Hei,haluaisin tietää et miks me ollaan näin pirun jääräpäisiä ja periksantamattomia ihmisiä? Vesimiehen päätä ei saa käännetty eikä hänen mielipidettä muutettua vaikka kuinka yrittäisi. Joskus tästä asiasta on ollut minulle hyötyä, joskus haittaakin.Oletteko muut joutuneet kärsimään omista järkähtämättömistä mielipiteistä? Tai mitä hyvää ne on tuoneet tullessaan?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
kuuntelen ja arvostan muiden mielipiteitä, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että taivun sitten samaan mielipiteeseen muiden kanssa. Minulla kun on joku mielipide, niin se ei siitä muutu.
Sama asia jos päätän jotain, kuuntelen muiden neuvoja esim. siitä mitä haittaa asiasta on, mutta toimin oman pään mukaan.
Ehkä sen tekee juuri se vapaudenkaipuu mikä on veskareille hyvin tyypillistä!
Kyllähän tästä järkähtämättömyydestä on tullut opittua se, että kyllä välillä täytyy kuunnella muitakin ja joskus tehdä jopa niin mitä muut ehdottavat...Mutta ainahan sinne sekaan voi laittaa jotain omaakin! ;D
Kyllä sitä tosiaan sovitellusti omanpään mukaan tulee elettyä vaikka toisia kuuntelisi ja esittäisi taipuvaista toisten mielipiteille ja neuvoille.
Parisuhteessa tuosta sai kyllä paljonkin kuulla että miksi h...etissä teit kuitenkin noin kun juuri oli puhetta että teet näin! ;D
Asiat kuitenkin aina hoitunut vaikka sanomista tulee voi todeta olleensa väärässä vaikkei sitä itselleen kuitenkaan tunnusta! ;D
Miksi tunnetusti radikaali vesimies on kuitenkin niin vanhoillinen? Epäkohdat tulevat analysoidusti esille ja niihin voi luottaa, mutta tuntuu että mitkään perustelut eivät saa päätä kääntymään. Ja että yksilön etu menee yhteisön edun edelle.
Olen kirjoista ymmärtänyt, että vesimiehen outo jakautuneisuus vallankumouksellisuuteen ja vanhoillisuuteen johtuu Uranuksen ja Saturnuksen kamppailusta hänen psyykessään ...
Mielestäni on mielenkiintoista ja kuvaavaa, että ennen kuin Uranus löydettiin, vesimiehen merkin hallitsijana pidettiin juuri Saturnusta.
Oletko muuten lukenut Leo Krohnin esitelmän Helsingin Ruusu-Risti-ryhmälle 'Esoteerista astrologiaa'. Löytyy netistä. - niin... sanotaan, että minkä saturnus kokoaa sen uranus hajottaa. Ja että karma-astrologian nuorta veskaria kuvaa Venäjän kansan hapuileva luonne. Saturnus kuvastanee astrologista kasvua, jonka saturnus värähtelyt tällöin esiintyvät edullisella tavalla konservatiivisuutena.
Enpä ole lukenut vielä. Vertaus Venäjään on osuva, erinomainen.
Analysoidessani itse yksittäisen vesimiehen kehitystä, en ehkä kuvaisi sitä sanoin "uraniaanisesta epäkypsyydestä kohti saturniaanista kypsyyttä". Usein juuri saturniaanisiin piirteisiin (kuten järkähtämättömyys, ennakkoluuloisuus, ajoittainen pilkunviilaus, itsepäisyys) toivoisi kehitystä ...
Mutta yksittäinen vesimies ei voi juuri kuin tasapainoilla, kun kaaoksen mahti kohtaa jyrkät rajat ... Sitä kamppailua on mielenkiintoista, suorastaan liikuttavaa seurata näin ulkoa päin ;o)
Tämän pohtimisen motiviinina mulla on se että sekä äitini että vaimoni molemmat ovat veskareita. Äidistäni en tosin osannut havaita tyypillisiä veskarin piirteitä? Veskarin tunteminen vaatii kyllä paljon, jotta radikaalisuuden taakse pystyy näkemään.
....:L. Krohn ei puhu ollenkaan uranuksesta vaan saturnuksen värähtelyistä näin: 'kun persoonallisuus on kehittynyt niin pitkälle, että merkki on saanut sisällön, esiintyvät saturnus-värähtelyt yleensä edullisella tavalla'. Mutta että sen sisältö on vaikeasti toteutettavissa fyysisellä tasolla. Ja mitä tark. sanonta: minkä saturnus kokoaa sen uranus hajottaa?
Minulla on lähipiirissäni useampiakin vesimiehiä.
"Minkä Saturnus kokoaa, sen Uranus hajoittaa" voi mielestäni sanoa myös: "Minkä Uranus hajoittaa, sen Saturnus kokoaa". Eli Uranus pyrkii koko ajan vallankumouksellisuuteen, uudistuksiin, "herättämiseen", provosointiinkin, kun taas Saturnus vetää asioita kokoon, rajaa, järjestää, kannattaa vallitsevaa järjestystä ...
Veskarin kohdallahan Uranus on se varsinaisen johtoplaneetta, mutta olen ollut huomaavinani, että etenkin pikkuasioissa Saturnuksen vaikutus näkyy. (Esimerkkejä on ehkä turha antaa, kun ne riippuvat kovasti kunkin yksilön elämästä.)
En ole astrologi, joten on todella vaikeaa yrittää selittää jotenkin järkevästi, miten asiat koen. Paljon on sellaista mutu-tuntumaa, kokemusperäistä "tietoa", fiiliksiä.
on perää. Olemme varmaan maailman jääräpäisimpiä olioita. Siitä tosiaan on ollut haittaakin. Sitä kun on ajatellut perusteellisesti jonkun asia, päätä ei saa kääntymään MIKÄÄN EIKÄ KUKAAN. Mutta siinä joutuu myös oppirahat maksamaan raskaimman kautta. Meidän suvussa on vesimiehiä kolmessa polvessa, joten tiedän mistä puhun (tietenkin!) Ikinä ei kaduta, mutta jotain olisi voinut tosiaan tehdä toisinkin...!
jees,paljon on tullut huomattua kuinka oma periksiantamattomuus on tuonut niin hyvää kuin huonoakin meikäläisen elämässä. Mitäs sanotte itsekkyydestä?Onko omat mielipiteet itsekkyyttä? Vaikka kuuntelee toisen mielipiteet,ei siltikään kykene muuttamaan omaa kantaansa. aika hassua,vai mitä? Mua on kerran jos toisenki syytetty itsekkyydestä, eli onko järkähtämättömyys sitä vai silkkaa oman edun saavuttamista?
En sanoisi olevani itsekäs. Mielestäni olen hyvä kuuntelemaan ja olen aina sillä asenteella että makuasioista ei voi kiistellä. Omia mielipiteitäni en tosin koskaan muuta ja jos joku on kanssani eri mieltä ni mikäpä se siinä, niin kauan ku mun päätä ei yritetä kääntää :D Enhän katsos sitä itsekään yritä muihin niin en sitä myöskään itseeni kohdistuvana hyväksy!
Ja monesti käy myös niin kun paukuttelen ajatuksiani ihan suoriltaan ja rehellisesti että ihmiset alkaa luimistella eivätkä pidä suorasta puheesta, he myös monesti loukkaantuvat. Pyydän anteeksi vain jos on kyse vakavasta loukkauksesta, mutta en sittenkään pyydä anteeksi mitä sanoin vaan sitä miten se tähän henkilöön vaikutti :D Loppujen lopuksi vähät välitän mitä mun sanomisista ajatellaan, se on omaa itseäni ja jos ei seura kelpaa ni sitähän löytyy muualtaki :)
"Paljon kärsit, paljon kestät, viimein voimas uupuvat"
****Ja monesti käy myös niin kun paukuttelen ajatuksiani ihan suoriltaan ja rehellisesti että ihmiset alkaa luimistella eivätkä pidä suorasta puheesta, he myös monesti loukkaantuvat. Pyydän anteeksi vain jos on kyse vakavasta loukkauksesta, mutta en sittenkään pyydä anteeksi mitä sanoin vaan sitä miten se tähän henkilöön vaikutti :D Loppujen lopuksi vähät välitän mitä mun sanomisista ajatellaan, se on omaa itseäni ja jos ei seura kelpaa ni sitähän löytyy muualtaki :)****
Entä vaaditko muilta anteeksipyyntöä? Mulla on työkaverina tällainen tapaus, ja se aukoo päätään vähä jokaiselle ja kun sitten saa joltakin kunnon kopsun, niin on sairaana kaksviikkoo, kun ei "ymmärrä" mitä on tehnyt väärin. Häntä on loukattu verisesti. Ennen toipui jo viikossa. Toisaalta koska hän ei ole juonikas, niin sitä on helppo kopsauttaa ja niin teenkin.
Olis ku minä olisin tuon kirjoittanut!!! Tänks!
Ei,en vaadi toisilta anteksi pyyntöä. Itse olen kuitenkin niiin hyvin "kotikasvatettu",että osaan pyytää toiselta anteeksi,jos näen että toinen on loukkaantunut tai että olen itse oikeati väärässä. Siltikään en myönny toisen puheisiin vaan koitan jollain toisella tavalla selittää asiani,jos tunnen olevani oikeassa. Jees,mutta kuitenkin toisen anteeksi pyyntö aina osoittaa tiettyä aikusmuutta,sitä että voi myöntää virheensä että myös suvaita toisen mielipiteet. Itse kyllä kuuntelen toista,mutta vakavissa asioissa en IKINÄ anna anteeksi,unohtaa voin...Jos sitäkään
Kaks ekaa menee mun elämässä nappiin, mutta ei tuon ominaisuuteni takia vaan ihan muista syistä. Ja voimia riittää kun olen niin itsepäinen, elämässä en anna koskaan periksi vaikka kuin potkis päähän. Se on heikkoja varten.
En vaadi muilta ihmisiltä sen enempää kuin olen itse valmis antamaan. Annan mitä otan ja päin vastoin. Anteeksiannon kohdalla sama juttu. En auo kenellekään päätäni, koska olen kohtelias ja omaan hyvät tavat. Luulenpa että käsitit tuon kirjoitukseni väärin, mutta minkäs mä sille voin, sun ongelmahan se on :) Katsos, sille on ihan sama mitä ihminen sanoo. Se MITEN se sanotaan ja miten toinen sen KÄSITTÄÄ, merkitsee.
Kukaan ei mua ole vielä "kopsutellu". Fyysisesti eikä henkisesti. Mulla on pitkä pinna. Ja sitte ku se loppuu ni oksat pois. Pintaliitäjät lähtee mun rehellisestä seurasta mäkeen, jyvät erotellaan akanoista ja vain mahtavia ihmisiä mulla on tälläkin hetkellä elämässäni.
Ehkäpä sekään siellä sun työpaikalla ei auo päätään? Jos sä oletkin vain riidanhaastaja? ja totta kai otat tämänkin nyt pään auontana vai mitä? :)
periksi ei anneta sanoi pässi kun päätä leikattiin..sitä täytyy niin kumman ylhäältä kaikkea katsoa..kyllä se elämä opettaa vaik itse pitkälle omin voimin pääsinkin,