Vaikka kuinka yritän selventää ajatuksiani, ne menee täysin sekaisin nähdessäni sut. Sulla on niin häkellyttävän suuri vaikutus muhun, että eihän tää oo tottakaan. Sun olemukses oikeen kutsuu luokseen ja pidän susta muutenkin aina vain enemmän. Ja tätä on jatkunut jo aika kauan ja minusta tuntuu, et mun aatokset vaan syvenee. Apua, mitä mä oikeen teen? Olen ilmeisesti ihan tajuttoman ihastunut sinuun.
Pähkäilyä
*Kuutamolla* (n)
81083
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voi vitsi, jos olet hän, niin toivoisin sinun näyttävän ihastumisesi jotenkin. Se ei paljoa tarvitse, että pienistäkin merkeistä näkee toisen olevan pihkassa.
Se mukava kantsekontakti naisen kanssa iskee ainakin minuun kuin tuhat volttia ja jos huomaan tämän vilkuilevan enemmänkin, niin teen pian itse aloitteen :) Kunpa tämä vain sattuisi kohdalleni...
on niin, itse en pidä itseäni millään lailla erinomaisena ...
Olen kyllä huomannut että olet asiassasi vilpitön ...
Kukahan olet? Itselläni samanlainen tilanne- tosin olen mies. Aluksi ihastuminen oli ihanaa, se tunne kun näki toisen; hymy pyrki väkisinkin huulille. Nykyään ihastuksen jatkuessa ilmeeni on päivä päivältä vakavampi ja mietin aivan liikaa ihastustani. Lähinnä sitä, mitä hän ajattelee minutsa, onko hänkin kenties ihastunut, voisinko uskaltaa tehdä aloitetta- mitä sitten- millainen tulevaisuus meillä voisi olla jne jne typerää. Jotenkin tuntuu, että ihastumiseni on syventynyt hieman liikaa tässä kuukausien kuluessa, en kuitenkaan tunne häntä kovin hyvin vielä. No, ehkä aika kertoo...Tsemppiä sinulle! Ja uskallusta tehdä jotain ihastuksesi eteen!
tuskin olet hän, mutta kysyn sinun mielipidettäsi siitä "tunteiden syvenemisesta". Minä koen sen sellaiseksi mielenrauhaksi ja mietin vakavasti kanssa mitä mahdollisuuksia meillä olisi. En mieti tunteitani niin paljon, koska jo tiedän mitä ne on. Ei ne muutu. Ne vaan aina on.
Ehkä samoin kuin sinulla: varmuutta omista tunteista. Toisaalta taas valtava epävarmuus toisen tunteista. Mahdollisuuksien pohtimista, jotka ovat täysin turhia, koska en edes kunnolla tiedä, millainen tilanne hänellä elämässään on: onko miespuolista "kaveria" (puheistaan olen saanut sen kuvan kyllä) tai kuinka vakavissaan treffailee miehiä. Niin, turhahan minun on mitään pähkäillä, koska ilmeisemminkään hän ei tunne samoin kuin minä. Kysyminen ei tule tällä hetkellä kysymykseen, joten vakava ilme naamalla häntä katselen.
joskus vaikeeta ja solmuista. En minäkään ole varma hänen tuntemuksistaan. Viime aikoina on kyllä tuntunut siltä jälleen, et se olis ihan yhtä kiinnostunut musta kuin minä siitä. Mutta sitten aina välillä järkeilen ja sanon itselleni *miksi se pitäisi minusta, hölmö minä* ja *taas mielikuvitus laukkaa* ja kuitenkin salaa toivon..Tsemppiä sinullekin ja näytä niitä tunteitasi sille tietylle, jos niitä sulla on.
Helppoahan se olisi, jos ottaisi asian avoimesti esille sen ihastuksensa kanssa. Niinpä, helpommin sanottu kuin tehty. Jospa jonain päivänä.
Tämä voisi olla minun kirjoittama.. :) ja olen itsekkin nainen.
Ihme että jollakin on semmoinen vaikutus.. Ei pysty edes noin vaan unohtamaan. Uskoisin hänen olevan sellainen tyyppi joka ei ole unohtamisen arvoinen.
Aikaa vain on taas kulunut niin paljon eikä ole tullut vähään aikaan nähtyä.. Joskus tuntuu kuin olisi kohtalo ollut pelissä niinä hassuina kertoina kun osuimme samaan paikkaan samaan aikaan. Olisin voinut enemmän näyttää kiinnostustani eikä ujostella ku mikä. Ihan ensiksi haluaisin vain tutustua häneen, jos edes kyseinen tyyppi enää on musta kiinnostunut milläänlailla.