Tervehdin teitä kaikkia! olen ensimmäistää kertaa kirjoittamassa omasta elämästäni (ja yleensäki koko internetissä), en ole halunnut muistuttaa itseäni/muita, omasta olostani, joten helpompi kirjoittaa nimettömänä täällä, josta konetta ei seurata. Siis tosiaan
tämä on ensimmäinen kerta!
En muista koska tämä alkoi, minulla on 8vuotias kummipoika (vanhemmalta siskolta) sekä kummipojan pikkuveli 5v. He ovat mailman tärkeimmät aina olleet minulle, He kinastelevat suosiostani =)
-- Eli itselleni mainitsin tärkeimmät asiat alussa. eli palataanpa tuohon alkuun, -en muista koska tämä alkoi- noin 7v. Tyhjyys, olin 16v kun tulin kummiksi, se oli sen hetkinen tärkein juttu elämässä. Siistii--- =). Olen pienestä pitäen ollut musta lammas koko suvusta. Valitan ehkäpä turhaan, mutta muistikuvat ovat aina olleet pienenä kuinka sekä äiti sekä isäni puolelta heidän lapsensa (elikkä minun serkkuni) ovat olleet parempia. Serkkuni kanssa kun "tuhmuuksia" tuli tehtyä nuorempana ni oli syyt minun niskoilla. Vielä ylä-asteella, arvosteltiin siitä että minä menen "halpaan" lukioon mutta hän menee kunniahimoiseen ammattikouluun.(ala-asteella oltiin 1vuoden samalla, kunnes hän jäi luokalle, eli siis eri aikaan valittiin tulevaisuuden koulutukset). No nuorempana aloin kiinnostumaan krossipyöristä joita kavereillani oli (Itselläni
niihi ei ollut mahdollisuuta). Lukio jäi kesken, menin ammattikouluun ja se meni läpi. Ton lukion takia "sain/jouduin" lykkäyksen armeijasta, kuten kaverikin.... okei ei ketää kiinnosta kuulla mut kuiteskin, olis täs 4vuotta vielä kerrotavaa. =) plääh jaks ny enää kirjottaa ko huomen aikane herätys isä ukon takia, mitä en tekisi hänen puolestaan... mut jatketaan jos jotakuta kiinnostaa..
Olisipa mulla jo viimeinen matka.
-LM81-
tämä on ensimmäinen kerta!
En muista koska tämä alkoi, minulla on 8vuotias kummipoika (vanhemmalta siskolta) sekä kummipojan pikkuveli 5v. He ovat mailman tärkeimmät aina olleet minulle, He kinastelevat suosiostani =)
-- Eli itselleni mainitsin tärkeimmät asiat alussa. eli palataanpa tuohon alkuun, -en muista koska tämä alkoi- noin 7v. Tyhjyys, olin 16v kun tulin kummiksi, se oli sen hetkinen tärkein juttu elämässä. Siistii--- =). Olen pienestä pitäen ollut musta lammas koko suvusta. Valitan ehkäpä turhaan, mutta muistikuvat ovat aina olleet pienenä kuinka sekä äiti sekä isäni puolelta heidän lapsensa (elikkä minun serkkuni) ovat olleet parempia. Serkkuni kanssa kun "tuhmuuksia" tuli tehtyä nuorempana ni oli syyt minun niskoilla. Vielä ylä-asteella, arvosteltiin siitä että minä menen "halpaan" lukioon mutta hän menee kunniahimoiseen ammattikouluun.(ala-asteella oltiin 1vuoden samalla, kunnes hän jäi luokalle, eli siis eri aikaan valittiin tulevaisuuden koulutukset). No nuorempana aloin kiinnostumaan krossipyöristä joita kavereillani oli (Itselläni
niihi ei ollut mahdollisuuta). Lukio jäi kesken, menin ammattikouluun ja se meni läpi. Ton lukion takia "sain/jouduin" lykkäyksen armeijasta, kuten kaverikin.... okei ei ketää kiinnosta kuulla mut kuiteskin, olis täs 4vuotta vielä kerrotavaa. =) plääh jaks ny enää kirjottaa ko huomen aikane herätys isä ukon takia, mitä en tekisi hänen puolestaan... mut jatketaan jos jotakuta kiinnostaa..
Olisipa mulla jo viimeinen matka.
-LM81-
Vastaukset 3
Vanhimmat
Älä välitä mitä muut sinusta ajattelevat tai sanovat, mutta välitä sitäkin enemmän, mitä sinä itse itsestäsi ajattelet tai mitä tunnustat itsestäsi.
Jos uskot sen minkä vanhempasi ovat ajattelemattomuuttaan sinuun iskostaneet, niin saatat menettää kokonaan itsetuntosi ja se johtaa tunnekylmiöön.
Tee täysi käännös ja tunnusta itsestäsi hyvää. Älä usko enää menneitä, vaan elä yhtä hetkeä kerrallaan ja todista itse itsellesi, että olet hieno ja hyvä ihminen.
Kunhan aikasi tunnustelet ajatuksillasi ja suullasi hyvää, muuttuu sinun tunneäly toiseen asemaan ja alat saada hyviä tunteita.
Ole niin rohkea, että keskustele joko ystäväsi kanssa ongelmista tai terapeutin kanssa, mutta kerro samalla itse itsellesi, että kaikki ongelmat tulevan voitetuksi.
Näin se on. Pitkän elämän eläneenä tiedän, että mikään ei ole pysyvää. Minä omistan perusturvallisuuden koska uskon Jeesukeen ja siksi olen hyvin vapaa ja tasapainoinen. Mutta minulla oli nuoruudessani todella vaikeita aikoja ja uskoin kaikkeen huonoon, en ymmärtänyt, että se tuo masennuksen. Nyt en ole pitkään aikaan uskonut muuhun kuin hyvään ja se on todella totta, että elämä on hyvää. Ei tarkoita, etteikö vastoinkäymisiäkin ilmaantuisi, mutta kun psyyke on tasapainossa, vastoinkäymisetkin, olivat sitten minkälaisia tahansa, tuntuvat aina pieniltä. Teen parhaani elämässäni ja asiat joille en mitään voi, luovutan Jumalan haltuun.
Oikein hyvää alkavaa kesää iloisten ja valoisien ajatusten opettelussa. Pidä lippu korkealla!
tänne. itsekin vasta sain koneem 3kk sitten ja kyl täält aina jotain uutta löytyy! Hyvinhän Sulla asiat sillai jos ammattikoulu paperit taskussa, mutta saitko sen alan jota todella toivoit? Oletko jo töissä? ikää sulla lienee arvioisin kertomasi perusteella n. 25v. osuko oikein. mites sun kaverit,ystävät ja millasia harrastuksia kun minusta ihmis-suhteet ja niiden hoitaminen on parasta mitä elämäs on! kyl moni tahtos tietää mitä noihin puuttuvaan nel´jään vuoteen on tapahtunut! kerro ni kommentoidaan. Niin ja kun etsit täält internetis niin huomaat jot monen elämä on samanlaista kuin sun. ei ku tekstaile kun jaksat&keerkiät moi.
juu enkä olen millään tavalla sääliä hakemassa, mutta välillä harmittaa kun toiset se syntyy komja lusikka kädessä! Itse tässä yrittä jos jonkinmoista ja hyväs jos tupakin saa hellalla sytytettyä :D:D:D.. mutta kuiteskin. Mutta jatketaan...