Onko sinulla tapana esittäytyä?

Savolaisena Etelä-Suomeen muuttajana esittelen itseni joka tilanteessa. Kun naapuriin muuttaa uusia ihmisiä, menen esittäytymään ( ja kättelemään ) heti kun mahdollista.

Jos työpaikan palaverissä on vain yksi-kaksi minulle tuntematonta ihmistä, menen esittäytymään, mutta jos tuntemattomia on paljon, en mene "tuputtautumaan".

Nimeäni en kerro esim. täällä netissä, ennenkuin olen varma vastakeskustelijasta.

Vastaan myöskin puhelimeen nimellä kuten kotona aikoinaan opetettiin,en siis HALOO

Jos jonkun kanssa pitempään/useammin joudun juttusille, totta kai esittäydyn. Mitä pikemmin sen parempi....Aika noloa jos kuukausien päästä edelleen miettii mikä toinen mahtaa olla miehiään/naisiaan - eikä kumpikaan kehtaa enää esittäytyä. Näinkin on joskus käynyt. >;)

Naapureiden annan olla rauhassa. Varjelen kotoista yksityisyyttäni ja oletan muiden haluavan tehdä samoin.

tavaksi tullut että.esittelen iteseni,vaikka nyt noissa muutamissa tilaisuuksissa,kun sellasissakin joutunut/saanut käydä..mutta on tilanteita missä en nimeäni sano ,mutta muuten kohteliaasti kysyn että,,,,,,,anteeksi sopiiko tähän istua,,,,,tai että häiritseekö kun poltan tupakan,jos vaikka terasilla istun jonkun tuntemattoman päydässä......

Kyllä se esittäytymisen raja on aina löytynyt. Jonkinlaisena nyrkkisääntönä olen pitänyt sitä, tapaanko mahdollisesti ko. henkilöä elämässäni myöhemmin joko yksityshenkilönä tai työn puitteissa.

En esimerkiksi esittäydy lomamatkoilla, kun vieraita henkilöitä tulee tilan puutteen vuoksi aamiaispöytääni tai itse menen toisten pöytään. Small talk sujuu, vaikka ei tiedäkään toisen nimeä.

Kyllä minulla on eräänlainen yksityisyyden tarve tuossa tilanteessa: en halua selitellä kuka olen, mistä tulen tai mitä teen. Jos niin teen, niin sitten toinen alkaa etsiskellä yhteisiä tuttavia ja siinä sitten ollaan...

Mutta kuten jo sanoin, keskustelu sujuu ilman toisen nimen tietämistäkin. Tai etunimitasollakin voi keskustella.

nimen kertominen esim henkilöitä tavattaessa ei ole juurtunut Suomeen. Kuitenkin ihmisen mieleisin sana on hänen oma nimensä. Sitä siis kannattaisi käyttää, niin hölmöltä kuin se tuntuukin.
Mitä taas tulee nimen kertomiseen aina kun tapaa uuden ihmisen ja "moikkaa" eka kerran, se on aika yleistä mutta turhaa. Ei sitä kukaan kuule, molemmat sanoo sen nimen yhtä aikaa, ja jos joku kuulee, ei hän muista. Parempi olisi japanilaisten tapa, että kaikilla olisi käyntikortit ja niitä vaihdetaan. Sitten jokainenj lukee saamastaan kortista toisen nimen. Silloin sen voisi oppia.

kuuluu esittäytyä ja kätelläkin kun tullaan tilaan, jossa esim. kaikki muut seurueen jäsenet ovat jo paikalla.
Tietysti jos kyseessä on salillinen immeisiä, riittää yleinen tervehdys.

Yleensä esittelen itseni, jos tiedän joutuvani seurustelemaan jostain syystä pitempään samojen ihmisten kanssa - esim. junassa en esittele- ja sano nimeäni tuntemattomalle vieruskaverille, vaikka sitten istuisimme Hesasta tänne meijjän pysäkille vierekkäin.

Olen aika ujo piimä (vieläkin), mutta kyllä onneksi savolaiskarjalaisuuteni pitää huolen siitä etten ujoile kauaa :)