PULMA HÄISSÄ

Millainen istumajärjestys on morsiusparin vanhemmilla,kun molempien,sulhasen ja morsiamen vanhemmat ovat uusissa naimisissa?Elikkä morsiusparilla on molemmilla "kahdet vanhemmat"?
463059
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 46

Vanhimmat

Jos kaikilla on uudet puolisot, isät ja äidit vaan uusien puolisoiden kanssa samaan pöytään.

Äänestä

ja uudet siipat erikseen. Näin ainakin niissä häissä joissa olen käynyt. Etiketistä en tiedä, mutta OIKEIDEN/BIOLOGISTEN vanhempien juhlahan tämä on.

Äänestä
  • Tiukasti etiketin mukaan ehkä noin, mutta etikettipoliiseja ei sentään ole.

    Ainahan tuo biologisten vanhemppien yhdessäolo ei käy ilman että ilmapiiri huomattavasti kiristyisi. Nykyään sovelletaan tapauskohtaisesti. Oma ukkni ei olisi missään nimessä mennyt ex-puolisonsa kanssa samaan pöytään ja jättänyt minua silloin vielä ventovieraaseen sakkiin. Kiitos hänelle :-*

    Niin, ja morsiuspari itse toki määrittelee, miten heidän häissään menetellään.
    Ovathan ne kuitenkin HEIDÄN häänsä, eikä vanhempien :)

    Äänestä

  • Kuinka niin OIKEIDEN???, itse olen ns. uusi puoliso ja ihan varmasti mieheni haluaa istua minun vieressäni eikä ex vaimon, jota hän vihaa. Sitäpaitsi olen ko. tyttären kanssa hyvissä väleissä eli miksei KAIKKI vanhemmat , niin biologiset kuin äiti- ja isäpuoletkin samaan pöytään...

    Äänestä

  • äitipuoli kirjoitti:

    Kuinka niin OIKEIDEN???, itse olen ns. uusi puoliso ja ihan varmasti mieheni haluaa istua minun vieressäni eikä ex vaimon, jota hän vihaa. Sitäpaitsi olen ko. tyttären kanssa hyvissä väleissä eli miksei KAIKKI vanhemmat , niin biologiset kuin äiti- ja isäpuoletkin samaan pöytään...

    eikä muuten ole biologisten vanhempien juhla vaan HÄÄPARIN

    Äänestä

  • sanon sulle! Itse en voisi kuvitellakkaan istuvani entisen mieheni kanssa vierekkäin yhteisten lastemme häissä. Ja että uudet puolisot istuisivat muualla! Hohhoijakkaa vaan! Kuuleppa, kyllä se on myös niiden uusien puolisoiden juhla yhtä lailla kuin biojen. Aika hassuja on mielipiteesi. Jaa, mutta mikäs se olikaan minun mielipiteeni... mielestäni morsiammen vieressä "kuuluisi" lähinnä istua sulhasen isä puolisonsa kanssa ja sulhasen vieressä morsiammen äiti puolisonsa kanssa. Ja sitten sulhasen isän viereen morsiammen isä ja tämän puoliso, morsiammen äitin viereen sitten taas sulhasen äiti puolisonsa kera.

    Äänestä

  • Sovelletaan kirjoitti:

    Tiukasti etiketin mukaan ehkä noin, mutta etikettipoliiseja ei sentään ole.

    Ainahan tuo biologisten vanhemppien yhdessäolo ei käy ilman että ilmapiiri huomattavasti kiristyisi. Nykyään sovelletaan tapauskohtaisesti. Oma ukkni ei olisi missään nimessä mennyt ex-puolisonsa kanssa samaan pöytään ja jättänyt minua silloin vielä ventovieraaseen sakkiin. Kiitos hänelle :-*

    Niin, ja morsiuspari itse toki määrittelee, miten heidän häissään menetellään.
    Ovathan ne kuitenkin HEIDÄN häänsä, eikä vanhempien :)

    pitäisi olla jonkun etiketin tai vähintäs ameriikan mallin mukaan.
    Juhla on hääparin juhla, eikä mikään istumajärjestysjuhla.
    Jokainen täysjärkinen isä/äiti-aikuinen harkinnee itse istuinpaikkansa.
    Ei kai se siihen seremoniaan vaikuta missä istuu.
    Onko sitä sieltä ämeriikasta aina se malli otettava?
    Käyttäkää omaa luovuuttanne (toivottavasti sitä on).

    Äänestä

  • kun häätkin kirjoitti:

    pitäisi olla jonkun etiketin tai vähintäs ameriikan mallin mukaan.
    Juhla on hääparin juhla, eikä mikään istumajärjestysjuhla.
    Jokainen täysjärkinen isä/äiti-aikuinen harkinnee itse istuinpaikkansa.
    Ei kai se siihen seremoniaan vaikuta missä istuu.
    Onko sitä sieltä ämeriikasta aina se malli otettava?
    Käyttäkää omaa luovuuttanne (toivottavasti sitä on).

    Sanoitpa ihan nappiin, itse olen kanssasi tismalleen samaa mieltä. Vaikka EU:n määräämä valastarkkailija meillä jo on, niin ei sentään vielä juhlaetikettiennoudattamistakkailijaa - jollei nyt sitten rouva Sinistä Kaarinaa siksi lasketa :)

    Parhaat häät mistä olen kuullut, pidetiin vieraiden yllätykseksi yhteisellä pikku metsäpatikkaretkellä. Eräässä polun mutkassa oli sitten pappi koivikossa odottamassa ja vihkaisi parin siinä.
    Älyttömän hauskaa kuulema oli kaikilla ollut.
    Valitettavasti en ollut noihin häihin kutsuttu.
    En, vaan toisiin, joissa tähän etikettipuoleen ns. toisena puoliskona jouduin perehtymään.

    Äänestä

  • kun häätkin kirjoitti:

    pitäisi olla jonkun etiketin tai vähintäs ameriikan mallin mukaan.
    Juhla on hääparin juhla, eikä mikään istumajärjestysjuhla.
    Jokainen täysjärkinen isä/äiti-aikuinen harkinnee itse istuinpaikkansa.
    Ei kai se siihen seremoniaan vaikuta missä istuu.
    Onko sitä sieltä ämeriikasta aina se malli otettava?
    Käyttäkää omaa luovuuttanne (toivottavasti sitä on).

    me suomalaiset näköjään,pitääkö aina jonkun kanssa riidellä?

    Äänestä

  • pulttis kirjoitti:

    me suomalaiset näköjään,pitääkö aina jonkun kanssa riidellä?

    Niin, riidellään niin kauhiasti.
    Oliko sinulle tämä suurikin uutinen?
    Herää Pahvi!!! Luetko lehtiä?
    Kuinka monta avioeroa solmittua liittoa kohden?
    Jokainen avioon mennyt, on luvannut rakastaa ilman määräaikaa. Ja sitten sitä vaan erotaan, kun ei enää muka rakastetakaan.
    Siis valetta alusta asti.

    TÄHÄN PITÄÄ JONKUN EHOTTOMASTI PUUTTUA.
    RIITELY PITÄÄ SAADA LOPPUMAAN :DD
    Samalla voisi lopettaa tyhmyyden...

    Äänestä

Tässä yksi ohje istumajärjestykseen kirkossa:
"Morsiamen tai sulhasen eronneet vanhemmat istuvat yleensä eri penkkirivillä uusien puolisoittensa kanssa"
Lähde:
http://www.studio42.fi/haaopas/haapaiva.html

Hääjuhlassa siten voi morsiuspari istua omassa päydässään, vaikkapa seremoniamestarin, kaason ja lähiystävien kanssa. Muut voidaan sijoittaa niin, että pöytäjako on ennekaikkea viihtyisa ja luonteva, tuttuja ja tuntemattovia sopivasti sekaisin.
Täällä lisää tekstiä júhlan istumajärjestelyistä:
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/4A999A870E673528C22570840044259F?OpenDocument&lang=FI

Pääasia, että häissä on mukava tunnelma.

Äänestä
  • HYVÄ, JUST NÄIN!

    Äänestä

Morsiamen ja sulhasen vanhempina kohdellaan häätapauksessa biologisia vanhempia jos molemmat ovat paikalla

Äänestä
  • Oho? Siis kuka kohtelee?
    Hääparihan sen itse määrittelee,
    minkälaiset häät he haluavat.
    Haluavatko esim. muiston toisilleen
    urnottavista äidistä ja isukista,
    jotka on pakotettu vierekkäin.
    Siinä sitten hampaita kiristellen
    päästellään aina ohimennen pikku viistoilua.

    Eihän tätä asiaa ukopuolelta voi
    kukaan tulla määräilemään, että
    NÄIN KUULUU TEHDÄ.
    Etiketti on sitä, että tehdään
    niinkuin hyvä tulee.

    Ja mikäs se biologinen vanhempi nykyään on?
    Joku nimetön siittiöluovuttaja...
    Että se siitä biologisuudesta.

    Äänestä

  • "kohdellaan" kirjoitti:

    Oho? Siis kuka kohtelee?
    Hääparihan sen itse määrittelee,
    minkälaiset häät he haluavat.
    Haluavatko esim. muiston toisilleen
    urnottavista äidistä ja isukista,
    jotka on pakotettu vierekkäin.
    Siinä sitten hampaita kiristellen
    päästellään aina ohimennen pikku viistoilua.

    Eihän tätä asiaa ukopuolelta voi
    kukaan tulla määräilemään, että
    NÄIN KUULUU TEHDÄ.
    Etiketti on sitä, että tehdään
    niinkuin hyvä tulee.

    Ja mikäs se biologinen vanhempi nykyään on?
    Joku nimetön siittiöluovuttaja...
    Että se siitä biologisuudesta.

    allekirjoitan täysin. Jos mieheni joutuisi istumaan ex vaimonsa vierellä muutaman tunnin, olisi seurauksena kunnon pohjalaiset puukkojunkkarihäät. Hän ei varmasti osaisi istua siinä "hymyillen".
    Uusi puoliso voi sitä paitsi olla nuorelle myös tärkeä. Älkää aina yleistäkö.
    Häät on nuorenparin juhla, mutta jos he eivät ole tarpeeksi kypsiä ymmärtämään, että eronneet vanhemmat eivät halua istua itse avioliittoa!

    Äänestä

  • äitipuoli kirjoitti:

    allekirjoitan täysin. Jos mieheni joutuisi istumaan ex vaimonsa vierellä muutaman tunnin, olisi seurauksena kunnon pohjalaiset puukkojunkkarihäät. Hän ei varmasti osaisi istua siinä "hymyillen".
    Uusi puoliso voi sitä paitsi olla nuorelle myös tärkeä. Älkää aina yleistäkö.
    Häät on nuorenparin juhla, mutta jos he eivät ole tarpeeksi kypsiä ymmärtämään, että eronneet vanhemmat eivät halua istua itse avioliittoa!

    eronneiden puolisoiden olevan riidoissa keskenään?Kai he edes lapsensa häissä voivat olla riitelemättä?

    Äänestä

  • pulttis kirjoitti:

    eronneiden puolisoiden olevan riidoissa keskenään?Kai he edes lapsensa häissä voivat olla riitelemättä?

    Kukas se tässä nyt olettaa?
    Etikettiongelmaahan ei edes tule, jos kaikki ovat hyvässä sovussa.
    Eikä silloin täällä tarvii liiemmin kysellä.
    Mutta kun kerta kyseltiin, niin annettiin neuvoja myös niihin kinkkisiin tapauksiin.
    Muuthan ei neuvoja tarvii.

    Äänestä

  • Niin... vanhempiahan ei tarvitse edes kutsua.
    Häihin riittää morsio ja sulho.
    Todistajatkin saa tarvitttaessa viran puolesta.
    Näin, jos ei halua koko ongelmaa pohtia :-D

    Äänestä

  • pulttis kirjoitti:

    eronneiden puolisoiden olevan riidoissa keskenään?Kai he edes lapsensa häissä voivat olla riitelemättä?

    anteeksi että viestistäni puuttui JOS- sana.
    Siis, JOS lapsen vanhemmat ovat riidoissa, ei ole mitään järkeä istua vierekkäin. Ei se tee tilanteesta sen juhlavampaa, päinvastoin.
    On toki myös niitä juhlia, joissa esim. kaikki
    (niin uudet kuin entisetkin puolisot) istuvat saman pöydän ääressä ja ovat ystäviä keskenään.

    Mutta silloin kun ollaan exän kanssa huonoissa väleissä, ei sille mitää voi. Miksi pitäisi häiden takia teeskennellä?

    ps. Itse olen mieheni exän kanssa yrittänyt ystävystyä, mutta saanut haukkumiset osakseni, joten se kun ei aina ole itsestä kiinni...!

    Äänestä

ja pitäkää pikahäät niin ei ole noita ongelmia ja tulee halvaksi;D

Äänestä

En tiedä etiketeistä mutta en niistä välitäkään. Minulla oli sama tilanne jokin aika sitten. Ex-vaimoni on onnellisesti uusissa naimisissa ja minulla oli vakituinen kumppani poikamme häissä. Istuimme kirkossa kaikki neljä etupenkissä sulassa sovussa, hääjuhlassa istuimme siellä täällä, tanssimme kaikki kaikkien kanssa ja voin vain sanoa että tilaisuus oli onnistunut. Toivotan hääparille ja vanhemmille hyvää ja riemukasta juhlaa, pyydän, älkää pilatko nuorten tilaisuutta.

Äänestä
  • Kai sen yhden päivän voi olla sovussa exänkin kanssa lapsensa takia?
    Itse erosin "ystävänä" exästäni ja hänet avovaimoineen on jopa kutsuttu kesäkuussa omiin häihini josta lapsemme ovat tosi iloisia:))

    Äänestä

  • hans.ex kirjoitti:

    Kai sen yhden päivän voi olla sovussa exänkin kanssa lapsensa takia?
    Itse erosin "ystävänä" exästäni ja hänet avovaimoineen on jopa kutsuttu kesäkuussa omiin häihini josta lapsemme ovat tosi iloisia:))

    Noin kai sitä luulisi. Mutta eipä taida mielikuvituksesi riittää siihen
    vihanpitoon, joka on monelle realiteetti.

    Kun päivät pääksytysten häiriköidään,
    solvataan ja herjataan. Kirjeitse, puhelimitse,
    oven takana.

    Parempi vaan pysyä pitkän matkan päässä
    tällaisessa tapauksessa - se on viisautta.
    Ja välttää sitä katastrofia, joka väistämättä
    pilaisi tunnelman.

    Äänestä

  • hans.ex kirjoitti:

    Kai sen yhden päivän voi olla sovussa exänkin kanssa lapsensa takia?
    Itse erosin "ystävänä" exästäni ja hänet avovaimoineen on jopa kutsuttu kesäkuussa omiin häihini josta lapsemme ovat tosi iloisia:))

    Sinä tunnut vakaasti uskovan siihen,
    että ihminen on järjellinen olento.

    Kai sitä nyt yhden päivän ihmiset ylipäätään voisivat olla tappamatta, varastamatta, ryyppäämättä, ajamatta humalssa, sotimatta, polttamatta, roskaamatta... yhden päivän ihan vain hyviä ihmisiä.

    Äänestä

  • hienoa JOS kirjoitti:

    Sinä tunnut vakaasti uskovan siihen,
    että ihminen on järjellinen olento.

    Kai sitä nyt yhden päivän ihmiset ylipäätään voisivat olla tappamatta, varastamatta, ryyppäämättä, ajamatta humalssa, sotimatta, polttamatta, roskaamatta... yhden päivän ihan vain hyviä ihmisiä.

    ohjeita,näitäkun noudatat,huomaat ettei morsiusparilla ole paikkaa ollenkaan ja sukukin menee niin sekasin,ettei loppuillata kukaan tiedä kenen ex-tai nykyinen on.Hyvää hääpäivää kuitenkin toivon ja siunausta elämääsi.

    Äänestä

  • Mutta kun ... kirjoitti:

    Noin kai sitä luulisi. Mutta eipä taida mielikuvituksesi riittää siihen
    vihanpitoon, joka on monelle realiteetti.

    Kun päivät pääksytysten häiriköidään,
    solvataan ja herjataan. Kirjeitse, puhelimitse,
    oven takana.

    Parempi vaan pysyä pitkän matkan päässä
    tällaisessa tapauksessa - se on viisautta.
    Ja välttää sitä katastrofia, joka väistämättä
    pilaisi tunnelman.

    Totisesti. Sitä vihanpitoa ei voi ymmärtää kuin se, joka on sen kokenut. Siinä ei voi edes olettaa että yhtenä päivänä voitaisiin teeskennellä "ystäviä". Valitettavia tilanteita ja ne kun ei itsestä aina ole kiinni. Yritetty on mutta jos toisen viha on voimakkaampi...!

    Hienoja juhlia nuo, joissa kaikki osapuolet voivat olla ystäviä keskenään!

    Äänestä

  • äitipuoli kirjoitti:

    Totisesti. Sitä vihanpitoa ei voi ymmärtää kuin se, joka on sen kokenut. Siinä ei voi edes olettaa että yhtenä päivänä voitaisiin teeskennellä "ystäviä". Valitettavia tilanteita ja ne kun ei itsestä aina ole kiinni. Yritetty on mutta jos toisen viha on voimakkaampi...!

    Hienoja juhlia nuo, joissa kaikki osapuolet voivat olla ystäviä keskenään!

    Jompikumpi ( se viisaampi) voisi lapsensa häissä vaieta?

    Äänestä

  • riitele yksin! kirjoitti:

    Jompikumpi ( se viisaampi) voisi lapsensa häissä vaieta?

    Kerronpa sinulle, että kyllä riitelee.

    Tapasin mieheni, kun hän oli ollut ex vaimostaan erossa jo 5 vuotta. Vapaa mies, näin ajattelin.
    Muttamitä ilmeisemminkään ei ollenkaan vapaa ex-vaimon mielstä.
    Aloimme seurustella, ex-vaimo oli asunut samoiset 5 vuotta toisessa kaupungissa, en ollut edes tavannut häntä. Aivan outo ihminen.
    Mutta kun hän kuuli miehensä seurustelusta, hän onki tietoonsa henkilötietoni (oli siinä asemassa että pystyy) aloitti herjakirjeitten kirjoittaelun, ovikellon soiton, aivan hävittömät puhelut. Kaikki tämä minulle, aivan ventovieraalle ihmiselle.
    Itse en koskaan ottanut häneen mitään yhteyttä, vain hämmentyneenä kuuntelin herjatulvaa.
    Mieskään ei ole koskaan ottanut häneen yhteyttä, sen sijaan hänkin sai vastaanottaa jatkuvasti puheluja, erinäisiä herjoja ja määräyksiä, pitkin työpäiväänsäkin - asiakaspalvelussa ei puhelinta voi panna pois päältä.

    Sitten tulivat heidän yhteisen lapsen häät. Miehelleni hän soitti ja kielsi minua edes niihn tulemasta. Siihen ei mieheni suostunut, ei olisi itsekään mennyt ilman minua.
    Kyllä pelotti kun tuli häitten aika, kohtasimme ensi kertaa siellä. Yritin pysytellä vaivihkaa niin kaukana kuin vain voin. Ettei tulisi tilaisuutta heitellä ilkeyksiä, ja yritän itse välttää kaikin keinoin provosoitumista.

    SIIS: Aivan yksipuolista häirintää.
    Molempien mieheni ja minun puhelinnumeron on jo nyt salainen. Osoiterekisteristä ei saa enää myöskään uutta osoitettamme.

    Näissä tunneasioissa kun ei järki pelaa - joillakin. Sairastahan se on, mutta minkäs teet.
    Tilannetta on nyt hieman rauhoittanut ex-vaimon oma uudelleen avioituminen.

    Äänestä

  • riitele yksin! kirjoitti:

    Jompikumpi ( se viisaampi) voisi lapsensa häissä vaieta?

    Auvoisia käsityksiä maailmanmenosta täällä riittää. Ihan kuin pahaa maailmaa ei olisi olemassakaan. Tai jos nyt ei pahaa, niin mieleltään sairastuneita ihmisiä on.

    Palaan lähtöasetelmaan: Ex-puoliskoiden on viisasta istua erillään, jos toinen jatkaa ikuista häiriköintiään. Turha sitä riskiä on häihin ottaa ja istahtaa viereen.
    Vaikka oma suu pysyisi koko tilaisuuden ajan sanattomana permanenttihymyssä, korviaan ei voi sulkea. Ja miksi sitä pahaa mieltä pitäisi sen vaikenevan ja viisaamman kestää. Pilallahan se tilaisuus peruuttamattomasti on, jos noin annetaan tapahtua jonkin (kenen määräämän?) etiketin vuoksi.

    Äänestä

  • riitele yksin! kirjoitti:

    Jompikumpi ( se viisaampi) voisi lapsensa häissä vaieta?

    ..mutta jos exän rinnalla on väkinäistä istua. Häissähän pitäisi olla MUKAVAA.

    Äänestä

  • riitele yksin kirjoitti:

    Kerronpa sinulle, että kyllä riitelee.

    Tapasin mieheni, kun hän oli ollut ex vaimostaan erossa jo 5 vuotta. Vapaa mies, näin ajattelin.
    Muttamitä ilmeisemminkään ei ollenkaan vapaa ex-vaimon mielstä.
    Aloimme seurustella, ex-vaimo oli asunut samoiset 5 vuotta toisessa kaupungissa, en ollut edes tavannut häntä. Aivan outo ihminen.
    Mutta kun hän kuuli miehensä seurustelusta, hän onki tietoonsa henkilötietoni (oli siinä asemassa että pystyy) aloitti herjakirjeitten kirjoittaelun, ovikellon soiton, aivan hävittömät puhelut. Kaikki tämä minulle, aivan ventovieraalle ihmiselle.
    Itse en koskaan ottanut häneen mitään yhteyttä, vain hämmentyneenä kuuntelin herjatulvaa.
    Mieskään ei ole koskaan ottanut häneen yhteyttä, sen sijaan hänkin sai vastaanottaa jatkuvasti puheluja, erinäisiä herjoja ja määräyksiä, pitkin työpäiväänsäkin - asiakaspalvelussa ei puhelinta voi panna pois päältä.

    Sitten tulivat heidän yhteisen lapsen häät. Miehelleni hän soitti ja kielsi minua edes niihn tulemasta. Siihen ei mieheni suostunut, ei olisi itsekään mennyt ilman minua.
    Kyllä pelotti kun tuli häitten aika, kohtasimme ensi kertaa siellä. Yritin pysytellä vaivihkaa niin kaukana kuin vain voin. Ettei tulisi tilaisuutta heitellä ilkeyksiä, ja yritän itse välttää kaikin keinoin provosoitumista.

    SIIS: Aivan yksipuolista häirintää.
    Molempien mieheni ja minun puhelinnumeron on jo nyt salainen. Osoiterekisteristä ei saa enää myöskään uutta osoitettamme.

    Näissä tunneasioissa kun ei järki pelaa - joillakin. Sairastahan se on, mutta minkäs teet.
    Tilannetta on nyt hieman rauhoittanut ex-vaimon oma uudelleen avioituminen.

    kuin tarina minun elämästäni. Tätä olen koko ajan tarkoittanut. Vaikka itse haluaisi tulla kaikkien kanssa toimeen, eikä ole itse tehnyt mitään väärää ( mies oli tutustuessamme vapaa mies) niin silti toinen pilaa elämämme. Istu siinä nyt sitten vierekkäin....!

    Äänestä

  • Sovelletaan kirjoitti:

    Auvoisia käsityksiä maailmanmenosta täällä riittää. Ihan kuin pahaa maailmaa ei olisi olemassakaan. Tai jos nyt ei pahaa, niin mieleltään sairastuneita ihmisiä on.

    Palaan lähtöasetelmaan: Ex-puoliskoiden on viisasta istua erillään, jos toinen jatkaa ikuista häiriköintiään. Turha sitä riskiä on häihin ottaa ja istahtaa viereen.
    Vaikka oma suu pysyisi koko tilaisuuden ajan sanattomana permanenttihymyssä, korviaan ei voi sulkea. Ja miksi sitä pahaa mieltä pitäisi sen vaikenevan ja viisaamman kestää. Pilallahan se tilaisuus peruuttamattomasti on, jos noin annetaan tapahtua jonkin (kenen määräämän?) etiketin vuoksi.

    ymmärtäviäkin ihmisiä. Itse kun on yrittänyt että kaikki olisivat sovussa, niin sitten itse "viisaampana" joutuu ne haukkumiset kuulemaan!!!

    Äänestä

  • äitipuoli kirjoitti:

    kuin tarina minun elämästäni. Tätä olen koko ajan tarkoittanut. Vaikka itse haluaisi tulla kaikkien kanssa toimeen, eikä ole itse tehnyt mitään väärää ( mies oli tutustuessamme vapaa mies) niin silti toinen pilaa elämämme. Istu siinä nyt sitten vierekkäin....!

    Eikös ole vekkulia tämä meidän "pahisten" elämä.
    Ei tarvitse kuin olla olemassa, siinä se meidän pahuutemme.

    Ainoa keino on pysyä saavuttamattomissa.
    Kyllä ne soitot nakersivat sisikuntaan syvää mielipahaa, vaikka niitä vain vastaajasta kuunteli - silloin vielä kun numeroni oli saatavissa.
    Hinta on nyt se, etteivät minua löydä nekään mahdolliset vanhat ystävät, joiden mieluusti toivoisin löytävän, ei puhelinnumeroa eikä osoitetietoja :(

    Lapsille on esitetty toivomus, etteivät hekään anna äidilleen yhteystietojamme.
    Hienotunteinen mieheni ei aikuisille lapsilleen ole tapahtumia tarkemmin kertonut, ex-vaimo kun on kuitenkin heidän äitinsä ja erinomainen äiti onkin ollut, sanoo mieheni.
    Mutta tässä erojutussa ex-vaimolla on pimeä kohtansa, hän on ikäänkuin leikisti eronnut, kuvittelee että hänellä on ikuinen omistus ja hallintaoikeus exäänsä.

    Näin hajurakoa pitäen menee kaikilla hyvin.
    Entä syksyllä kun taitaa tulla lapsenlapsen ristiäiset. Myönnän, etten niitäkään juhlia kovin innolla odota...

    Kun vaan saisi olla rauhassa.

    Äänestä

  • äitipuoli kirjoitti:

    ymmärtäviäkin ihmisiä. Itse kun on yrittänyt että kaikki olisivat sovussa, niin sitten itse "viisaampana" joutuu ne haukkumiset kuulemaan!!!

    niin et välitä;D

    Äänestä

  • riitele yksin kirjoitti:

    Kerronpa sinulle, että kyllä riitelee.

    Tapasin mieheni, kun hän oli ollut ex vaimostaan erossa jo 5 vuotta. Vapaa mies, näin ajattelin.
    Muttamitä ilmeisemminkään ei ollenkaan vapaa ex-vaimon mielstä.
    Aloimme seurustella, ex-vaimo oli asunut samoiset 5 vuotta toisessa kaupungissa, en ollut edes tavannut häntä. Aivan outo ihminen.
    Mutta kun hän kuuli miehensä seurustelusta, hän onki tietoonsa henkilötietoni (oli siinä asemassa että pystyy) aloitti herjakirjeitten kirjoittaelun, ovikellon soiton, aivan hävittömät puhelut. Kaikki tämä minulle, aivan ventovieraalle ihmiselle.
    Itse en koskaan ottanut häneen mitään yhteyttä, vain hämmentyneenä kuuntelin herjatulvaa.
    Mieskään ei ole koskaan ottanut häneen yhteyttä, sen sijaan hänkin sai vastaanottaa jatkuvasti puheluja, erinäisiä herjoja ja määräyksiä, pitkin työpäiväänsäkin - asiakaspalvelussa ei puhelinta voi panna pois päältä.

    Sitten tulivat heidän yhteisen lapsen häät. Miehelleni hän soitti ja kielsi minua edes niihn tulemasta. Siihen ei mieheni suostunut, ei olisi itsekään mennyt ilman minua.
    Kyllä pelotti kun tuli häitten aika, kohtasimme ensi kertaa siellä. Yritin pysytellä vaivihkaa niin kaukana kuin vain voin. Ettei tulisi tilaisuutta heitellä ilkeyksiä, ja yritän itse välttää kaikin keinoin provosoitumista.

    SIIS: Aivan yksipuolista häirintää.
    Molempien mieheni ja minun puhelinnumeron on jo nyt salainen. Osoiterekisteristä ei saa enää myöskään uutta osoitettamme.

    Näissä tunneasioissa kun ei järki pelaa - joillakin. Sairastahan se on, mutta minkäs teet.
    Tilannetta on nyt hieman rauhoittanut ex-vaimon oma uudelleen avioituminen.

    Taisi olla imarreltu kun ei laittanut exäänsä heti järjestykseen?

    Äänestä

  • pulttis kirjoitti:

    niin et välitä;D

    Niin, voihan sitä päättää olla välittämättä.
    Mutta mihin sen pahan mielen panet.
    Kyllä se vaan sattuu, kun kunnolla satutetaan.
    Miksi siis tämän uuden puoliskon pitäisi edes suostua altistumaan satuttamiselle. Ei sellaista nöyrtymistä ja loukatuksi tulemista tarvitse keneltäkään pyytää, ei ainakaan omien lasten omilta vanhemmiltaan.

    Äänestä

  • pulttis kirjoitti:

    niin et välitä;D

    Edelleen vielä kysyn, miksi ihmeessä täällä yritetään väen väkisin vängätä keskeneen viihtymättömiä ex-puolisoita yhteen "vain lasten takia".
    Lapsethan ne tavallisin kirityskeino on.
    Hääiässä olevat lapset ovat tarpeeksi isoja ymmärtämään vanhempiensa tunteita.

    Äänestä

  • edellinen jatkaa kirjoitti:

    Eikös ole vekkulia tämä meidän "pahisten" elämä.
    Ei tarvitse kuin olla olemassa, siinä se meidän pahuutemme.

    Ainoa keino on pysyä saavuttamattomissa.
    Kyllä ne soitot nakersivat sisikuntaan syvää mielipahaa, vaikka niitä vain vastaajasta kuunteli - silloin vielä kun numeroni oli saatavissa.
    Hinta on nyt se, etteivät minua löydä nekään mahdolliset vanhat ystävät, joiden mieluusti toivoisin löytävän, ei puhelinnumeroa eikä osoitetietoja :(

    Lapsille on esitetty toivomus, etteivät hekään anna äidilleen yhteystietojamme.
    Hienotunteinen mieheni ei aikuisille lapsilleen ole tapahtumia tarkemmin kertonut, ex-vaimo kun on kuitenkin heidän äitinsä ja erinomainen äiti onkin ollut, sanoo mieheni.
    Mutta tässä erojutussa ex-vaimolla on pimeä kohtansa, hän on ikäänkuin leikisti eronnut, kuvittelee että hänellä on ikuinen omistus ja hallintaoikeus exäänsä.

    Näin hajurakoa pitäen menee kaikilla hyvin.
    Entä syksyllä kun taitaa tulla lapsenlapsen ristiäiset. Myönnän, etten niitäkään juhlia kovin innolla odota...

    Kun vaan saisi olla rauhassa.

    asiat edes noin hyvin. Mieheni lapsista yksi kertoo yksityisasioitani äidilleen ja he ovat liittoutuneet yhdessä minua vastaan.

    On niin raskasta olla se pahis, vaikka tiedänkin
    ( ja muutkin ovat kertoneet ) etten ole tehnyt mitään väärää, ainoastaan rakastunut mieheeni!

    Tällaisessa tilanteessa EI VOI laittaa exiä istumaan vierekkäin!

    Suurin osa ihmisistä ei ymmärrä, miten raskasta elämä voi tällaisessa tilanteessa olla, koska olen pitänyt sen linjan, että mieheni lasten äitiä en ala julkisesti (nimellä ) moittimaan.
    Siis esim. sukulaiset eivät tiedä asiasta.

    Elämme mieheni kanssa päivän kerrallaan ja toivomme ettei hankalia tilanteita enää tulisi.
    "Sukujuhlien" kanssa on ollut PAKKO ottaa se linja, että me emme osallistu!
    Olen muutaman kerran harkinnut jopa avioeroa, jotta mieheni voisi tavata lapsiaan enemmän. Minun onnekseni mieheni on asiasta eri mieltä, hänelle olen ( ainakin tällä hetkellä ) sen verran tärkeä, että mieluummin hän elää kanssani ja tapaa lapsiaan harvemmin kuin menisi lastensa juhliin eronneena miehenä.

    Äänestä

  • Paha Mieli kirjoitti:

    Edelleen vielä kysyn, miksi ihmeessä täällä yritetään väen väkisin vängätä keskeneen viihtymättömiä ex-puolisoita yhteen "vain lasten takia".
    Lapsethan ne tavallisin kirityskeino on.
    Hääiässä olevat lapset ovat tarpeeksi isoja ymmärtämään vanhempiensa tunteita.

    olla lähtökohta. Jos "lapsi" ei ole henkisesti tarpeeksi kypsä tajuamaan ihmissuhteiden kiemuroita, onko hän kypsä avioitumaan?

    Väkisin ei saa minkäänlaisia hauskoja juhlia järjestettyä! Onko se hääpari sitten oikeasti onnellinen, jos tietää aiheuttavansa omille vanhemmilleen kärsimystä?

    Mieluummin sovellettu istumajärjestys ja kaikki hyvälle mielelle!

    Äänestä

  • Paha Mieli kirjoitti:

    Edelleen vielä kysyn, miksi ihmeessä täällä yritetään väen väkisin vängätä keskeneen viihtymättömiä ex-puolisoita yhteen "vain lasten takia".
    Lapsethan ne tavallisin kirityskeino on.
    Hääiässä olevat lapset ovat tarpeeksi isoja ymmärtämään vanhempiensa tunteita.

    ovat lasten vanhemmat ja kai jokainen haluaa äitinsä ja isänsä olevan läsnä häissään?

    Äänestä

  • pulttis kirjoitti:

    ovat lasten vanhemmat ja kai jokainen haluaa äitinsä ja isänsä olevan läsnä häissään?

    jossain vaiheessa sanonut ettei vanhemmat olisi häissä? Lue viestit ajatuksella, ... sanoin että sovellettu istumajärjestys niin kaikilla on mukavaa! Pakkoko se on ne riitelevät, huonoissa väleissä olevat vanhemmat ängätä vierekkäin?
    Luovuutta häiden suunnitteluun!
    Tietysti eri asia silloin jos erimielisyyksiä ei ole ( niitäkin tapauksia löytyy ).

    ps. omissa häissämme eivät kummankaan vanhemmat olleet läsnä ( vaikka eivät olekaan eronneet ). Halusimme vain pitää häät kaveriporukalla!

    Äänestä

  • pulttis kirjoitti:

    Taisi olla imarreltu kun ei laittanut exäänsä heti järjestykseen?

    Just joo! Menenpä tästä heti miestäni kovistelemaan! Ja panen sen järjestykseen!
    Pitäiskö kysymättä tintata nokkaan? ;)

    Millä saa aikuisen ihmisen "järjestykseen",
    kun ei saa poliisikaan?
    Tämän päivän lehdestä luettua: Lähestymiskiellon saanut 80v mies kävi ampua posauttamassa lähestymiskiellon hakeneen ex-vaimonsa hengiltä.
    On vaimo nyt sitten "pantu järjestykseen".
    Kun se vaimo ensin yritti panna miestään "järjestykseen"

    Ihanaa, jos teillä ei ole kokemusta ikävistä ihmisista.

    Äänestä

  • äitipuoli kirjoitti:

    asiat edes noin hyvin. Mieheni lapsista yksi kertoo yksityisasioitani äidilleen ja he ovat liittoutuneet yhdessä minua vastaan.

    On niin raskasta olla se pahis, vaikka tiedänkin
    ( ja muutkin ovat kertoneet ) etten ole tehnyt mitään väärää, ainoastaan rakastunut mieheeni!

    Tällaisessa tilanteessa EI VOI laittaa exiä istumaan vierekkäin!

    Suurin osa ihmisistä ei ymmärrä, miten raskasta elämä voi tällaisessa tilanteessa olla, koska olen pitänyt sen linjan, että mieheni lasten äitiä en ala julkisesti (nimellä ) moittimaan.
    Siis esim. sukulaiset eivät tiedä asiasta.

    Elämme mieheni kanssa päivän kerrallaan ja toivomme ettei hankalia tilanteita enää tulisi.
    "Sukujuhlien" kanssa on ollut PAKKO ottaa se linja, että me emme osallistu!
    Olen muutaman kerran harkinnut jopa avioeroa, jotta mieheni voisi tavata lapsiaan enemmän. Minun onnekseni mieheni on asiasta eri mieltä, hänelle olen ( ainakin tällä hetkellä ) sen verran tärkeä, että mieluummin hän elää kanssani ja tapaa lapsiaan harvemmin kuin menisi lastensa juhliin eronneena miehenä.

    Toivoa vain sopii, että aika liennyttäisi sinunkin miehesi exän syvimmät vihantunteet. Vaikka sitäkin lienee jo kulunut...?

    Itsekin yritin ehdotella miehelleni, etten häihin ollenkaan tulis. Mutta siitäkös miesparkani sydämistyi, että minäkö jättäisin hänet yksin sinne! No tajusin hänen näkökulmansa ja sen koommin en ole moista ehdottanut, me olemme yhdessä toistemme tukena.

    Sama tilanne kai sinulla.
    Pysykää yhdessä, lapset vanhenee ja vähitellen toivottavasti kasvavat ymmärtämään.

    Jaksamista Sinulle äitipuoli niille pahispäiville.
    Täältäkin voi lukea sen, että ei moni voi alkuunkaan myötäelää ja kuvitella, mitä sairastunut mieli pahimmoillaan voi saada aikaan.

    Äänestä

  • edelleen se edellinen kirjoitti:

    Toivoa vain sopii, että aika liennyttäisi sinunkin miehesi exän syvimmät vihantunteet. Vaikka sitäkin lienee jo kulunut...?

    Itsekin yritin ehdotella miehelleni, etten häihin ollenkaan tulis. Mutta siitäkös miesparkani sydämistyi, että minäkö jättäisin hänet yksin sinne! No tajusin hänen näkökulmansa ja sen koommin en ole moista ehdottanut, me olemme yhdessä toistemme tukena.

    Sama tilanne kai sinulla.
    Pysykää yhdessä, lapset vanhenee ja vähitellen toivottavasti kasvavat ymmärtämään.

    Jaksamista Sinulle äitipuoli niille pahispäiville.
    Täältäkin voi lukea sen, että ei moni voi alkuunkaan myötäelää ja kuvitella, mitä sairastunut mieli pahimmoillaan voi saada aikaan.

    kiitos Sinun ymmärryksestäsi. Vähän helpottaa se, että jollakin on samanlainen tilanne, vaikkei tällaista kenellekään toiselle toivo!

    Ainoa lohtu on se, että miehemme haluavat meidät rinnalleen! Vakka kantensa valitsee, mutta olisin aikoinaan harkinnut kaksi kertaa jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää!

    Näille nuorille, jotka sinisilmäisenä menevät naimisiin, toivoisin sen verran järkeä päähän, että ottaisivat nämä ihmissuhde kiemurat huomioon häitä järjestäessään ja tekisivät niistä omat juhlansa, eivät sukulaisten. Jos joku ei häihin tule, turha siitä on murehtia. Pitää nauttia niistä, ketkä häihin tulevat!

    Äänestä

Kato sen voi ratkaista siten, että suoritetaan varsinaisten ja uusioiden kanssa sellainen arvonta istumapaikoista. Että niinku oma pari koko illaks.
Se vapauttaa tunnelmaa ja hommaan tietty kuuluu että häävoitolle kuuluu antaa illan päätteeks.

Tää on siinäkin mielessä hyvä järjestely, että saattaa poikia uusia häitäkin, häät on kivoja.

Äänestä
  • Hyvä idea!

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


Liinuneiti kirjoitti:

Millainen istumajärjestys on morsiusparin vanhemmilla,kun molempien,sulhasen ja morsiamen vanhemmat ovat uusissa naimisissa?Elikkä morsiusparilla on molemmilla "kahdet vanhemmat"?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu