Kasvoin - kuten useimmat muutkin uskovaiset lapset - suuressa katraassa, melko tarkalleen katraan keskivaiheilla.
Vanhempani olivat menneet 18-vuotiaina naimisiin ja siksi molemmilla oli takana vain kansakoulu. Niinpä isäni oli kovilla yrittäessään yksin työllään ruokkia toistakymmentä nälkäistä suuta. Äiti nimittäin oli aina kotona.
Kuten arvata saattaa meillä ei ollut varaa mihinkään ylelliseen, kuten ulkomaanmatkaan tai edes huoltoaseman kahvilaan. Jostain syystä vanhempani eivät tätä uskaltaneet tätä tosiasiaa tuoda esiin, vaan leimasivat kaiken meille liian kalliin synniksi tai paheelliseksi.
Saimme kuulla, että hampurilaisravintolassa tai pitseriassa syövät vain pahoja maailman ihmiset. Siksi pelkäsin uskottomia kavereitani, kun he kertoivat käyneensä tällaisessa paikassa syömässä. Vielä enemmän pelkäsin ulkomaita. Ne kun olivat synnin tyyssijoja eikä ollenkaan "meidän perheelle". En uskaltanut edes mennä uskottoma kaverin kotiin syömään ulkomailta tuotua karkkia. Koulussa eräs tyttö piti esitelmän ulkomaanmatkastaan ja minä sitten äänekkäästi tuomitsin tytön syntiseksi! Olin pettynyt siihen, että tämä mukavalta vaikuttanut - tosin uskoton - tyttö oli tällaiseen sortunut.
Myös linnanmäki, korkeasaari ja jopa seurasaari oli pakana-aluetta. Pelkäsimme suuresti niitä ja pelkäsimme, että joudumme luokkaretkelle sellaiseen. "Onneksi" vanhempani pitivät puoleni.
Me ajoimme vanhalla skodalla ja mossella. Isä haukkui Toyota- ja Mersu-kuskit ja heidän autonsa. Uskoin ihan oikeasti, että Skoda on maailman paras auto. En myöskään uskaltanut muun merkkisen kyytiin nousta, ettei joku uskovainen näkisi.
Ihmettelen miksi vanhempani eivät voineet kertoa totuutta, vaan tekosyillään saivat meidät voimaan pahoin?
Toivottavasti nykyään kasvatetaan toisin...
Vanhempani olivat menneet 18-vuotiaina naimisiin ja siksi molemmilla oli takana vain kansakoulu. Niinpä isäni oli kovilla yrittäessään yksin työllään ruokkia toistakymmentä nälkäistä suuta. Äiti nimittäin oli aina kotona.
Kuten arvata saattaa meillä ei ollut varaa mihinkään ylelliseen, kuten ulkomaanmatkaan tai edes huoltoaseman kahvilaan. Jostain syystä vanhempani eivät tätä uskaltaneet tätä tosiasiaa tuoda esiin, vaan leimasivat kaiken meille liian kalliin synniksi tai paheelliseksi.
Saimme kuulla, että hampurilaisravintolassa tai pitseriassa syövät vain pahoja maailman ihmiset. Siksi pelkäsin uskottomia kavereitani, kun he kertoivat käyneensä tällaisessa paikassa syömässä. Vielä enemmän pelkäsin ulkomaita. Ne kun olivat synnin tyyssijoja eikä ollenkaan "meidän perheelle". En uskaltanut edes mennä uskottoma kaverin kotiin syömään ulkomailta tuotua karkkia. Koulussa eräs tyttö piti esitelmän ulkomaanmatkastaan ja minä sitten äänekkäästi tuomitsin tytön syntiseksi! Olin pettynyt siihen, että tämä mukavalta vaikuttanut - tosin uskoton - tyttö oli tällaiseen sortunut.
Myös linnanmäki, korkeasaari ja jopa seurasaari oli pakana-aluetta. Pelkäsimme suuresti niitä ja pelkäsimme, että joudumme luokkaretkelle sellaiseen. "Onneksi" vanhempani pitivät puoleni.
Me ajoimme vanhalla skodalla ja mossella. Isä haukkui Toyota- ja Mersu-kuskit ja heidän autonsa. Uskoin ihan oikeasti, että Skoda on maailman paras auto. En myöskään uskaltanut muun merkkisen kyytiin nousta, ettei joku uskovainen näkisi.
Ihmettelen miksi vanhempani eivät voineet kertoa totuutta, vaan tekosyillään saivat meidät voimaan pahoin?
Toivottavasti nykyään kasvatetaan toisin...
Vastaukset 13
Vanhimmat
että pystyt aikuisena ELÄMÄÄN. Pystyt elämään ilman valheiden verkkoa ympärilläsi.
Kaikkea hyvää sinulle!
Ettei vaan ollut oma avaus.
lapsuuttani avaajan kuvaamassa valheiden maailmassa. Maailmassa, jossa valehdeltiin ei-veeällien olevan "pahoja". Maailmassa, jossa valehdeltiin ulkomaanmatkojen olevan syntiä. Maailmassa, jossa valehdeltiin Linnanmäen ja Korkeasaaren olevan pahoja paikkoja. Yms.
Miksi minun toivotukseni avaajalle oli "käsittämätön"?
luulin, että olit poistunut keskuudestamme Melperi. Jippii "vain me"-julistus saa jatkua.
Voisit muotoilla loppulauseesi toisin. Vaikka näin: Toivottavasti muissa, normaaleissa perheissä kasvatettiin ja kasvatetaan toisin.
Voin myös vastata tuohon itse, kyllä, todellakin kasvatetaan toisin. Olen itse 60-luvun lapsia ja silloin ei maalla monessakaan perheessä materialla mässäilty, mutta lomamatkoja tehtiin sen mukaan miten se oli tuohona aikaan mahdollista. Ulkomaanmatkoista ei tavan ihminen tuohon aikaan edes haaveillut. Kiersimme Korkesaaret, Linnanmäet, Seurasaaret, Lapin reissuja tehtiin jne. Jos johonkin ei ollut vara siitä ei tehty numeroa, ainakaan asiaa ei synnillistetty sen mukaan mihin rahat riittivät. Jos vanhempasi ovat olleet suoraansanottuna outoja, se ei tarkoita että tuollaista näkökulmaa esiintyisi sinun perhettäsi laajemmin.
Nyt tämän päivän ihmisillä on aivan erilaiset taloudelliset mahdollisuudet kuin aikoinaan vanhemmillamme lasten kanssa matkusteluun. Kotimaan nähtävyyksiä kierretään joka kesä ja ulkomaanmatkat kuuluvat ainakin meidän perheen mieliharrastuksiin aina kun vain taloudellinen tilanne sen sallii.
70-luvulla ei päästy ulkomaille eikä varmaan ollut rahaa että olisi voinut oikein edes haaveilla sellaisesta. 80-luvulla sitten pääsin muutamalle rasvareissulle Haaparantaan asti eli sellaista se "ulkomaanmatkailu" oli. Matkailu oli enimmäkseen kotimaanmatkoja ja lähinnä suviseurareissulla näki uusia maisemia.
Myöhemmin on tullut käytyä kauempanakin, kun on taloudellinen tilanne ollut parempi ja työmatkoillakin olen nähnyt monta maata.
olisit voinut kertoa uskottavamman tarinan. Ei mene läpi tuollaiset!
Kyllä 1970 luvun vl-lapsiperheisiin mahtuu monenlaisia tarumoja ja vääristymiä. Äitini psyyke vaurioitui -70 luvun hoitokokouksissa ja yleensäkin ajanjakson lakihengen seurauksena. Hän menetti suhteellisuuden tajun joihinkin asioihin. Yksi oli televisio. Kun Ry:llä televisio opetettiin sontaluukuksi jonka kautta on vain kukon askel helvettiin(tämä ei ole provoa, tiukimmat saarnamiehet käyttivät tällaista kieltä). Edellämaititun opetuksen alla heikkohermoisimmat ajautuivat tv-fobiaan.
Perheessämme televisio oli jotain käsittämättömän pahaa. Kun kävin naapurissa katsomassa Eemeli elokuvan noin 6 vuotiaana seurauksena oli äidiltä risua takapuoleen ja vannotttaminen etten enää koskaan kävisi katsomassa naapurissa televisiota.
Sama risulla läksyttäminen tv-synnistä tapahtui vielä pikkuveljeni kohdalla -80 luvun lopulla. Hän kävi katsomassa naapurissa pikku-kakkosen.
Voidaan asettaa kyseenalaiseksi kumpi on pahempi synti, lastenelokuva vai fyysinen väkivalta lasta kohtaan. Tottakai lapsen kurittaminen risulla synnittömästä asiasta on paha asia, enää en ole katkera äidilleni hänen käyttäytymisestään. Hän ei ollut syyllinen toimintapaansa, se oli opetettu -70
luvun hengessä Ry:llä. Vaikka synnit olisikin anteeksi sen ajan lakihenkisillä saarnamiehillä jotka vastuuttomasti opettivat seurakuntaa, ei he pääse edesvastuusta ajallisten seurausten osalta.
Tämä varmaan on lapsuusmuisto 65-luvulta, sellaistahan se oli silloin tavallisen ihmisen elämä.
Tuskin mikään muukaan luku
Ensimmäinen mäkki tuli suomeen v.1984 Tampereelle. Turkuun sellainen avattiin vasta v.1992. Tosin Hese oli siellä ollut jo vuodesta 1980. Vaikka Helsingissä Carrols oli ollut jo 70-luvun puolesta välistä, eivät silloin todellakaan lapsiperheet puhuneet mistään mäkkärissä käymisestä. Pikaruokalat olivat vielä 80-l. puolen välin tienoilla niin harvinaisia, että perheen vanhemmat eivät ole kieltäneet niissä käymästä, koska tuskin sitä on kielletty, mistä ei ole tiedetty mitään.
Moskvitsh oli puolestaan selvästi 60- ja 70-luvun auto. 70-luvun alussa se oli yksi suosituimpia, mutta vuosikymmenen loppupuolella sen myynti romahti Ladan viedessä sen paikan markkinoilla huomattavasti paremman laadun takia. Elite-mallistoa tuskin on enää 80-luvun loppupuolella ollut varsinaisina perheen käyttöautoina, ainoastaan alan friikkien keräilykappaleina. Sen laatu oli oikeasti niin huono, että tarinassa Suomen tielle eniten levinneestä automallista on vinha perä. 80-luvun malleja esimerkiksi Alekoa ja 2141:ä en ole livenä koskaan nähnytkään. Tosin en ole varma, tuotiinko jälkimmäistä koskaan ollenkaan Suomeen, niin epäonnistunut oli jo sen ulkonäkö.
Tänne on ennenkin kirjoitettu samalla tyylillä lapsuuden ajan kertomuksia, joissa lapsi on kokenut asioita monelta eri vuosikymmeniltä. En tiedä miksi avaaja on yrittänyt syöttää tuollaista pajunköyttä. Testatakseen ehkä, että kuka huomaa eniten asiavirheitä kirjoituksessa? Vai onko lapsuus kestänyt 40 vuotta? Yksi merkillisimmistä väitteistä on Seurasaaren pakanallisuus. Jos kirjoittaja on Helsingistä, on ihan mahdollista, että hän on tiennyt paikan nimeltä. Mutta jos hän on kotoisin vähänkin kauempaa, tuskin hänen vanhemmillakaan on ollut siitä kovin paljon mielikuvaa. Haluaisin tietää, että missä päin huoltoasemilla kahvilla käynti on ollut ylellisyyttä. Tuskin sentään Helsingissä.
Huomasin itsekin tuon automerkkien ja pizzojen/hampurilaisten ristiriidan. Pizzalla käynnistä alettiin puhua vasta 80-90-luvulla.
On hyvin vaikea kirjoittaa yksityiskohtineen uskottavaa tekstiä silloin kun tarina on keksitty tai vahvasti liioiteltu. Totta kai sen silti uskovat ne jotka haluavat uskoa, sellaisille tyypeille menee varmaan kuin häkä päähän. Näyttää tässäkin ketjussa joku sellainen kommentoija olevan. Tuo voi olla myös totta, mutta mitenkään normaaleilta nuo vanhemmat eivät kuulosta.
Mosse ja skoda olivat sosialistivaltioissa tehtyjä autoja, joten on vaikea uskoa, että vanhempasi olisivat syyllistyneet sellaiseen syntiin. Muutoin tarinasi on täysin uskottava.
Heh, ei kyllä kuulosta lainkaan normaalilta vl-perheeltä: taitaa olla provo joko juttu...
Minäkin olen suuren vl-perheen vesa ja löysin vain yhden kohdan, joka oli meillä samoin, nimittäin että meilläkään ei ollut silloin varaa mihinkään ylelliseen.