Olen nyt pari vuotta tahkonut sähkötekniikkaa Oulun yliopistossa ja täytyy kyllä sanoa ettei opiskelu ole vastannut yhtään odotuksia. Alassa itsessään ei ole mitään vikaa, opetuksessa tai enemmänkin sen tyylissä sitäkin enemmän.
Olisin luullut että yliopistossa tarvitsisi käyttää omia aivojaankin eikä vain opetella itsestään selvyyksiä ulkoa tenttejä varten. Eniten minua on huvittanu matikka jolla meitä peloteltiin jo abipäivillä. En tajua miksi teknillisellä puolella on sellainen maine että matematiikkaa pitäisi jotenkin "ymmärtää". Yleisesti ottaen koulumenestys ei johdu mistään muusta kuin istumalihaksista, jopa 60äolla varustettu teekkari kyllä saa tutkinnon läpi kuhan vain jaksaa tehdä edes hiukan töitä. Voihan se olla tieten niinkin että kurssit vaikeutuvat mikä tuntuu nyt mahdottomalta sillä vanhemmat kiltalaiset kyllä kirvaavat eniten matikan/fysiikan peruskursseja jotka tahtovat jäädä roikkumaan. Jopa ne vaikeimmat kurssit joiden läpäisyprosentti on 10 luokkaa ovat yleensä vaikeita vain luennoitsijan opetustaidosta johtuen.
Olen jo yläasteelta asti odottanut yliopistoon pääsyä mutta nyt sen koettuani voin puhua yhdestä suurimmasta pettymyksistä elämässäni. Suurin osa kanssaopiskelijoista on täysiä idiootteja joilla ei kiinnosta mikään muu kuin ryyppääminen ja puheenaiheet rajoittuvat tietokoneisiin ja urheiluun. Pätevääkin porukkaa löytyy mutta heille tärkeintä tuntuu olevan tutkinnon suorittaminen mehdollisimman nopeaa. Osa syy heikkoon suoritustasoon on varmasti erittäin alhaiset piste/pääsyrajat (taitaapi nykyään riittää pitkän matikan m varmaan sisäänpääsyyn).
Olen harkinnut vaihtoa TKKlle missä uskoisin porukan olevan hieman valikointuneempaa, mutta toisaalta en haluaisi viettää koko opiskeluaikaani teekkariyhteisössä.
Haluaisin tietää onko muilla samantapaisia kokemuksia vai valitanko ihan turhasta. Pitäisikö olla onnellinen ettei tarvitse tehdä sitä 40h työviikkoa saadakseni tutkinto kun muutaman tunnin
pänttäys ennen tenttiä riittää.
Olisin luullut että yliopistossa tarvitsisi käyttää omia aivojaankin eikä vain opetella itsestään selvyyksiä ulkoa tenttejä varten. Eniten minua on huvittanu matikka jolla meitä peloteltiin jo abipäivillä. En tajua miksi teknillisellä puolella on sellainen maine että matematiikkaa pitäisi jotenkin "ymmärtää". Yleisesti ottaen koulumenestys ei johdu mistään muusta kuin istumalihaksista, jopa 60äolla varustettu teekkari kyllä saa tutkinnon läpi kuhan vain jaksaa tehdä edes hiukan töitä. Voihan se olla tieten niinkin että kurssit vaikeutuvat mikä tuntuu nyt mahdottomalta sillä vanhemmat kiltalaiset kyllä kirvaavat eniten matikan/fysiikan peruskursseja jotka tahtovat jäädä roikkumaan. Jopa ne vaikeimmat kurssit joiden läpäisyprosentti on 10 luokkaa ovat yleensä vaikeita vain luennoitsijan opetustaidosta johtuen.
Olen jo yläasteelta asti odottanut yliopistoon pääsyä mutta nyt sen koettuani voin puhua yhdestä suurimmasta pettymyksistä elämässäni. Suurin osa kanssaopiskelijoista on täysiä idiootteja joilla ei kiinnosta mikään muu kuin ryyppääminen ja puheenaiheet rajoittuvat tietokoneisiin ja urheiluun. Pätevääkin porukkaa löytyy mutta heille tärkeintä tuntuu olevan tutkinnon suorittaminen mehdollisimman nopeaa. Osa syy heikkoon suoritustasoon on varmasti erittäin alhaiset piste/pääsyrajat (taitaapi nykyään riittää pitkän matikan m varmaan sisäänpääsyyn).
Olen harkinnut vaihtoa TKKlle missä uskoisin porukan olevan hieman valikointuneempaa, mutta toisaalta en haluaisi viettää koko opiskeluaikaani teekkariyhteisössä.
Haluaisin tietää onko muilla samantapaisia kokemuksia vai valitanko ihan turhasta. Pitäisikö olla onnellinen ettei tarvitse tehdä sitä 40h työviikkoa saadakseni tutkinto kun muutaman tunnin
pänttäys ennen tenttiä riittää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Muista että olet yksilö, sinun ei tarvitse noudattaa samaa kaavaa kun opiskelukavereidesi.
Ryyppäys-urheilu-nussiminen -idiootteja tulet löytämään joka ikisestä suomalaisesta korkeakouluyksiköstä. Tai eduskunnasta, VTT:lt, Nokialta tai kaupunginteatterista. Tunnetustihan kukin noista aktiviteeteista on ihan mukavaa mutta on sitä elämässä kivaa tehdä muutakin.
Etsi uusia harrastuksia ja uusia piirejä joissa voi pyöriä, maailmankuvasi laajenee ja eikä opiskelukaan tunnu niin puuduttavalta. Voit saada sitä kautta myös jopa hyödyllisiäkin kontakteja muille aloille.
Pari kolme vuotta pitää kuluttaa perusopintoihin, sitten saa, naapureista huolimatta, ryhtyä tositoimiin, JOS tahtoo.