunnustanut mitään
ilman tiukkoja faktoja, mutta tulkitsen myös vaikenemisen myöntymiseksi. Mutta erilaisiahan myös pettäjät ovat.
- Kira
Minä sain selville miehen uskottomuudesta ihan sattumalta. Hän itse laittoi minulle vahingossa tekstiviestin, joka oli tarkoitettu toiselle naiselle. Siitä ei voinut erehtyä, koska siinä tekstiviestissä mainittiin sen naisen nimi ("Heidi, en voi pitää näppejäni irti susta, sä oot mun oma seksipeto.." jne). Todistusaineistosta huolimatta mies ei ikinä tunnustanut. Selitteli vaan, että ne on pelkkiä ystäviä ja että hän puhuu kaikille tälla tavoin. En tiedä olisiko tunnustus helpottanut minun oloani, mutta kieltäminen ei ainakaan parantanut tuskiani. Olisin antanut anteeksi kyllä tekoa, mutta kun toinen ei suostu edes myöntämään virheensä. Luottamus meni ja tuskin enää takaisin saa. Siitä on nyt neljä vuotta. Edelleenkään en luota mieheeni täysin.
- eräs mies
noin puolivuotta yritin saada tunnustusta, ja sitten se tuli ja kerrottiin kuulemma kaikki... no nyt on 3kk selvinnyt kokoajan lisää, kun olen sovitellut palapelin paloja oikeille kohdilleen, ja tuntuu että muutama pala puuttuu vielä, joten kyllä se vaatii "salapoliisi" työtä ennen kuin kaikki on selvillä, ja mahtaako siltikään kaikki selvitä, mutta johonkin se raja on vedettävä ja lakattava selvittämästä jos yhteistä elämää aikoo jatkaa.
- Umleia
Ei auttanut, vaikka kymmenisen kertaa ilmoitin tietäväni, esitin todisteet, kerroin naisen nimen, kerroin missä olivat tavanneet ja milloin. Mies ei vaan tunnustanut. Meni vain vähän epävarmaksi kun minä olin niin varma. Lopulta ilmoitin etten elä epärehellisen paskan kanssa, että se oli sitten siinä, olen yötä ystäväni luona kun et voi edes myöntää.(en aikonut oikeasti lähteä) Sitten hän myönsi. Se viikko oli helvettiä.
- näin kävi
juu eli sain sitten mieheltäni sukupuolitaudin ja ihmettelin mistä ihmeestä se oli tullut ja milloin. tyhmä kun olin! luulin mieheni saaneen sen exältään ennen minua mutta ihmettelin kun olin käynyt itse testeissä aikaisemmin ja mitään ei ollut. tämän naisen kaveri kysyi multa asiasta ja selitti jotain heidän yhteisestä seksituokiosta, siitä siis myös minulle tauti! vasta nyt mieheni tunnusti ja sanoi ettei ollut pystynyt kertomaan, pelkäsi menettävänsä. olin jo silloin kysynyt pettämisestä mutta kielsi kaiken. nyt jälkeenpäin kun ajattelen olin tosi tyhmä, en tajunnut, vaikka kaikki todisteet oli. mutta niin.. ainakin vielä jatkamme.. kovasti häntä rakastan vaikkakin tuntuu pahalta. asia ei ole niin yksinkertainen kun seurustelin tämän saman miehen kanssa yli pari vuotta ja nyt kun vihdoin sain hänet takaisin, en halua häntä menettää uudestaan vaikka hän teki suuren virheen. jälkeenpäin ollut hyvin katuvainen. kyllä tää vaikeeta on. ja jos olisi vain joku, jonka kanssa ei aikaisemmin ole ollut suhdetta, jättäisin varmaankin siihen. tämä mies vaan on tuntunut siltä oikealta. saa nähdä mitä tapahtuu. anteeksi pystyn ehkä antamaan mutta unohtamaan en.
- M40+
Vaimon touhut ja meno alkoi epäilyttää jo pari vuotta sitten. Aloin tarkkailla vähän menemisiään tarkemmin ja tein oma-aloitteista salapoliisityötä, joka työ epäilysten kasvaessa ja vahvistuessa vain lisääntyi.
Esitin jo lähes varmoja tietoja hänelle, useampaankin kertaan ikään kuin varoitukseksi että olisi aika järkiintyä. Aina vetäytyi suojakuoreensa ja hermostui, meni riitelyksi yleensä aina nuo keskustelunavaukset. Henkinen suojamuuri oli hänellä niin vahva, että käänsi syyn minun niskaani että vain kuvittelen kaiken ja "pitäiskö muka tunnustaa sellaista mitä en ole tehnyt" -tyylisiä kommentteja sain kuulla.
Epäilys vain kasvoi tuosta entisestään, sitten olin siinä tilanteessa että prkle nyt tämä asia selvitetään maksoi mitä maksoi. Tein jo isompia salapoliisihommia ja kas kummaa, sieltähän se loverboyn nimi tuli esiin. Ensi töikseni marssin tämän kusipään ovelle ja laukaisin suoraan että kerroppas nyt mitä tekemistä hänellä on vaimoni kanssa ja mikä on suhteen laatu. Kas kummaa, tyyppi kertoi auliisti kaiken...
Tulihan siitä tiedosta hermoromahdus kuitenkin vaikka kuinka jo olin yrittänyt valmistautua ilmeiseen tosiasiaan. Vaimoni oli tosiaan ollut tämän tyypin sängynlämmittäjänä useita kuukausia mutta suhde oli jo kuulemma päättynyt (ei se ihan päättynytkään ollut, sekin selvisi sitten).
Oma vaimo, jonka kanssa olin elänyt jo päälle 15-v avioliitossa, mielestäni hyvässä sellaisessa, valehteli päin naamaa toistuvasti, mitään ei tunnustanut ennen kuin oli faktat esittää. Siihen asti vain uhmakkaasti puolusti salasuhdettaan mistään mitään piittaamatta, kylmäverisesti, ilman sääliä vaikka näki miten paha oli minulla oli olla. Helvetin julma nainen, en voi muuta sanoa, aivan tunteeton jääkuutio. Miten voi omalle elämänkumppanilleen tehdä ne teot mitä teki?? Miten yleensä voi katsoa itseään peiliin tuon jälkeen? No, jotkut vain on sellaisia kuin ovat, jostain syystä...- edelleen yhdessä
Niin on kuin omaa tekstiäni, paitsi en ole keskustellut tämän miehen kanssa. Kaikki faktat puhuvat vaimoni pettämisen puolesta, mutta ei vain tunnusta. käyttäytyy kuin sinun vaimosi. Naiset osaavat valehtelun jalon taidon. Enkä usko koskaan saavani salaisuuttaan selville. vaikea on luottaa.
- M 40+
edelleen yhdessä kirjoitti:
Niin on kuin omaa tekstiäni, paitsi en ole keskustellut tämän miehen kanssa. Kaikki faktat puhuvat vaimoni pettämisen puolesta, mutta ei vain tunnusta. käyttäytyy kuin sinun vaimosi. Naiset osaavat valehtelun jalon taidon. Enkä usko koskaan saavani salaisuuttaan selville. vaikea on luottaa.
Tiedän missä jamassa olet oman ongelmasi kanssa nyt. Se on yhtä helvettiä kun asiat ei ala selviämään vaikka kuinka yrittäisi, toinen vain suojautuu ja alkaa syytellä takaisinpäin. Se lienee jonkinlainen psykologinen ilmiö, sopimattomiin tekoihin syyllistynyt peilaa omaa taakkaansa toiselle.
Viheliäisintä ainakin omalla kohdallani oli/on edelleen se, että vielä on vahvoja tunteita tuota siippaa kohtaan. Rakkaudesta yhteen mentiin aikoinaan, yhdessä elämämme ja perheemme rakennettiin, oli erittäin hyviä aikojakin meillä. Ja sitten maailma romahtaa yks'kaks, pettymys on järkyttävää luokkaa, ymmärrys loppuu kertakaikkiaan. Senkö kohtelun tästä sitten olin ansainnut?
Olen kait jonkinlainen menneisyyden kanto kaskessa, koska en ymmärrä tätä nykyistä pettämis-/salarakasbuumia ollenkaan. Ei ole koskaan itsellä ollu siihen tarvetta kun olen kotoa saanut kaiken sen mitä tarvitsen. Ihmettelen mikä naimisissa olevia ihmisiä tänä päivänä oikein riivaa? Miks ei mikään riitä, halutaan kaiken hyvän päälle vielä lisää hyvää. Eikö voisi olla tyytyväinen siihen mitä on jo saavuttanut (perhe, koti, mökki, lomamatkat, autot sun muut heebelit, ja kaikki omaa eikä pankin).
Olen yrittänyt ymmärtää, en ole päässyt vielä ymmärrykseen. Naisilla kuulemma tulee siinä 40 kantturoissa joku hormonikohtaus jolloin ylä- ja alapäätä alkaa syyhyttää ja eivät pysy nahoissaan kun vieras mies vähänkin osoittaa huomioita. Ja ei mene kuin hetki ja mopo lähtee lapasesta ja kaikki pannaan peliin, seurauksista viis. Onkohan se jotain menopaussia tai jotain sitä edeltävää. Outoa. No kohtahan tässä itelläkin tulee viidenkympin villitys, mitähän se sitten teettää...? Jos vaikka vaihtais tuon yhen 40 naisen pariin 20-kymppiseen, hmm. houkutteleva ajatus. - mieheltä näkökulmaa
M 40+ kirjoitti:
Tiedän missä jamassa olet oman ongelmasi kanssa nyt. Se on yhtä helvettiä kun asiat ei ala selviämään vaikka kuinka yrittäisi, toinen vain suojautuu ja alkaa syytellä takaisinpäin. Se lienee jonkinlainen psykologinen ilmiö, sopimattomiin tekoihin syyllistynyt peilaa omaa taakkaansa toiselle.
Viheliäisintä ainakin omalla kohdallani oli/on edelleen se, että vielä on vahvoja tunteita tuota siippaa kohtaan. Rakkaudesta yhteen mentiin aikoinaan, yhdessä elämämme ja perheemme rakennettiin, oli erittäin hyviä aikojakin meillä. Ja sitten maailma romahtaa yks'kaks, pettymys on järkyttävää luokkaa, ymmärrys loppuu kertakaikkiaan. Senkö kohtelun tästä sitten olin ansainnut?
Olen kait jonkinlainen menneisyyden kanto kaskessa, koska en ymmärrä tätä nykyistä pettämis-/salarakasbuumia ollenkaan. Ei ole koskaan itsellä ollu siihen tarvetta kun olen kotoa saanut kaiken sen mitä tarvitsen. Ihmettelen mikä naimisissa olevia ihmisiä tänä päivänä oikein riivaa? Miks ei mikään riitä, halutaan kaiken hyvän päälle vielä lisää hyvää. Eikö voisi olla tyytyväinen siihen mitä on jo saavuttanut (perhe, koti, mökki, lomamatkat, autot sun muut heebelit, ja kaikki omaa eikä pankin).
Olen yrittänyt ymmärtää, en ole päässyt vielä ymmärrykseen. Naisilla kuulemma tulee siinä 40 kantturoissa joku hormonikohtaus jolloin ylä- ja alapäätä alkaa syyhyttää ja eivät pysy nahoissaan kun vieras mies vähänkin osoittaa huomioita. Ja ei mene kuin hetki ja mopo lähtee lapasesta ja kaikki pannaan peliin, seurauksista viis. Onkohan se jotain menopaussia tai jotain sitä edeltävää. Outoa. No kohtahan tässä itelläkin tulee viidenkympin villitys, mitähän se sitten teettää...? Jos vaikka vaihtais tuon yhen 40 naisen pariin 20-kymppiseen, hmm. houkutteleva ajatus.Olen vaimo (toistaiseksi), jonka miehellä oli suhde naimissa olevaan naiseen. Tieto asiasta tuli minulle tältä petetyltä aviomieheltä: tekstiviesti ja soittopyyntö.
Tämä "toinen vaimo" alkoi pitämään minuun yhteyttä ja haukkui minua surutta; ulkonäkö, luonne - kaikki. Koskaan ei ollut minua tavannut. Eli kuinka mies "kakkosena" käyttäytyy sitä petettyä miestä kohtaan? Haukkuuko hän samalla tavalla?
Haukkuminen onneksi loppui siihen, kun tämä "toinen vaimo" näki kuvani lehdessä. Mutta alkoi sitten pahempana ja eri asioista, kun kuuli, että me kaksi petettyä oltiin tavattu.
Onko naiselle jokin psykologinen puolustuskeino siis sekin, että se petetty vaimo haukutaan? Viekö se jollain tapaa teolta "suurimman rumuuden" pois? Jos miehet eivät käyttäydy samoin, niin mistä se johtuu?
Olen tätä palstaa seuraillut ja täällä on ihmeellinen tarve saada petetty NAINEN näyttämään ja kuulostamaan siltä, että on ikään kuin ANSAINNUT petetyksi tulemisen. Mitä mieltä miehet on tästä? - asiat
mieheltä näkökulmaa kirjoitti:
Olen vaimo (toistaiseksi), jonka miehellä oli suhde naimissa olevaan naiseen. Tieto asiasta tuli minulle tältä petetyltä aviomieheltä: tekstiviesti ja soittopyyntö.
Tämä "toinen vaimo" alkoi pitämään minuun yhteyttä ja haukkui minua surutta; ulkonäkö, luonne - kaikki. Koskaan ei ollut minua tavannut. Eli kuinka mies "kakkosena" käyttäytyy sitä petettyä miestä kohtaan? Haukkuuko hän samalla tavalla?
Haukkuminen onneksi loppui siihen, kun tämä "toinen vaimo" näki kuvani lehdessä. Mutta alkoi sitten pahempana ja eri asioista, kun kuuli, että me kaksi petettyä oltiin tavattu.
Onko naiselle jokin psykologinen puolustuskeino siis sekin, että se petetty vaimo haukutaan? Viekö se jollain tapaa teolta "suurimman rumuuden" pois? Jos miehet eivät käyttäydy samoin, niin mistä se johtuu?
Olen tätä palstaa seuraillut ja täällä on ihmeellinen tarve saada petetty NAINEN näyttämään ja kuulostamaan siltä, että on ikään kuin ANSAINNUT petetyksi tulemisen. Mitä mieltä miehet on tästä?Petetty vaimo haukkuu minun ulkonäköäni. Häiriköi puhelimella, sähköpostilla, kirjeillä sekä tavatessamme. Hän on häiriköinyt perhettäni sekä ystäviäni. Minä olen yrittänyt pysyä rauhallisena ja asioihin kantaa ottamattomana kun pari selvittelee asioitaan. Vaimo on varmaan omaa mielenterveyttään suojellakseen kehitellyt omia teorioitaan minun entisestä elämästäni ja levitellyt valheita minusta. Hänen miehellään ja minulla on hyvät välit ja olen miehen valheita vaimolle ollut oikaisematta ettei mies paljastuisi enemmän valehtelijaksi ja he saisivat selvitettyä välinsä. Vaimo ei ole ansainnut petetyksi tulemista mutta en voi minun ja hänen miehensä tekoa muuksi muuttaa enää. Tunteet ja halu olla toisen lähellä arjen harmaudessa vei voiton. Vaimo kuvittelee minun väkisin vietelleen miehensä että pystyisi olemaan vähemmän syyllistämättä miestään, vaikka hänen miehensä oli aloitteen tekijä ja oikea pelimies puhumaan itsensä naisen sänkyyn ja imartelemaan ja saamaan tuntemaan naisen halutuksi, ihanaksi ja ainutlaatuiseksi. Minä en syyllisyyttäni kiistä mutta en ota sitä yksin kannettavakseni. Elämä opettaa, kokemus se on tämäkin.
- M 40+
mieheltä näkökulmaa kirjoitti:
Olen vaimo (toistaiseksi), jonka miehellä oli suhde naimissa olevaan naiseen. Tieto asiasta tuli minulle tältä petetyltä aviomieheltä: tekstiviesti ja soittopyyntö.
Tämä "toinen vaimo" alkoi pitämään minuun yhteyttä ja haukkui minua surutta; ulkonäkö, luonne - kaikki. Koskaan ei ollut minua tavannut. Eli kuinka mies "kakkosena" käyttäytyy sitä petettyä miestä kohtaan? Haukkuuko hän samalla tavalla?
Haukkuminen onneksi loppui siihen, kun tämä "toinen vaimo" näki kuvani lehdessä. Mutta alkoi sitten pahempana ja eri asioista, kun kuuli, että me kaksi petettyä oltiin tavattu.
Onko naiselle jokin psykologinen puolustuskeino siis sekin, että se petetty vaimo haukutaan? Viekö se jollain tapaa teolta "suurimman rumuuden" pois? Jos miehet eivät käyttäydy samoin, niin mistä se johtuu?
Olen tätä palstaa seuraillut ja täällä on ihmeellinen tarve saada petetty NAINEN näyttämään ja kuulostamaan siltä, että on ikään kuin ANSAINNUT petetyksi tulemisen. Mitä mieltä miehet on tästä?On syytä pitää mielessä se tosiasia että kukaan ei ketään vieraaseen sänkyyn pakota ellei itse sitä nimenomaan halua (tai sitten kyse on raiskauksesta, joka pettämisessä ei ole se teko vaan pettäminen vapaaehtoisesti). Eli kyseessä on kahden ihmisen välinen lopputulema, johon mielipidettä ei kysytä keneltäkään muulta.
Syyt jotka johtavat tuohon tilanteeseen (siis petokseen ja naimiseen muun kuin oman siipan kanssa), ovat sitten asia erikseen, jokaisella pettäjällä varmasti on oma näkemyksensä asiasta. Monesti sitä syytä mielellään sälytetään niitten niskaan, jotka eivät ole asiaan (siihen naiko vierasta vai ei) voineet vaikuttaa loppujen lopuksi. Jos syytä kaadetaan petetyn päälle, niin olisiko muka petetty halunnut tulla petetyksi jos hänelle olisi etukäteen aikeista kerrottu? Ei varmasi olisi halunnut, näin sitä syytäkään itse pettämiseen ei voida petetylle kaataa. Hän aivan varmasti olisi tehnyt kaikkensa estääkseen aiotun teon jos vain olisi voinut asiaan vaikuttaa.
Se on vaan ihmisen omaa suojatumista että syy peilataan johonkin muuhun kuin siihen tekijään joka ne teot teki. On helpompi syyttää sitä oman siipan kanssa pettänyttä, että viettelit minun vaimoni/mieheni. Kuitenkin se "pääpiru" on se oma pettäjäluonteen omaava siippa. Ei sitä raiskattu tai väkisin sänkyyn kannettu, ihan itse omasta halustaan ja antaumuksella siihen touhuun lähti.
En minäkään alunperin lähtenyt sitä vaimoni loverboyn ovea koputtelemaan siksi että olisin vetänyt sälliä turpiin (jotkut tekee senkin), koska halusin sivistyneesti keskustella asioiden tilasta ja saada totuudenmukaista tietoa missä mennään (vaimoltanihan en sitä totuutta saanut edes vähän vertaa). Jotenkin siinä ventovieraan tyypin kanssa keskustellessa tämän kotona olohuoneen pöydän ääressä, tilanteen järkyttävyydestä huolimatta, vaistosin sen että tässä nyt keskustelee 2 miestä asioista niiden oikeilla nimillä ja kuten ne on, saman naisen jakaneena. Olin helpottunut että viimein sain totuuden selville, teostaan en kiitellyt vaan siitä että keskusteluun pystyi.
Ehkä siinä auttoi sekin, ettei tuo tyyppi liene ollut kovin vakavissaan vaimoni kanssa (vaimolla taisi enempikin olla tunnetta pelissä) ja se että hän oli eronnut eli vailla mitään pelkoa siitä että perheensä olisi joutunut kärsimään hänen ja vaimoni suhteesta asian tultua tietooni. Tosin olin jo valmistautunut siihenkin, että jos tyypillä olisi ollut vaimo, olisin äärikeinona käräyttänyt ukkonsa touhuistaan vaimoni kanssa. Olisi sitten pöyhäytetty koko paskatunkio kerralla levälleen.
Sen vain tässä kerron, että aina ja jokatapauksessa suurin syyllinen pettämiseen on se aviossa oleva pettäjä. Se kolmas osapuoli voi olla kuka tahansa, mutta jos tämäkin on naimisissa, ovat kummmatkin yhtä suuria syyllisiä ja on oikeus ja kohtuus että petetyt puolisot saavat tiedon ja totuuden edes jossain vaiheessa selville. - ansainnut
asiat kirjoitti:
Petetty vaimo haukkuu minun ulkonäköäni. Häiriköi puhelimella, sähköpostilla, kirjeillä sekä tavatessamme. Hän on häiriköinyt perhettäni sekä ystäviäni. Minä olen yrittänyt pysyä rauhallisena ja asioihin kantaa ottamattomana kun pari selvittelee asioitaan. Vaimo on varmaan omaa mielenterveyttään suojellakseen kehitellyt omia teorioitaan minun entisestä elämästäni ja levitellyt valheita minusta. Hänen miehellään ja minulla on hyvät välit ja olen miehen valheita vaimolle ollut oikaisematta ettei mies paljastuisi enemmän valehtelijaksi ja he saisivat selvitettyä välinsä. Vaimo ei ole ansainnut petetyksi tulemista mutta en voi minun ja hänen miehensä tekoa muuksi muuttaa enää. Tunteet ja halu olla toisen lähellä arjen harmaudessa vei voiton. Vaimo kuvittelee minun väkisin vietelleen miehensä että pystyisi olemaan vähemmän syyllistämättä miestään, vaikka hänen miehensä oli aloitteen tekijä ja oikea pelimies puhumaan itsensä naisen sänkyyn ja imartelemaan ja saamaan tuntemaan naisen halutuksi, ihanaksi ja ainutlaatuiseksi. Minä en syyllisyyttäni kiistä mutta en ota sitä yksin kannettavakseni. Elämä opettaa, kokemus se on tämäkin.
saamasi kohtelun?
Siis mistä entisestä elämästä?! Suhteenne aikaisestako?
Tosin..
Tuossa sinä oman mielenterveytesi takia selität asiaa, siis sitä, miksi sinä päädyit suhteeseen vartun miehen kanssa. Varmaan sinunkin on pakko, koska muutoin joutuisit sanomaan, että olet vietävissä, imartelulle altis, tunteiden ja halujen vietävissä ja ohjailtavissa.. Itseasiassa ei sen vaimon tarvitse miestään syyllistää, koska sinä sen teet.
Mutta onko vaimolla oikeus olla samlla tavalla tunteidensa ohjailema ja halujensa vietäessä? Jos hän vihaa sinua TEKOSI takia? Jos hän haluaa loukata ja nöyryyttää sinua TEKOJESI takia?
Mutta miksi sinä halusit vaimoa loukata ti nöyryyttää? Mitä hän oli sinulle tehnyt ennen suhdettasi varattuun mieheen? Miten oma miehesi suhtautuu tähän aiheuttamaasi soppaan? Sillä eihän se vaimo perhettänne häiriköi, sinä sen häiriön itse aiheutit. Että älä nyt muita syyttele.. - mietityttää..
M 40+ kirjoitti:
On syytä pitää mielessä se tosiasia että kukaan ei ketään vieraaseen sänkyyn pakota ellei itse sitä nimenomaan halua (tai sitten kyse on raiskauksesta, joka pettämisessä ei ole se teko vaan pettäminen vapaaehtoisesti). Eli kyseessä on kahden ihmisen välinen lopputulema, johon mielipidettä ei kysytä keneltäkään muulta.
Syyt jotka johtavat tuohon tilanteeseen (siis petokseen ja naimiseen muun kuin oman siipan kanssa), ovat sitten asia erikseen, jokaisella pettäjällä varmasti on oma näkemyksensä asiasta. Monesti sitä syytä mielellään sälytetään niitten niskaan, jotka eivät ole asiaan (siihen naiko vierasta vai ei) voineet vaikuttaa loppujen lopuksi. Jos syytä kaadetaan petetyn päälle, niin olisiko muka petetty halunnut tulla petetyksi jos hänelle olisi etukäteen aikeista kerrottu? Ei varmasi olisi halunnut, näin sitä syytäkään itse pettämiseen ei voida petetylle kaataa. Hän aivan varmasti olisi tehnyt kaikkensa estääkseen aiotun teon jos vain olisi voinut asiaan vaikuttaa.
Se on vaan ihmisen omaa suojatumista että syy peilataan johonkin muuhun kuin siihen tekijään joka ne teot teki. On helpompi syyttää sitä oman siipan kanssa pettänyttä, että viettelit minun vaimoni/mieheni. Kuitenkin se "pääpiru" on se oma pettäjäluonteen omaava siippa. Ei sitä raiskattu tai väkisin sänkyyn kannettu, ihan itse omasta halustaan ja antaumuksella siihen touhuun lähti.
En minäkään alunperin lähtenyt sitä vaimoni loverboyn ovea koputtelemaan siksi että olisin vetänyt sälliä turpiin (jotkut tekee senkin), koska halusin sivistyneesti keskustella asioiden tilasta ja saada totuudenmukaista tietoa missä mennään (vaimoltanihan en sitä totuutta saanut edes vähän vertaa). Jotenkin siinä ventovieraan tyypin kanssa keskustellessa tämän kotona olohuoneen pöydän ääressä, tilanteen järkyttävyydestä huolimatta, vaistosin sen että tässä nyt keskustelee 2 miestä asioista niiden oikeilla nimillä ja kuten ne on, saman naisen jakaneena. Olin helpottunut että viimein sain totuuden selville, teostaan en kiitellyt vaan siitä että keskusteluun pystyi.
Ehkä siinä auttoi sekin, ettei tuo tyyppi liene ollut kovin vakavissaan vaimoni kanssa (vaimolla taisi enempikin olla tunnetta pelissä) ja se että hän oli eronnut eli vailla mitään pelkoa siitä että perheensä olisi joutunut kärsimään hänen ja vaimoni suhteesta asian tultua tietooni. Tosin olin jo valmistautunut siihenkin, että jos tyypillä olisi ollut vaimo, olisin äärikeinona käräyttänyt ukkonsa touhuistaan vaimoni kanssa. Olisi sitten pöyhäytetty koko paskatunkio kerralla levälleen.
Sen vain tässä kerron, että aina ja jokatapauksessa suurin syyllinen pettämiseen on se aviossa oleva pettäjä. Se kolmas osapuoli voi olla kuka tahansa, mutta jos tämäkin on naimisissa, ovat kummmatkin yhtä suuria syyllisiä ja on oikeus ja kohtuus että petetyt puolisot saavat tiedon ja totuuden edes jossain vaiheessa selville.Syyttikö tämä toinen mies sinua vaimosi uskottomuudesta tyyliin: olet ruma, huono sängyssä jne? Yrittikö tämä toinen mies käyttää niitä perusteluja puolustuksena teolleen?
Mutta hassua se, että jos tällä palstalla olisi petetty vaimo suunnitellut toisen naisen tapaamista ja asioista keskustelemista, niin hänet olisi haukuttu pystyyn. Teillä miehillä aika erilainen tapa kohdata ja selvittää asiat. Minusta parempi. Naisten maailma on kovin kieroa ja kyynistä, ja kuitekin me sitten teiltä miehiltä vaaditaan tunneälyä ja sensitiivisyyttä.. - .......?...
ansainnut kirjoitti:
saamasi kohtelun?
Siis mistä entisestä elämästä?! Suhteenne aikaisestako?
Tosin..
Tuossa sinä oman mielenterveytesi takia selität asiaa, siis sitä, miksi sinä päädyit suhteeseen vartun miehen kanssa. Varmaan sinunkin on pakko, koska muutoin joutuisit sanomaan, että olet vietävissä, imartelulle altis, tunteiden ja halujen vietävissä ja ohjailtavissa.. Itseasiassa ei sen vaimon tarvitse miestään syyllistää, koska sinä sen teet.
Mutta onko vaimolla oikeus olla samlla tavalla tunteidensa ohjailema ja halujensa vietäessä? Jos hän vihaa sinua TEKOSI takia? Jos hän haluaa loukata ja nöyryyttää sinua TEKOJESI takia?
Mutta miksi sinä halusit vaimoa loukata ti nöyryyttää? Mitä hän oli sinulle tehnyt ennen suhdettasi varattuun mieheen? Miten oma miehesi suhtautuu tähän aiheuttamaasi soppaan? Sillä eihän se vaimo perhettänne häiriköi, sinä sen häiriön itse aiheutit. Että älä nyt muita syyttele..Vaimo on levitellyt valheita ajalta ennen suhdetta hänen mieheensä, ajalta jolloin olin vielä naimisissa. Ja tunnustinhan sen että olin vieteltävissä. En ole hänen ensimmäinen pettämis kumppani. Mitenkäs entinen mieheni tähän liittyy koska olin hänestä jo eronnut aiemmin(ero ei pettämisen takia)? Toistan:Minä en syyllisyyttäni kiistä mutta en ota sitä yksin kannettavakseni. Jaan syyllisyyden miehen kanssa kun vaimokin sen ymmärtäisi, mutta hän ei tiedäkään miehensä aiemmista pettämisistä. Vaimo pitää miestään uhrina ja kilttinä. Ja ihan kiva supliikki mies onkin. vaimo tosiaan häiriköi perhettäni ja ystäviäni minun lisäkseni vaikka he eivät ole osallisena tapahtumiin mitenkään. Minä en ole vaimoa häiriköinyt, vaan olen ollut osallisena hänen miehensä pettämiseen.
- M 40+
mietityttää.. kirjoitti:
Syyttikö tämä toinen mies sinua vaimosi uskottomuudesta tyyliin: olet ruma, huono sängyssä jne? Yrittikö tämä toinen mies käyttää niitä perusteluja puolustuksena teolleen?
Mutta hassua se, että jos tällä palstalla olisi petetty vaimo suunnitellut toisen naisen tapaamista ja asioista keskustelemista, niin hänet olisi haukuttu pystyyn. Teillä miehillä aika erilainen tapa kohdata ja selvittää asiat. Minusta parempi. Naisten maailma on kovin kieroa ja kyynistä, ja kuitekin me sitten teiltä miehiltä vaaditaan tunneälyä ja sensitiivisyyttä..Ei todellakaan syytellyt tuo toinen mies minua mistään (enkä minä häntä), oli vain aluksi vähän varautunut kun ilmestyin ovelleen ja esittäydyin. Kuitenkin tein heti selväksi, etten ole tänne tullut uhoamaan vaan keskustelemaan asioista. Ja onneksi vastapuoli oli sen verran ymmärtävä, että keskusteluun päästiin. Olisihan se voinut kääntyä väkivaltaiseksikin se tilanne. Jonkin verran henkistä pääomaa kyllä tarvitsin että siihen osoitteeseen menin ja ovelleen koputin (töistä tullessa, selvinpäin), vähän pelkäsin että sieltä avaa oven nainen...
Esitin suoria kysymyksiä ja sain suoria vastauksia, ei siinä sen kummempaa. Mutta voisin kuvitella tilanteen jossa naiset olisivat vastaavassa asemassa, melko varmasti siinä oltaisiin tukkanuottasilla alta aikayksikön. Riippuu tietenkin persoonista, miten henkinen kantti kestää tuollaisessa, sanoisinko melko stressaavassa, tilanteessa. Ehkä nainen ja mies ovat tässä(kin) kohdassa niin erilaisia.
Loppujen lopuksi, näin jälkeenpäin asioita ja tapahtumia tarkastelleena, kyllähän tuolla toisella miehellä oma osuutensa siihen oli että vaimoni lankesi hänen sänkyynsä. Oli ilmeisesti lirukutellut jo pitemmän aikaa, yhteisessä harrastuksessa kun pääsi tapaamaan sopivasti useamman kerran viikossa. Eli hän otti vaimostani ns. työvoiton, sitkeää yrittämistä päästä naiseni housuihin, tuotti sitten tulosta. Eli mikään puhdas pulmunen hän ei todellakaan ole, mutta toisaalta ymmärrän miehen käyttäytymisen: jos herkkua on tulollaan, niin eihän siitä voi kieltäytyä vaikka toinen olisi kuinka varattu (tosin itse olen siitä pystynyt kieltäytymään, mutta en olekaan ns. vapaa mies.. vielä).
Mutta täähän on vain elämää, kaikkea pas--aa sattuu ja tapahtuu, joskus on niitä parempiakin aikoja ollut ja toivottavasti vielä tulee.
Kesää kaikille, etenkin petetyille! - olla oikomatta
asiat kirjoitti:
Petetty vaimo haukkuu minun ulkonäköäni. Häiriköi puhelimella, sähköpostilla, kirjeillä sekä tavatessamme. Hän on häiriköinyt perhettäni sekä ystäviäni. Minä olen yrittänyt pysyä rauhallisena ja asioihin kantaa ottamattomana kun pari selvittelee asioitaan. Vaimo on varmaan omaa mielenterveyttään suojellakseen kehitellyt omia teorioitaan minun entisestä elämästäni ja levitellyt valheita minusta. Hänen miehellään ja minulla on hyvät välit ja olen miehen valheita vaimolle ollut oikaisematta ettei mies paljastuisi enemmän valehtelijaksi ja he saisivat selvitettyä välinsä. Vaimo ei ole ansainnut petetyksi tulemista mutta en voi minun ja hänen miehensä tekoa muuksi muuttaa enää. Tunteet ja halu olla toisen lähellä arjen harmaudessa vei voiton. Vaimo kuvittelee minun väkisin vietelleen miehensä että pystyisi olemaan vähemmän syyllistämättä miestään, vaikka hänen miehensä oli aloitteen tekijä ja oikea pelimies puhumaan itsensä naisen sänkyyn ja imartelemaan ja saamaan tuntemaan naisen halutuksi, ihanaksi ja ainutlaatuiseksi. Minä en syyllisyyttäni kiistä mutta en ota sitä yksin kannettavakseni. Elämä opettaa, kokemus se on tämäkin.
sille miehelle niitä asioita, ihan tyhmähän sinä olet
- sinä olet tehnytkin
.......?... kirjoitti:
Vaimo on levitellyt valheita ajalta ennen suhdetta hänen mieheensä, ajalta jolloin olin vielä naimisissa. Ja tunnustinhan sen että olin vieteltävissä. En ole hänen ensimmäinen pettämis kumppani. Mitenkäs entinen mieheni tähän liittyy koska olin hänestä jo eronnut aiemmin(ero ei pettämisen takia)? Toistan:Minä en syyllisyyttäni kiistä mutta en ota sitä yksin kannettavakseni. Jaan syyllisyyden miehen kanssa kun vaimokin sen ymmärtäisi, mutta hän ei tiedäkään miehensä aiemmista pettämisistä. Vaimo pitää miestään uhrina ja kilttinä. Ja ihan kiva supliikki mies onkin. vaimo tosiaan häiriköi perhettäni ja ystäviäni minun lisäkseni vaikka he eivät ole osallisena tapahtumiin mitenkään. Minä en ole vaimoa häiriköinyt, vaan olen ollut osallisena hänen miehensä pettämiseen.
>Minä en ole vaimoa häiriköinyt, vaan olen ollut osallisena hänen miehensä pettämiseen.<
Olet häiriköinyt tämän perheen elämää, pitemmänkin aikaa, olisihan sullakin ollut varaa sanoa sille ihanalle supliikki miehelle, et ei kiitos, mene pois....
Kanna vastuusi teostasi kuin nainen, äläkä vikise. - naisena
mietityttää.. kirjoitti:
Syyttikö tämä toinen mies sinua vaimosi uskottomuudesta tyyliin: olet ruma, huono sängyssä jne? Yrittikö tämä toinen mies käyttää niitä perusteluja puolustuksena teolleen?
Mutta hassua se, että jos tällä palstalla olisi petetty vaimo suunnitellut toisen naisen tapaamista ja asioista keskustelemista, niin hänet olisi haukuttu pystyyn. Teillä miehillä aika erilainen tapa kohdata ja selvittää asiat. Minusta parempi. Naisten maailma on kovin kieroa ja kyynistä, ja kuitekin me sitten teiltä miehiltä vaaditaan tunneälyä ja sensitiivisyyttä..olen yrittänyt ottaa yhteyttä, mieheni kakkoseen. Minut haukuttuu täällä kyttääjäksi, tyhmäksi, vainoharhaiseksi. Tämän kakkosen naapuritkin ovat katsoneet asiakseen ryhtyä haukkumaan minua. Ja minä vain olisin halunnut kuulla tämän kakkosen ajatukset, ja tiedon suhteentilasta tätä nykyä.
Joten erilailla kohdellaan petettyä miestä ja naista. - miehiä surkutellaan
naisena kirjoitti:
olen yrittänyt ottaa yhteyttä, mieheni kakkoseen. Minut haukuttuu täällä kyttääjäksi, tyhmäksi, vainoharhaiseksi. Tämän kakkosen naapuritkin ovat katsoneet asiakseen ryhtyä haukkumaan minua. Ja minä vain olisin halunnut kuulla tämän kakkosen ajatukset, ja tiedon suhteentilasta tätä nykyä.
Joten erilailla kohdellaan petettyä miestä ja naista.miten hirveä vaimo ja naisista taas, että on se niin kaamea akka. Naisessa on aina vikaa ,jos mies pettää.
- ja siksi kysyin
naisena kirjoitti:
olen yrittänyt ottaa yhteyttä, mieheni kakkoseen. Minut haukuttuu täällä kyttääjäksi, tyhmäksi, vainoharhaiseksi. Tämän kakkosen naapuritkin ovat katsoneet asiakseen ryhtyä haukkumaan minua. Ja minä vain olisin halunnut kuulla tämän kakkosen ajatukset, ja tiedon suhteentilasta tätä nykyä.
Joten erilailla kohdellaan petettyä miestä ja naista.kuinka miesten maailmassa toimitaan.
Totta on se, että moni petetty vaimokin haluaisi samalla tavalla kohdata sen kolmannen pyörän kuin petetty mies edellä.
Toinen nainen ei sen sijaan suostu tapaamiseen, pyrkii vain kaikenlaiseen leimaamiseen niin kuin sanot, ja kuten tälläkin palstalla on todettu, niin sen petetyn syyllistämiseen koko tapahtumasta.
Ovatko miehet sitten - naisten haukuista huolimatta - suoraselkäisempiä kuin naiset? Uskaltaako miehet sittenkin paremmin ottaa ja kantaa vastuun teoistaan?
Tiedän itse myös pari miestä, jotka kävivät monta puhelinkeskustelua ja jopa tapasivatkin vaimojensa salarakkaat. Ja aina oli tulos sama kuin edellä kerrottu.
Sanotaan, että hyökkäys on paras puolustus. Toimiiko nainen - siis toinen nainen - niin rinnakkaissuhteen paljastuttua? Häpeääkö toinen nainen itseään ja tekoaan niin, ettei kykene kohtaamaan "uhria"? Outoa, sillä esim. nuorisorangaistuksessa sovelletaan nimen omaan tätä uhrin kohtaamista, mutta aikuiset sitten toimivat näin - tai siis naiset..
Itse uskon siihen, että toisella naisella ei vain yksinkertaisesti rohkeus riitä tavata petettyä. Toisaalta voisi ottaa realiteettisemman asenteen "pimeästä" huutelijoille. Pelkuri ja huijari piiloutuu, ei rohkea ja rehellinen. - mietippä
miehiä surkutellaan kirjoitti:
miten hirveä vaimo ja naisista taas, että on se niin kaamea akka. Naisessa on aina vikaa ,jos mies pettää.
tarkemmin, ketkä loppujen lopuksi tekevät niistä petetyistä vaimoista syyllisiä ja kaameita?!
Aika yleistä on sanoa esim. ystäville, että on naama näkkärillä kotona, kun puoliso on sitä ja tätä. Mutta kuka kääntää ne negatiiviset asiat pettämisen syyksi..? Täälläkin palstalla nainen viljelee tahallisesti petetyn syyllistämistä. Itse en ainakaan usko, että kukaan oikeasti alkaa himoitsemaan varattua kun kuulee, että tällä menee huonosti kotona. Himon syy on ihan muualla, mutta on huomattavasti kamalampaa sanoa, että välittämättä siitä, onko toinen varatu tai ei aloin suhteeseen. - +++++++++++
ja siksi kysyin kirjoitti:
kuinka miesten maailmassa toimitaan.
Totta on se, että moni petetty vaimokin haluaisi samalla tavalla kohdata sen kolmannen pyörän kuin petetty mies edellä.
Toinen nainen ei sen sijaan suostu tapaamiseen, pyrkii vain kaikenlaiseen leimaamiseen niin kuin sanot, ja kuten tälläkin palstalla on todettu, niin sen petetyn syyllistämiseen koko tapahtumasta.
Ovatko miehet sitten - naisten haukuista huolimatta - suoraselkäisempiä kuin naiset? Uskaltaako miehet sittenkin paremmin ottaa ja kantaa vastuun teoistaan?
Tiedän itse myös pari miestä, jotka kävivät monta puhelinkeskustelua ja jopa tapasivatkin vaimojensa salarakkaat. Ja aina oli tulos sama kuin edellä kerrottu.
Sanotaan, että hyökkäys on paras puolustus. Toimiiko nainen - siis toinen nainen - niin rinnakkaissuhteen paljastuttua? Häpeääkö toinen nainen itseään ja tekoaan niin, ettei kykene kohtaamaan "uhria"? Outoa, sillä esim. nuorisorangaistuksessa sovelletaan nimen omaan tätä uhrin kohtaamista, mutta aikuiset sitten toimivat näin - tai siis naiset..
Itse uskon siihen, että toisella naisella ei vain yksinkertaisesti rohkeus riitä tavata petettyä. Toisaalta voisi ottaa realiteettisemman asenteen "pimeästä" huutelijoille. Pelkuri ja huijari piiloutuu, ei rohkea ja rehellinen.pelkää kohdata ykkösen myös sen vuoksi että silloin paljastuu myös valheet joihin hän uskoi, mitä mies vonkatessaan on kertonut.
- tämä koko
ja siksi kysyin kirjoitti:
kuinka miesten maailmassa toimitaan.
Totta on se, että moni petetty vaimokin haluaisi samalla tavalla kohdata sen kolmannen pyörän kuin petetty mies edellä.
Toinen nainen ei sen sijaan suostu tapaamiseen, pyrkii vain kaikenlaiseen leimaamiseen niin kuin sanot, ja kuten tälläkin palstalla on todettu, niin sen petetyn syyllistämiseen koko tapahtumasta.
Ovatko miehet sitten - naisten haukuista huolimatta - suoraselkäisempiä kuin naiset? Uskaltaako miehet sittenkin paremmin ottaa ja kantaa vastuun teoistaan?
Tiedän itse myös pari miestä, jotka kävivät monta puhelinkeskustelua ja jopa tapasivatkin vaimojensa salarakkaat. Ja aina oli tulos sama kuin edellä kerrottu.
Sanotaan, että hyökkäys on paras puolustus. Toimiiko nainen - siis toinen nainen - niin rinnakkaissuhteen paljastuttua? Häpeääkö toinen nainen itseään ja tekoaan niin, ettei kykene kohtaamaan "uhria"? Outoa, sillä esim. nuorisorangaistuksessa sovelletaan nimen omaan tätä uhrin kohtaamista, mutta aikuiset sitten toimivat näin - tai siis naiset..
Itse uskon siihen, että toisella naisella ei vain yksinkertaisesti rohkeus riitä tavata petettyä. Toisaalta voisi ottaa realiteettisemman asenteen "pimeästä" huutelijoille. Pelkuri ja huijari piiloutuu, ei rohkea ja rehellinen.homma perustu siihen ,että pettäjät on pelkureita. Kun täytyy puskissa lymyillä ja toisten seläntaa kätkeytyä on pupu pöksyissä. Rohkean ei tarvitse piilotella ja syytellä . Sama pätee rehelliseen ja monesti se rehellisyys vaatiikin sitä rohkeutta.
- räksyti räksyti
sinä olet tehnytkin kirjoitti:
>Minä en ole vaimoa häiriköinyt, vaan olen ollut osallisena hänen miehensä pettämiseen.<
Olet häiriköinyt tämän perheen elämää, pitemmänkin aikaa, olisihan sullakin ollut varaa sanoa sille ihanalle supliikki miehelle, et ei kiitos, mene pois....
Kanna vastuusi teostasi kuin nainen, äläkä vikise.Pettämisestä kannankin vastuun, jos se en olisi ollut minä, mies olisi etsinyt sen naisen jostain muualta. Mutta minä en sanonut että mene pois, ja mies petti vaimoaan minun kanssani. Kun puhun häiriköinnistä tarkoitan muuta kuin pettämistä. Pettäminen on pettämistä. Vai pitäiskö minun käydä vielä haukkumassa se vaimo, soitella sille ja sen sukulaisille ja ystäville ja nauraa päin naamaa kun ei saa ukkoaan kurissa pidettyä? Paljastaa muut miehensä pettämiset? Kertoa mitä "kivaa" miehensä on siitä kertonut oli ne asiat totta tai ei? Hyökkäillä haukkumaan kun vastaan kävelee? Uhkailla hänen henkeä? Lähetellä tekstiviestejä, sähköpostia. Valehdella vaikka kylällä vaimon salasuhteista vaikka tiettävästi niitä ei ole? Tuohon kaikkeen minusta ei ole. Vaimosta on. Tässä on vaimolle käsittelyä tarpeeksi enkä halua hänelle enempää murhetta mikä tulisi hänelle jos ilkeilisin samalla tavalla kuin hän. Suhde mieheen ei tee minusta yhtään ilkeämpää ihmistä mikä olen ollut ennen suhdetta. Mutta syyttele sinä kaikessa rauhassa. Minun vikahan se yksin on kun mies juoksee vieraissa.... Ei edes niiden aiempien naisten vika, vaan minun. Minä olen osasyyllinen tähän petokseen, ja sen aikaan saamaan pahaan mieleen vaimolle. En häiriköintiin. En haukkumiseen, en uhkailuun, en aikaisempiin miehen suhteisiin joista vaimo ei tiedä, en perhekriisiin joka siellä on ollut ennen pettämistä, en siihen ettei miehelle riitä pelkkä vaimo. Tällä kertaa se olin minä, ensimmäinen kerta minulle varattuun mieheen sotkeutuminen. Toista kertaa ei tule. Elämä opettaa.
- se pettäminenkin
tämä koko kirjoitti:
homma perustu siihen ,että pettäjät on pelkureita. Kun täytyy puskissa lymyillä ja toisten seläntaa kätkeytyä on pupu pöksyissä. Rohkean ei tarvitse piilotella ja syytellä . Sama pätee rehelliseen ja monesti se rehellisyys vaatiikin sitä rohkeutta.
Pettäminen on pelkuruutta, pakoilua, ettei omaa itseä virheineen päivineen tarvitsisi kohdata. Jokainen maalaisjärjellä varustettu ihminen tietää, että jos tulee esim. potkut töistä, niin voi tehdä muutakin kuin vetäistä pomon sihteeriä viikseen. Tai jos kumppanin kanssa on mennyt elo hankalaksi - HUOM! itsehän on se toinen hankaloittaja.. - niin taas on muitakin vaihtoehtoja kuin piipahtaa naapurin Lissun lakanoissa (anteeksi Lissu-nimiset).
Pettäminen on useimmasta pettäjästä itsestäänkin (kuten kolmannesta pyörästäkin) väärin, mutta kun ne himot.. Niin siinä sitten pelkuri keksii selitykset, jotka edes likimain voisivat olla yhtä kamalia kuin se pettäminen. Pettäjän (ja kolmannen pyörän) on peilattava syyt muihin, koska kuka nyt niin ikävästä teosta haluaisi vastuun kantaa? Lisäksi outo piirre on tullut keskusteluihin tällä palstalla siinä, että ihmiset, jotka eivät hyväksy pettämistä tai suhteilua varatun kanssa, leimataan moralisteiksi; ikään siis kuin moraali olisikin paha asia yhteiskunnassamme. Mutta moraalia huudetaan apuun, kun käryn käytyä petetty ryhtyy toimimaan ITSEKKÄÄSTI tunteidensa pohjalta. Petetyn tulisi olla kaikenlaisten inhimillisen tunneskaalojen ja niiden aiheuttamien tekojen yläpuolella. Yllättäen palautuukin sitten kolmannellekin pyörälle mieleen, että ei hän hän ole millään tavoin ollut kyseisessä suhteessa osallisena, mutta, mutta.. Kolmaspyörä - tälläkin palstalla - käyttää oman tekonsa prusteena sitä olemassa olevan suhteen problematiikkaa!
Rehellisyys vaatii rohkeutta, ja yllättäen kaikista eniten vaatii rohkeutta olla rehellinen ITSELLEEN. Pelkureita on mielestäni kaikki, jotka menevät juuri toisen selän taakse piiloon oman tekonsa aiheuttamaa kohua. - jälkiviisautta..
räksyti räksyti kirjoitti:
Pettämisestä kannankin vastuun, jos se en olisi ollut minä, mies olisi etsinyt sen naisen jostain muualta. Mutta minä en sanonut että mene pois, ja mies petti vaimoaan minun kanssani. Kun puhun häiriköinnistä tarkoitan muuta kuin pettämistä. Pettäminen on pettämistä. Vai pitäiskö minun käydä vielä haukkumassa se vaimo, soitella sille ja sen sukulaisille ja ystäville ja nauraa päin naamaa kun ei saa ukkoaan kurissa pidettyä? Paljastaa muut miehensä pettämiset? Kertoa mitä "kivaa" miehensä on siitä kertonut oli ne asiat totta tai ei? Hyökkäillä haukkumaan kun vastaan kävelee? Uhkailla hänen henkeä? Lähetellä tekstiviestejä, sähköpostia. Valehdella vaikka kylällä vaimon salasuhteista vaikka tiettävästi niitä ei ole? Tuohon kaikkeen minusta ei ole. Vaimosta on. Tässä on vaimolle käsittelyä tarpeeksi enkä halua hänelle enempää murhetta mikä tulisi hänelle jos ilkeilisin samalla tavalla kuin hän. Suhde mieheen ei tee minusta yhtään ilkeämpää ihmistä mikä olen ollut ennen suhdetta. Mutta syyttele sinä kaikessa rauhassa. Minun vikahan se yksin on kun mies juoksee vieraissa.... Ei edes niiden aiempien naisten vika, vaan minun. Minä olen osasyyllinen tähän petokseen, ja sen aikaan saamaan pahaan mieleen vaimolle. En häiriköintiin. En haukkumiseen, en uhkailuun, en aikaisempiin miehen suhteisiin joista vaimo ei tiedä, en perhekriisiin joka siellä on ollut ennen pettämistä, en siihen ettei miehelle riitä pelkkä vaimo. Tällä kertaa se olin minä, ensimmäinen kerta minulle varattuun mieheen sotkeutuminen. Toista kertaa ei tule. Elämä opettaa.
.., mutta olisitko jotenkin voinut estää tämän vaimon "häiriö" käyttäytymisen?
Sinusta oli toiseksi naiseksi, vaimosta ei tiettävästi ole ollut, eikä pettäjäksi. Koetko, että häiriköinti on pahempaa kuin oma osuutesi toisena naisena?
Vaimon häiriköinti ei tee hänestä sen enempää pahaa ihmistä kuin sinustakaan ollessasi toisena naisena.
Totuus on myös se, että vaimo ei ole syyllinen sinun valintoihin. Vaimokaan ei lienee voinut vaikuttaa siihen, petettiinkö häntä sinun kanssa vai ei. Ja häiriköinti loppuu samalla tavalla silloin kuin se rinnakkaissuhdekin: kun on saanut tarpeekseen.
Toki voit tehdä häiriköinnistä ilmoituksen, jos koet tulleesi epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi. Tosin nyt näyttää vain silttä, että näet sen väärän, mitä sinä koet, et sitä, mikä on sen aiheuttanut.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mikä se Mira Luodin ohjelma oli?
Ja onnistuiko hiljaiseksi maksaminen sittenkään, jos myöhemmin sanoo, että tuollaista tapahtunut? Ihmiset alkaa pohtiin33911836IL - Kansanedustaja tehnyt ITSEMURHAN eduskuntatalossa!!
"IL:n tiedot: Kansanedustaja tehnyt itsemurhan Eduskuntatalossa Iltalehden tietojen mukaan kansanedustaja on tehnyt its3597986Mira Luoti koki seksivvaltaa sarjan kuvauksissa. Otti hyssyttelyrahat mutta nyt julkistaa asian?
Kun hyvin tietää että helppo päätellä mikä ohjelma kyseessä. Ja jos koki oikein "väkivaltaa" eli raisk, niin edesvastuut933173Verinen koira
Mikä juttu on tämä Karhumäellä pyörinyt verinen koira? Oliko hyökännyt jonkun kimppuun?982268Eemeli Peltonen teki itsemurhan eduskuntatalossa
Kevyet mullat sitten vaan. Ei mulla muuta.1562229Mira Luoti, Vain Elämää
kausi 8. mukana aluksi mm. Terhi Kokkonen ja Mira Luoti. taustalla myös Danny ja Kashmir. paljonko 1+1 olikaan?81666- 1101271
Mopokeulija
Poliisit saisivat käydä noukkimassa sinipuseroisen keulijan tuota pikaa. Koulureppu selässä yhdellä pyörälla S-Marketin551113Sonnisen turha valitus selvästä asiasta !
Nyt tuli sellainen valitus jossa ei järjen häivää, Sonninen ja koko hallinto munaa itsensä. Hänestä on tulossa pilkunnus26908Sylikkäin.
Sylikkäin, suudellen. Milloin haluaisit näin nainen tehdä ? Vain häntä ajatellen 😘. Tietenkin jos häntä asia kiinnosta60803