kun ajattelin kohtaloamme vaikka se on hyvin vakava asia. Ei voi kuin nauraa. Onneksi nauru ei poista rakkautta. En kyllä enää jaksa tehdä mitään. Prkl!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Sain hillittömän
naurukohtauksen
212007
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
todellista positiivista kohtalon ivaa. Kohtalon koura on tainnut kouraista ja kunnolla?! Huilitaan nyt välillä, eikös juu?
joten mitäs tästäkään jutusta. Oikeassa olet: Kohtalon koura on kouraissut oikein kunnolla. Juu täytynee vähän helpottaa mutta kun päätepiste koko jutulle on niin lähellä niin malttaako sitä kirjoittelua lopettaa? Onkohan niitä sopankeittäjiä useampiakin, meinaan vaan kun on niin sakea soppa?
Mitäs tarkoitit tolla helpottamisella? Sakea ärtsöppa tästä syntyikin, melkoinen hämmennystiimi?
vähentämistä, mutta saas nyt nähdä kuinka käy. Hämmennystiimi on oikea sana. Apuva.
Kumpi soittaa ekaks valkotakkiset ja minne? Tai pitääkö lähteä suulin taa omaehtoisesti lopetettavaksi? Yks on paha, mutta että kaks...
filosofit sen kun porskuttaa. Ei tarvitse lopettaa ketään, kyllä se kalma kerran vielä kouraisee jokaisen kohdalla, mutta sitä ennen pidetään hauskaa :D Ja sen kalmankouran jälkeenkin vasta hauskaa on. Apuva.
ja bodypenaaliin vimppojen bileiden etkoilla. Ei meinaan kisakunto kuitenkaan kestä tätä menoa. Alan varmaan järkkäämään issellein jotain hoitosopparia justiinsa...hjelppivä.
niin ota iisisti vaan. Kyllä asiat selviävät ja etenevät niinkuin yläkerta on suunnitellutkin. Ei tässä mitään penaalijuhlia tarvi viettää. Nyt lähen joen rantaan vähän huokaisemaan. Lueppas mitä se Buddha eli Siddhartha Gautama sanoi fysikaalisesta maailmasta, mutta lienetkin jo lukenut.
Tunnustan maalaisuuteni; en ole tutustunut ko. opukseen. Mutta ehkäpä saan valaistumista asiaan asiaan vihkiytyneeltä mentorilta?!
joten eipä huolta. Käytännön kokemus on kyllä tarpeen. Opuksia on pilvin pimein. Pääsäntö niissä kirjoissa on se, että ollaan ihmisiksi ja lopulta valaistutaan kun lakataan haluamasta maallista ja se valaistuminen on ikuinen olotila, joka tuntuu siltä kuin saisi miljoona orgasmia. Maallinen ei tarkoita muuta kuin että maallita elämää kohtuullisesti elää, mutta siitä on irtauduttava ja pudotetaan ego pois transendentin tietoisuuden tieltä ja koetaan minättömyys eli tyhjyys ( ollaan osa maailmanhenkeä). Mutta nyt lähden sinne joen rantaan, koitahan pärjäillä.
Hmmm, kyllähän tuohon olisi hyvä pyrkiä. Tiedä vaan kuinka kauan body & soul kestää minättömyyttäkään? Niin triviaalia kuin se onkin, pakko on vaan välillä heittäytyä tavikseksi ja nöyrtyä kävelemään Citymarketin ruokakassi kourassa (en mä mut ne muut). Ja köytän käsiäni juuri tuolin taakse, etten kommentoisi millaisia roiskeita saisi raapia miltsin ison O:n jälkeen :p
Take care :)
vielä, että kyllä kaikki vielä iloksi muuttuu.
Eipä tässä valmiissa maailmassa parane hötkyillä!
että on hauskaa :) nauru
Minättömyys, tyhjyyden tunne? Kukaan ei saa pitää minusta...minulla ei henkisesti mitään annettavaa...
Tahtoisin ymmärtää. Enkä aio juosta enää karkuun.
päämääränä. On koulukuntia, jotka uskovat fysikaalisen maailman olevan harhaa ja kaiken "havaitun" olevan vain joko mielen tajuntaa tai transendenttistä tajuntaa. Kaikki on siis vain tietojenkäsittelyä. Myös minuus on harhaa ja minättömyys tarkoittaa juuri tyhjyyttä. Valaistunut ihminen kokee minättömyyden ja myös aineen harhaluonteen ja kokee olevansa yhtä kaiken kanssa: Sbjekti/objekti jaotus on kadonnut valaistuneella. Buddhalaisuudessa ei ole persoonallista Jumalaa niinkuin kristinuskossa vaan Maailmanhenki on juuri tuo minättömyyden kokemuksen toteutus. On vain Maailmanhenki olemassa. Muu on harhaa eli kuvitelmaa. Itse kuitenkin katsoisin, että jonkinlainen ero on valaistuneillakin ihmisillä eli ovat kyllä kuvitemaa minuudeltaan mutta luonnon perimmäisenä todellisuutena ero valaistuneillakin jonkinlainen on.
Mitä tarkoitat tuolla "kukaan ei saa pitää minusta...minulla ei henkisesti mitään annettavaa" ilmauksella?
itse pyrkiä tuohon minättömyyteen. Jos ihminen kokee tämän minättömyyden tunteen itselleen ongelmaksi. Haittaa esim. ihmissuhteita, kun ei tiedä voiko henkisellä tasolla tuntea/antaa toiselle mitään. Ei poissulje kuitenkaan kiinnostumista toista kohtaan. Ja hakee ko. asiaan ammattiapua, jotta pääsisi riittämättömyyden tunteistaan eroon.
ja rakkauden tunne. Siis muiden rakastaminen on lopullinen päämärä. Ei sillä ole mitään tekemistä ihmisrakkauden kanssa. Valaistunut ihminen ei palaa kuoltuaan eli ilmesty ihmisten maailmaan. Valaistunut ihminen rakastaa pyyteettömästi kaikkia olentoja.
En tajua, miksi lopullisen palan löytäminen vei niin yllättävän kauan. Halu ymmärtää Sinua juuri oikeilla termein oli niin voimakas, että jokin minusta riippumaton voima pakotti jatkamaan. Mitä sinä haluat että ajattelen? En minä pelkää, jos sinä sellaista luulet. Olen nyt ottanut sinuun yhteyttä, ja aion tehdä sen mitä viestissäni kerroin. Haluaisin kuitenkin että vahvistat tämän jotenkin. Sinulla on lopulliset avaimet kädessäsi. Haluatko minut? Minä haluan Sinut.
viestejä kuin mitä tällä palstalla olen saanut ja kyllä minusta oikea henkilö on ollut täällä. Tottakai haluan Sinut.Jos olet kirjoittaja nainen niin em. pätee.
Sinun pitäisi tietääkseni tuntea koko elämäntarinani ja varsinkin yhteiset kokemuksemme ikään kuin kuitenkin erossaolossamme aikana. Kertomus on niin uskomaton ja mahdoton, että sen on pakko olla totta. Sain juuri taas naurukohtauksen, jota edelsi aikamoinen vitutus. Kyllä minä olen täysin lopussa. Jos nyt suinkin keksit jotakin tämän näytelmän päättämiseksi niin tee se.
Kun kysyt haluanko minä Sinut niin minä olen pitänyt rakkauttamme itsestäänselvänä vuosikausia, mutta asian laadun vuoksi en ole voinut olla kuitenkaan varma asiasta.
Ajattelusi tietysti valitset itse enkä usko että Sinä koskaan olet pelännyt minua vaikka joskus touhusinkin aikalailla hieman epäsopivaa.
Voin minä kertoa sen, että olen menettänyt muistini määrätyissä asioissa määrätystä syystä, joka on ihan normaalia reaktiota.
Jos avaimet ovat minulla niin riittänee että kehoitan lopettamaan tämän näytelmän. Paljon olen kiitollisuuden velassa mutta on asioita jotka saavat minut tuntemaan inhoa, eikä niitä ole vähän ja Sinä tiedät ne asiat.
Kyllä minä rakastuin Sinuun jo ammoin, mutta emme koskaan tavanneet kuin ohimennen ja en uskaltanut kertoa Sinulle mitään eikä minulla ollut tilaisuttakaan ja vasta 2000-lla (?) muistin mitä sanoit ihan pienenä.
Minulla on selviä burn outin oireita, mutta niistä kyllä päästään eroon.
Tietysti haluan Sinut.
pienenä, ja olemme tunteneetkin vasta parisen kuukautta. Muuten kyllä pystyn samaistumaan. Nuo muistikatkokset kyllä viittaavaat epäilemääni tilaan. Valaisetko minua vielä? Minusta nimittäin tuntuu, että olen tässä kokenut vastaavia asioita, joita sinulla on ollut meneillään jo vuosia?
Aivan. Et ole etsimäni henkilö. Muistikatkokset ovat - kuten sanoin luonnollinen asia vaikkakin ei tule katkoksen muistoa eli tilalle tulee peitemuisto. En haluaisi nyt kertoa asioista enempää, sillä asia on kyllä hyvin vakava eikä se ole oikein julkinenkaan. Sanon vaan että viestitän itselleni asioita ja ne ovat kyllä hyvin järkeviä ja onnellisuutta tuottavia. Hyvää jatkoa elämääsi.