Tässä on tullut muutaman vuoden harrastettua kuntonyrkkeilyä. Ja tässä on lähiaikoina ruvennut mietityttämään siirtyminen ihan siihen varsinaiseen nyrkkeilyyn ja kisaamiseen. Ajatus sai alkunsa kun harkoissa oli puhetta, että seuralla olisi tarvis kisa puolella naisista. Eli ilmeisesti en ole ihan toivoton tapaus tuossa lajissa ;) Aijemmin en ollut edes koko asiaa ajatellut, mutta pakko sanoa, että todella aloin ajattelemaan asiaa.
Mikäli täälä olisi toisten kisaavien nyrkkeilijä naisten (miksi ei miestenkin) kokemuksia olisi ihan kiva kuulla niistä. Itseäni jossain takaraivossa kummittelee juttu, että nyrkkeilijä naisilla rintasyöpää esiintyisi useammin kuin muilla naisilla. Onko kenelläkään varmaa tietoa puoleen tai toiseen? Kuinka paljon treenaminen vie vapaa-aikaa jne. Eli joutuisinko luopumaan nykyisistä liikunta lajeistani tms.
Mikäli täälä olisi toisten kisaavien nyrkkeilijä naisten (miksi ei miestenkin) kokemuksia olisi ihan kiva kuulla niistä. Itseäni jossain takaraivossa kummittelee juttu, että nyrkkeilijä naisilla rintasyöpää esiintyisi useammin kuin muilla naisilla. Onko kenelläkään varmaa tietoa puoleen tai toiseen? Kuinka paljon treenaminen vie vapaa-aikaa jne. Eli joutuisinko luopumaan nykyisistä liikunta lajeistani tms.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nyrkkeilyä harrastetaan aika kybällä, jos haluaa menestystä.
Jotkin lajit tukevat hyvin nyrkkeilyä. Joni Turunenkin oli aika haka käsittääkseni sählyssä. Nopeita väistöjä, kimmoisuutta... Esim. sählyä silloin tällöin, tms. niin ei mitään haittaa.
5..10km lenkit käy hyvin. Monet nyrkkeilijät juoksee silloin tällöin, että saa hapenottokykyä. Kahden tunnin maratonijuoksu harjoitteet ei ehkä ole hyviä, jos haluaa nopeutta. Valmentajat kyllä tietää, mistä täytyy luopua, jos haluaa menestystä.
Munkit täytyy suojata. Ne on tarkoitettu miesten hiplattaviksi.
Joka aamu....
enää olla ihan kaikkien ohjelmassa ihan joka ammu. Myös muihin kello aikoihin juostaan.
Ammujuoksu on kait perua ammattinyrkkeilystä, kun suurkaupungeissa on ilmanlaatu aamuyöllä parempi, tms.. Se vanhojen aikojen ammattilaisten joka päiväinen kello 05.00 lenkki ei välttämättä päde Härmässä.
Mutta juoksu kuuluu joka tapauksessa huippunyrkkeilyyn, koska kunto pitää olla todella kova. Luulisin että yleensä 3..5 kertaa viikossa.
Kynnys kuntonyrkkeilyn ja kilpanyrkkeilyn välillä on selvä, muttei ylivoimainen. Ensimmäisenä huomattavana erona on tempo millä kilpanyrkkeilijät harjoittelevat. Tekniikka saattaa olla sama, riippuu valmentajasta ja kuntonyrkkeilyn tasosta, eli kuinka tekniikkaa on opetettu. Noita arvelujasi erilaisista vaikutuksista mihinkin riittää, mutta ne ovat loppuviimein sivuasia verrattuna siihen haluatko yrittää kilpanyrkkeilijänä. Jos kaksi samanlaisen taustan ja kokemuksen omaavaa kilpanyrkkeilijän alkua ottelee keskenään niin siinä on vain se pelko kynnys ylitettävänä kun noustaan kilpakehään, mutta tunne on varmasti molemmilla sama, eli ei siinäkään mitään. Sen sijaan kun tulet pois sieltä kilpakehästä ekan kokemuksen jälkeen niin tunne on mahtava, olet ylittänyt itsesi, riippumatta siitä voititko vai hävisitkö.
Vasta tämän kokemuksen jälkeen voit syvällisemmin pohtia jatkatko kilpanyrkkeilijänä.
Rohkeasti vain lajin pariin. Ei välttämättä tarvitse luopua muista lajeista, toki riippuu mitä ne ovat ja paljonko harrastat, tukeeko ne toisiansa jne..
Kannatta ottaa harjoitusmatseja hieman kovenpaa ja kokeilla onko ylipäätänsä tähän lajiin. Jonkuverran kovuutta tarvitaan eikä oikein jännittäjät pärjää tositoimissa. Kaikkia pystyy kyllä harjoittelemaan ja jos on tahtoa niin kaikki on mahdollista. Voi tietysti aloittaa tekniikka nyrkkeilystä tms. Tuo rintasyöpä asia on mielestäni puppua. Rohkeasti kokeilemaan, ei tarvitse vanhenpana miettiä et " olis pitäny" Saat varmasti huimia kokemuksia lajin parissa ja itseluottamusta.