olin risteilyllä ja olin saada halvauksen kun tuttu rouva oli samalla laivalla ,eikä suinkaan ukkonsa kanssa ,vaan jonkun toisen ukon kanssa ja kehuivat niin olevansa rakatuneet ja jo kaksi vuotta olleet salarakkaita.
Tämän jälkeen en luota enää keneenkään.
Tämän jälkeen en luota enää keneenkään.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Miksi olla avioliitossa jos haluaa olla vapaa?
Useammallahan jo on useampikin Salarakas.
Minulla onnettomalla vain yksi:-(
Oletko siitä kenties kovinkin ylpeä???
Olen ja nuorentunut:-)
mukamas..?
Piti olla henskelit,nyt ne pysyy paikoillaan ilman niitä:-))
on vain lihonut..:)
Laihtunut laihtunut on tämä poika,kuntoilua ei mikään voita:-)*
ja päänvaiva toisten asioista.
Ei syytä huoleen, jos vain pidät oman köökkisi kunnossa.
Niin, eihän mistään pitäisi välittää,
ei kuulu meille muille mitä naapuri tekee.
Niin...
Mutta vielä on joitakin, joilla moinen
käytös saa aikaan aidosti pahaa mieltä.
Onneksi vielä on ihmisiä, joilla on sydän
paikallaan ja petoksen nähdessään sen
tunnistavat.
ajatella pettämistä. Sehän on seuraus jo rapistuneessa suhteessa. Olisit huolestunut jo paljon aiemmin. Mutta kun et tiennyt! Niin, just! Et tiennyt, eikä se sinulle kuulukaan!
Hoida oma suhteesi siten, ettei naapurin ruova yllätä puolisoasi seuraavalla risteilyllään.
Kenelle mesoat, en ole aloittaja.
Olen vaan ihminen, joka tässä miettii miltä moinen tuntuu - tästä yllätyksen kohdanneesta rouvasta, sekä kaikista muista osapuolista.
Ja nyt sitten mietin edelleen, mitä sinä kirjoitat.
Ei ole lankaan niin, että pettäminen on merkki rapistuneesta suhteesta. Ei, toisilla on läpi elämän moinen luonnevika, vaikka ovat kovastikin kiinni puolisossaan. Tiedän, kun olen vierestä seurannut. Kova koulu siinä käytiin, mutta liitto jatkui kun syrjähyppelijä toisssan niin halusi ja tosissaan sen eteen myös joutui töitä tekemään.
Minä nyt vaan ymmärrän ja myötäelän tuon aloittajan järkytyksen, ja sinä ilmiselvästi et.
Niin, ja minulle kyllä kuuluu monikin asia, joiden en edes niin toivoisi minulle kuuluvan. Mutta kun nokan eteen näkösälle kannetaan, olenpa jopa poliisillekin soittanut naapuristani.
Taisin sekaantumisellani säästää pari ihmishenkeä... noh, mitäpä siitä..
PS. Minun puolisoani ei naapuri yllätä.
Hän on muilla mailla.
Olipa tyly vastaus!
Eihän tämä aloittaja kai ole muuta tehnytkään, kuin hoitanut omia asioitaan.
Nyt sitten täällä ihan anonyyminä purkaa mielenjärkytystään.
Tuskinpa hän ryntäsi rouvan miehelle kertomaan.
Onkos vilpittömän hämmentynyt taivastelukin jo jossain EU direktiiveissä kielletty?
Kenelle mesoat, en ole aloittaja.
Olen vaan ihminen, joka tässä miettii miltä moinen tuntuu - tästä yllätyksen kohdanneesta rouvasta, sekä kaikista muista osapuolista.
-sitä kun maailmaa kulkee, pitää olla valmis kohtaamaan yllätyksiä. Eihän se varmaan kirkkokuoron risteily ollut?
Ja nyt sitten mietin edelleen, mitä sinä kirjoitat.
Ei ole lankaan niin, että pettäminen on merkki rapistuneesta suhteesta. Ei, toisilla on läpi elämän moinen luonnevika, vaikka ovat kovastikin kiinni puolisossaan. Tiedän, kun olen vierestä seurannut. Kova koulu siinä käytiin, mutta liitto jatkui kun syrjähyppelijä toisssan niin halusi ja tosissaan sen eteen myös joutui töitä tekemään.
- Entä se petetty puoliso, eikö siinä ollut Sen vertaa virtaa, että olis katkassut koko liiton. Kärsi vaan?
Minä nyt vaan ymmärrän ja myötäelän tuon aloittajan järkytyksen, ja sinä ilmiselvästi et.
- En tosiaankaan, elämä on siihen jo turruttanut.
Niin, ja minulle kyllä kuuluu monikin asia, joiden en edes niin toivoisi minulle kuuluvan. Mutta kun nokan eteen näkösälle kannetaan, olenpa jopa poliisillekin soittanut naapuristani.
Taisin sekaantumisellani säästää pari ihmishenkeä... noh, mitäpä siitä..
- Niin, toistaiseksi? Vai ovatko he nyt asiansa selvittäneet?
PS. Minun puolisoani ei naapuri yllätä.
Hän on muilla mailla.
Mutta joku muu yllättää. Ei vaan tiedä että hän on Sinun puolisosi?
direktiiveillä kielletty myöskään minun tyylini asiaa kommentoida.
Niin, tiedä sitten kuka se minunkin puolisoni vielä yllättää ja mistä. Kun olemme tavallaan eronneet... "kunnes kuolema teidät erottaa..."
Eikä siinä naapurijutussakaan ollut ketään heitä, vain yksi vanha herra.
Poliisi tuli ja hoiti sen, mitä muut saman nähneet eivät olleet viitsineet hoitaa.
Sinä teet melko äkkipikaisia ja mieleisiäsi johtopäätöksiä hyvin niukasta tekstistäni.
Edelleen olen aloittajan puolella.
Ristelylle menijänkö pitää olla valmis kohtaamaan kaikkea maan ja taivaan väliltä.
No enpä välitä jatkaa pohdiskeluani, näkyy sinua niin ärsyttävän, maailmankuvamme taitaa olla kovin erilainen. Enkä mine vielä turtunut. Tai oikeastaan enää, ennen olin.
Hyvää jatkoa vain sinullekin.
ja silleen. Eihän ne mielipiteet aina samoja ole.
Tämä miestyyppi pettää jännityksestä ja itsekkyydestä on vaimo sitten kuinka täydellinen tahansa,näillä miehillä on usein uhrautuva ja poikaansa 100% kaikissa tilanteissa palvova äiti
Vai sellaista ovat tehneet ja kaksi vuotta siellä risteilyllä ovat kelluneet...Siis pinnalla. Ei tollasta valhetta sun olis kannattanutkaan uskoa. Mä en olis uskonut ollenkaan sitä tarinaa. Luultavasti ne ei edes tunne toisiaan, vaan huiputtivat sinua ja nyt se eukko odottaa, että millaiset juorut ovat sinun toimesta lähteneet liikkeelle. Näin mää eppäilen tapahtuvaksi. niiiiiiiiiiin!
onkin mukava jymäyttää lainatakseni jermua vähän.
Seurata kuinka ne suut vaahdossa rientävät kahvikekkereistä toiseen selittelemässä tyyliin
"ooteko kuulleet, ajatelkaa mitä minä näin ja kuulin".
Saavat sillä tavalla hekumaa omaan tylsään elämäänsä, jossa ei enää muuta ole kuin pyykkikorit
ja röyhtäilevä ukonretale sohvalla television ääressä.
Oottepa työ ikävii immeisii.
Toivottavasti ette kummiskaa kenenkään äitejä, isiä mummoja ja pappoja. YÄK!
Vai että juoruämmiä, johan onpi mrkkinat
Minä olen niitä kurkkuani myöten täynnä!
veli hopea tai sisar anri
esson poikaporukat ne vasta osaa repostella toisten tekemiset ja tekemättä jättämiset
naiset kuulemma juoruaa, miehet vain vaihtaa tietojaan ;)
Just noin. Paras tapa on selvittää juoruilija, kun kertoo tarinan hieman eri tavalla jokaiselle.. Sitten odottelee, kenen tarina kiertää takaisin. Sitten pistelee p****aiset naurut päälle ja kyykyttää sen juoruilijan.
Mulla on niiiiiiiiiin hauskaa noitten juorupelleporukoitten kustannuksella, ettei ikäväksi pääse kääntymään koskaan.
jos kertoo jotain jonka haluaa tulevan tiettäväksi että ethän kerro kenellekään. Se on saletti että sana lähtee kiertoon:D
Kuka tahansa voi rakastua toisen puolisoon, kun rupeaa hellimään sellaisia ajatuksia.
Ei toisten puolisoita tarvitse ajatella ja niistä haaveilla ollenkaan.
Haaveilee omastaan vaan.
Tein niin hyvät kaupat 38 vuotta sitten, etten ole tarvinnut yhtään salarakasta ja yhä flaksi käy. ;)
Mitä sä sitten ostit?
Avioitumista on sanottu ainakin ennen myös naimakaupaksi.
Vaimoni on edelleen yhtä rakas kuin alttarille kävellessämme
On noloa joutua salarakkauden todistajaksi, etenkin jos vielä tuntee sen petetynkin osapuolen.
Mutta aika merkillistä elämänmenoa ja riekkumista tältä palstalta saa lukea.
Jään hämmentyneenä ihmettelemään, millaisen maailman nämä riekkujat haluaisivat rakentaa.
Sellaisenko, jossa salarakkaat talutetaan vielä yömyöhään perheen olohuoneeseen, ja sitten päädytään Iltalehtiin, niinkuin jo vainaa entinen valtakunnansovittelija.
Sekö se on jo tässäkin maassa tavallista elämää?
Ja muu tylsimyksiä varten?
Avioero on kipeä asia, siitä toipumiseen menee monelta useampi vuosi, joiltakin koko elämänhalu.
Lähes halvauksen saneen rouvan (?) elämänarvot ovat vielä kohdillaan ja järkytys täysin oikeutettua.
Eihän se ole aineskaan siinä vaiheessa tehnyt mitään muuta, kuin nähny tapahtuneen. Mua ei nolottais yhtään. Siinähän säätävät hommaansa nurin. Ja mulle et sitten lirttaile, kjäh!
Joskus sitä vuan syytönki nolostuu ihan syyttä suotta tiätty, silkasta häpiästä voipi korvalehti ruveta kuumottamaan.
Huumorinkukkahan se on kaanis kukka, mutta ei sitä piä joka paikkaan ja myrkkyruohojen sekkaan mennä kylyvämään. Joku vielä pistää poskehensa koko pehkon ja heittääpi henkesä hätäpäissään ihan poies saakka.
Eikä sitten tulis konsaan mieleenkään sulle lirttailla, vaikka sitä ihan polvillas tunnut kärttävän
Jos parin valinta on niin epäonnistunut että täytyy turvautua vieraaseen niin eikö olisi selvintä leikata matot halki ja ottaa uusi startti?!
Minä olen niin kertakaikkisen mallikas aviomies että vaimoni on mahdotonta löytää mitään läheskään vastaavaa.
Toisaalta ei minullakaan ole ollut tarvetta vieraiden tähyilyyn.
Nyt kylläkin jään 1,5 viikoksi kevätleskeksi eikä inhimillinen läheisyys ja lämpö olisi pahitteeksi!