Yhden työkaverin (mies) kanssa ollaan tultu aina hyvin toimeen ja juteltu muistakin asioista kuin työ. Käytiin kahvilla muutaman kerran ja juteltiin niitä näitä. Alkoi tuntua, että välillämme oli jotain muutakin. Ihastuin häneen ja kerroinkin sen hänelle. Ollaan keskusteltu aiheesta ja hänkin sanoi tykkäävänsä minusta. Töissä ollaan pari kertaa halailtu lämpimästi ja suudeltu, ei muuta. Viimeksi hänen kotonaan etenimme hieman pidemmälle ja jäätiin kiinni hänen naisystävälleen. Molemmat ollaan siis varattuja tahoillamme. Nyt meillä on tästä tapahtuneesta johtuen hiljaiseloa keskenään. Ehdotin hänelle, että juteltaisiin asiat selviksi, mutta hän ei ole kiireiltään ennättänyt ottaa minkäänlaista yhteyttä eikä muutenkaan vastaillut viesteihini. Haluaisin todella jutella asioista, mutta lienee paras vaihtoehto nyt se, että malttaisin antaa ajan kulua enkä ota häneen itsekään yhteyttä muutoin kuin työasioissa. Katseltaisiin sitten myöhemmin, mikä on tilanne, voidaanko jatkaa hyvinä kavereina, unohtaen menneet. Ollaan moneen kertaan puhuttu, että tapaamme pariskunnittain toisemme illanistujaisten merkeissä, niinkuin ollaan aiemminkin tavattu. Mutta edellyttäen tietysti sen, että hänen naisystävänsä voi antaa meille tapahtuneen anteeksi (luulee, että mitään ei oikeesti meidän välillä tapahtunut, että kävi "vain" mielessä). En tosiaankaan haluaisi rikkoa heidän keskinäistä suhdetta eikä mieskään halua tulla minun ja mieheni suhteen väliin. Ainakin minä haluaisin jatkaa meidän välistä suhdetta kaveripohjalta ja unohtaa tämän "huuman" työkaveriini. Onhan meidän töissäkin tultava toimeen keskenämme, joten ehkä se edesauttaa myös kaverisuhteemme ylläpitämistä. Ja se, että emme kuitenkaan juurikaan näe töissä. Toivoa siis voisi olla, että voisimme palauttaa kaverisuhteemme takaisin ja jatkaa niitä hauskoja jutusteluja, ajan kuluessa... Näin toivon todella!
Outo tilanne!
neuvoton tyttö
7954
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Punnitseeko tämä tapahtunut nyt sen, että oliko meillä silloin aiemmin ns. kaverisuhdetta ollenkaan vai oliko se kaikki vaan sitä, että oltiin muuten kiinnostuneita toisistamme?
se oli vain himoa. Huono sanoa "vain", koska himo on melko voimakas tunne. Kiellettyä hedelmää, mikä niin monet vie mennessään. Vakituisessa suhteessa olevat ovat imarreltuja, kun tuntevat olevansa haluttavia muidenkin silmissä kuin vain puolisonsa. Huono pohja sinänsä millekään pidemmälle suhteelle tuollainen aloitus...
Tsemppiä, toivottavasti saatte vielä setvittyä tapahtunutta!
Ehkäpä meidän välillä on ollut sitten "vain" sitä himoa ja semmosta fiilistä, että on toisesta kiinnostunut muutenkin kuin kaverimielessä. Ollaan keskusteltu joskus aiemmin, että kumpikaan ei halua rikkoa toisen vakisuhdetta ja edelleenkin ollaan sitä mieltä molemmat. Korkeintaan jotain seksisuhdetta oltaisiin ajateltu. Mutta mielestäni sen seksisuhdesopimuksen voisi purkaa ja muuttaa "pelkäksi" hyväksi kaverisuhteeksi, jos suinkin vain onnistuu. Toivon tosiaan, että saataisiin setvittyä asiat. Itse olisin valmis vaikka heti valmis keskustelemaan, mutta luulen, että mies haluaa antaa ajan kulua ja jos hänkin haluaa meidän kaveruutta, niin eiköhän hän ota sitten minuun itse yhteyttä, kun on siihen valmis...
Onko sulla aivoja ollenkaan?
Ei kannata valehdella itselleen. Taitaa olla sulla tunteita pelissä aika paljon. Ja mies taitaa tietää sen eikä tästä syystä ota yhteyttä. Ei tuosta aiheudu kuin sotkua jos jatkatte "hyvinä kavereina". Selvitä itsellesi mitä haluat omalta parisuhteeltasi, mieheltäsi ja mitä oikeasti haluat tältä ns. "ystävältäsi". Tapaatte pariskunnittain?!?!?!? Ja ajattelit tehdä näin tapahtuneen jälkeenkin ja kaikki olisi taas normaalia? Tuskinpa. Anna kaikki tämä huomio miehellesi, joka sen varmasti ansaitsee tapahtuneen jälkeen ja lopeta haikailu "ystävän" perään.
...ja kun kyseessä on vielä työkaveri, niin ollaanhan me joka tapauksessa töissä tekemisissä toistemme kanssa. Ja olen kyllä valmis "pidättäytymään tunteissani", jos vaan voitaisiin olla hyviä kavereita jatkossa... Tiedän että ei tässä mun ajattelussa ole järjen häiventäkään, mutta kun...
Se on voivoi sitten vaan...