Joo, tiedän että rauhoitin tilanteen silloin joskus ja olen melko varma että tiedät kuitenkin tunteeni. Olet ehkä menneisyydessä saanut joltain naiselta takkiisi ja sinun on vaikea luottaa minuun(etenkin kun ei olla puhuttu tunteita selviksi). Olenko ymmärtänyt oikein sun taktiikkasi? Haet hakemalla katsekontaktia ja hetken katseet kohtaa ja sitten seuraavat pari päivää välttelet ja karttelet? Mihin pyrit tällä kikkailulla? Haluatko yrittää unohtaa minut vai mietitkö vain uutta strategiaa? Tässä taannoin kun tulin samaan pöytään istumaan ja yritin puolestani olla reipas, jutella niitä näitä ja hymyillä, niin etkös sitten ujostellut ja hymyillyt pöydälle ja vastasit minun esittämään kysymykseen katsoen siihen toiseen pöydässä olijaan, kuin tukea hakien. Kuinkahan paljon jännittäisit tilannetta jossa oltaisiin kahden? Olen ihan tavis naisihminen, mua ei tarvitse pelätä. Ja kun tietäisit kuinka itse vaikutat minuun... huh. Päässä kohisee ja keskityminen on todella vaikeaa. Pitäisikö tulla jutteleen vai ihan vaan halata oikein kunnolla, kumpi saisi sut rentoutumaan parhaiten?
Itseksenitässävaan
ajattelenääneen (n)
2577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mutta mainitsen kuitenkin että minulta vei vuosia että sain kursittua itseni taas kasaan ...
ole mennyt vasta kuin vuosi ja risat.