Unissakävelijä

Ei ole ihan harvinaistakaan tuo unissakävely.
En ole kuullut,että jäisi mitenkään
pysyväksi. Meillä kun tyttö oli jotain saman ikäinen,niin käveli kanssa noin parin viikon välein unissaan-Muistaakseni äitinsä lähti kans työelämään takaisin noihin aikoihin. Se sitten loppui se unissakävely pikkuhiljaa-ja pian kokonaan. Mutta voit kysyä asiantuntijan neuvoa jos siltä tuntuu.

Välillä kävelee enemmän välillä ei moneen viikkoon yhtään. Yhdessä vaiheessa käveli unissaan, ja pissi milloin minnekin: koirankuppiin, eteisen nurkkaan, roskikseen ym. Olen ollut huomaavinani, että nämä levottomammat yöt liittyvät lähinnä uusiin tilanteisiin, kuten eskariin lähtö, äidin töihin lähtö, pitkät lomat jne... Samoihin aikoihin lisääntyy myös unissa puhelu, joskus on kyllä tosi levotonta yöllä, vaikka ei lapsi itse aamulla mitään muistakaan touhuistaan. En kyllä erikseen herättele, vaan yritän hienovaraisesti ohjata takaisin sänkyynpäin. Joskus herää kyllä itsekin, ja ihmettelee touhujaan.

Itse olen jo kolmekymppinen, ja vieläkin harrastan tuota samaa, joka yö puhun mieheni mukaan unissani, myös kävelen paljon. Itse en tiedä näistä mitään, mutta mieheni kyllä sitäkin enemmän.

6 vuotiaalle tuli kausi (n.puoli vuotta) jolloin hän käveli unissaan. E sen suurempää syytä kuhan vaelsi. Nyt on taas rauhoittunut ja nukku kuin tukki. Voi olla ohimenevää joten en sinuna olisi kovin huolissani. Meillä kanssa ohjattiin vaan takaisin sänkyyn ja vähän aikaa silitettiin päätä tai hyräiltiin. Hän nukahtikin hyvin pian takaisin.

Meillä tyttö 9-v nukkuu sikeästi ja riittävästi, mutta välillä konttailee lattialla kun unissaan etsii vaikka mitä. Kova on myös juttelemaaan unissaan. Välillä ihan naurattaa ne jutut. Haluaisi kerrossängyn itselleen, mutta en osta ihan turvallisuus syistä.

Unissakävelyn ja -puhumisen aloitti ehkä 6 ikävuoden tietämillä, ei mitenkään säännöllisesti sitä tee enkä ole huomannut liittyvän erityisesti mihinkään elämäntilanteiden muutoksiinkaan tuon. Saattaa tulla vaikkapa keskellä yötä vanhempien makuuhuoneeseen toivottamaan hyvää huomenta, menee itsenäisesti takaisin nukkumaan kun kehoitetaan eikä aamulla muista koko jutusta mitään.
En ole kokenut tuota taipumusta mitenkään raskaaksi, itsekin kävelin ja puhuin lapsena hyvinkin paljon unissani. Niin kauan kun tuo sisätiloissa pysyy saa hortoillakin mun puolesta.

Itse olen jo aikuinen, päälle kolmekymppinen. Olen pienestä pitäen kävellyt unissani ja edelleenkin sitä teen. Kuten monet ovat jo vastailleet, niin usein siihen liittyy jotakin muutosta, stressitilanteita ym. jännittävää tapahtumaa päivällä.

Voin olla varma, että jos on tapahtunut jotakin jännitäävää päivällä, tai olen kovinkin stressaantunut, niin yöt voivat olla aika levottomia.

Tottakai se vähän vähenee tuo kävely, mutta voi myös siis olla semmoista, että se jää koko elin iäks :) Onhan se välillä todella ärsyttävääkin, kun aamulla herää ja on touhunnut yöllä kaiken laista. Olen siirrellyt huonekaluja (ei mitään isoja kirjahyllyjä tms. mutta joitakin pieniä mitä saan itsekseni siirrettyä), tavaroita olen kuljettanut eri paikkoihin ja sen semmoista.

Sen olen huomannut, että pyrin laittamaan turvaketjun yöksi päälle, että se ainakin hidastaa kotoota pois lähtöä yöllä. Kerran olen herännyt siihen, että olin lähtemässä ovesta ulos. Välillä siis herään kesken öisten touhujeni ja menen vaan nukkumaan. Se ei ole semmosta aamuheräämistä, vaan semmoista, että tajuan, että se ei olekaan unta. On aika outo olo, jos "herää" kesken kaiken.

Tässä aika pitkästikkin kirjoitettuna vastausta, mutta ehkä ei kannata olla huolissaan. Ihan normaali aikuinen ja mukavasti pärjäävä minusta on tullut, vaikka pienestä pitäen olen vähän öisin kävellytkin :)

että jos unissaan kävelee parvekkeelle tai laiturille, vaikka vieraisilla ollessaan kun varsinkaan en ole itse valvomassa tilannetta.Täytyy vain toivoa että on ohimenevä ilmiö,kun niitä vaaran paikkojakin on unissakävelijälle.