Suomen romanien historia

http://www.google.fi/search?hl=sv&q=romanien historia&btnG=Google-sökning&meta=cr=countryFI

Suomen romanien historiallisiin vaiheisiin sisältyy kahden vieraan vallan Ruotsin ja Venäjän
alaisuudessa eläminen. Erityisesti Ruotsin vallan aikana romaneilla ei ollut lain suomaa turvaa ja
oikeutta. Vuodesta 1540 vuoteen 1750 oli voimassa hirtto- ja maastakarkotus laki, joka salli romanien
tuomitsemisen ja surmaamisen ilman oikeudenkäyntiä. Venäjän vallan alla romanien tilanne ei ollut
yhtään helpompi. Kielteinen erottelu lisääntyi mm. irtolaislain säädännön johdolla. Venäjän
vähemmistöpolitiikka ei antanut sijaa vähemmistöjen asioiden esiin nostamiselle, vaan heidät pyrittiin
sulauttamaan valtaväestöön. Suomen vähemmistöpolitiikka pyrki sulauttamaan romanit täydellisesti
valtaväestöön aina 1960-luvulle saakka. Myös kirkon suhtautuminen on ollut romaneja syrjivää.
Kaikella tällä on ollut vaikutusta romanien asenteisiin yhteiskuntaa kohtaan. Vaikka myönteistä
kehitystä on tapahtunut, ennakkoluuloja esiintyy silti puolin ja toisin.
Suomen itsenäisyyden myötä romanien asema parantui. Myönteinen kehityskulku on jatkunut
viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana. Tähän ovat vaikuttaneet romaniväestön yhteiskunnallinen
herääminen, asunto-olosuhteiden parantuminen, aikuiskoulutuksen käynnistyminen, romanikielen
kehittyminen sekä sosiaali-, koulutus- ja kulttuuripoliittiset toimenpiteet. Osaltaan romaneille
kohdistettujen palvelujen parantumiseen ovat vaikuttaneet julkishallinnossa toimivat romaniasiain
neuvottelukunta (Ronk), tänä vuonna (2004) vakinaistetut alueelliset neuvottelukunnat sekä
Romaniväestön koulutusyksikkö. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen eli Kotuksen tehtäviin kuuluu
samoin kuin muidenkin kotimaisten kielten myös romanikielen tutkimus ja huolto. Asiantuntijaelimenä
toimii Romanikielen lautakunta, jonka jäsenet ovat puheenjohtajaa lukuun ottamatta romaneja. Paitsi
että em. toimintayksiköt parantavat romanien asemaa, ne tuottavat samalla tarvittavaa asiantuntemusta
ja tietoa romaneista virkamiehille. Romanien asemaan on suuresti vaikuttanut myös romanijärjestöjen
kautta tehtävä työ.
Huolimatta ihmisoikeuksia ja syrjimättömyyttä tukevista laista Suomen romanit kokevat edelleen
syrjintää ja suoranaista rasismia. Romanien ei edelleenkään ole helppo päästä yleisiin ravintoloihin tai
saada palveluita. Myös työ- ja asuntomarkkinoilla heitä syrjitään. Syrjintä koskee myös lapsia: heidät
pannaan aivan liian kevein perustein erityisluokille tai erityiskouluun. Syrjäytymistä tapahtuu myös
puutteellisen koulutuksen johdosta. Niinpä viime vuosikymmenenä on toiminta keskitetty erityisesti
romanien koulutuksen kehittämiseen. YK:n syrjinnän vastainen komitea kiinnitti huomiota edellä
mainittuihin ongelmiin vieraillessaan Suomessa 25.8.2003.
Suomen romanit poikkeavat jossain määrin Saksan romeista ja sinteistä. Saksan romanien keskuudessa
on runsaasti eritaustaisia romaneja, ja romanipakolaiset muodostavat yhdessä heidän kanssaan erittäin
heterogeenisen ryhmän. Suomessa romanit ovat enemmän monogeeninen ryhmä. Liioin eivät Suomen
romanit ole joutuneet kokemaan toisen maailmansodan natsivainoja, joissa surmattiin yli puoli




3
3. Ruotsi-Suomen aika
Suomi kuului 1500-luvulla Ruotsin kuningaskuntaan. Romaneille aika ei ollut suosiollista, sillä Ruotsi-
Suomen hallitusvalta suhtautui heihin kielteisesti, ja he joutuivat saman epäluulon kohteiksi kuin
Euroopassakin. Myös luterilainen kirkko syyllistyi samaan syrjintään kuin katolinen kirkko. Juhana III,
Ruotsi-Suomen kuningas, määräsi vuonna 1576 kaikki Norrlannin läänissä tavatut romanit
karkotettavaksi valtakunnasta. Tuohon aikaan maassa vallitsi ankara säätyjako. Toisaalta valtakuntaa
muokattiin yhdeksi kokonaisuudeksi: kaikkialla oli säädetty voimaan sama uskonto, samat elintavat ja
sama kieli. Näistä asioista johtuen Linköpingin kirkolliskokouksessa 1594 päätettiin, että
romaniväestöltä kielletään kirkolliset palvelut: vainajia ei saanut haudata siunattuun maahan, lapsia ei
kastettu, avioliittoon ei vihitty, jopa sairaanhoito kiellettiin. Kirkkoherra, joka antoi yösijaa romaneille,
erotettiin välittömästi virasta.
Aiemmin, vuonna 1560 Laurentius Petri oli määrännyt, että papit eivät saaneet olla romanien kanssa
tekemisissä. Vuonna 1637 puolestaan kuningatar Kristiina antoi käskyn, jonka mukaan kaikki Ruotsi-
Suomessa tavatut romanit oli hirtettävä. Samaan aikaan maassa astui voimaan kuninkaallinen määräys,
jonka mukaan kaikki valtakunnan alueella olevat romanit piti karkottaa, mutta jos he jäivät maahan,
heidät voitiin teloittaa ilman oikeudenkäyntiä.
Kirkkolaki ja asetukset loivat uutta linjaa vuonna 1686. Romaniväestöä pyrittiin asuttamaan ja heidän
liikkumistaan rajattiin. Romaniväestöä kohdeltiin irtolaisina ja heiltä otettiin lapset valtion hoitoon
yhteiskunnan kasvatettavaksi. Naiset joutuivat kehruulaitoksiin ja miehet vankiloihin. On hyvinkin
todennäköistä, että näiden tapahtumien pohjalta ovat syntyneet puheet siitä, että romaninaiset
”ryöstivät” lapsiaan, kun he hakivat lapsensa pois noista valtion lastenkodeista. 1600-luvun
loppupuolella Suomen kenraalikuvernöörinä toimi Pietari Brahe. Hänen määräyksestään romanit
pyrittiin asuttamaan Pielisjärven pitäjän autiotiloille. Pielisjärven alue oli Venäjän rajan tuntumassa ja

4
4. Venäjän suuriruhtinaskunta ja autonomianaika
Suomi muuttui v. 1809 Venäjän keisarikunnan suuriruhtinaskunnaksi ja näin valtiovallan
suhtautuminen romaneihin alkoi pikkuhiljaa muuttua. Senaikaisten erityislakien tavoitteena oli
romanien sopeuttaminen ja valvominen. Valtiovallan tuli ottaa huostaan irtolaiset ja kiertolaiset. Naiset
määrättiin Turun kehruuhuoneisiin ja miehet Viaporin työlaitokseen. Näin romaneista saatiin myös
taloudellista hyötyä. Vuonna 1863 alettiin romaneihin soveltaa yleistä irtolaislakia, mutta vankilalta ja
kehruuhuoneilta se ei heitä pelastanut, sillä laki vaati, että heidän oli pystyttävä osoittamaan, että he
nauttivat ”laillista suojaa”. Koska heillä ei ollut määräaikaa tällaisen suojelun hankkimiseen, niin heitä
siirrettiin Viaporista Hämeenlinnan ojennuslaitoksiin.
1800-luvulla romanikysymys nousi ensimmäisen kerran esille valtiopäivillä. Siellä säädyt olivat yhtä
mieltä siitä, että romanit tulisi sulauttaa muuhun väestöön eri tukitoimin. Romaneja koskevasta
erillisestä lainsäädännöstä luovuttiin vuonna 1883, jolloin juopa irtolaisten ja romanien välillä tasaantui.
Kirkonmiehiä kehotettiin kasteopetuksen kautta tekemään romaneista yhteiskuntakelpoisia.
5. Wallen komitea 1900-luvun alkupuolella
5.1. Toimenpiteitä; ”jätettävä vapaehtoisen toiminnan ja ihmisrakkauden huoleksi”
1900-luvun alussa ns. Wallen komitea asetti tavoitteekseen romanien täydellisen sulauttamisen
pääväestöön. Komitean käsityksen mukaan oli vaikeaa ratkaista, kuka oikeastaan on luettava
mustalaiseksi. Huomattavasti helpompaa olisi ollut suunnitella toimenpiteitä kaikille maassa
kierteleville henkilöille kuin ainoastaan ”mustalaisille”. Komitean esittämät toimenpiteet tarkoittivat
”ainoastaan kuljeskelevia ja varsinaisia mustalaiselämää viettäviä, mustalaisheimoon kuuluvia
henkilöitä”. Komitea ehdotti mustalaisviraston perustamista helpottamaan mustalaisten rekisteröimistä
ja mustalaiskoulujen perustamista. Komitean mietinnössä sanotaan mm. seuraavaa:”Rodun

Romska upplopp i Slovakien
Kvällen den 24 februari mobiliserade den
slovakiska regeringen de största styrkor
av polis och armé sedan 1989, för att få
bukt med de ökande upploppen bland
romerna i ett antal samhällen i centrala
och östra Slovakien. Cirka 1600 poliser
och 650 soldater sattes in i Kosice,
Tresov och Bansak-Bistrica. Ytterligare
350 soldater ligger i beredskap.
Inrikesministern Vladimir Palko säger att
alla polischefer har semesterförbud tills
vidare. För första gången sedan 1989 har
även vattenkanoner använts. I den slovakiska
pressen braskar rubriker som
"Detta är krig!". Anledningen till den
stora polisiära insatsen är ett antal
upplopp bland medborgare i den romska
slummen. Upploppen har ökat i styrka
under två väckors tid, stora romska folksamlingar
har plundrat och vandaliserat
mataffärer. Upploppen startade efter det
att det sociala välfärdssystemet genomgick
stora förändringar nyligen. Det innebar
bland annat att alla socialbidragstagare
skulle få sänkta ersättningar.
Många romer har blivit särskilt utsatta
av förändringarna. Anslagen för familjer
med mer än fyra barn har tagits bort. Just
dessa förändringar var tydligen specifikt
gjorda för att minska antalet romer med
socialbidrag. De speciella omständigheterna
bakom förändringarna gjorde att många
prominenta romska aktivister bestämde sig
för nationella protester onsdagen den 25
februari. Dessa protestmarscher ställdes
dock in den 24, förmodligen
på grund av det ökande
hotet av mer våld. På de
platser där protesterna ändå
genomfördes den 25, skedde
det på ett fredligt sätt.
Den här situationen kan
bara ses som en kraftfull
indikation på den slovakiska
regeringens misslyckade
politik gentemot sin
romska befolkning. Officiella siffror från
2003 visar att nästan 90 procent av den
romska befolkningen i Slovakien är
arbetslösa, jämfört med fjorton procent av
resten av befolkningen. Diskriminering
på arbetsmarknaden är så gott som total,
och arbetsförmedlingarna accepterar jobbannonser
där det står romer inte är önskvärda.
Cirka hälften av eleverna i skolor
för mentalt handikappade är romer. I
vissa av dessa skolor är alla elever romska
barn.
De flesta romer bor i segregerade slumområden.
Många romska samhällen ligger
i närheten av giftigt avfall och sopanläggningar
som förgiftar luften och vattnet.
Dessa samhällen har inga asfalterade
gator, ingen elektricitet, uppvärmning,
avlopp eller tillräckligt med vatten och är
oftast utan sådana kommunala inrättningar
som post och kollektivtrafik.
Romska barn till salu
På ett flyktingläger i montenegros
huvudstad Podgorica, som tidigare drevs
av FN, tvingas föräldrar att ge upp sina
barn som sedan sälj till höstbjudande.
Lägret sponsras av brittiska Smile
International, en evangelistisk hjälporganissation,
och katolska hjälporghanissationer,
omedvetna om vad som pågår.
Lägret driv av Sinisa Nadazdin, ansvarig
för Philia, en lokal evangelistisk välgörenhetsorganisation
som för två brittiska reporar
berättade: “ett hundratals barn har
smugglats från detta läger. Alla barn ni ser
är till salu. Jag gör det för pengarnas skull”
De två journalisterna från Sunday
Mirror, som låtsades vara intresserad av att
köpa barn, blev erbjudna allt från en treårig
mörkhyad romsk pojke för fyra tusen
kronor till en fyraårig blond flicka för fyrtiotusen
kronor. Alltså det går tio romska
pojkar på en blond icke-romsk flicka.
Nadazdin arbetar tillsammans med två
romska maffiabröder, Vlasnim och Arton
Shkreli, som skördar barn med fördelaktigast
utseende.
Trotts att Nadazdin var väl medveten
om att barnen kunde säljas till pedofiler
fortsatte han förhandlingarna med journalisterna.
Jornalisterna leddes in i ett rum där en
liten pojke och en flicka lekte på ett golv
fullt av kackerlakor. Deras mamma ropade
desperat, men tystades snabbt av den
store Nadazdin: "Den här kvinnan har
inget val. Vlasnim vill sälja flickan och
ingen kan säga emot honom. Åtminstone
inte om de är rädda om sitt liv. Han
använder kniv."
Nadazdin berättade för jornalisterna att
han hoppas kunna övertyga Smile
Intenational att hjälpa honom starta ett
daghem, som han skull kunna använda
som ett drivhus för barn.
På väg därifrån fick journalisrena ett
samtal från Arton. Han försökte övertyga
dem om en snabb affär. Då undrade journalisterna
om det fans några unga flickor
som skulle kunna passa på massageinstiut
i England.
Arton svarade: "Vi har barn för mera
delikata uppdrag än adoption. Vi har
flickor som är tolv, tretton och fjorton år.
Just nu har vi tjugo stycken som är till
salu. De är söta och erfarna inom film.
Några av dem har sina egna internetsaiter.
Ni kommer inte att bli besvikna
Vänta inte för länge.
När Nadazdin konfronteras med sanningen
nekar han till alltihop.
Clive Doubleday på Smile International
säger: "Det här är mycket upprörande.
Om det är sant, är det en tragedi."
Smile International har lovat att ta upp
fallet i FN. Sunday Mirror
Utländska nyheter

kokelafnpos

onko misä töisä tämä?