Hei, onke kellään oikeasti fiksua vinkkiä kuinka lähestyä isää, kun lapset ovat suruissaan siitä ettei isä enää vietä Heidän kanssaan aikaa. Nykyään isän aika menee uuden avovaimon seurassa ja lapset ovat keskenään naisen lapsen seurassa.
Eron jälkeen asiat menivät loistavasti, isä touhusi lasten kanssa ja kotiin tuli iloiset lapset. Heti kun isä löysi uuden naisystävän lapset muuttuivat hiljaisemmiksi isän suhteen ja pian kertoivatkin ettei isä enää ole heidän kanssa.
Olen tästä ensimmäisen kriisitilanteen (tyttärellä hirveitä raivokohtauksia) jälkeen exälle puhunut ja sanoi ymmärtävänsä, vaan taitaa sama meno jatkua.
Kuinka voisin puuttua asiaan - lasteni tähden.
Eron jälkeen asiat menivät loistavasti, isä touhusi lasten kanssa ja kotiin tuli iloiset lapset. Heti kun isä löysi uuden naisystävän lapset muuttuivat hiljaisemmiksi isän suhteen ja pian kertoivatkin ettei isä enää ole heidän kanssa.
Olen tästä ensimmäisen kriisitilanteen (tyttärellä hirveitä raivokohtauksia) jälkeen exälle puhunut ja sanoi ymmärtävänsä, vaan taitaa sama meno jatkua.
Kuinka voisin puuttua asiaan - lasteni tähden.
Vastaukset 19
Vanhimmat
aikuistua??? Isän ja lapsen väliset suhteet ovat heidän välisiä, eikä siihen soppaan tarvita sinun pullantuoksuista puurokauhaa, Kahdan kauppa ja kolmannen korvapuusti.
Anna vaan heidän keskenänsä muotolla suhteensa, äläkä sinä sekoa väliin, kaikesta huolimatta ja siitä johtuen.
edellisen viestinkirjoittajan kanssa, mutten ehkä sanoisi ainakaan "aikuistu" noinkin painokkaalla äänenpainolla.
Lapsien ja iskän suhde muotoutuu heidän välisistään kommunikoinnista. Vaikka lapsille onkin rankkaa tai vaikeaa huomata, ettei iskällä ole heille aikaa enää nyt kuten ennen -mustasukkaisuutta?- niin heidän on itse ajateltava asiaa ja tehdä omat johtopäätöksensä ja sitä kautta suhtautumisensa isään.
Sinä aikana Sun olisi kyettävä olemaan puolueeton, kuunnella ja olla mukana ja tukena, vaikka vaivihkaa, lasten ajatusmaailmassa ja oltava "aikuinen".
Voinet kuitenkin jotenkin keskustella iskälle lasten tuntemuksista siitä, miten lapset kokevat vierailut isänsä luona.
Jos/kun isällä "vielä" riittää mielenkiintoa lapsiinsa, hän varmaan miettii tahollansa, miten hän suhtautuu lasten tapaamiseen.
Ajjatella, että isällä on uusi nainen! Sehän ei missään tapauksessa käy. Lapsethan saattavat huomata, että uusi nainen on paljon kivempi kuin äiti. Ja siitä he sitten vanhemmiten laskevat yhteen 1 1. Eli äitissä oli sittenkin jotain vikaa, vaikka se isää aina morkkasikin....
No onpas taas oikein viestejä tullu. Mun mielestä olisi ainakin ikävää tietää että isä ei huomioi enää lapsiansa ja asettaa jonkun muun etusijalle. Kyllä pitäisi huomiota riittää kaikille läheisille, oli tilanne mikä hyvänsä. Itse en silti lähtisi puuttumaan millään tavalla, jos isä valitsee tällä tavalla niin oma on valintansa.
Ikävää jos lapset saavat raivokohtauksia ja ovat masentuneita tullessaan hoidosta. Oletko maininnut isälle tästä? No, voipi olla että siitä tulee sota ja saat vain mustasukkaisen leiman otsaasi, mutta lasten terveys ennen kaikkea. Kysy omalta terkkarilta, mitä voit tehdä jos tilanne jatkuu.
En usko että ketjun aloittaja on millään tavalla mustasukkainen tai peloissaan että miehellä olisi parempi nainen nykyään, harvaa kiinnostaa ex mies siinä mielessä. Itse olin ainakin onnellinen että exäni löysi toisen, oli paljon helpompi kommunikoida kun vastapuoli ei ollut niin katkera ja kostonhaluinen.
On varmasti niitäkin jotka ovat kateellisia ja katkeria miehen uudesta vaikka itselläkin olisi suhde. IHmetyttää suuresti sellaiset naiset jotka vaihtoi lasten isän "parempaan" ja sitten kun mies löytää naisen jonka kanssa perustaa omaa kotia niin aletaan hirveä terrorisointi ja painostus. Käytetään lapsia pelinappulana häikäilemättömästi.
Turha enää mennä vessaan jos on kakat jo housuissa :)
kommentti. Noinhan sitä voi elämänsä elää, luulotellen itselleen ihan omia satuja, mutta laadukkaampaa olisi se omakin elämä jos ei ajattelisi noin katkerasti ja harhaisesti.
Tyypillinen katkeran miehen kommentti: kaikki on yhtä suurta kilpajuoksua. Kuka on kivoin, kuka on paras, kuka tekikään mitä. Herrajumala, aika harvalla äidillä on tollaisista asioista kyse...
Meilläpäin tämä katkeruus menee ihan toisinpäin.
Ex oli kiinnostunut enemmän keikkatyöstään jonka sanoi lopettavansa lapsen tultua ja iltaisin baarissa istumisesta kuin lapsen hoidosta.
Otin eron aikaisessa vaiheessa. Nyt molemmilla on omat liitot vaikka lisää lapsia ei kumpaankaan ole tullut.
Ex yrittää jatkuvasti etsiä minusta huonoja puolia ja manipuloi sillä lasta.
Muutama päivä sitten isä soitti ja dramaattisesti ilmoitti, että tämän lapsen on pakko mennä nyt hammaslääkäriin. Kysyin että miksi, sen ensimmäisen rautahampaan takiako? Hänen mielestään hampaan tulon takia pitää mennä lääkäriin ja lapsikin oli hysteerinen että onko hänessä nyt jotain vikaa. Joudun joka kerta oikaisemaan lapselle hänen sanojaan ja rauhoittelemaan, että kaikki on hyvin ja normaalia.
Tällä hetkellä minua yritetään syyllistää siitä että jätin 6 vuotiaan lapsen 2 minuutiksi tv.tä katsomaan kun vein roskat pihalle. Voin vaan kuvitella että olen varmasti heidän mielestään jättänyt lapsen koko illaksi yksin ja lähtenyt ryyppäämään :D
Ikävää touhua ja raskasta, mutta en jaksa välittää, tiedän kuitenkin itse mikä on totuus ja se riittää.
IHAN ENSIKSI.Älä ainakaan tukkeennu omia neuvojasi sinne soittelemaan tai tekstiviestien kanssa terrorisoimaan.
Itselläni sama kokemus jossa miehen exä terrorisoitti 3kk puhelimen kanssa kun lapset ei muka viihdy meillä, milloin mitäkin. Totta kai lapsi kokee isän/äidin uuden jotenkin uhkana että heiltä viedään äiti/isä. Lapsille pitää kertoa suoraan asiat että isi ja äiti on eronnu, isällä/äidillä on uusi perhe ja mikä tärkeintä RAKKAUS LAPSIA KOHTAAN EI MUUTU MIKSIKÄÄN. Me kerroimme mieheni lapsille tämän asia ja "pling" asiat muuttuivat kerralla. Kyllä on lasten äiti käärmeissään kun lapset viihtyvät iskän luona. Tosin ei varmaan kaikki ole samanlaisia pahansuopia kuin tämä mieheni exä. Yritti kaikkensa että meillä menisi välit rikki ja lapset eivät viihtyisi. Sanoi kerrankin että lapsia pitää HOUKUTELLA meille. Onhan se perhana jos isän tykö pitää alkaa houkuttelemaan. Kerrottu on lapsille myös että meillä on tällaiset säännöt ja äitin tykönä on sellaiset säännöt. Elämä on tämmöstä ja sen koommin asiasta ei ole tarvinnut puhua. Äiti laukottaa lapsia milloin missäkin harrastamassa, meillä ei taas ole aikaa eikä rahaa sellaiseen. Sekin on kerrottu lapsille. Me vietämme yhdessä koko porukka paljon aikaa ja voin laittaa pääni pantiksi että siitä on lapselle enemmän muistoja kuin siitä että laukottiin joka viikonloppu tuntureissa laskettelemassa tai muuta vastaavaa.Lisäksi näiden äiti ostelee lapsille jatkuvasti jotain leluja ym, vaatteet on tosi huonokuntoisia. Sitten ne lapset meillä vinkuu että kun ei mitään osteta, ei se lapsi onnea ja rakkautta saa vaikka sille ostaisi kaikki maailman lelut ja pleikkaripelit. Yhteinen aika-> siinä on se taika :)
Ollaan aika tuore perhe, puoli vuotta asuttu samankaton alla. Kohta muutamme omaan taloon asumaan jonne tulee mm. miehen lapsille omat sängyt.
Aikuisen ei saa koskaan mennä lapsen tasolle, varsinkaan näissä eroperheissä. Tuetaan sitä lasta vaikka kuin inhoaisi sanoa että "ei se iskän uusi nyt niin inhottava voi olla". Lastahan on helppo manipuloida, varsinkin tyttölapset ovat aina äidin puolta. Jos äiti sanoo että isän uusi on huono äiti ja ei osaa mitään niin se pikku tyttö uskoo sitä vaikka olisi omassa päässään eri mieltä. Eikö?
Älä sinäkään äiti rukka vaan vaadi että miehesi pitää olla vain ja ainoastaan teidän lasten kanssa silloin kun he ovat isällään. EIhän se niin voi mennä että koko pakka laitetaan eri järjestykseen joka toinen viikonloppu. Meillä eletään samanlai silloinkin kun miehen lapset ovat meillä, ei järjestetä mitään erikoista ohjelmaa heitä varten. Tosin kun on 4 lasta ja 5 hengen auto niin rajallisia ovat touhut. Kyllä sitä yhteistä tekemistä keksii jos kehtaa alkaa.
Minun tyttäreniki sai raivokohtauksia, hänen kanssaan on erityisen tärkeää ISÄN jutella ja kertoa että vaikka hällä on täällä uusi vaimo ja mahdollisesti vaimon lapsia niin hän rakastaa omaa tytärtään ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Veikkaan että tilanne laukeaa sillä.
Tsemppiä sinne ja voimia.
Älä kuitenkaan ala katkeraksi ja terrorismia harrastavaksi exäksi, tosi inhottavaa sellainen. Olin itse jo tekemässä poliisille ilmoitusta kotirauhan häirinnästä kun jatkuvalla syötöllä tuli tekstareita ihan turhanpäiväisistä asioista!
Mä olen hoitanut ton ongelman niin että kerron mun tyttärelleni riittävän usein että isi rakastaa sua. Pelkät sanat ei tietenkään riitä, tarvitaan myös käytännön tekoja. Meillä se tarkoittaa sitä että jätän exän katkerat viestit omaan arvoonsa ja yritän vietää laatuaikaa lapseni kanssa - eli sitä hyvää arkea....Kyllä lapsi telepaattisesti tajuaa vanhempien kiistat. Ja kärsii niistä.
No hei,
ensiksikin; en ole katkera exäni uudesta vaan vilpittömän iloinen puolestaan (itse kun olin se joka jätti).
toiseksi; sepä olisikin kiva jos viettäisivä sitä yhteistä aikaa, lapset ja aikuiset! ihan sitä arkea, ei tässä sirkushuveja tahdotakaan.
kolmanneksi; lapset ovat vielä pieniä enkä aio jättää niitä oman onnensa nojaan. en ole pommittanut saatika lähetellyt viestejä.
neljänneksi; ihmettelen mihin fiksut ihmiset menneet on? täällä kun saa lokaa niskaan joka asiassa. harmi.
Sinä voit vain kuunnella lapsiasi ja yrittää jollain tavalla selittää, että isä kyllä välittää heistä, vaikka ei osaa aina sitä näyttää tms. Jos exäsi ei ole muuttanut käytöstään huomautettuasi asiasta, ei hän sitä aio muuttaakaan. Jos vielä puhut asiasta, se käännetään mustasukkaisuudeksi ja kiusanteoksi ja sen jälkeen kuulet manipuloineesi lapset isäänsä vastaan.
Anna ajan tehdä tehtävänsä. Joko isä herää unestaan ja laittaa lapsensakin joskus etusijalle tai sitten ei, ja sen jälkeen lapset äänestävät jaloillaan, mutta se ei ole sinun vikasi. Tyydy siihen mitä lapsesi saavat ja unohda muu, kaikki lapset eivät tapaa koskana isäänsä.
Näin minä kommentoin, kokemuksen syvällä rintaäänellä ;)
että olet iloinen exän uudesta onnesta...Ei muuten ollut vaikeaa päätellä aloituksestasi, että sinä olit jättäjä...
Siis täälläkin päädytään analysoimaan kirjoittajaa/avun pyytäjää kun jotkut helvetin jumalat. Vittu mitä itsensä korokkeelle nostamista. Voiskohan joskus pysyä asiassa eikä leikkiä mitään psykologian kandidaattia! Tosiasiassa nää speguloijat taitaa olla katkeroituneita elämäänsä kyllästyneitä juntteja joilla ei ole mitään hyvää sanottavaa kellekkään, koska itse ovat paskat housussa ja pahan kerran! Muutamista aiheista voi päätellä että ihan sama miten se lapsi siellä toisella viihtyy ja voi, äiti on aina kusipää jos haluaa tietää miten lapset voivat kun ovat alkaneet oireilemaan!
Ja voi kamala jos se toinen on jättänyt ja jatkanut elämää! Mielummin hoitaa lapsen yksin kun tappelee ja yleensä vielä sellaisen kanssa joka ei osallistu lapsen hoitoon millään tavalla! Ja tämä siis näissä tapauksissa kun molemmat ovat halunneet lapsen, täytyy oikeen varmistella ja perustella ettei joku taukki taas käsitä miten itse haluaa!
sitähän tämä just on, ei vastata kysymykseen vaan arvostellaan ja arvuutellaan/tehdään johtopäätöksiä jotka ovat hevonperseestä.
jostain syystä täällä pyörii paljon ihmisiä joilla on vahva tarve olla inhoittavia.
sain tänään postia, kahden vuoden taistelun jälkeen musta tehtiin tyttäreni päähuoltaja....juhlistamme tätä lähtemällä lammassaareen pomppimaan trampoliiniin....ja tämä tarina on tosi....ollaan iloisia kuin pikkulinnut, kahden vuoden taistelu on ohi...JEEEEEE!!!!!
siinä aina on, että nää lasten tarpeet ilmenevät just silloin kun isälle ilmestyy uusi naisystävä/avovaimo?
Meillä jokaisella on oma elämä elettävänä. Myös exälläsi. Vaikka sen hyväksyminen on äärettömän vaikeaa.
Näin se on, oma hyvinvointi on tärkeintä, kun isi ja äiti voivat hyvin lapsikin voi hyvin...sic gloria mundi....
sehän on päivänselvä! Se kun isän huomio kiinnittyy vain naiseen eikä lapsiin ,vaikka ovat vain käymässä, ja nimenomaan ISÄÄ TAPAAMASSA. tässäkään tapauksessa ei valitettavasti ole kyse mustasukkaisuudesta ;)
niin pikku pointtina se että mulla on hyvät välit exääni, ja jopa hänen nyxään!
Pystytään yleisellä tasolla juttelemaan ihan normaalisti, kolmestaankin.
Tämä asia vaan on isälle arka paikka ja ottaa minut syyttelevästi. Vaikka yritän hienotunteisesti vain kertoa mitä lapset kokevat asiasta.
Älkää nyt väkisin väänätkö tästä mitään mustasukkaisuusdraamaa, sitä kun ei ole eikä tule. Kumpikin elämme jo rehellisesti omaa elämäämme. Katsos kun näinkin Voi olla!