Tämä tapahtui viime talvena.Olin menossa linja-autoon ja näin ihmisen,jota en saanut sydämestäni pois mitenkään.Silloin asia kuitenkin unohtui, enkä ole nähnyt häntä kunnes kesällä(viime) kävelin asuinalueellan,juuri sen tien vierestä, jossa bussi ajaa asuinalueeltani keskustaan ja takaisin.Vilkaisin bussin suuntaan ja näin ikkunassa sen ihmisen, jonka näin talvella siinä bussissa.En tiedä mikä mulle tuli, mutta jalat melkein petti alta, enkä todellakaan ole niitä ihmisiä, jotka ihastuvat helposti ja vielä tuntemattomaan.En tiedä mistä edes muistin hänet sen talven jälkeen.Aloin usein katsella bussiin, jos esim. olin ulkona.Vihdoin päätin että menen puhumaan suoraan hänelle bussissa, mutta en koskaan päässyt juuri sillä vuorolla kun hän oli bussissa.Eräänä päivänä kun olin kävelemässä kaverini kanssa, näin hänet istuvan bussissa taas, muistan päivän, se oli lauantai puoli kuusi.Päätin mennä heti pyörällä kaupunkiin ja odottaa pysäkillä milloin hän tulee takas sillä bussilla,Odotin tunteja, mutta hän ei ilmestynyt ja lähdin takas.Sen jälkeen en ole nähnyt häntä.Kun alkoi syksyy aloin käyttämään taas bussia opiskelupaikkaani, mutta missään häntä ei näkynyt.Minulla ei ollut tuuria, vain yhden kerran hän oli samanaikaisesti samassa bussiissa ja se oli se eka kerta kun huomasin hänet.Itkin aina kun olin yksin ja vajosin masennukseen, enkä ole masentuvaa tyyppi' ja yritän aina löytää ratkaisun asioille ja autan itsekkin masentuneita.Yritin ja yritän tehdä enemmän töitä jotta ei ajattelisi sitä ja ystävätkin ovat auttaneet.Mutta nyt keväällä tuntuu ettei voimia enää riitä, niin pitkään olen toivonut sydämmessäni että hän ilmestyisi.Mutta varmaankihn hän on muuttanut toiseen kaupunkiin, enkä edes ole koskaan tuntenut häntä, mutta hänen kuvansa on koko ajan sydämessäni ja tuntuu että olen tuntenut hänet aina.Outoa on se, että en ole kosskaan pitänyt pitkätukkaisista ja muutenkin hänen näköisistään, mujtta silloin kun huomasin hänet jotain vain muuttui.Nyt häntä ei ole.en tiedää missä hän on, mutta sydämessä en pääse siitä yli, enkä tiedä jaksanko enää.Pitkä aiika on kulunut ja tiedän etten näe varmaan häntä koskaan, mutta en yksinkertaisesti sydämessäni pääse siitä yli:(
bussi
elämä ottaa
2454
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei tämä varmaan sinua lohduta, mutta laitan tämän kuitenkin, sillä on meitä muitakin, jotka ovat kärsineet ja kärsivät yhä. Ihastuin viime vuoden lopulla erääseen kaupassa työskennelleseen myyjään.
En nähnyt ja tavannut häntä, kuin muutaman kerran, mutta katsoessani häntä silmiin tunsin jotain sellaista, mitä en ole tuntenut moniin vuosiin.
Nyt hän on töissä eräässä pankissa asiakaspalvelutehtävissä ja kävin sattumalta asioimassa tuossa pankissa tänä vuonna, mutta vähän vaikeaa tästä on mitään juttua kehitellä, kun ei niitä pankkiasioita niin usein ole.
Miten sitä voisi kehitellä tätä juttua eteenpäin?
Ei voi oikein mennä sisään hänen työpaikalleen ja kysyä, että kiinnostaisiko sinua joskus lähteä ulos minun kanssani?
Ei ole silti tunteet laimenneet häntä kohtaan, eivät yhtään. Olen nähnyt häntä kerran pari kuukautta sitten, mutta tilanne oli taas sellainen, että olosuhteet olivat minua
vastaan :(
Hulluksihan tässä meinaa vähitellen tulla...
Voimia ja jaksamista sinulle,pakko tässä on kuitenkin pärjätä, mutta muista, että tiedät kuitenkin missä hän on, vaikka ei sekään ole helppoa.Minä kuitenkin menisin puhumaan jos saisin mahdollisuuden nähdä hänet, mutta en ole nähnyt häntä missään yli vuoteen. Sen mahdollisuuden alkaa arvostaa vain sen jälkeen, kun on jo menettänyt.Joten elä haaveile vaan toimi:)