Olin lapsena pienikokoinen ikäisekseni ja minua raivostutti aikuisten ihmettely koostani.
Olin alle kouluikäinen, mutta muistan itsekin, kun sanoin kaikille ihmettelijöille: "Kun mä kasvan isoksi, niin mun pää "hosuu" kattoon".
En sentään kasvanut..pituutta kertyi peräti 162 cm....
Mutta siksipä en ikinä ääneen ihmettele lapsen kokoa, koska vieläkin muistan, kuinka raivostuttavaa se oli ja olen sentään jo kahden lapsi mummi...
Olin alle kouluikäinen, mutta muistan itsekin, kun sanoin kaikille ihmettelijöille: "Kun mä kasvan isoksi, niin mun pää "hosuu" kattoon".
En sentään kasvanut..pituutta kertyi peräti 162 cm....
Mutta siksipä en ikinä ääneen ihmettele lapsen kokoa, koska vieläkin muistan, kuinka raivostuttavaa se oli ja olen sentään jo kahden lapsi mummi...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulle kävi taas lapsena niin, että kaikki päivittelivät; "oletpa sinä taas kasvanut" ja milloin oikein lakkaat kasvamasta". Päätin silloin etten koskaan aikuisena sano yhdellekkään lapselle hänen pituudestaan. No, ei koskaan pitäisi sanoa ei koskaan.
Minulle koko suku kailotti aina että oletpa sinä kasvanut varmaan tuohon 20v asti.
Teini-iässä keksin sanoa tädeille aina vastapallona että ovatpa he taas lihoneet.
Voi sitä molemminpuolista riemua.
En itse käytä koskaan tuota oletpa kasvanut termiä koska tiedän että se suoraan sanottuna vituttaa nuoria.