On raskasta saada koko maailman vihat niskaansa ja käsitellä siitä aiheutunutta häpeän tunnetta. Yhteiskunnassa oleminen on käynyt tukalaksi, kun ihmiset haluavat minulle vain pahaa ja myös näyttävät sen. En voi kuitenkaan sanoa, etteikö tämä häpeässä eläminen olisi vaikuttanut minuun.
Häpeä on opettanut näkemään, mikä minussa on vikana. Negatiivisten ominaisuuksieni pitkä lista on kolahtanut tajuntaani tavalla, jota on vaikea käsitellä. Olemukseni ja tekojeni tarkastelu avaa silmäni huomaamaan, kuinka vajavainen olenkaan. Olen pohtinut menneisyyttäni suuressa ahdistuksessa ja yrittänyt keksiä pääsyä umpikujasta ulos. Olen alentanut itseni ja tasoittanut itseäni, mutta turhaahan se enää taitaa olla - vaikka haluaisi jatkaa ja sovitella itseään parempaan elämään, ei tähän taida olla mahdollisuutta.
Häpeä on opettanut näkemään, mikä minussa on vikana. Negatiivisten ominaisuuksieni pitkä lista on kolahtanut tajuntaani tavalla, jota on vaikea käsitellä. Olemukseni ja tekojeni tarkastelu avaa silmäni huomaamaan, kuinka vajavainen olenkaan. Olen pohtinut menneisyyttäni suuressa ahdistuksessa ja yrittänyt keksiä pääsyä umpikujasta ulos. Olen alentanut itseni ja tasoittanut itseäni, mutta turhaahan se enää taitaa olla - vaikka haluaisi jatkaa ja sovitella itseään parempaan elämään, ei tähän taida olla mahdollisuutta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
???
että ei tarvitse alentaa itseään ja tuskin sinulle kukaan pahaakaan haluaa. Mieti listaa hyvistä puolistasi ja keskity niiden kehittämiseen. Ole oma itsesi ja mieti myös millainen haluaisit olla ja työskentele asian kanssa niin yksi kaunis päivä sinusta tulee juuri sellainen kuin haluaisit
Jättäisit menneen jo taa ja lakkaisit jauhamasta niitä. Luo itsestäsi itsellesi positiivinen kuva, ja sinä itse tiedät aina että se on totta. Kukaan ulkopuolinen ei halua sulle yhtään mitään, jos haluaa mielestäsi, se on kuvitelmaa! Käyttäydy hillitysti ja positiivisesti niin saat hyvää vastakaikua. Kaikkien kanssa ei tarvii edes puhua. Jokainen on vajavainen ja me kehitymme. Itsetunto saa olla hyvä, hyvä minäkuva.. aikanaan voi parantua
pusuja sulle ;)
Kiitos sanoistasi. Haluaisin kuitenkin tietää, mihin perustuu väitteesi, ettei kukaan halua minulle pahaa - kaikki merkit näet viittavat siihen, että jotakin pahaa on kehitteillä, ellen sitten ole aivan hulluksi tullut. Voi kun nyt voisinkin jättää menneen taakse, se on valtavana painolastina selässäni. Olen yrittänyt olla viime aikoina hillitty.
minä en halua sinulle mitään pahaa ...
---
... nyt, edellisessä viestissä en. Jos olet hän, ketä epäilen, niin en koskaan saanut susta täysin selvää. Toisinaan epäilin ja toisinaan epäilin itseäni, et kuvittelen. Sen nyt tiedän, että en kuvitellut, mutta jäi kuitenkin sana miksi???
Ei minun suhteeni tarvitse epäillä mitään. En minäkään enää epäile mitään, paitsi itseäni ja outoa kohtaloani. Mieli on siis tyhjä. Mutta miksi jäi miksi? Sen kun tietäisin.
... että mitä tapahtui, miksi mokattiin...
Kuka muka on mokannut kanssani? Ei varmaan kukaan, sillä minuun tiivistyy maailman kaikki häpeä, ei sitä jää enää kenellekään jäljelle.
Sun ensimmäisessä tilitystä-viestissä oli EVVVK-asennetta naista kohtaan.Nyttemmin olet vaipunut tänne häpeämään tilityksiä vai ulkopuolista elämää?Onko tilitykset tavoittaneet kohteensa?Saitko nokille?Mikä miehen on muuttanut häpeäasteelle?Se misuko sut on jouduttanut surkutilaan?
Olen vaipunut tänne häpeämään itseäni kokonaisuudessani. Jos olisikin hävettävänä vain tuo "naisjuttu", ei tässä mitään kovin suurissa ongelmissa oltaisikaan. Mutta nyt se on vain sitä, että nauraa itselleen ja omalle typerälle menneisyydelleen. "Yesterday laughs" jne. Kyllä se oli silloin mukavampaa, kun ei tajunnut rivien välistä lukea.
Niin, nuo tilitykset sen "kohteen" (mikä ihmeen sana "kohde", se ei sovi kuvaamaan ihmistä) suhteen voi unohtaa, olen jo ne kumonnut ja pyytänyt niitä anteeksi. Ja pyydän toisen kerran nyt. Sain nokilleni, odotetusti, joskin hieman yllättävän rajulla tavalla.
Sitä vain edelleen korostan, että vainoamiseni voi lopettaa. Rauhaa teille, rauhaa minulle. Kaikki maailman asiat yritetään nyt "yliluonnollistaa" minun piikkiini, ja se on älytöntä. Jos minun sanotaan olevan hieman "retarded" (siis huom! tuo on oikein, ei mikään paranoidihössötys), niin ei kyllä minun silmin tarkasteltuna tämä ulkopuolistenkaan touhu terveeltä vaikuta;
ihmiset elävät kuin hysterian vallassa minun kanssani, en sitä ymmärrä, en toivo pahaa kenellekään, uskokaa, ei tässä ole mitään erikoista. Älkää alentako itseänne minun tasolleni, kiitos. Jättäkää rauhaan, kyllä minä tästä paranen, sillä "niin metsä vastaa kuin
sinne huudetaan" toimii kahteen suuntaan. Suurin osa viimeaikaisesta hulluudestani johtuu ympäristön aiheuttamasta ahdistuksesta. Kestäisikö moni muu tätä, mitä minä olen joutunut kestämään? (itse itseäni ylentämättä, vain rehellisesti kysyen) Eikä se maailma pelastu minua vainoamalla, sillä minulla ei ole valtuuksia eikä kykyjä sovittaa mitään puolestanne - yliluonnollisia kykyjä kun EN TOD. omaa, ja siten myöskään en voi
olla mikään todellinen "uhri". Älkää siis tekään ylentäkö itseänne minun kauttani, vaan jättäkää rauhaan - mielen levollisuus, johon minäkin olen pyrkimässä, on oikea valinta.
PS. Lopettakaa se salakatselu! Ei varmaan olisi hauskaa teistäkään moinen... Teillähän ei varmaan ole mitään salattavaa kenelläkään, joo.