Kohottaessaan ylävartaloaan naisen päällä, Tuomon silmiin osuivat Kaarinan puuvillaiset shortsit. Ne olivat jääneet roikkumaan vyötärön kiristysnyöristä kasvien tukilankoihin hänen heitettyään ne siihen riivottuaan ne ensin Kaarinan yltä. Puuterinväriset pöksynsä Kaarina oli riisunut itse Tuomon laskiessaan naista turvesäkin päälle kasvihuoneen käytävälle. Pöksyjään Kaarina puristi nyrkissään ja nyrkkiin puristettu käsi lepäsi Tuomon niskassa, niin että hän saattoi tuntea sormien lomasta pursuavan kankaan. Muuta he eivät olleet riisuneetkaan yltään, omat housunsakin Tuomo oli vain pudottanut polviin.
Oli tukahduttavan kuuma ja ihot punoittivat ja puskivat hikeä. Nainen oli hiljaa Tuomon alla, ei liikuttanut juuri lannettakaan, kuin vain odotti, että Tuomo saisi itsensä valmiiksi. Kolmesti Tuomo oli koettanut korjata asentoa, viimein oli työntänyt kämmenensä Kaarinan pakaran alle, kohottanut vähän ja puristanut. Silloin hän oli tuntenut pääsevänsä uudelleen vireeseen.
Nivusissa kouraisi kun Tuomo tuli. Sykäys lähti kolmesti ja se sai Tuomon sovittamaan elintään tiiviisti, syvälle pohjaan painaen. Sitten hänen teki mieli suudella Kaarinaa poskelle. Liina naisen päässä oli painunut melkein silmille. Sanattomasti tämä ohjasi Tuomoa nousemaan päältään ja niin he kohta sovittautuivat vieretysten selälleen turvesäkin päälle, jalkapohjat maata vasten, lanteet kohollaan, ylävartalot vähän taakse retkottaen. Ja Tuomo laski kätensä naisen paljaalle alavatsalle, niin että tunsi kähärän karvan sormissaan.
Oli kuuma ja kumpaakin janotti. Kaarina nousi ensin, Tuomo kohottautui vain sen verran kyynärpäidensä varassa, että näki naisen vaalean takapuolen edessään. Muutamia pilkkuja turvetta erottui iholla. Tämän kumartuessa pyyhkimään jalkoväliään pilkisti tupsu karvoja taaksepäin. Sitten Kaarina oli sujauttanut pöksyt sekä shortsit jalkaansa ja taakseen katsomatta kävellyt ulos ansarista korjaten liinaa päässään.
Kaarina oli salaperäinen, ei juuri puhu muusta kuin puutarhasta, siitä jäi ontto tunne Tuomolle. Mökkiinsäkään Kaarina ei ollut päästänyt sisään, kahvit ja virvokkeet oli aina kattanut lehtimajaan pihalle. Näin he olivat rakastelleet aikaisemminkin, Kaarina oli seissyt kasvihuoneessaan, tutkien jotain pientä, tomaatintaimia tai meiramia amppelissa, odottanut sivusilmällä vilkuillen, odottanut että Tuomo tulisi ja kävisi asiaan.
Ensimmäisellä kerralla, he olivat silloin tunteneet vasta kaksi päivää, Kaarina oli ollut puolihihaisessa nilkkapituisessa kesämekossa. Sinisessä ja puuvillaisessa. Hän oli seissyt keskellä kasvihuonetta ja selittänyt käsillään kaavaillen mihin aikoi laittaa paprikaa. Tuomo ei ollut katsonut hänen käsiään, vaan helman alta pilkistäviä paljaita jalkateriä, jotka vuoroin olivat hinkanneet toinen toisiaan niin että olivat pölyn, vähän mullankin, juovittamia. Sitten käsi ylhäältä oli kuronut helmaa ja rapsuttanut säärtä polven alta. Tuomo ei voinut käsittää, miten se oli tuntunut niin aistikkaalta, sensuellilta. Hän oli kävellyt naisen eteen ja he olivat pitkään tuijottaneet toisiaan silmiin, vasta ansarin ylilentäneen linnun varjo oli saanut heidät vilkaisemaan yhtä aikaa ylöspäin ja naurahtamaan. Kaarina oli nauranut kovemmin, vähän kumarassa ja kompuroiden käytävällä muutaman askeleen taaksepäin. Tuomo oli tarttunut naiseen, estääkseen tätä kaatumasta ja aiheuttamasta katastrofia omassa kasvihuoneessaan.
Kaarina oli vetänyt Tuomon käsivarsista alas lämpimälle betonille. He olivat hetken suudelleet, sitten kisailleet kierien toisiinsa kietoutuneina lattialla, nauraa kikattaen, vuoroin Tuomo päällimmäisenä, vuoroin Kaarina. Maatessaan selällään lattialla, Tuomo oli tuntenut miten Kaarinan käsi puristi housujen läpi hänen turvonnutta elintään. Tunnusteli huolellisesti. Kaarina oli kyykistynyt makaavan Tuomon viereen, avannut vyön sekä housunnapit ja kiskonut alapään paljaaksi. Kalu oli ollut kuin suuri käärme, joka heti vapaaksi päästyään oli alkanut huojahdellen pyrkiä pystyyn, kuin kobra käärmeenlumoajan korista. Kyykkysiltään Kaarina oli riisunut pöksynsä jostain mekon alta ja käynyt Tuomon päälle. Kyykkien oli käynyt kalunvarteen, varoen polviaan betonille laskemasta, pöksyt mytyssä nyrkissä. Pehmeästi ja sujuvasti oli saanut miehen sisäänsä, niin oli Kaarina pannut Tuomoa. Tämä oli vain maannut ja nauttinut, miten hyvää teki kalullaan tuo jokin tuolla mekon alla, jokin jota ei vielä koskaan ollut nähnyt, tuntenut vain. Ja kun nautinto oli lähestynyt, oli Tuomo sivellyt Kaarinan paljaita pohkeita. Kuului kuin jossain olisi kilisytetty kelloa.
Ensimmäisen kerran jälkeen Kaarina oli rientänyt pois heti kun Tuomo oli tullut, oli ponnistanut suorille jaloille miehen päältä, rientänyt pois pöksyt edelleen myttynä kädessään, taaksensa katsomatta. Ja Tuomo oli maannut siinä, betonilla, ryppyiseksi veltostuva kalu reidellä leväten, takapuoli pienillä hiertymillä. Oli maannut ja miettinyt, kun olisi halunnut puhua. Millainen hänen uusi mökkinaapurinsa olikaan.
Oli Tuomo kuullut äänen, kuin kelloa olisi kilisytetty, muulloinkin, kahvilla lehtimajassa ja ainakin pari kertaa heidän kävellessään kasvimaalla. Kaarinakin sen oli kuullut, aina oli hetken sen jälkeen hämillään, pälyillen ja ajatus oli selvästi katkennut, ei muistanut mistä oli puhuttu. Aina sen jälkeen Kaarina oli muuttunut vältteleväksi. Ja kasvihuoneessa vain halusi rakastella, ei missään muualla, ei missään, se Tuomosta tuntui orvolta, mutta samalla kiihotti.
Oli tukahduttavan kuuma ja ihot punoittivat ja puskivat hikeä. Nainen oli hiljaa Tuomon alla, ei liikuttanut juuri lannettakaan, kuin vain odotti, että Tuomo saisi itsensä valmiiksi. Kolmesti Tuomo oli koettanut korjata asentoa, viimein oli työntänyt kämmenensä Kaarinan pakaran alle, kohottanut vähän ja puristanut. Silloin hän oli tuntenut pääsevänsä uudelleen vireeseen.
Nivusissa kouraisi kun Tuomo tuli. Sykäys lähti kolmesti ja se sai Tuomon sovittamaan elintään tiiviisti, syvälle pohjaan painaen. Sitten hänen teki mieli suudella Kaarinaa poskelle. Liina naisen päässä oli painunut melkein silmille. Sanattomasti tämä ohjasi Tuomoa nousemaan päältään ja niin he kohta sovittautuivat vieretysten selälleen turvesäkin päälle, jalkapohjat maata vasten, lanteet kohollaan, ylävartalot vähän taakse retkottaen. Ja Tuomo laski kätensä naisen paljaalle alavatsalle, niin että tunsi kähärän karvan sormissaan.
Oli kuuma ja kumpaakin janotti. Kaarina nousi ensin, Tuomo kohottautui vain sen verran kyynärpäidensä varassa, että näki naisen vaalean takapuolen edessään. Muutamia pilkkuja turvetta erottui iholla. Tämän kumartuessa pyyhkimään jalkoväliään pilkisti tupsu karvoja taaksepäin. Sitten Kaarina oli sujauttanut pöksyt sekä shortsit jalkaansa ja taakseen katsomatta kävellyt ulos ansarista korjaten liinaa päässään.
Kaarina oli salaperäinen, ei juuri puhu muusta kuin puutarhasta, siitä jäi ontto tunne Tuomolle. Mökkiinsäkään Kaarina ei ollut päästänyt sisään, kahvit ja virvokkeet oli aina kattanut lehtimajaan pihalle. Näin he olivat rakastelleet aikaisemminkin, Kaarina oli seissyt kasvihuoneessaan, tutkien jotain pientä, tomaatintaimia tai meiramia amppelissa, odottanut sivusilmällä vilkuillen, odottanut että Tuomo tulisi ja kävisi asiaan.
Ensimmäisellä kerralla, he olivat silloin tunteneet vasta kaksi päivää, Kaarina oli ollut puolihihaisessa nilkkapituisessa kesämekossa. Sinisessä ja puuvillaisessa. Hän oli seissyt keskellä kasvihuonetta ja selittänyt käsillään kaavaillen mihin aikoi laittaa paprikaa. Tuomo ei ollut katsonut hänen käsiään, vaan helman alta pilkistäviä paljaita jalkateriä, jotka vuoroin olivat hinkanneet toinen toisiaan niin että olivat pölyn, vähän mullankin, juovittamia. Sitten käsi ylhäältä oli kuronut helmaa ja rapsuttanut säärtä polven alta. Tuomo ei voinut käsittää, miten se oli tuntunut niin aistikkaalta, sensuellilta. Hän oli kävellyt naisen eteen ja he olivat pitkään tuijottaneet toisiaan silmiin, vasta ansarin ylilentäneen linnun varjo oli saanut heidät vilkaisemaan yhtä aikaa ylöspäin ja naurahtamaan. Kaarina oli nauranut kovemmin, vähän kumarassa ja kompuroiden käytävällä muutaman askeleen taaksepäin. Tuomo oli tarttunut naiseen, estääkseen tätä kaatumasta ja aiheuttamasta katastrofia omassa kasvihuoneessaan.
Kaarina oli vetänyt Tuomon käsivarsista alas lämpimälle betonille. He olivat hetken suudelleet, sitten kisailleet kierien toisiinsa kietoutuneina lattialla, nauraa kikattaen, vuoroin Tuomo päällimmäisenä, vuoroin Kaarina. Maatessaan selällään lattialla, Tuomo oli tuntenut miten Kaarinan käsi puristi housujen läpi hänen turvonnutta elintään. Tunnusteli huolellisesti. Kaarina oli kyykistynyt makaavan Tuomon viereen, avannut vyön sekä housunnapit ja kiskonut alapään paljaaksi. Kalu oli ollut kuin suuri käärme, joka heti vapaaksi päästyään oli alkanut huojahdellen pyrkiä pystyyn, kuin kobra käärmeenlumoajan korista. Kyykkysiltään Kaarina oli riisunut pöksynsä jostain mekon alta ja käynyt Tuomon päälle. Kyykkien oli käynyt kalunvarteen, varoen polviaan betonille laskemasta, pöksyt mytyssä nyrkissä. Pehmeästi ja sujuvasti oli saanut miehen sisäänsä, niin oli Kaarina pannut Tuomoa. Tämä oli vain maannut ja nauttinut, miten hyvää teki kalullaan tuo jokin tuolla mekon alla, jokin jota ei vielä koskaan ollut nähnyt, tuntenut vain. Ja kun nautinto oli lähestynyt, oli Tuomo sivellyt Kaarinan paljaita pohkeita. Kuului kuin jossain olisi kilisytetty kelloa.
Ensimmäisen kerran jälkeen Kaarina oli rientänyt pois heti kun Tuomo oli tullut, oli ponnistanut suorille jaloille miehen päältä, rientänyt pois pöksyt edelleen myttynä kädessään, taaksensa katsomatta. Ja Tuomo oli maannut siinä, betonilla, ryppyiseksi veltostuva kalu reidellä leväten, takapuoli pienillä hiertymillä. Oli maannut ja miettinyt, kun olisi halunnut puhua. Millainen hänen uusi mökkinaapurinsa olikaan.
Oli Tuomo kuullut äänen, kuin kelloa olisi kilisytetty, muulloinkin, kahvilla lehtimajassa ja ainakin pari kertaa heidän kävellessään kasvimaalla. Kaarinakin sen oli kuullut, aina oli hetken sen jälkeen hämillään, pälyillen ja ajatus oli selvästi katkennut, ei muistanut mistä oli puhuttu. Aina sen jälkeen Kaarina oli muuttunut vältteleväksi. Ja kasvihuoneessa vain halusi rakastella, ei missään muualla, ei missään, se Tuomosta tuntui orvolta, mutta samalla kiihotti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jahaa, Kekkilän mainokset ovat inspiroineet ...
Mitäs jos kirjoittaisit jatkossa ET-lehteen tai Pirkaan ?
:))))