Korjatkaa, jos olen väärässä. Kyllä voi nyky-yhteiskunnasta olla huolissaan, kun yli kaksikymppiset mieltävät itsensä vielä teineiksi! Tällä palstalla on huomattavan paljon yli parikymppisiä märisemässä kypsymättömyyttään. Mielestäni 20 alkaa jo olla ihan "normaali ikä" saada lapsia. En toki tällä tarkoita, että niitä lapsia pitäisi tehdä kaikkien nuorena! Tarkoitan vain sitä, että vastuu pitäisi jo kuulua monella osa-alueella yli parikymppisen elämään, vaikkei lapsia olisikaan vielä äiti. Vastuu teoistaan jne. Vastuuta pitäisi tuntea erityisesti sen ehkäisyn suhteen, jos lasta ei halua.
Tämä palsta on mielestäni tarkoitettu niille äideille, joiden ikä pyörii 14-18 vuoden välillä. Vanhemmatkin äidit voivat tietysti käydä kommentoimassa asioita, mutta minusta on aika omituista, jos esim 22 vuotias mieltää itsensä teiniäidiksi.
Keskustelin taannoin äitini kanssa tästä aiheesta. Äitiydestä ei ollut sinällään puhetta, vaan siitä miten nykyään nuoret aikuiset käyttäytyvät kuin pahaiset kakarat. Tuntuu, että nuoruuden hölmöilyjen pitäisi jatkua ainakin sinne kolmikymppiseksi. En näe siinä mitään ihailtavaa. Jokainen eläköön elämänsä miten haluaa, mutta tällä menolla ensisynnyttäjienkin keski-ikä kohonnee sinne neljäänkymppiin.
Tätä kirjoituista en kirjoittanut vihalla, saatika arvostellen. Lähinnä haluan herättää keskustelua. Huolestuttavinta on, että nuorten fyysinen kehitys alkaa huomattavasti aikaisemmin kuin ennen, mutta henkinen kehitys taas hidastuu hidastumistaan (vastuuntunto, suhteellisuudentaju...).
Tämä palsta on mielestäni tarkoitettu niille äideille, joiden ikä pyörii 14-18 vuoden välillä. Vanhemmatkin äidit voivat tietysti käydä kommentoimassa asioita, mutta minusta on aika omituista, jos esim 22 vuotias mieltää itsensä teiniäidiksi.
Keskustelin taannoin äitini kanssa tästä aiheesta. Äitiydestä ei ollut sinällään puhetta, vaan siitä miten nykyään nuoret aikuiset käyttäytyvät kuin pahaiset kakarat. Tuntuu, että nuoruuden hölmöilyjen pitäisi jatkua ainakin sinne kolmikymppiseksi. En näe siinä mitään ihailtavaa. Jokainen eläköön elämänsä miten haluaa, mutta tällä menolla ensisynnyttäjienkin keski-ikä kohonnee sinne neljäänkymppiin.
Tätä kirjoituista en kirjoittanut vihalla, saatika arvostellen. Lähinnä haluan herättää keskustelua. Huolestuttavinta on, että nuorten fyysinen kehitys alkaa huomattavasti aikaisemmin kuin ennen, mutta henkinen kehitys taas hidastuu hidastumistaan (vastuuntunto, suhteellisuudentaju...).
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onko joku täällä käyvä 20 sanonut mieltävänsä itsensä teiniksi vai mistä tämä aihe?
Yksi 20v nainenhan tässä kävi taannoin laittamassa tekstin tänne, ihmeteltiin kyllä, miksei äitien puolelle, kun ei enää teini ole, mutta tämä taisi olla ainokainen.
Minäkin olen 20 , entinen teiniäiti ja minusta on mukava käydä täällä lueskelemassa juttuja.
Hyvin, hyvin, hyvin harva täällä on teinivanhempia, ja minusta mukavaa olisi, jos palstan nimi muutettaisi vaikka nuoret vanhemmat- nimiseksi, mutta yläpito ei anna vastausta tähän.
Jokainen saisi itse miettiä, onko nuori äiti vai ei.
Teiniäidithän virallisesti sijoittuvat väliin 13-19v.
Nuoruus erillisenä ajan jaksona on ollut tuolta 50-luvulta lähtien, siis käsite nuoruus. Vielä 1900 luvun alkupuolella oli lapsia ja aikuisia, vasta rokki herätti huomaamaan, että välilläkin on vaihe... Mutta jo esimerkiksi antiikin kreikkaliset tiesivät, että on ns. nuorukaiset, jotka ovat oma ryhmänsä, mutta siellä olikin korkea kulttuuri, meille tänne sivistyneisiin länsimaihin nuoruus on ajautunut vasta toisaan reilu viiskytä vuotta sitten. on yhä maita joissa ei ole nuoruutta,mm. muslimimaissa lapset kasvavat aikuiseksi heti murrosiän alkaessa ja on lapsi avioliittoja jne.
Kuitenkin tämä kaikki on nyt vähän uutta, joten on tehty hätäisiä ratkaisuja, nuoruuden on kuviteltu olevan lyhempi mitä se nyt ihmisillä oikeasti onkaan. Nyt on lupa olla nuori, ei tarvitse astua aikuisuuteen suoraan lapsuudesta, joten ihmiset ovatkin sitä pidempään mitä on alunperi odotettu. Nykyinen tiede tietää, että ihmisen aivotkin kehittyvät 25 vuotiaaksi saakka, vaikka aiemmin on oletettu ihmisen olevan jo täysin täysipäinen aikuinen tuossa iässä.
Nykyinen mallimme jokatapauksessa sallii ihmisen vitkastella aikuisuuteen astumisessaan, mikä on hyvä, hätiköidysti ei koskaan synny mitään hyvää. (Ei ollut kannanotto teinivanhemmuuteen tai muuhun, sillä oli lapsia tai ei ihminen elää jokatapauksessa nuoruuden, ei lapsien saaminen siirrä aikuisuuteen.) Jokaisella elämänvaiheella on omat tehtävänsä, niistä opimme kahlaamaan läpi elämän täytipainoisesti. Nuoruuden kehitystehtävät ovat isoja asioita; itsenäistyminen, parisuhteen perustaminen, ammatin valinta, ammatinopiskelu jne. Ei niitä voi noin vain hutaista, vaan nykyisin on mahdollisuus syventyä kunnolla ja sen mahdollisuuden onneksi moni haluaa käyttää hyväkseen. Se mahdollisuus pitäsi tarjota kaikille ja mielummin toivoa vain, että ihmiset pidentäisivät lisääkin nuoruuttaan, aikuisia jokainen kerkeää olla ihan tarpeekseen. Pohjatyö pitää tehdä hyvin, lapsuus ja nuoruus on koettava ja niistä oppi saatava, ennen kuin kannattaa pyrkiäkään eteenpäin.
Olisin erittäin paljon enemmän huolissani, mikäli ihmiskunta tahtoisi taantua kehitykjsessään (joka nyt edes tietää nuoruuden olemassa olon) ja pyrkisi jotenkin tietoisesti lyhentämään nuoruutta ja lapsuutta. Nyky tiedoilla nuoruuden päättymistä noin arkikielessä olisi todellakin hyvä siirtää ainakin tuonne puoleen väliin kolmeakymppiä...
Minä taas olen 18-vuotias enkä ajattele itseäni teininä, se teini-ikä oli joskus 12-14 vuotiaana...
Olen samaa mieltä siitä, että kuulostaa kummalle, että päälle parikymppiset valittavat kypsymättömyyttään ja ovat kauhuissaan jos raskaaksi tulevat.
Meillä raskaus oli suunniteltu alusta asti.
pari asiaa esille tekstistäsi.
"ovat kauhuissaan jos raskaaksi tulevat."
"Meillä raskaus oli suunniteltu alusta asti." Mistä voikin kai päätellä ettet ollut kauhuissasi..?
On eriasia toivoa vuosikausia, tai haluta ja suunnitella lapsen saantia, kuin yhtäkkiä saada tietää olevansa raskaana, ehkä tilanteessa johon vähiten rääkyvää kakkamasiinaa tarvitsisi. Olisi siinä enemmänkin kypsä ihminen kauhuissaan...
miellän itseni teiniksi,vaikken välttämättä sen mukaan käyttäydykään,iälleen kun ihminen ei voi mitään.Olen teini-ikäinen,se siitä.Mutta asiaan.Meilläkin raskaus oli TAVALLAAN suunniteltu,ajankohdan piti olla myöhemmin.Vaikka ajankohta olisi ollut oikea,niin en usko ettenkö olisi kokenut "olenko varma,miten pärjään,entä jos"-vaihetta.Vaikka tiesin testituloksen etukäteen,niin kyllä se shokkina tuli.Että eiköhän jokainen tavallaan kauhistu,vaikka olisikin odotettu ja pitkään suunniteltu raskaus.
...Sen "olenko varma kuinka pärjään" mietinnän olevan jo tehty siinä vaiheessa kun lasta aletaan "toivotusti" odottamaan. Sitten kun se lapsen odottaminen tuo vain iloisia tunteita, ei shokkia tai pelkoja, on lapsi toivottu lapsi.
Ja oikeasti ei, kaikille ei tule noita negatiivisia tunteita, joillekin se oikeasti on vain iloinen asia.
eräs teiniäiti sanoi tultuaan täysi-ikäiseksi ja saadessaan silloin toisen lapsensa ettei ole enää teiniäiti vaan pelkkä äiti.
Kypsyydestä ja imagosta siinä linee kysymys? Ennenkin olen kommentoinut ettei vihillekkään mene teinipari, ylioppilas ei ole teiniylioppilas erotuksesksi aikuisylioppilaasta jne joten miksi samanikäinen olisi teiniäiti?
Asian huvittava puoli on vielä se että rippikoulaiset ovat niin perin kypsiä ja aikuisia omasta ja vähän ympäristönkin mielestä ja sitten ne pullahtaa äkkiä takaisin teiniksi..
Historiallisesta näkökulmasta viis, mutta kyllä teininä nykyään mielletään nuori joka on murkkuiän lopulla siirtymässä seuraavaan kehitysvaiheeseen.