Tällaisen vähemmän sovinnaisen naisen näkökulmasta transvestiittimiesten naisnäkemys vaikuttaa kovin stereotyyppiseltä: pukeudutaan hameeseen, pitsialusvaatteisiin ja korkeakantaisiin kenkiin. Introspektiota ei ainakaan julkisesti harrasteta eikä sukupuoleen liittyviä sovinnaisuuksia kyseenalaisteta. Ettei vain transvestiittimies ole sukupuolisovinisti: koska naisellisuutta (tai naisellisena pidettyjä luonteenpiirteitä) ei hyväksytä miehen ominaisuudeksi, se puoli itsestä pitää irrottaa erilleen omaksi roolikseen.
Psyykkisen terveyden yksi kriteeri mielestäni on eheys, joka tarkoittaa sitä, ettei eri puolia itsestä tarvitse pilkkoa. Jos poika tykkää pukeutua vaaleanpunaiseen puseroon tai ommella nukelle vaatteita, niin eikö hän saa tehdä sitä poikana? Kovuus ja pehmeys eivät ole sukupuolisidonnaisia luonteenpiirteitä.
ystävällisin terveisin
Tant Kredelin
Psyykkisen terveyden yksi kriteeri mielestäni on eheys, joka tarkoittaa sitä, ettei eri puolia itsestä tarvitse pilkkoa. Jos poika tykkää pukeutua vaaleanpunaiseen puseroon tai ommella nukelle vaatteita, niin eikö hän saa tehdä sitä poikana? Kovuus ja pehmeys eivät ole sukupuolisidonnaisia luonteenpiirteitä.
ystävällisin terveisin
Tant Kredelin
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kyllä tunteettomuus ja kovuus on miehelle helpompaa, ihan hormonaalisista syistä.
Ei ole mulla ainakaan helppo olla kova tai tunteeton.ihan karvanen mies olen.
Yksilöllinen vaihtelu on tietenkin iso, mutta jokainen prosessissa oleva transihminen tietää hormonien vaikutuksen omassa henkisessä olemuksessaan. Ainakin miehestä naiseksi-prosessissa huomaa, että itku ja myös nauru tulee herkemmin kuin ennen ja tunteet tulee ikäänkuin vankilasta ulos. Toiseen suuntaan on varmaan jollain muulla kokemuksia kerrottavana.
Hormonitasojen voimakas muutos saattaa aluksi vaikuttaa kuvaamallasi tavalla, mutta ajan myötä tilanne tasoittuu. Todellisuudessa hormonit eivät säätele tunteita kuvaamallasi tavalla, vaan muutos johtuu enemmänkin siitä, että transnainen naisen elämän aloitettuaan antaa tunteittensa tulla mielen vankilasta ulos.
Olen itse ihmetellyt viime aikoina samaa asiaa kuin ketjun aloittaja. Minä tunnen monta kaapissa olevaa transvestiittiä, jotka ovat kummallisen sovinistisia ja suvaitsemattomia. Moni transvestiitti ei esim. voi esiintyä julkisesti kaapista jo ulos tulleen transihmisen kanssa.
Suvaitsemattomuus taitaa olla jotakin 80-90 luvun perua. Tänäpäivänähän transvestiitit ovat jollakin tavalla jopa kiinnostavaa ja hyvän-näköistä porukkaa.
Nimimerkki ainakin vähän kirjoitti:
"Kyllä tunteettomuus ja kovuus on miehelle helpompaa, ihan hormonaalisista syistä."
Hmm, mahtaako olla ihan näin selkeää? Naisia on monenlaisia ja miehiä myös. Mahtaako selittyä hormoneilla kaikki erot?
Muutamassa haastattelussa transvestiittimiehet kertovat, että yksi tärkeä syy heidän harrastukselleen on se, että he haluavat ottaa vapaata miehen roolista. Tämän ymmärrän jotenkin, mutta se on vaikeampi ymmärtää, miksi roolin vaihtoon tarvitaan tietynlaista pukeutumista. Naisia on monenlaisia, osa heistä ei koskaan pukeudu hameeseen. Miksi pukeutumismalli on (ainakin lehtikuvista näin päättelen) niin stereotyyppinen? Tai miksi miehen roolista ei voi ottaa vapaata esim. laittamalla se vaaleanpunainen pusero päälle ja osallistumalla johonkin naisellisena pidettyyn harrastukseen?
ystävällisin terveisin
Tant Kredelin
Keksustelu pyörii liian vanhanaikaisissa käsityksissä. Nykynuoriso "reivaa" kietaisuhameissa ja aavistuksen iäkkäämässä porukassa miehillä on pitkät hiukset, vaaleanpunaiset paidat ja vaimolla auto ja ajokortti. Pojat mekoissa ajatus yhdistetään etelän lomamatkan baari-iltaan tai setaan. Jos ei aivan arkipäivänä, niin maailman hämärässä pyörii poikia mekoissa aivan Suomessakin. Menetelmät on hieman erin kaltaisia kuin ennen. Ennen ehkä miehiä pidettiin niin tiukoilla, että mekko meni kenen tahansa karpaasin päälle. Tänäpäivämnä pojatkin ovat laihoja kuin nuoret naiset ja mekko on vain illan piristys. Vanhanaikainen painostus pelleily ja käsitykset on vain transkansan riesa. Nykyihmiset ova tottuneet tekemään sääntöjen raameissa mitä haluavat a moni haluaa todellakin mekkoilla.
Hormonit eivät välttämättä kokonaan säätele tunteita, jotain vaikutusta voi olla. Minulla nuo tunteet vapautuivat jo ennen hormonihoidon alkua, kun siirryin pysyvästi elämään naisena. Ei tarvinnut enää esittää miestä ja omat perustunteet saivat vapautua, sieltä ne itkut ja naurut irtosivat.
Nainen ei ole tisseissä, korvakoruissa taikka sukkahousuissa. Nainen on korvien välissä. Muut käsitykset kuulunevat mielenterveydenhoidosta tuttuun kategoriaan -> "tunnusta ongelmasi ja paranemsesi lähtee siitä" ja tämähän johtaa käytännön ongelmaan, jossa asiasi oli huonosti kun sinua kohdeltiin miehenä ja hyvin ennen kuin kerroit naiseudestasi ja sen jälkeen kun kerroit naiseudestasi, niin sinua kohdellaan miehenä siihen asti, että sinulla on tissit ja kun kerta sinua kohdallaan miehenä, niin olet täysin jumeksissa ja joudut puolittain vastahakoisesti hankkimaan tissit ja loppujenlopuksi olet lihava alkoholisoitunut vanha nainen. Lopuksi vika olikin siinä henkilössä joka tokaisi, että tunnusta ongelmasi, kerro se kaikille, jotta sinua voidaan silittää vastakarvaan ja kohdella huonosti.
"ja loppujenlopuksi olet lihava alkoholisoitunut vanha nainen."
Huvittavinta kohdallani on että olin ennen kaljaa kittaava lihava mies. Nyt olen pudottanut reippaasti painoani ja alkoholin käyttö on äärimmäisen vähäistä. Tavoitteet on muuttuneet ja elämäntapa sen mukana. Ihmettelen noita tuttuja oman ikäluokkani naisia, jotka ovat antaneet itsensä rupsahtaa (kun se saalis on jo kotona) ja alkoholikin maistuu reippaasti.
Tant hyvä,
Meitä on tosiaakin moneksi, itse en esimerksi pidä tuosta "vapaata miehen roolista" ajatuksesta. Minusta kysessä on edelleenkin roolileikki, ja siinä emme eroa oikeastaan lainkaan "vannoutuneista" roolipelaajista, vaatteiden käyttö mukaanlukien. Heitä ei kai yleisesti pidetä tärähtäneinä, mutta kenties lapsellisina.
( roolipelaajista lisää :
http://www.larp.fi
http://ilendil.1g.fi/larp/gallery/
Toisille tämä roolileikki on ilmeisesti vähemmän seksuualisväritteinen, toisille enemmän (transfetismi eri muodoissaan).
Joihinkin muihin viesteihisi palatakseni, niin olet todennut mm. että avauduit kun aloit elämään naisena. Olen sitä tehnyt likimain aina joskin ympäristöllä on ollut omat odotukset suhteeni. Sen hetken kun sain elää rauhassa, niin en esim. juonut juurikaan ja olin tunteiltanikin auki. Elin vapaana ja rauhassa, koska ns. hutelijat ja kyttääjä porukka ei yksinkertaisesti seurannut olemassaoloani.
Nyttemmin kun ympäristöllä on jälleen näitä odotuksia suhteeni, niin juomatkin maistuvat. Kommentoit näitä huuteluja, niin minullekkaan ei olla kovin negatiivisia huudeltu joskin minua on tuotu liiaksi esille. Toiset käskevät minun vaijeta, että saisin elää rauhassa, mutta miksi nyt vaikenisin kun en ole sitä ennenkään tehnyt. Ongelmani on perinpohjaisesti se, että olen lukossa siksi, että olemassaolostani on tullut kansanhuvia ja koska olen lukossa, niin en suoriudu omissa asioissani riittävän hyvin, enkä pidä siksi myöskään itsestäni.
Toivon, että ne jotka viitsivät lukea tämän viestin, niin ymärtävät sen, että minä olen vain ihminen, en julkkis taikka presidentti ja että ihmisoikeuksien vuoksi minun pitää voida aavistuksen paremmin ja voin aavistuksen paremmin mikäli saan olla oma pieni rauhallinen itseni.
Se mitä tulee hoitoihin ja hoitojen aloittamiseen, niin tämä ns. odotusaika kumastuttaa. Moni on hoitojaan pohtinut ja hoitokeinoja etsinyt ja tutkiskellut hoitoja jo vuosia. Olisi siis jollakin tavalla helpompaa kävellä pilleripurkille kun odottaa sitä hoitoa monta kuukautta. Odotusajan välille mahtuu monta huutelijaa, monta vääärinymmärystä, monta kyyneltä ja monta olutta. Palatakseni alkoholiin, niin olen elänyt oluettomasti hyvillä fiiliksillä ennen kuin olen asiani tuonut esille ja hyvillä fiiliksillä haluaisin myös jatkaa kiirehtimistä odottamaan.
>Ettei vain transvestiittimies ole sukupuolisovinisti: koska naisellisuutta
>(tai naisellisena pidettyjä luonteenpiirteitä) ei hyväksytä miehen ominaisuudeksi,
>se puoli itsestä pitää irrottaa erilleen omaksi roolikseen.
Aina on helppo syytellä, mutta tässä kohtaa osoittaisin myös tv:n ympäristöä. Kovin usein ei kuitenkaan näe vaalenpunaiseen pukeutuvaa nuorta miestä, tai jos näkee, niin ympäristön ensimmäinen johtopäätös on että kysessä on homo/hinttari. Ja nukkeja harvemmin pojille ostetaan.
Olen itsekin asianharrastajana pohtinut "eheyttäni" samaan tapaan kuin sinä, mutta olen sillä kannalla, että tuo on tarpeettoman yksitotinen lähestymistapa. Jos meitä vertaa vaikka vannoutuneisiin roolipelaajiin, niin ollaan ehkä kuitenkin lähempänä totuutta.
Toinen asia on tietenkin se, että tv saattaa hyvinkin kehittää itselleen monentasoisia ongelmia harrastuksestaan, erityisesti jos on tarvetta tai taipumusta salailuun ja epäsosiaalisuuteen. Eli riski siihen että tv:llä on psyykeongelmia saattaa hyvinkin olla normia korkeampi.
En ole vieläkään (35v) täysin hyväksynyt itseäni, mutta en usko että ainakaan minun eheyteni paranisi jos patologisoisin hyvinkin puolet itsestäni. Omassa tapauksessani on myös fetistisiä piirteitä, ja jotenkin tuntuu siltä oikean ja väärän määritteleminen ei aina ole ihan helppoa tällä alueella.
Ihailen ihmisiä, jotka ovat avoimesti "genderblendereitä", mutta en kuitenkaan siihen itse ainakaan vielä pysty.
Olen tuntenut hyvin naisellisen heteromiehen, joka pukeutui vaaleanpunaisiin. Tällä ihmisellä meni todella lujaa naisten kanssa. Tästä olen päätellyt, että tarvitsen vaaleanpunaisen paidan ja oluettoman kesän.
Se mitä tulee tv:n salailuihin, niin asia voitaisiin käsittää myös niin, että mitä se harrastus muille kuuluu (jos edes harrastaa) ja jos harrastaa, niin harrastus saattaa olla vain ympäristön aiheuttama tahaton niksahdus päässä, sitähän näkee esim. täällä. Ja epäsosiaalisuudesta, niin toimeentullakseen tarvitaan kaksi sosiaalista ihmistä. Miten siis tulet toimeen ihmisen kanssa joka tietää enemmän tamppooneista kuin auton öljynsuodattimista, eikä esim. lukiopojat tänäpäivänä ymmärä autoista muuta kuin, että turvavyö pitää olla kiinitettynä ajon aikana. Psyykkisetkin ongelmat ovat useimiten ympäristön sählingeistä johtuvia. Ihmiset kiinnittävät huomiota aivan liiaksi toisten seksiin
Olen mieheksi pukeutuva nainen ja feministi. Siis että jos pukeutuu toiseen sukupuoleen ja kuvittelee - ainakin ristiinpukeutuessaan - kahden sukupuolen välille jonkinlaisen rajan joka pukeutuessa ylittyy, mitenkäs se olisi ristiriidassa feminismin kanssa?
Ei feminismi ole sukupuolesta tai sen vaihtelemisesta kiinni. Saa olla nukeilla leikkivä tai hameeseen pukeutuva poika, tai femmenaiseksi pukeutuva mies tai mieheksi pukeutuva äijäilevä nainen. Feministin erottaa ei-feminististä siitä, että feministit kannattavat yhtäläisiä mahdollisuuksia ja oikeuksia - ja velvollisuuksia! - ihmisille sukupuolesta (uusien feminististen ajattelutapojen mukaan näitä saattaa olla enemmän kuin kaksi) riippumatta.
Kyllä juuri näin. Tulee mieleen se, että naiset eivät saisi pukeutua naisellisesti, jos ovat feministejä ja/tai lesboja. Älytöntä. "Apples and oranges."
>Tällaisen vähemmän sovinnaisen naisen näkökulmasta transvestiittimiesten naisnäkemys vaikuttaa
Osoitat jälleen aivan samaa suvaitsemattomuutta kuin palstalla riehuvat transihmisiä mollaavat henkilöt.
Vain pieni osa naisista on feministejä.
"Vain pieni osa naisista on feministejä"
Ja millä tavalla naisten feminismi liittyy tähän asiaan? Myös suurin osa transnaisista on feministejä, mutta tiiteistä vain aniharva.
>Myös suurin osa transnaisista on feministejä, mutta tiiteistä vain aniharva.
Tuo nyt on täyttä MuTua, sen tiedät itsekin.
Lisäksi pitäisi määritellä feminismi. Riittääkö, jos tiitit lähtevät polttamaan rintaliivejään sankoin joukoin?
Mikä fantastinen ja yhtäaikaa täysin höhlä ja absurdi idea. Mut siis, voishan tiitit mennä polttamaan YHDET sadoista rintsikoistaan (mulla ei oo ikinä ollut luomutisseilleni niin monia rintsikoita ku tuntemillani tiiteillä on täytteilleen) ihan vaan performoidakseen ja fiilistelläkseen osallisuuttaan nykynaiseuteen. Jotenkin tämä ajatus vetoaa mielikuvitukseeni. JOs joskus teen musavideon, siinä on tiittien rintsikanpolttoroviokohtaus. Jotenkin KAUNIS kuva. Toisenlainen, uusi vapautuminen - vapaus pitää ne loput 99 rintsikkaa!!!!!
Nimimerkki särmä hohde kirjoitti mahdollisesti (toivottavasti) joskus tekevänsä musiikkivideon, jossa transvestiitit polttavat rintsikoitaan. Loistava idea! Ehkä voisi mennä vielä pidemmälle ja vapautua vaatteista kokonaan!
60-luvulta asti on puhuttu seksuaalisesta vallankumouksesta, mutta sen sijaan, että ihmiset olisivat vapautuneet, on käynyt niin, että seksistä on tullut pakko. Identiteettikin määritellään seksuaalisuuden kautta. Pitää olla sitä tai tuota. Voi että kun olisimme niin vapaita, ettei tarvitsisi miettiä, kelpaanko tällaisena naisena tai miehenä tai määrittelemättömänä, omana itsenäni, paljaana, herkkänä ja vereslihallakin!
ystävällisin terveisin
Tant Kredelin
Vai oliko kyse kaikesta huolimatta siitä, että eri päivinä sinua kohdeltiin miehenä ja eri päivinä naisena ja että tämän seurauksena toisella hetkellä päälle sujahti mekko ja toisena päivänä likaiset työhaalarit taikka maastopuku ja rynnäkkökivääri. Samalla lähipiirisi vakuutteli, että kärsit mielenterveysongelmista ja joku sanoi jossakin, että hankkia oikeat rinnatkin.
>Mikä fantastinen ja yhtäaikaa täysin höhlä ja absurdi idea. Mut siis, voishan tiitit mennä polttamaan YHDET sadoista rintsikoistaan
Onpa sulla laaja transvestiittiystäväpiiri.
Kuten huomasit ajatus on absurdi. Kuten tantta kradoliinin kysymys - samaa 'malka silmässä' -ajattelua.
Ei se niin laaja piiri oo, eikä voi ollakaan, tiitteihin ei ole kauhean helppoa tutustua mun kokemuksen mukaan. Moni arastelee omaa olemistaan. Olen sitäpaitsi Tantin kanssa ihan toista mieltä siitä, että kaikesta pitäis vapautua. Nudistit olkoot nudisteja jos haluavat ja transvestiitit transvestiitteja. Sitä mieltä olen edelleenkin että feministi voi olla sukupuolesta ja sen sijoittamisesta (korvien väliin, jalkojen väliin, taivaalle) riippumatta.
Kyllä vaan kaikilla naiseksi pukeutuvilla miehillä on paljon täydempi vaatekaappi ku mulla, eikä se johdu vain siitä, että niillä on (siksi koska ovat miehiä?!) paljon paremmat tulot kuin mulla, vaan myös siitä, että naiseksi pukeutuminen on heille rakas harrastus johon liittyy - tai on liittynyt - myös vaatefetisistisiä piirteitä sekä (miehille ominaista :D heheh kiusaanpas teitä vähän lisää) keräilytaipumusta.
Malkoja on silmissä itse kullakin, se on inhimillinen ominaisuus, ja aina ei huumorintajut napsahda yksiin. Malka silmässä - tarinan pääpointti alunperin oli muuten se, että olikse ny Jeesus joka huomautti saarnassaan, että on tyyppejä jotka näkee roskan toisen silmässä mutta ei nää hirsipuuta joka on pystytetty omaan vasempaan aivolohkoon.
Keskustelu jatkukoon ja myös Malkan aloittama naisellinen kissatappelu :D Minustakin tyhjästä natkuttaminen on oikein kivaa!!!
Särmä hohde kirjoitti:
"Kyllä vaan kaikilla naiseksi pukeutuvilla miehillä on paljon täydempi vaatekaappi ku mulla, eikä se johdu vain siitä, että niillä on (siksi koska ovat miehiä?!) paljon paremmat tulot kuin mulla, vaan myös siitä, että naiseksi pukeutuminen on heille rakas harrastus johon liittyy - tai on liittynyt - myös vaatefetisistisiä piirteitä sekä (miehille ominaista :D heheh kiusaanpas teitä vähän lisää) keräilytaipumusta."
Olipa asia hyvin ymmärretty. Tuossa tiivistelmässä on monta totuuden siementä. Ensiksikin, vaatekaappi saattaa olla laajakin, ja se johtuu nimenomaan harrastuksesta ja keräilytaipumuksesta:)
En voisi kuvitella koluavani miesten vaate- ja kenkäosastoja sillä hartaudella ja määrätietoisuudella kuin mitä teen naisten osastolla. Itsevarmuuden kasvaessa myyjien kanssa voi aivan hyvin keskustellakin ja toisinaan tietysti sovitella sopivia asukokonaisuuksia.
Koskahan ostin miesten puvun, en edes muista. Sen sijaan jakkupukuja on kertynyt useitakin, muusta asustuksesta puhumattakaan. Kuvioon kuuluu tietysti tosiasia, eli vaatteiden täytyy istua. Sitä varten niihin joudutaan toisinaan tekemään muutostöitä.
Tiittien tuloista en tiedä, mutta monet tiitit ovat ihan näkyvillä paikoilla yhteiskunnassa. Kun onnistuu sovittamaan tiitteyden muuhun elämään, antaa se myös eräänlaista määrätietoisuutta oman itsen kehittämisessä. Muutosvastarinta lienee termi, joka huonosti yhdistyy tiitteihin, tiitit lienevät siis valmiimpia muutoksiin kuin kanssaveljensä
Feministi en ole, tasa-arvon kannattaja kyllä. Ja nimenomaan molempiin suuntiin....