Synnytyksestä

että paikat eivät revenneet vaan leikattiin välilihaa ja siihen laitettiin itsestään sulavat tikit ja tämä operaatio ei kyllä sattunut yhtään. mun mielestä on leveästä lantiosta on vaan hyötyä. oon muutes kuullu myös että nopeemmin parantuu paikat jos repee ku et leikataan se väliliha, en tiedä onko totta mut ittelläni kesti parantuminen n.2 viikkoa

Olen kolmen lapsen äiti, kaikki ovat syntyneet alateitse.
Ensimmäisen synnytystä pelkäsin kovasti, kävin jopa synnytyspelko poliklinikalla ja juoksin ulos synnytysvalmennuksesta sairaalan esittelyvideon aikana...
Totuushan on ettei paikat tule koskaan ihan samaksi synnytyksen jälkeen, mutta ei se muutos järisyttävä ole. Palautuminen on hidasta, minun alapääni oli "oma itsensä" vasta puolisen vuotta synnytyksen jälkeen. Ei sillä, että se nyt mikään kamala siihen asti olisi ollut!
Joskus synnytyksen yhteydessä joudutaan leikkaamaan väliliha. Se pelastaa repeämiltä ja tehdään vin jos katsotaan aiheelliseksi. Se tikataan synnytyksen jälkeen, itsestään sulavin tikein, eikä siitä jää sen kummempia jälkiä.
Joskus voi käydä myös niin,että tulee repeämä, esim. nopean ponnistusvaiheen seurauksena. (yleistä ensisynnyttäjillä?) Se, mihin kohtaan tikit tarvitaan on yksilöllistä, itsestään sulavia toki ovat.
Minulla tuli nopeasta ponnistusvaiheesta (1min) johtuen pieni repeämä esikoisen synnytyksessä. En edes huomannut, kun se tuli, eli kipua en ponnistustarpeelta tuntenut! Tikkejä tuli 3 (puudutettuna tikattiin, tietty). Pissaaminen oli kamalaa ekat pari päivää, suihkuttelu pissatessa auttoi. Kahden muun lapsen synnytyksissä en ole tikkejä tarvinnut, mutta aristava alapää oli hyvä pitää viileässä suihkussa pissatessa aluksi...
eipä ole miehellä ollut valittamista alapäästäni, vaikka kolme isoa vaavia olenkin sieltä pungertanut tähän maailmaan!

Joku joskus kysyi, sattuuko synnyttäminen. Kyllähän se sattuu, mutta ei niin pahasti, ettenkö olisi takaisinkin hankkiutunut :)

synnyttänyt, ja toinen on tulollaan, ja kokonaisuudessaan synnytyksestä jäi kyllä hyvä fiilis. Välilihaan ei tarvinnut koskea, mutta jostain muualta oli revennyt sen verran ,että kaksi itsestään sulavaa tikkiä laitettiin. Ponnistusvaihe, jota etukäteen pelkäsin eniten, olikin se kaikkein helpoin osio, joka ei sattunut yhtään, vaikka se repeäminenkin oli jossain välissä tapahtunut. Eli siis sitä ei tuntenut yhtään. Vain sellaisen kovan paineen. Kyllä siinä kaikenkaikkiaan varmaan puolisen vuotta meni, että kaikki paikat oli suunnilleen ennallaan.

ole merkitystä, koska hyvinkin leveälanteisillä naisilla ei silti mahdu vauva ulos alateitse. Eli siis ulkoisilla mitoilla ei ole merkitystä Ja kyllä se emätinkin siinä venyy, eli ei silläkään ole juuri merkitystä, minkä kokoinen se nyt on.

Mulla oli niin, että ekan lapsen synnytyksessä väliliha leikattiin, koska tiedettiin että keskonen (5 vk etuajassa) (2445 g) tulossa ja ettei hän jäisi puristuksiin. Leikkausta enkä tikkien ompelua tuntenut ja vauvan ponnistaminenkin oli helppoa. Sen jälkeen ei kyllä istukka irronnut ja se irroitettiin käsin vielä kaavinta kun eivät saaneet kaikkea irti. Kyllä oli alapää tosi kipeä noiden operioiden jälkeen ja itse todella huonossa kunnossa kun verta menettänyt ja 5 vk maannut ennen synnytystä (liian aikaisen lapsiveden menon takia). Istumaan pystyin kumirenkaan avulla (=aivan kuin lasten uimarengas). Ajan myötä kyllä parani. Toisen lapsen synnytyksessä ei välilihaa leikattu, lapsi 2830 g, mutta repesin jonkun verran ja tikkejä laitettiin, mutta alapää oli huomattavasti paremmassa kunnossa kuin ekalta, pystyin istumaankin. Nyt laskettu aika 18.06, vähän pelottaa tuo ponnistusvaihe, kun toistakin joutui aika lailla työntämään ulos, kun tuli tunne että repeää....sinänsä ponnistus silloin kesti vain 16 min.