”Ylä-Savon ammattiopiston tupakointiongelma alkaa käydä alueen asukkaiden ja ohikulkijoiden hermoille”. Ammattikoulun oppilaiden tupakointi Sankariniemen parkkipaikalla otetaan uudelleen käsittelyyn, julisti ammattikoulun rehtori, 25.4.2006 Iisalmen Sanomissa.
Sanomallaan ammattikoulun rehtori etsii viisastenkiveä, sillä maton alle lakaistu ongelma on kevään myötä jälleen noussut esiin. Räkää, natsoja ja muuta roinaa on mattona parkkipaikalla ja tupakka myös haisee populaatioon kuulumattomien kaupunkilaisten nenään. Rehtori sanoo olevansa voimaton tupakoinnin aiheuttaman ongelman edessä.
Koulun kasvatustavoitteet ja tupakointi
Kun tavallinen kansalainen pyrkii mielessään asettamaan oppilaitoksessa ilmentyvää ongelmaa johonkin viitekehykseen, niin kysymys lienee valtasuhteesta, jotka ilmenevät erilaisina kasvatusnäkemyksinä. Joissakin kulttuureissa vanhempi-lapsi-suhteen eriarvoisuus jatkuu opettaja-oppilas-suhteessa. Opettajia kunnioitetaan, opettaminen on opettajakeskeistä, luokassa on tiukka kuri ja opettaja on aina se, joka aloittaa viestinnän. Opettajaa ei arvostella julkisesti, eikä hänelle esitetä vastaväitteitä. Luultavasti opettajien omaksuman perinteisen koulukulttuurin sekä nuorten ja kodin omaksuman yksilökulttuurin välillä on ristiriita.
Yksilökulttuurissa korostuu yksilön itsenäisyys ja ainutkertaisuus jolloin keskeisenä pidetään yksilön oikeutta toteuttaa itseään. Yhteisöllisissä kulttuureissa ihmissuhteet merkitsevät enemmän kuin suoritukset ja tehtävät. Vaikka nuoren amiskalaisen kasvatuksessa on korostettu yksilöllisiä arvoja, nuoren vasta rakentumassa oleva identiteetti turvautuu lähiyhteisöön ja vertaistuki toimii amiskalaiselle sosiaaliturvana ja suojelijana. On turvallista vedellä tässä joukossa henkosia ja roiskautella pitkiä sylkiä, kun takuumiehenä on muun yhteisön tuki.
Suomi lukeutuu ns. pienen valtaetäisyyden maihin. Koulussa opettajat ja oppilaat ovat tasa-arvoisessa suhteessa toisiinsa. Pienen valtaetäisyyden kulttuurissa opiskelu on oppilaskeskeistä ja oppilaiden odotetaan itse löytävän, ohjatusti, omat älylliset opintopolkunsa. Pienen valtaetäisyyden kulttuurissa oppilas voi myös vedättää ja yrittää mitätöidä opetuksen. Vanhakantaisessa, hierarkkisessa organisaatiossa rakastetaan titteleitä. Opettajan olisi helpompi lähestyä opiskelijoiden maailmaa jos nimettäisiin tupakoinnin opettajat tupakkapaikkojen koulutusohjelman vetäjiksi. Tupakkapaikan koulutusalajohtaja keräisi tupakointiaktin jälkeen pois tupakannatsat ja muut tupakoinnista syntyneet sivutuotteet. Tällä tavalla myös opettajien tupakkakulttuuriin tulisi kohennusta kun tupakkamiehet voisivat laillistetusti sauhutella yhteisellä tupakkapaikalla. Myös sosiaalistumisprosessissa itsekin mukana olevien opettajien tilanne paranisi, enää ei tarvitsisi hiippailla puoliksi salaa ruokalan kautta tupakalle. Oppijamyönteisessä ilmapiirissä tapahtuva tupakointi voisi olla osana koulupäivää. Tupakoinnista saadut kokemukset purettaisiin paikanpäällä, ne voisivat olla kokemukselliseen oppimisen ja oppimiskeskustelujen lähteinä.
Identiteetin rakentuminen on päättymätön prosessi
Opiskelijan ja myös opettajan identiteetin rakentumisessa pysyvien piirteiden ja muuntuvien sekä joustavien rooliominaisuuksien välinen suhde on muuttunut, ja niinpä tämä identiteetin rakentuminen on päättymätön ja elinikäinen prosessi – emme siis ole koskaan lopullisesti valmiita. Kehittyäkseen identiteettiprosessi vaatii jatkuvaa vuorovaikutusta ja dialogia toisten kanssa. Tämän dialogin avulla vedämme rajat itsemme ja toisten väliin ja ymmärrämme keitä olemme, mitä olemme ja mihin kuulumme kunakin elämän ajankohtana. Identiteettiprosessi muodostaa tärkeän osan yhteiskunnan ja yhteisön kokonaisuutta, jota vasten peilaamme toiveitamme, odotuksiamme ja henkilökohtaisia ominaisuuksiamme. Koulutus on tapa säilöä nuori elämänikäisessä kasvuprosessissa ja tällöin nähdään, miten ihmisillä on kaikesta huolimatta pyrkimys yhteisöllisyyteen. Tästä esimerkkeinä vaikkapa yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttaminen, järjestötoiminta ja lukuisat erilaiset alakulttuurit. Harva haluaa eristäytyä täysin muista ihmisistä. On huomattava, että keskustelussa ei yhteisöllisyydellä tarkoitettu kaikkien tasapäistämistä ja samankaltaisuutta, vaan yksilöistä koostuvaa yhteiskuntaa. Tällöin yksilöllisyys on resurssi, toisaalta myös uhka yhteisöllisyydelle. Lopuksi H Moilasena kysyisin: Riittävätkö tupakoinnin järjestämiseen koulun omat voimavarat vai tarvitaanko paikalle Jo Frost:n kaltainen supernanny? Sääteleekö raha liikaa koulutusta, eli onko opiskelija kuningas? Ovatko vanhanaikaisessa hierarkkisesti johdetussa oppilaitoksessa palaverit vain tapa kuluttaa aikaa ja saada näennäistuloksia?. Eikö koulun johto tupakkaongelmaa siirrellessään pelkää kasvojensa menetystä?
Sanomallaan ammattikoulun rehtori etsii viisastenkiveä, sillä maton alle lakaistu ongelma on kevään myötä jälleen noussut esiin. Räkää, natsoja ja muuta roinaa on mattona parkkipaikalla ja tupakka myös haisee populaatioon kuulumattomien kaupunkilaisten nenään. Rehtori sanoo olevansa voimaton tupakoinnin aiheuttaman ongelman edessä.
Koulun kasvatustavoitteet ja tupakointi
Kun tavallinen kansalainen pyrkii mielessään asettamaan oppilaitoksessa ilmentyvää ongelmaa johonkin viitekehykseen, niin kysymys lienee valtasuhteesta, jotka ilmenevät erilaisina kasvatusnäkemyksinä. Joissakin kulttuureissa vanhempi-lapsi-suhteen eriarvoisuus jatkuu opettaja-oppilas-suhteessa. Opettajia kunnioitetaan, opettaminen on opettajakeskeistä, luokassa on tiukka kuri ja opettaja on aina se, joka aloittaa viestinnän. Opettajaa ei arvostella julkisesti, eikä hänelle esitetä vastaväitteitä. Luultavasti opettajien omaksuman perinteisen koulukulttuurin sekä nuorten ja kodin omaksuman yksilökulttuurin välillä on ristiriita.
Yksilökulttuurissa korostuu yksilön itsenäisyys ja ainutkertaisuus jolloin keskeisenä pidetään yksilön oikeutta toteuttaa itseään. Yhteisöllisissä kulttuureissa ihmissuhteet merkitsevät enemmän kuin suoritukset ja tehtävät. Vaikka nuoren amiskalaisen kasvatuksessa on korostettu yksilöllisiä arvoja, nuoren vasta rakentumassa oleva identiteetti turvautuu lähiyhteisöön ja vertaistuki toimii amiskalaiselle sosiaaliturvana ja suojelijana. On turvallista vedellä tässä joukossa henkosia ja roiskautella pitkiä sylkiä, kun takuumiehenä on muun yhteisön tuki.
Suomi lukeutuu ns. pienen valtaetäisyyden maihin. Koulussa opettajat ja oppilaat ovat tasa-arvoisessa suhteessa toisiinsa. Pienen valtaetäisyyden kulttuurissa opiskelu on oppilaskeskeistä ja oppilaiden odotetaan itse löytävän, ohjatusti, omat älylliset opintopolkunsa. Pienen valtaetäisyyden kulttuurissa oppilas voi myös vedättää ja yrittää mitätöidä opetuksen. Vanhakantaisessa, hierarkkisessa organisaatiossa rakastetaan titteleitä. Opettajan olisi helpompi lähestyä opiskelijoiden maailmaa jos nimettäisiin tupakoinnin opettajat tupakkapaikkojen koulutusohjelman vetäjiksi. Tupakkapaikan koulutusalajohtaja keräisi tupakointiaktin jälkeen pois tupakannatsat ja muut tupakoinnista syntyneet sivutuotteet. Tällä tavalla myös opettajien tupakkakulttuuriin tulisi kohennusta kun tupakkamiehet voisivat laillistetusti sauhutella yhteisellä tupakkapaikalla. Myös sosiaalistumisprosessissa itsekin mukana olevien opettajien tilanne paranisi, enää ei tarvitsisi hiippailla puoliksi salaa ruokalan kautta tupakalle. Oppijamyönteisessä ilmapiirissä tapahtuva tupakointi voisi olla osana koulupäivää. Tupakoinnista saadut kokemukset purettaisiin paikanpäällä, ne voisivat olla kokemukselliseen oppimisen ja oppimiskeskustelujen lähteinä.
Identiteetin rakentuminen on päättymätön prosessi
Opiskelijan ja myös opettajan identiteetin rakentumisessa pysyvien piirteiden ja muuntuvien sekä joustavien rooliominaisuuksien välinen suhde on muuttunut, ja niinpä tämä identiteetin rakentuminen on päättymätön ja elinikäinen prosessi – emme siis ole koskaan lopullisesti valmiita. Kehittyäkseen identiteettiprosessi vaatii jatkuvaa vuorovaikutusta ja dialogia toisten kanssa. Tämän dialogin avulla vedämme rajat itsemme ja toisten väliin ja ymmärrämme keitä olemme, mitä olemme ja mihin kuulumme kunakin elämän ajankohtana. Identiteettiprosessi muodostaa tärkeän osan yhteiskunnan ja yhteisön kokonaisuutta, jota vasten peilaamme toiveitamme, odotuksiamme ja henkilökohtaisia ominaisuuksiamme. Koulutus on tapa säilöä nuori elämänikäisessä kasvuprosessissa ja tällöin nähdään, miten ihmisillä on kaikesta huolimatta pyrkimys yhteisöllisyyteen. Tästä esimerkkeinä vaikkapa yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttaminen, järjestötoiminta ja lukuisat erilaiset alakulttuurit. Harva haluaa eristäytyä täysin muista ihmisistä. On huomattava, että keskustelussa ei yhteisöllisyydellä tarkoitettu kaikkien tasapäistämistä ja samankaltaisuutta, vaan yksilöistä koostuvaa yhteiskuntaa. Tällöin yksilöllisyys on resurssi, toisaalta myös uhka yhteisöllisyydelle. Lopuksi H Moilasena kysyisin: Riittävätkö tupakoinnin järjestämiseen koulun omat voimavarat vai tarvitaanko paikalle Jo Frost:n kaltainen supernanny? Sääteleekö raha liikaa koulutusta, eli onko opiskelija kuningas? Ovatko vanhanaikaisessa hierarkkisesti johdetussa oppilaitoksessa palaverit vain tapa kuluttaa aikaa ja saada näennäistuloksia?. Eikö koulun johto tupakkaongelmaa siirrellessään pelkää kasvojensa menetystä?
Vastaukset 23
Vanhimmat
kirjoitella..ja jos joku lukee puoletkin,on varmasti mielestäsi sivistynyt.Antaa kaikkien kukkien kukkia,kevään kunniaksi.
on opiskelun kaatava ongelma. Ja muita kouluorganisaatiota vaivaavia ongelmia kuulet amiskalaisilta.
myöskin muissa kouluissa kuin amiskalla...taas se vaan nyt sattuu olemaan niin että suurin osa koulussa olijoista on alaikäisiä joten tupakka paikkaa ei saa pitää siellä missä se on ollut. mainittakoon että kopiksella oleva tupakkapaikkakin on laiton.sen takia siitä ei esim kukaan viitsi keskustella.ammattikoulu vain otti tupakka paikan pois ja alueella ei tupakoida.nykyinen tupakkapaikka ei siis ole koulun alueella ja siinä polttakoon kuka lystää.
Puuttukaa ihmeessä samalla tapaa muidenkin koulujen tupakointiin...sillä tästäkin asiasta päästään eikä ainoastaan rueta mollaamaan amiskaa...
justiin. Amiska on siis tiennäyttäjä.
vain jaksaa olla ihmisten hampaissa.Sieltä valmistuu tosi hyviä tyyppejä työelämään 3 vuoden opintojen jälkeen.Sitten niitä verovaroja taas kertyy,jos työpaikkoja on tarjolla...Arvostellaanko välillä jotain muuta kohdetta?
Annetaan niiden ajatella jotka siihen kykenevät...
jauhaa.
puolivillaisia totuuksia.
joo, tietty se on, mut mitä muutaki laitonta alle 18 vuotias nuori tekee.. ?? kyllähä yläasteellaki käytiin tupakalla välitunnilla.. vaikka se oli ankarasti kielletty.. tää tupakkapaikka onkelma ollu jotai vuoden ku siel kävi joku valvoja joka sano et se pitää poistaa... en kyl tajua miks kopis oli saanu pitää sen kopperosa?? niillä oli varmaa parempi selitys.. Siivojathan ne kans "kärsii" että ei oo kunnollista tupakkipaikkaa.. Eli ei ne opiskelijat ole ainuita jotka siellä käy polttelemas.. Amiskassa on määrätty siivouskerrat joka alojen oppilaille.. ne käy haravoimassa sen alueen ja keräämäs turhat roskat pois.. Onko lukios tämmöstä??? EI..
ps.. Amiskalaiset! Vois muuten ne tumpit kyl heittää aina siihe tuhkakuppiin, kiitos
Onkohan se lukiolaisten tupakointi liian pyhä asia kerrottavaksi tälle palstalle?
Eihän ne polttele kuin vaan kirkonkupeella. Eikö mikään siis todellakaan ole enää mitään pyhää?
Käykääpä muina miehinä kävelemässä arkipäivisin uuden kirkonympäristössä, niin ehkäpä joku amiskatarkkailijakin voisi ymmärtää ongelman laajuuden ketään osapuolista syylllistämättä.
kävimme siinä kirkon edustalla ja näky ei todellakaan enään ollut todella kaunista katsottavaa...Ja se että, sitä todella tapahtuu KIRKON pihalla.(tai no melkein)....kukaan ei vain siitä jaksa jauhaa ...kun ne "Pahis-amiskalaiset" on nii hiisin PAHOJA....
Kirjoitustyylistäsi ja ajankohdasta päätellen oelt ko. koulun opettaja. Tänäänhän asia on ollut taas tapetilla ?
On ikävää, että nykyaikana jopa peruskoulun yläluokilla opettajilta puuttuu vahva kasvatusaspekti; sen pitäisi olla olennainen osa koulunkäyntiä. Tupakointi on työpaikoillakin tehty niin vaikeaksi, että olisi parempi opettaa jo koulussa, että työaikana ei tupakoida.
Onko oppilaita mitenkään yritetty kannustaa tupakoinnin lopettamiseen ? Palkitaan vaikka ei-tupakoivia oppilaita.
sillon kun minä olin amiskassa (n.5 vuotta sitten) ketään kiinnostanu että kuinka moni poltti,kun tupakkapaikka oli koulun alueella.
ja erot kasvatusnäkemyksissä mitätöivät usein koulun ohjauksen. Peruskoulussakin opettajalla on yhtä vähän valtaa kasvattajana kuin esim. vanginvartijalla vartioitaviinsa. Aina saa miettiä, että ei joudu törmäyskurssille vanhemoien kanssa ja päädy aidan toiselle puolelle.
Amiskan opettajat eivät useinkaan ole kasvatuksen ammattilaisia. Ammatillinen kasvatus taas törmää seinään kun nuorten holistinen "maailmankuva" ja omat keskeneräiset "kasvuprosessit" jättävät ammatilliset kasvutavoitteet taka-alalle.
Ammatillinen koulutus onkin usein vain säilömistä ja kokeilua, myöhemmin ehkä herääviä tarpeita varten. Useimmiten ammattikouluun tullaan vain olemaan.
Kyllä on tekopyhää kirjoittelua! Ihan kuin ketkään muut kuin amiskalaiset eivät tupakoitsisi! Tai ihan kuin muut tupakoisivat kultivoidummin kuin amiskalaiset.
Ajatelkaa vähän: ammattikoulun oppilaat on työnetty tupakoimaan kaikkien silmien alle kadun varteen! Tupakkapaikalle on mentävä ja sieltä poistuttava vilkkaan kadun yli. Poliisilla ja päiväsakoilla uhataan! Silti he (oppilaat) eivät valita.
Joikainen meistä aikanaan on ollut 15-18v ikäinen ja halunnut vaikkapa nyt tupakoida silloin tällöin. Muistelkaapa, miltä olisi tuntunut samat käännökset ja kirjoittelu tästä asiasta itse koettuna. Ei varmaan kovinkaan mukavalta.
Nyky amiskalaiset ovat realistisia, hyväkäytöksisiä ja hyvähermoisia nuoria. Heihin voi luottaa näinä päivinä sekä tulevina aikoina veronmaksajina ja yhteiskunnan pyörittäjinä.
Veit pisteet kotiin nytten.Olen aivan samaa mieltä kanssasi.
tehneet amiskalaisista pellejä.
hoetoo topakasti. Hyvä,että otetaan kantoo tuollae ylemmällä taholla. Amispoejilla on tarpeita niinkun muillae. Pensa on kallista ja kokemuksija ja elämyksijä tarvitaan. Pilistelykii vähenis ja kun sinne koolun tontin takalaetaan suunnitellaan tupakkapaekkoo, nii eekö samantien sinne voetas tuuva tallilta se hevosten hyppyypukki kuivaharjottelluun.
Sittä kun kokemusta ja rohkeutta alkaa olla, jatkettas pitemmälle. Ammattikoolussa kun ollaan nii sinnehän voetas palakata joku iteoppinu seksineuvoja joka opettas asijakasta ihan käestä pittäen, rahhoo välissä ee tietenkää käätettäs. Samoen opettajan joholla tehyt koolumatkat voes olla opettavia, eekö sieltä Raatavuaran perukoelta kooluun tullessa saes aenae mallioppimista. Ja tientennii näetä sosiaaliseen käyttäytymiseen perusteisiin johdattavia oppiaenata vetämään tarvittas erikseen koolutusalajohtaja.
siellä työhön piäsyyn riittää kun julistaa ihtesä ammattimieheks.
juttuja siellä kaekki tietää kaeken hevosista.
torin ympärillä kun kaikki tarpeet sais tyydytettyä koulupäivän aikana.
tupakkapalaveriin oli kutsuttu kaikki tahot. Ongelmahan on niin monisyinen, että se vaatii palverin. Tosiaan ei amispojan rahoilla jahdata pillua ylenaikaa. Ei kun pukki takapihalle ja ilmansaasteet vähenevät, liikenne keskustassa normalisoituu, oppijat voivat keskittyä paremmin opintoihinsa kun aina ei tarvii ajatella sitä. Ja tupakointi ehdottomasti kuuluu rankan opiskelijan elämäntapaan ja se myös mahdollistuu paremmin kun auton voi pitää koulun parkissa kun ei tarvii jahdata pimppaa.
Sinne täytyisi laittaa nikotiinipurukuminpureskelupaikka niin ei liäkitys kuulu kenenkään korviin