Pakko hehkuttaa täällä, olemme poikaystäväni kanssa löytäneet aivan ihanat kihlasormukset ja kohta käymme ne itsellemme hakemassa. Kaikista ihaninta on se, että vaikka yhdessä olemme sormukset etukäteen valinneet, haluaa oma kultani silti minut yllättää ja pitää sormuksia itsellään kunnes sopiva tilaisuus ja ajankohta kosinnalle tulee.. Koskaan en ole näin onnellinen ollut, mutta silti onnen ja rakkauden määrä vain kasvaa päivä päivältä!!
Kohta onnellisesti rengastettu
toffeliini
91434
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Kaikista ihaninta on se, että vaikka yhdessä olemme sormukset etukäteen valinneet, haluaa oma kultani silti minut yllättää ja pitää sormuksia itsellään kunnes sopiva tilaisuus ja ajankohta kosinnalle tulee.."
Yllätyksen määritelmään tietääkseni kuuluu se, että asia tulee yllättäen. Viestisi nosti kyllä hymyn huulilleni, joten kiitoksia päivän piristysruiskeesta.
Vilpittömät onnittelut kuitenkin. Ehkä tuo tapa sopii teille parhaiten.
Tarkka ajankohta ja kosintatapa on tietysti yllätys. Mutta tiedät jo, että mies kosii ja haluaa kanssasi naimisiin. Täysin yllätyshän tuo ei ole. Useinhan mies kosii ensiksi yllättäen ja sitten haetaan yhdessä sormukset. Anteeksi kommentista... Mutta pääasia on, että olette onnellisia ja tapa on teille sopiva. Onnea! (ja kiva, jos löysitte sopivat sormukset. Vaihtoehtoja on niin kauheasti, että mulla taitaa kestää kauan valitseminen!)
Talven tullen renkaat heitetään pois?
Ei kestä ne ei,kun parivuotta.
Sitten on ostettava uudet.
Olen kuullut, että lapsen saaminen laskee naisen älykkyysosamäärää. Kihlasormusten ostolla on näyttää olevan samansuuntainen vaikutus ta ise tekee selkeästi lapsenomaiseksi.
P.S Ostin eurokossun kaappiin ja perjantaiehtoona on suuri yllätys löytää se sieltä ja korkata!
Älä anna noiden tollojen latistaa iloasi! Meillä on ihan sama juttu: teetimme sormukset ja sovimme että mies kosii joskus myöhemmin, kun sopiva tilaisuus tulee. Näin saamme sormukset, joista molemmat pitävät ja voimme laittaa ne heti kosinnan jälkeen sormiimme. Jos olisimme teettäneet sormukset vasta myöhemmin, niin olisimme joutuneet olemaan kihloissa lähes kuukauden ilman sormuksia eikä ajatus tuntunut hyvältä.
Miksi latistaa toisten onnea, kun se ei teitä muita satuta? Uskaltaisinpa väittää että vain harvalle kosinta tulee ihan täytenä yllätyksenä. Eiköhän asiaa ole joka tapauksessa "tunnusteltu" vähän etukäteen...
Mun mielestä myös kaikki tekee niin kuin itsestä hyvälle tuntuu. Mutta vähän jäi mietityttämään, että miksi kuukauden kihloissa olo ilman sormuksia ei tuntuisi hyvältä? Kyllä minusta jo "pelkkä" kihlaus tuntuu oikein hyvältä! Vaikka onhan ne sormuksetkin kivat olla olemassa. Ja hyvä ystäväni oli 3 kk ilman sormuksia kihloissa ja sitten menikin jo naimisiin eli kihlasormuksia ei tullut lainkaan.
Ja onhan sitä tavallaan silloinkin ilman sormuksia (tai ne ei ole sormessa) kihloissa, kun ollaan haettu sormukset (ei kai sormuksia osteta ja sovita kosinnasta, jos ei ole sovittu naimisiin menosta --> kihlauduttu?), mutta ei olla heti laitettu niitä sormiin vaan odotellaan kosintaa. Jos ei sitten pidä sitä kosintapäivää sitten vasta kihlautumisena...
"Tunnustelu" on mun mielestä ihan eri asia, kun että ollaan jopa hommattu jo sormukset.
Mutta todellakin, ihan miten itsestä hyvältä tuntuu!
Jos sormukset on jo haettu (siis yhdessä) niin mun mielestä miehen kosinta tuntuu jo turhalta siinä vaiheessa. Mutta en tarkoita että se olisi aivan hölmöä. Voihan se jollekin olla tärkeä juttu. Mulle se vaan olisi outoa.
Domi jo tuossa kertoili pitkälti sitä, mitä itsekin meinasin kirjoittaa. Eikö sormusten ostaminen ole jo merkki siitä, että kihlaus on käytännössä varma? Ollaan siis varmoja siitä, että joskus lähitulevaisuudessa annetaan avioliittolupaus. No, eikös se lupaus ole sitten jo tavallaan annettu?
Kaikkein eniten kuitenkin minua huvitti tuo ns. yllätyksellisyys. Sovitaan jostain asiasta, ja kun asia sitten tapahtuu, toinen on yllättynyt.
Sinänsä minulla ei ole mitään sitä vastaan, että joku haluaa ostaa sormukset valmiiksi kosintaa varten. Kukin toimii tyylillään, eikä tuossa ole mitään väärää. Huvitti vain se yllätyksellisyys, joka toi mieleen mummoni. Hän kun on oikeasti dementoitunut. Kun hän on meillä kylässä, tulee hyvät huomenet toivotettua moneen kertaan saman päivän aikana :)
Ainakin minun vaimoni sanoo, että kosintani yllätti hänet täysin. Emme olleet jutelleet asiasta aikaisemmin, vaikka kumpikin oli miettinyt asiaa itsekseen. Hän ei odottanut kosintaa niin pian suhteen alkamisen jälkeen, mutta vastasi kyllä samantien myöntävästi, kun kosin.
Ehkä tässä kiinnitettiin huomiota juuri siihen "yllätykseen".
Itselleni vain ei ole yllätys, jos olen sopinut jonkun kanssa jotain. Esim. että mennään kylpylään lähiaikoina. Tai, että sovitaan, että mies ehdottaa kylpylään menoa lähiaikoina. Jotkut jopa sovivat päivän. Että mies kosii tiettynä päivänä. Mikä on ihan ok, mutta miten se yllättää? Paitsi jos unohtaa, että sellaisesta on sovittu!