Mitäpä tekisitte jos lääkäri ilmoittaisi teille näin. Itse lopettaisin koulun, nostaisin rahat ja lähtisin Lappiin.
Elinaikaa kaksi kuukautta
ttttiedust
113580
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Täällä on ihan oikeasti sairaitakin palstalla....
vanhempiesi sinulle säästämät vai??? häivy..
Oikeastaan tämän piti mennä Kuolema ja suru -osastolle, mutta ajatuksissani pistinkin tänne tätä palstaa selaillessani. Nöyrin anteeksipyyntöni tästä. Ehkä olin muutenkin ajattelematon.
niin kamala kysymys ollut, mutta Luojan Kiitos! ettet mennyt panemaan tätä tuonne kuolema&suru palstalle! Se olisi ollut törkeää.
Vastaanpa nyt sitten vielä kysymykseesikin. Luultavasti eläisin ihan samoin kuin nytkin. Varmaankin ottaisin kuitenkin yhteyttä moniin sellaisiin ihmisiin, jotka ovat minulle tärkeitä, mutta joita en ole pitkään aikaan nähnyt.
En usko että siinä vaiheessa olisi enää kauheasti tilaa uudelle. Pitäisi saada kokoon se mitä oma elämä on ollut.
mielipuoli, kun tommosia kyselet.
No jotenkin tuntuu ettei se noin yksinkertaista olisi kuin sulla, mutta oletkohan oikeasti asiaa joutunut miettimäänkään?
Itse varmaan yrittäisin järjestää käytännön asiat alta pois mahdollisimman pian. Pitäisi miettiä miten ja missä viimeiset päiväni vietän, ja mikä osa tuosta parista kuukaudesta ollaan edes vielä tolpillaan? Se ennuste kun tuskin pätee ihan tunnilleen.
Voisin ostaa viinipullon ja lukea ja polttaa nuotiossa vanhat kirjeet ja päiväkirjat. Loput kamoista saa jälkipolvi setviä, tai sitten ei. Olisikohan sellainen omaisille rasite vai helpottava riitti?
Pitäisi miettiä myös hoitokäytäntöjä, kropan uusiokäyttöä ja hautauskäytäntöjä.
Ja kyllä, menisin Lappiin! :-) Ehkä se olisi syytä tehdä ensimmäiseksi tosiaan sittenkin ennenkuin kunto romahtaa. Jos kuntoa siinä vaiheessa siis enää on. Rinkka selkään ja metsään.
Näin reilu viisikymppisenä osaisin antaa suuren arvon rakkaalle kodilleni ja kotipihalleni, sekä läheisilleni. Niin pienessä ajassa ei muille löydy tilaa, kuin ehkä puhelimitse
Järjestelisin vähän paikkoja ja papereitani. Antaisin vähän käytännön neuvoja yksin jäävälle puolisolleni, vaikkakin se voi olla turhaa touhua,... ehkä kuitenkin surutyöni kannalta tärkeää. Ylhäältä pyytäisin voimia itselleni ja rakkailleni.
kysymyksesi on realistinen. Itselläni on parantumaton sairaus, joka aivan varmaan johtaa kuolemaan ennemmin tai myöhemmin, jos joku onnettomuus tai muutauti ei ehdi ennen sitä.
Nykyään kuolema halutaan torjua ja elätään ikuisuuden illuusiossa. Nykyisen dg:n saatuani kirjoitin kirjeen ja kerroin siitä miehelleni. Siinä oli lähinnä käytännön asioita, kuinka hänen tulisi hakea elkettä ja henkivakuutuskorvaus kuolemani jälkeen. Hautajaisistakin olen ainakin puhunut, että haluan pienet ja vaatimattomat.
No tästä on useampi vuosi ja kunto on yllättävän hyvä, joten toistaiseksi elelen eläkkeelläsamoin, kuin muutkin varhais/sairaseläkeläiset. Olihan se pommi, kun lääkäri kylmästi ilmoitti, että minusta ei enää koskaan tule työkykyistä ja parin viikon päästä jo tuli eläkepäätös.
Olen matkustellut ja yrittänyt pitää kuntoani mahdollisimman hyvänä. Levännyt, kun olen ollut väsynyt, en voi tehdä tiukkoja aikatauluja, vaan teen hommani silloin kun olen sillä tuulella, eivätkä kivut vaivaa kovin paljon.
En ymmärrä, miksi jotkut paheksuivat tätä aihetta.
...vaan tapaa.
Kysymyshän on realistinen, aloittajan oma vastaus vaan ei vaikuta siltä. Jos ajatellaan että yleensäottaen suurin osa ihmisistä toimii samantapaisissa tilanteissa samalla tavalla on tämä rahojen nostaminen ja Lappiin lähtö ratkaisuna erilainen kuin suurimmalla osalla vastanneista, olkoonkin että otanta on pieni. Siksi tulee mieleen että kyseessä on asia joka ei ole edes millään tavalla ajankohtainen tämän ihmisen elämässä. Joko niin, että joku keksii heittää tällaista gallupia kehiin ihan muuten vaan, tai sitten kyseessä on sen verran hyvinvoiva ja ehkä nuori syöpäsairas ettei tämä kuolema-ajatus ole vielä päässyt pahemmin konkretisoitumaan.
No, eihän sillä oikeastaan pitäisi olla merkitystä kuka avaa keskustelun ja miksi, jos keskustelusta tulee hyvä ja mielenkiintoinen. On vain niinkin että ainakin itseäni kyllästyttää käydä ylen välkkyjä keskusteluja tästäkin asiasta ihmisten kanssa jotka tietävät ikäänkuin periaatteessa tilanteen ja suhtautumisen kuolevaisuuteen, omaansa ja muiden. Käytäntö vaan tuppaa olemaan toisenlainen kun joutuu asioita miettimään ihan aikuisten oikeesti. Siksi tällaiset palstat ja järjestöt ovat aivan loistavia paikkoja saada vertaistukea, jutella sellaisten ihmisten kanssa jotka tietävät tilanteen ja käyvät läpi samoja asioita. Ja koska useimmille kuoleminen, oma tai läheisen, kuitenkin ON vaikea ja iso asia (vaikka kukaan ei pelkää sitä silloin kun se ei ole lähimaillakaan) niin itse kyllä huomaavaisuussyistä yrittäisin esittää asiani varovaisesti jos tämäntapaista gallupia haluaisin järjestää. Enkä tosiaan sinne "kuolema ja suru" -palstalle ainakaan laittaisi. Mielestäni tällaiset gallupit sopisivat johonkin ihan yleiselle pulinapalstalle parhaiten.
Monella on alun shokkivaihe menossa ja tälläinen on minusta mautonta spekulointia heidän tunteita ajatellen. Kyllä me pitempään syöpää sairastaneet olemme hyvinkin realistisia ja kuolema ei enää pelota siten kuin juuri sairastuneena.
Enpä tiedä, mitä itse tekisin. Yritän miettiä, mitä minun pitäisi tehdä, kun isälläni on vain muutamia viikkoja elinaikaa. Asun itse toisessa kaupungissa ja olen töissä. Tämä on todella raskasta aikaa, onneksi isäni ei ole jättänyt perhettään ja lähtenyt lappiin. Hän on halunnut tehdä kaiken kuten normaalistikin, sen mitä kunto sallii. Hautajaisista ei olla puhuttu, vaikka ehkä pitäisi.