Antikana sankarimme

Kiirettä on riittänyt työmaallani, joten enpä ole liiemmin kerennyt täällä kirjoitella. Arvatenkin joku täällä on minua kaipaillutkin. No, eipä se mitään. Mukavahan vain, että minusta pidetään! Tuo linkki olikin aika mukava, tosin hieman liian talvinen tähän Suomessa vallitsevaan kesäiseen säätilaan nähden. Kuka enää lunta ja pakkasta muistaa, kun koko luonto on puhjennut vehreyteensä ja kaikki minun suloiset lintuystävänikin ovat palanneet etelän reissultaan koti-Suomeen. Oli todella mukava nähdä niitä ja vaihtaa kuulumisiakin. Sainpa paljon jälleen sisäpiirin tietoa lintupöpöstäkin. Aivan karseita juttujakin kuulin!

Jurmossahan nyt on lintukuolemia aivan liian kanssa. Aivan liikaa! Voi voi meitä lintupoloja! Kun nyt ei vain iskisi tänne mokomakin H5N1-virus. Kun kuulin tuosta Jurmon tapauksesta, menin aivan kananlihalle. Höyheneni pörhistyivät väkisinkin ja räpyttelin hädissäni siipiäni. Oli se sen verran järkyttävää kuultavaa! Sainkin eilen ison kasan puheluita pelokkailta ystäviltäni tuon tapauksen johdosta. Yritin hieman heitä rauhoitella, mutta ei se paljoa auttanut. Hädissään ovat ystäväni sorsa, tavi, alli ja käkikin - samaten kaikki pikkulintusetkin. Käellä meni kukunta eilen ihan pieleen, koska hän oli niin järkyttynyt. Kertoi laulaneensa hukkuu-hukkuu tuon tavallisen kukkuu-kukkuu sijaan. Voi reppanaa! Naapurin pääskypariskunta kertoi kunnioittaneensa koko eilispäivän jurmolaisten ystäviemme muistoa ja olleensa lentämättä ja laulamatta koko kauniin kesäisen päivän. Aika järkyttyneitä he siis olivat! Kuten kaikki muutkin. Nyt yritämme vain jatkaa linnun elämää entiseen tapaamme, mutta vaikeaa se on. No toivomme kuitenkin parasta ja pelkäämme pahinta.