Kipinäkö pieni, liekkikö suuri?
Roihuava metsä vai lämpöinen tuuli?
Onko rakkaus kuin liekki, voima alkukantainen?
Onko rakkauden liekki kuin tuli mystinen?
Voiko rakkautta sammuttaa ja polttavan tuskan poistaa? Sen raa-an palon jollain taltuttaa?
On rakkaus kuin taivas, kuin paratiisikin, jos rakastaa sua takaisin ja on sun rakkahin.
Mut jos jäätkin yksin, se sinut kuluttaa, ja tulen tavoin kaiken vehreänkin tavoittaa.
Mistä siis lääke, kuin vesi konsanaan. Mist virvoittavan vapauden voisin tavoittaa?
Mik' rakkautta ruokii, sen tietää haluan. Jos tiedon tän saavutan niin rakkaudenkin kai taltutan.
Mut mistä tulee tunteet ja mistä halut nää, mist' ruuan löytää liekki jok' roihuaa, kunnes ei mitään must jäljelle jää?
Kai liekki katoaa jos toisen mä löydän, tai liekin palo muuttuu kun saan sen ystävän. Kai se muotoaan muuttaa ja onneliseksi mut saa, kai rakkaus se muuttuu ja tuska katoaa. Mut sekin kai varmaa et arvet tästä jää, ei moisen palo tuhot kai kadota voi enää. Siis muisto mull' on aina, siit ei päästä mihinkään.
Mut jos onnea tahdon, rauhan sisimpään, niin uusi mun on löydettävä, mentävä eteenpäin.
Tämän sanon sulle, lukija parahin. Jos rakastat toista, ja rakastaa sua takaisin. Niin siitä pidä kiinni, se suuri onni on, kai tarkoitus elämän se monelle olla voi. Parempaa kuin kulta, kuin mitkään timantit, on onni mikä on sulla, tuo rakkaus kaunehin.
Ja sulle joka rakastat, mutta yksin silti jäit.
Pidä lippu korkealla, vielä uuden raakkaan näät.
Tuska ehkä poltaa mut ei se tähän lopu, ei kaloja uuvu merestä eikä syöttis heti kulu. Joten ota aikas ja hengähdä, asia käsittele, ja jatka eteenpäin. Mut syöttis tulee sun virittää, apajalle mennä, ei rakkaus monesti ovelle tuu siis alat vaan yrittään. Ja mistä tiedät jos paremman nyt saat, isomman roihun joku sulla aikaan saa?
Joten rukoile ja kiitä, se voiman sulle antaa. Vain Jeesus Kristus voi tuskas puolestas kantaa.
Rakkaus, tuo voima vallaton. Ei vertaistaan, ei moista, ei rakkauden kaltaista toista.
Se raavaan miehen saa kyyneliin, voimakkaankin polvet saa se maata raapaiseen.
Ja pienimmänkin ihmisen, ilosta taivaisiin.
Roihuava metsä vai lämpöinen tuuli?
Onko rakkaus kuin liekki, voima alkukantainen?
Onko rakkauden liekki kuin tuli mystinen?
Voiko rakkautta sammuttaa ja polttavan tuskan poistaa? Sen raa-an palon jollain taltuttaa?
On rakkaus kuin taivas, kuin paratiisikin, jos rakastaa sua takaisin ja on sun rakkahin.
Mut jos jäätkin yksin, se sinut kuluttaa, ja tulen tavoin kaiken vehreänkin tavoittaa.
Mistä siis lääke, kuin vesi konsanaan. Mist virvoittavan vapauden voisin tavoittaa?
Mik' rakkautta ruokii, sen tietää haluan. Jos tiedon tän saavutan niin rakkaudenkin kai taltutan.
Mut mistä tulee tunteet ja mistä halut nää, mist' ruuan löytää liekki jok' roihuaa, kunnes ei mitään must jäljelle jää?
Kai liekki katoaa jos toisen mä löydän, tai liekin palo muuttuu kun saan sen ystävän. Kai se muotoaan muuttaa ja onneliseksi mut saa, kai rakkaus se muuttuu ja tuska katoaa. Mut sekin kai varmaa et arvet tästä jää, ei moisen palo tuhot kai kadota voi enää. Siis muisto mull' on aina, siit ei päästä mihinkään.
Mut jos onnea tahdon, rauhan sisimpään, niin uusi mun on löydettävä, mentävä eteenpäin.
Tämän sanon sulle, lukija parahin. Jos rakastat toista, ja rakastaa sua takaisin. Niin siitä pidä kiinni, se suuri onni on, kai tarkoitus elämän se monelle olla voi. Parempaa kuin kulta, kuin mitkään timantit, on onni mikä on sulla, tuo rakkaus kaunehin.
Ja sulle joka rakastat, mutta yksin silti jäit.
Pidä lippu korkealla, vielä uuden raakkaan näät.
Tuska ehkä poltaa mut ei se tähän lopu, ei kaloja uuvu merestä eikä syöttis heti kulu. Joten ota aikas ja hengähdä, asia käsittele, ja jatka eteenpäin. Mut syöttis tulee sun virittää, apajalle mennä, ei rakkaus monesti ovelle tuu siis alat vaan yrittään. Ja mistä tiedät jos paremman nyt saat, isomman roihun joku sulla aikaan saa?
Joten rukoile ja kiitä, se voiman sulle antaa. Vain Jeesus Kristus voi tuskas puolestas kantaa.
Rakkaus, tuo voima vallaton. Ei vertaistaan, ei moista, ei rakkauden kaltaista toista.
Se raavaan miehen saa kyyneliin, voimakkaankin polvet saa se maata raapaiseen.
Ja pienimmänkin ihmisen, ilosta taivaisiin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
jaksoin lukea jokaisen rivin. painavia lauseita.
-
... ja arvet jää ...