Onko sinulla tapana esittäytyä esimerkiksi uusille naapureille, järjestöissä, seminaareissa tai matkoilla, kun seurustelet pitempään samojen ihmisten kanssa jossain?
Minua ihmetyttää suomalaisten kitsaus nimiensä kertomisessa. Joskus voi jopa kuulla, ettei joku "halua paljastaa nimeään". Monissa maissa on tapana puhutella ihmisiä aina nimeltä ja me emme uskalla edes kertoa omaamme.
Mistä sellainen mahtaa johtua?
Uskallatko sinä kertoa oman nimesi tai missä et missään tapauksessa halua sitä kertoa?
Itse voin hyvin ilmoittaa vähintään oman etunimeni (ihan oikean, eikä edes kovin yleisen) melkein missä ja kenelle tahansa.
Minua ihmetyttää suomalaisten kitsaus nimiensä kertomisessa. Joskus voi jopa kuulla, ettei joku "halua paljastaa nimeään". Monissa maissa on tapana puhutella ihmisiä aina nimeltä ja me emme uskalla edes kertoa omaamme.
Mistä sellainen mahtaa johtua?
Uskallatko sinä kertoa oman nimesi tai missä et missään tapauksessa halua sitä kertoa?
Itse voin hyvin ilmoittaa vähintään oman etunimeni (ihan oikean, eikä edes kovin yleisen) melkein missä ja kenelle tahansa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
jos ei sita ole muut tehneet,matkoilla olen tosiaankin varovainen ennenkuin esittelen itseni.
Olen huomanut saman etteivat suomalaiset aina anna nimeaan kaden pudistuksessa.
Jarkeaan kannattaa kayttaa tassakin asiassa kenelle esittaytyy.
Itse en aina kerro nimeäni, jos aavistelen, että tilanne on pikaisesti ohikiitävä, ja ettei nimelläni ole väliä. Harvoin nimittäin on väliä, sen tietää siitä, että ihmiset erittäin huonosti muistaa muiden nimiä esittämisen jälkeen! En myöskään tykkää enkä jaksa tehdä itsestäni numeroa joka paikassa! Jos joudun aina kertomaan nimeni kaikille, niin se tuntuu erittäin turhantärkeältä.... Ikäänkuin haluaisin turhaa huomiota... Näin minusta tuntuu.
Jos on kuitenkin ns. muodollinen tilanne, jossa on kohteliasta esitellä itseään niin tottakai teen sen. Tai vastaavasti: jos on mukavaa, rentoa seuraa ja pieni, tiivis porukka, ja oman nimen kertominen tuntuu luontevalta, niin minä kerron yleensä etunimeni kun tulee luonteva hetki. Niin muutkin. Se riittää. Koko nimen kertominen tuollaisissa vapaamuotoisissa tilanteissa tuntuu usein turhan muodolliselta.
Miksi en aina kerro nimeäni? Luulisin, että se on ujoutta; inhoan itseni esille tuomista silloin kun ajattelen, ettei kukaan kuitenkaan muista nimeäni viiden minuutin kuluttua (en muista muuten minäkään muiden nimiä!).
Ihmiset usein ovat hiukan hämmentyneitä turhasta muodollisuudesta. En yleensä ensimmäisenä esittäydy jollekin ryhmälle. Seuraan, mitä muut tekee ja "peesailen". Siinä taas esimerkki ujoudestani ja vastenmielisyydestäni yliampuvia muodollisuuksia kohtaan tilanteissa, jossa niitä ei tarvita...
En ole koskaan ollut seminaarissa tai koulutuksissa, missä joku ei olisi nimeään sanonut, enkä ikinä ole tervehtinyt ihmistä, joka ei nimeään olisi sanonut. Eikä ole tullut mieleenikään, etten esittelisi itseäni nimeltä. Olenhan monia tilaisuuksia itse myös vetäny, ja nimi se on aina ensinnä esiteltävä.
Mutta en mä näillä palstoilla nimeäni koskaan tuo esille. Ja jos kirjoittelen jonkun kanssa, niin voi pitkäänkin mennä, ettei kumpikaan edes kysy toisen nimeä, eikä esittele.
Sellaisille olen omalla nimelläni vastannut, jotka ovat selviä neuvon kysyjiä. Mutta huulenheittotarkoituksissa varon visusti nimeni antamista.
Olet varmaan pannut merkille miten vaikeaa joillekin on, kurssin tai seminaarin alussa, itsensä esittely.
Vielä vaikeampaa on kertoa ja perustella esimerkiksi kaksi asiaa joissa omasta mielestään on hyvä.
Kyllä me etupäässä olemme arkoja, ujoja ja syrjään vetäytyviä!
uskallan kertoa, kuka olen, jos tarve vaatii. Tietystihän se riippuu tilanteesta. Aina ei ole tarpeen tehdä itseään liikaa tykö.
Kun tulee uusia naapureita niin en usko olevan mitään pahaa jos esittelee itsensä ja toivottaa uudet naapurit tervetulleeksi ja toivoo heidän viihtyvän meidän naapureitten kanssa.
Kyllä mielestäni kuuluu asiaan että esittelee itsensä tilapäisille "kavereilleen" tilaisuuksissa, missä tehdään esim. yhteistyötä, tai pitkillä matkoilla joilla ollaan yhdessä samojen ihmisten kanssa.
Useinhan sattuu niin että satutaan aina samaan seurueeseen matkoillakin, samojen ihmisten kanssa. Syödään samassa pöydässä jne.
Niin on myös tapana golfkentällä, jos on yksin pelaamassa ja joku muu yksinäinen pelaaja kysyy voidaanko pelata yhdessä. Silloin esittäydytään ja pelin päätteeksi kiitetään kädestä pitäen toisiaan.
Täällä netillä on parasta olla varovainen oikean nimensä ilmoittamisessa.
...pidä tapana esittäytyä vieraille ihmisille. Ehkäpä se johtuu siitä, että nimeä ei kukaan kuitenkaan muista jatkossa.
Esim työpaikallani uudet työntekijär kyllä esiteltiin, mutta jos piti jostain syystä muistaa nimi, oli aina pakko kysyä muilta vaivihkaa "mikä ton uuden nimi oli?".