Gallup anoreksiaan sairastuneille:
osaatko sanoa syitä, mitkä johtivat sairastumiseesi? Paljonko painosi on pudonnut? Oletko hakeutunut hoitoon ja jos olet, missä vaiheessa sairautta? Mikä sairaudessa on kaikista vaikeinta?
Kiitos vastauksista ja aurinkoisia kevätpäiviä! :)
osaatko sanoa syitä, mitkä johtivat sairastumiseesi? Paljonko painosi on pudonnut? Oletko hakeutunut hoitoon ja jos olet, missä vaiheessa sairautta? Mikä sairaudessa on kaikista vaikeinta?
Kiitos vastauksista ja aurinkoisia kevätpäiviä! :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla sitten korkeintaan jotain lievää anoreksiaa, mutta ei kai tästä vastaamisesta haittaakaan ole :) Painoindeksikin on vielä jotain 18,5.
osaatko sanoa syitä, mitkä johtivat sairastumiseesi?
-Tarve kontrolloida jotain, olla hyvä jossakin. Ja tietysti halu laihtua, olin lihonnut jonkinverran.
Paljonko painosi on pudonnut?
-Suurinpiirtein jotain 8-9 kiloa. Tätä on kestänyt yhtäjaksoisesti ehkä n. puoli vuotta.
Oletko hakeutunut hoitoon ja jos olet, missä vaiheessa sairautta?
-En. Kuten sanoin, tämä ei ole mitenkään vakavaa.
Mikä sairaudessa on kaikista vaikeinta?
-Aina vain ei pysty pitämään näppejään irti herkuista ja lihottavista ruuista. Kokoajan pitää kieltää itseltään ruokaa, jota välillä niin kovasti haluaisi syödä. Ja itsekurin puutos joinain aikoina on kamalaa :/ -> ahminta -> morkkis
Tämä sairaus on korvien välissä, ei vaa'an lukemissa tai indekseissä. Eli jos ajatusmallisi ovat sairaita, jos ruoka ja sen ajattelu vievät suurimman osan energiastasi, syöminen ahdistaa, ahmimista esiintyy, jne. niin ole syömishäiriöinen. Normaalipainoisella voi olla vakavasti kieroutunut ajatusmaailma ruuan suhteen.
Tiedän kyllä, ettei sairaus johdu painosta. Mutta kunhan sanoin indeksin vain siksi, että kysyjä tietää, etten ole mikään luuranko.
osaatko sanoa syitä, mitkä johtivat sairastumiseesi?
Huono itsetunto, tarve hallita itseäni jollain tapaa, mahtava tunne kun pystyy vaikuttamaan johonkin asiaan omilla teoilla ja näkee tuloksen, pitkäaikainen masennus...
Paljonko painosi on pudonnut?
Painoa on pudonnut 10 kiloa, painoindeksini on 15
oletko hakeutunut hoitoon ja jos olet, missä vaiheessa sairautta?
en ole
Mikä sairaudessa on kaikista vaikeinta?
Se kun mielialat ailahtelevat päivän aikana 100 kertaa. HEtkessä on olo että painoa pitäisi saada että näyttäisi normaalille ja sitten syönnin jälkeen olo että mitä helvettiä olen mennyt tekemään vitsi mikä läski mä olenkaan. 5 minuutin päästä oksentamisesta tulee olo, että ei sittenkään kyllä mun täytyy lihoa se kilo vähintään että näytän ihmiseltä ja sitten syönnin jälkeen tulee katumus ja oksentamaan. Noidankehä ja koko valveillaolo ajan kestävä painon ajattelu. Kun vois hallita mieltään edes ettei ajatukset heittele noin, mutta ei. No mieleen en voi vaikuttaa ja se on hallitsematon osa-alue ja mielialat ailahtelee, joten korveen sen sillä että hallitsen kroppaani edes. Ja senhän mä osaan..
osaatko sanoa syitä, mitkä johtivat sairastumiseesi?
Koin itseni lihavana joten aloin syödä terveellisesti? ja liikkua paljon, sitten homma karkas käsistä (yllätys,yllätys!) Halusin olla kaunis ja miellyttää uunituoretta poikakaveria (joka tosin sanoi jumaloineen mua silloin!!!)
Paljonko painosi on pudonnut?
21kg ja kilo tullut luojan kiitos jo takaisin, tästä se toivottavasti lähtee=)
Oletko hakeutunut hoitoon ja jos olet, missä vaiheessa sairautta?
Itse en apua hakenut vaan terkka huomas, soitti psykiatrit ja vanhemmat ja isi mut sit osastolle vei (oon siis 17v.)
Mikä sairaudessa on kaikista vaikeinta?
Se kun jouduin valehtelemaan kauan vanhemmille ja läheisille. Pettymys ja huoli jonka aiheutin, kilojen hyväksyminen, ajoittain iskevä epätoivo, ruuan unohtaminen, uusien ruokailutapojen opettelu, vanhoista pakkomielteistä irti pääseminen........listaa olis koska mikään anoreksiassa ei oo positiivista. Aurinkoista kevättä sinnekin=)
Eli en ole enää anorektikko...
1. osaatko sanoa syitä, mitkä johtivat sairastumiseesi?
Mulla ei ollut taustalla mitään ulkonäkö ongelmia. Olen kaunis ja sairastuessani hoikka. Syynä oli puhdas kontrollintarve. Maailmani romahti, kun sain tietää kumppanini petollisuudesta. Myös hänen käytöksensä muuttui yhtäkkiä. Hän muuttui arvaamattomaksi mm. raiskasi minut. En voinut tietää mitä ympärillä tapahtuu...pakenin kaloritaulukoiden turvalliseen maailmaan kun luottamus kaikkeen muuhun katosi.
2. Paljonko painosi on pudonnut?
Pahimmillaan 9kg, jolloin painoindeksi oli vajaat 15.
3. Oletko hakeutunut hoitoon ja jos olet, missä vaiheessa sairautta?
Hakeuduin hoitoon melko nopeasti, kiitos aktiivisen lähipiirini, ensimmäisen kerran vajaa vuosi sairastumisesta. Tosin anoreksian jälkeen tuli vielä bulimia, joka kesti useita vuosia...hakeuduin uudestaan hoitoon noin 2 vuotta anoreksian jälkeen. Kävin terapiassa 1,5 vuotta (jälkeen päin katsottuna, liian vähän). Sen jälkeen sairastin bulimiaa vielä 3 vuotta.
4. Mikä sairaudessa on kaikista vaikeinta?
- Oppia taas luottamaan ihmisiin ja siihen, että kontrolloimattomuus on myös vapauttavaa. Anorektikkona kontrolloimattomuus oli painajainen ja pahin helvetti.
- Opetella syömään ilman, että laskee jatkuvasti kaloreita. Se on anorektikolle yhtä vaikeaa kuin kohtuu juominen alkoholistille.
Vaikka en ole enää anorektikko enkä bulimikko, niin pidän itseäni syömishäiriöisenä. Ihan joka päivä en sentään enää laske syömiäni kaloreita, mutta usemmiten kyllä....vaikka syönkin siis normaalisti, herkutellen ja siitä myös yhä useammin nauttien :)