Tässä on erään tyypin tilitys siitä kuinka hän on nyt ollut 3 kk kuivilla huumeista. Tyyppi rehenteli huumekäyttöjään ja aineitaan palstalla pitkään ennen tätä kirjoitusta, mitä käytti, mitä laakitti, mitä suositteli ja mistä aineista rehenteli ja upeita fiiliksiä päihdetilassaan. Nyt on tässä hänen kertomanaan aivan toinen ääni kellossa verrattuna aikaisempiin juttuihinsa.
"
Eka viikko oli pelkkää univelkojen nukkumista, 17 tuntia päivässä. sitten vasta alko reflat -
3-4 viikkoa oli ihan hirveetä, joka aamu toivoin kuolevani kun tajusin että kipu jatkuu. vaikka ulkona oli 28 astetta, palelin villasukissa ja kaksissa verkkareissa ja hupparissa peiton alla.. mulle pakkojuotettiin nestettä.. jokainen kulaus oli kuin olis lyöty puukolla vatsaan, vatsa oli niin helvetinmoisessa stressitilassa. Se siinä oli kaikkein vittumaisinta että yhtenäkään päivänä ei helpottanut hetkeksikään, tuntu että sitä on vammautunu lopullisesti. ziigasin kun frendi lähti fillarilla duuniin, hyvä
ettei tippa tullu silmään kun ite jakso kävellä max. neljä metriä tunnissa.. sitten kaikki helpotti yht´äkkiä.. ei mitään paskaa oloa, tuli vähän sellanen voittamaton olo ja saatanan hyvä (ylikorostunut) itsetunto. olin voittanut. mutta niinkuin aina ei se kauaa kestänyt. nyt oon ihan kuivilla mutta päivittäin joudun perustelemaan itselleni miksi en vedä enää kamaa. eli olen todella narkkari vieläkin vaikka en mitään vedäkään, eli se narkkarin mieli ei kadonnutkaan mihinkään. vaikka muistan mitä kaikkea paskaa amfetamiinistakin tuli, niin sellasta päivää ei oo ollu ettei mielessä olis pyöriny "no yhen kerran vois vetää että muistais minkälaista
on olla pirteä".. mutta tiedän että siitä lähtis sellanen painajaismainen valehteluketju niin itselle kuin frendeillekin, niin eipä oo tuotakaan
roinaa tullut edes nähtyä.
Piikkikoukku on todella raju kanssa. sitä ei voi tietää jos ei ole ollut "elämäntapa piikittäjä".. pelkkä neulan ja suonen ja sen kokkailun
ajatteleminenkin on kuin jotain lapsuuden joulua muistelis.
En moralisoi, mutta A:sta jäänyt henkinen riippuvuus ei ole mitään verrattuna parin vuoden suburännittämiseen moniin muihin vähän kahvia
vahvempiin aineisiin. Välillä oikein ihmetyttää että eikö siellä päässä perkele vois jo alkaa soimaan vihdoinkin, toinen laulu joka ei kertois
tuosta ensimmäisestä vokaalista. Ammun itteni jos se ei lopu koskaan.. mutta kai sitä pitää elää loppuun asti että tietää soiko se. hö.
vielä: vaikka kunto on vierotuksen alussa ihan perseestä, se paranee hetkessä kun elimistön stressitila alkaa helpottaa.
Catapresan(?) -verenpainelääke jota määrätään opiaatti vieroitukseen. sotkee seksielämän ihan totaalisesti.. ei pysty pidättelemään ollenkaan, joten runkkaamisestakaan ei ole mitään iloa.. sitä tuntee olevansa NIIIN luuseri. mutta sekin homma palautu aika nopeesti paikalleen ja vanhan
casanovapuputtajan peppu heiluu taas niinku ennenvanhaan ja perkele että parinvuoden päivittäissekoilun jälkeen seksi selvinpäin on melkein kuin poikuuden menettäis (joka kerta) on siinä hillitön ero siihen tunnottomuuteen verrattuna."
Mikä pani lopettemaan tämän hänen niin aeimmin ylistämän ja vaarattoman huumeiden käytön ja sitä kautta itsensä psyyken hurmaavan löytämisen:
"
Sitten kun istuu yksin himassa, kaikki ystävät on kadonnu, peilissä on harmaa ihminen joka on tuskainen, pakkoliikkeinen ja skitsofreeninen.
Yht´äkkiä tajuaa että perkele musta tuli just sellanen jollaiseksi lupasin olla tulematta.
Olotila voi olla täydellinen vaikka ihminen tekisi kuolemaa. Jos et ole kokenut, et voi tietää ja sen kuvaileminen saisi sinut vain epäilemään.
"
Eipä paljon lisäämistä
"
Eka viikko oli pelkkää univelkojen nukkumista, 17 tuntia päivässä. sitten vasta alko reflat -
3-4 viikkoa oli ihan hirveetä, joka aamu toivoin kuolevani kun tajusin että kipu jatkuu. vaikka ulkona oli 28 astetta, palelin villasukissa ja kaksissa verkkareissa ja hupparissa peiton alla.. mulle pakkojuotettiin nestettä.. jokainen kulaus oli kuin olis lyöty puukolla vatsaan, vatsa oli niin helvetinmoisessa stressitilassa. Se siinä oli kaikkein vittumaisinta että yhtenäkään päivänä ei helpottanut hetkeksikään, tuntu että sitä on vammautunu lopullisesti. ziigasin kun frendi lähti fillarilla duuniin, hyvä
ettei tippa tullu silmään kun ite jakso kävellä max. neljä metriä tunnissa.. sitten kaikki helpotti yht´äkkiä.. ei mitään paskaa oloa, tuli vähän sellanen voittamaton olo ja saatanan hyvä (ylikorostunut) itsetunto. olin voittanut. mutta niinkuin aina ei se kauaa kestänyt. nyt oon ihan kuivilla mutta päivittäin joudun perustelemaan itselleni miksi en vedä enää kamaa. eli olen todella narkkari vieläkin vaikka en mitään vedäkään, eli se narkkarin mieli ei kadonnutkaan mihinkään. vaikka muistan mitä kaikkea paskaa amfetamiinistakin tuli, niin sellasta päivää ei oo ollu ettei mielessä olis pyöriny "no yhen kerran vois vetää että muistais minkälaista
on olla pirteä".. mutta tiedän että siitä lähtis sellanen painajaismainen valehteluketju niin itselle kuin frendeillekin, niin eipä oo tuotakaan
roinaa tullut edes nähtyä.
Piikkikoukku on todella raju kanssa. sitä ei voi tietää jos ei ole ollut "elämäntapa piikittäjä".. pelkkä neulan ja suonen ja sen kokkailun
ajatteleminenkin on kuin jotain lapsuuden joulua muistelis.
En moralisoi, mutta A:sta jäänyt henkinen riippuvuus ei ole mitään verrattuna parin vuoden suburännittämiseen moniin muihin vähän kahvia
vahvempiin aineisiin. Välillä oikein ihmetyttää että eikö siellä päässä perkele vois jo alkaa soimaan vihdoinkin, toinen laulu joka ei kertois
tuosta ensimmäisestä vokaalista. Ammun itteni jos se ei lopu koskaan.. mutta kai sitä pitää elää loppuun asti että tietää soiko se. hö.
vielä: vaikka kunto on vierotuksen alussa ihan perseestä, se paranee hetkessä kun elimistön stressitila alkaa helpottaa.
Catapresan(?) -verenpainelääke jota määrätään opiaatti vieroitukseen. sotkee seksielämän ihan totaalisesti.. ei pysty pidättelemään ollenkaan, joten runkkaamisestakaan ei ole mitään iloa.. sitä tuntee olevansa NIIIN luuseri. mutta sekin homma palautu aika nopeesti paikalleen ja vanhan
casanovapuputtajan peppu heiluu taas niinku ennenvanhaan ja perkele että parinvuoden päivittäissekoilun jälkeen seksi selvinpäin on melkein kuin poikuuden menettäis (joka kerta) on siinä hillitön ero siihen tunnottomuuteen verrattuna."
Mikä pani lopettemaan tämän hänen niin aeimmin ylistämän ja vaarattoman huumeiden käytön ja sitä kautta itsensä psyyken hurmaavan löytämisen:
"
Sitten kun istuu yksin himassa, kaikki ystävät on kadonnu, peilissä on harmaa ihminen joka on tuskainen, pakkoliikkeinen ja skitsofreeninen.
Yht´äkkiä tajuaa että perkele musta tuli just sellanen jollaiseksi lupasin olla tulematta.
Olotila voi olla täydellinen vaikka ihminen tekisi kuolemaa. Jos et ole kokenut, et voi tietää ja sen kuvaileminen saisi sinut vain epäilemään.
"
Eipä paljon lisäämistä
Vastaukset 4
Vanhimmat
Haluan lämpimästi onnitella sinua siitä, että olet ollut jo 3 kuukautta ilman.
Ja tästä se kuule alkaa taas, niin kutsuttu elämä.
Kaikki on varmaan taas oikeen mukavaa ja uutta ajan kuluessa, olethan pari vuotta elänyt aivan toisessa maailmassa, kuin me muut.
Onnea todella paljon, ja taistele, ettet aloita taas.Houkutus on varmasti suuri, mutta ajattele, että olet todella vahva, kun jo tähän olet pääsyt, jatka siis samaan malliin, pois huumeista.
Tsemppiä!
-Tiina-
Niin...mä olin hienosti pari kuukautta vetämättä A-ta, vuos on tullut vedettyä nokkiin enemmän tai vähemmän säännöllisesti,
ja sit se taas lähti mopo keulimaan, ja harmitti ihan s''''nasti. Lupailin ettei ikinä enää.
Mut sit meni laskut ohi, ja enkös mä löytänyt taas kolmen viikon jälkeen itteni nokka tuhisemassa...
Nyt mä yritän vaan olla kelaamatta sitä että koskas pääsis taas pirisemään. Mähän en nimittääin viitti tehdä itestäni enempää naurista ku mitä tässä on jo ollu. Ja jotenki mä nautin siit fiiliksisestä minkä mä saan kun ajattelen itteäni todella "puhtoisena"....
Mä haluan muuttua. Lopullisesti! Valoa näkyvissä....?! =)
Jaksamista ja onnea.
Onnea sinulle...jaksamista&elämän iloa.Kyllä se AURINKO paistaa risukasaankin!!!!