venemaaleja

maalas venettä sinistä ja punasta, illan tullen
sanoi hän, nyt mä lähden tästä venhosta pois,
koska löytyy Hempeliä, Internationalia, Blakesia
ja vielä vanhaa Biltemaa! :-O

On kyllä

vastaan kuitenkin:

Pohjamaali: Ainoastaan sallittuja laatuja kannattaa käyttää, jos edellinen kerros perustuu toiseen metallijärjestelmään (kupari, tina, lyijy...) se on poistettava, muuten tapahtuu halkeilua. Pohjana pitää olla epoksiprimerikerros (2-3 kerrosta) tartunnan takaamiseksi. Nopeisiin veneisiin käytetään "kovaa" maalia, purjeveneisiin pehmeää (itsehioutuvaa) maalia (tavallisesti purkin kyljessä on kuva joko moottori- tai purjeveneestä). Ensimmäisen vuoden jälkeen maali aina ohennetaan, lisätään maalia ainoastaan sen verran mitä kaudella kuluu (liian paksu kerros johtaa halkeiluun, huonoon tartuntaan ja epätasaiseen pohjaan). Hiontapöly on myrkyllistä, joten konehionta ei edes hengityssuojaimella pidä tehdä (ei siihen kuole, mutta karvaasta kokemuksesta voin kertoa ettää oksentaa tuntikaupalla). Jos on juoksevaa vettä käytössä, vesihionta paras. Ellei, siiklillä hapettunut tai irronnut pintakerros pois, pyhkäisi maalille sopivalle liuottimella (tavallisesti xyleni, asetoni toimii lähes aina yhtä hyvin ja paljon halvempi. Asetoni kannattaa hankkia hieman suurempia määriä tukkuliikkeistä; kymmenen litraa tukkuliikkeessä maksaa yhtä paljon kuin 1 l Biltemasta, joka kuitenkin on aika edullinen). Hyviä pohjamaaleja ovat esim. International, Hempels ja Blake.

Kylkiin:
Lasikuituveneisiin polyuretaaniväri (2-kompponentti) on ainoa oikea ratkaisu. Väri on parempi kuin alkuperäinen gelcoat koska se on paljon tiiviimpi kosteudelle. Pohjatyö on erittäin tärkeä ja maalikerros pitää olla riittävän paksu (2-4 kerrosta). Pensseli ei oikein kelpaa tässä hommassa, ruisku oikeastaan ainoa vaihtoehto jos haluaa siistin jäljen (ruiskun käyttö ei oikein onnistu ulkona: tuuli, lämpötila, kaste, pöly, viereiset veneet ym. muodostavat ylipääsemättömän ongelman.) Hätiköity yritys johtaa lähes aina uusimiseen, siihen liittyvilla kustannuksilla. Hyviä merkkejä ovat esim. Hempels.
Puuvene: Pehmeän ja elävän pohjan takia maalikerros uusitaan tavallisesti vuosittain. Tällöin kelpaa hyvin 1-kompponentti akrylaatipohjainen maali (miranol, sadolux...). Vesihiontaa ei kannata harrastaa ellei anna puurakenteille aikaa kuivua kunnolla. Pohjamaali on yhtä tärkeä kuin aikaisemmin. Maali levitetään penselillä mahdollisimman tasaiseksi kerrokseksi (vaatii jynssäämistä). Lopuksi (ehkä toisella siveltimellä) annetaan "loppusivallus", tasoitetaan pinta (aina puusyihen suunnassa, aina sisältä ulos).

Lakkaus: Ei ihan maalausta, kerron kuitenkin. Nuoruudessani kun toimin ammattimiehistönä suurissa veneissä, työtodistukseen liitettiin aina lause "osaa lakata". Jokaisen sadekuuron tms jälkeen lakatut osat puhdistettiin, monesti myös lakattiin uudestaan. Lakkaus (kuten myös maaliruiskun käyttö) on taiteilijalaji johon kaikki eivät ylety. Viulunsoitto on työväenhommaa tähän verrattuna. Käsittelemättömän puun lakkaaminen alkaa 50% laimennetulla lakalla. Jokaisen kerroksen välillä välihionta, vähintään 5 kerrosta ennen kuin vedetään lopullinen kerros. Jokainen pensseliliike on suunniteltava etokäteen. Ylivoimaisesti paras lakka on Le Tonquois (tuliko kirjoitusvirhe?). Muita lakan ominaisuuksia mitä on syytä katsella on sen UV-suojaa. Joskus se aiheuttaa sen että puu tummenee (mänty) joskus että se valenee (mahonki).