Äitienpäivä nimittäin :)
Mitäs me, äidit, toivottaisiinkaan lahjaksi? Mikä, ettei yöpaitakin käy, vai käykö? Tai ruusu, vaikka onhan noita entisiäkin ja elossakin vielä - muutama. Ajatus on tärkein!
Varppina on meitäkin, joiden perheessä ei ole isäntää kakkua tekemään. Muistaa kai teidän ex:t kuitenkin äitiä onnitteluilla ;)
Se on kaikkein suloisinta, kun saa kupillisen kahvia sänkyyn tarjoiltuna. Ja jos hyvä tuuri käy, niin myös pari halausta ;)
Mitäs me, äidit, toivottaisiinkaan lahjaksi? Mikä, ettei yöpaitakin käy, vai käykö? Tai ruusu, vaikka onhan noita entisiäkin ja elossakin vielä - muutama. Ajatus on tärkein!
Varppina on meitäkin, joiden perheessä ei ole isäntää kakkua tekemään. Muistaa kai teidän ex:t kuitenkin äitiä onnitteluilla ;)
Se on kaikkein suloisinta, kun saa kupillisen kahvia sänkyyn tarjoiltuna. Ja jos hyvä tuuri käy, niin myös pari halausta ;)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minä olen kieltänyt kaikki lahjat.Ärsyttää toi kaupallisuus.Osta äidille,muista äitiä,vie syömään ja hanki aamutossut,valurautapannu,hajuvesi,silkkipaita,timanttinen nenärengas,risteily,poppanaliina,hopia kermanekka...
Argh.
Hups,oonko minä jotenkin kiukkuinen?
Tykkään kyllä jos on kortit tehty,halataan ja vaikka ne kahvit keitetään.Kun jotenkin saisi tuntea olevansa tärkeä niin se riittää.
Lahjoja saa sitten ostaa syntymäpäivänä!
Jos muistat vain kerran vuodessa johtuu se huonosta omastatunnosta,on lahja sitten kuinka kallis tahansa
Mitähän sinä nyt tarkoitat?
Meinasin siis että minä en tykkää äitienpäivälahjoista.
Mutta tykkään jos kahvit keitetään.
Toki toki omaa äitiäni muistan joka päivä.Huomennakin menen siivoamaan sinne.
En siis pelkästään sinua,anteeksi jos käsitit väärin
Niin vähän arvelinkin,että yleisesti tarkoitit.
Varmistin vain,ajattelin että jos olenkin pikkusen hidasälyinen enkä tajua.:)
taidanpas mennä oman äitini luokse sunnuntaina..siellä se on sitten minun jälkikasvunikin.
Toivottavasti ei exä ala soittelemaan..'jupisee*
Lapset taas..noh..en oikeastaan halua heidän juoksentelevan hulluna mummin luota Vantaan perukoilta äidin luokse Kirkkonummen perukoille.
*hymyilee*
En juo kahvia..enkä halua teetä vuoteeseeni, koska se on helpompi juoda mukista..
Lienee kuitenkin pyhänä parempi olla muistamatta lasteni äitiä, ettei edes vahingossa ala elättelemään mitään toiveita entisestä.
Äitienpäivä on muuttunut vaimojen päiväksi ja isänpäivä on muuttunut aviomiehenpäiväksi.
En halua, että minulle ostetaan lahjoja tai kukkia. Koen sen jotenkin epämiellyttävänä, "pakollisena" lahjana.
Mieheni keittää aamukahvin joka arkiaamu. Siksipä ei tulis mieleenikään vaatia enää viikonloppuna valmista kahvia, ja vielä sänkyyn.
Ainoa asia, josta olen äitienpäivässä pitänyt, ovat olleet lasten itsensä tekemät ja sitten h-hetkellä ylpeänä esittelemänsä kortit.
Aivan oikein. Kaupallista on äitienpäivä, on isienpäivä, on joulu jne. Ja lahjaehdotukset ehkä kohta hipovat; "Osta lahjaksi henkilöauto". Voi, voi. Mutta silleen meitä aivopestään? Että luultais KAIKKIEN ostavan toisilleen vähintäänkin satasten arvosia lahjuksia.
Ihan paras äitienpäivälahja on lapsi itse, jos oikein syvällisesti ajatellaan.
Kortit ovat kuuluneet asiaan niin kauan kuin muistan, ja ne ovat niitä arvokkaimpia muistoja, jotka laitetaan piirongin laatikkoon säilöön. Sillä aika on rajallinen, eivätkä lapset iänkaiken piirrä äidillekään kortteja :))
Että kaupan äitienpäiväkorteissa lukee useasti
Onnittelut?!
Kun ajattelee aikuisena omaa äitiään, haluaa enemmänkin kiittää.
Jotenkin tuntuu, ettei ole itse niin hyvä, että siitä onnitella pitäis :))
siitä ovat tehneet kaupallisen.lapselle se on jännää mennä herättämään äiti kahville,kurkistella ensin että vielä se nukkuu.siitä tunteesta on kaupallisuus kaukana.onneksi.ja tunne molemmin puoleinen