onko syytä

varsinkin jos en tunne kovin hyvin. Kodinomainen, lämmin ilmapiiri ja tutut rakkaat ihmiset saa vasta rentoutumaan, muualla olen aina vähän takakireän näköinen ja siltä tuntuukin.

Mulla on ollut paniikkihäiriö. Oireet oli saman tyyliset. Pulssi nousi, kämmenet hikos, huimasi, oksetti, oli semmonen olo että pakko sännätä johonkin suuntaan pakoon, mutta jos oli vaikka jumissa jossain pankin jonossa niin oli pakko kestää. Onneksi ei ollut niin paha että olisi ruvennu holtittomasti pelleilemään. Yks kerta oltiin ystävän kanssa menossa suht isoihin juhliin ja se jo ennalta jotenkin laukaisi sen, että kun oli tukka ja vaatteet kuosissa ja teki eteisessä lähtöä, iski karsee paniikki. Yhtäkkiä oli kaikki ihan pielessä. Peiliin kattominen sai itkuraivarin aikaseksi ja hajosin siihen eteisen lattialle kippuraan kun joku ipana. Onneksi ystävä tiesi ettei kyseessä ole mikään normaali "tukkahuonosti" päivä ja sai mut rauhoiteltua jotenkin niin että sai mut ovesta ulos. En muista miten, sillä seuraava muistikuva oli se, että käveltiin bussipysäkille päin. Mut noi jutut on ohi. Mä opin tunnistamaan itsessäni noi laukaisevat tekijät ja päätin hoitaa jutun pois systeemistä. Lähinnä pakottautumalla ajattelemaan rationaalisesti ja pakottamalla itseni tilanteisiin joissa toi paniikki voisi iskeä. Kävin kanssa jossain vaiheessa työterveyslääkärin juttusilla. Nyt sitä ei ole ollut muutamaan vuoteen. Mut, kannattaa mennä lääkärille juttelemaan. Jokainen on yksilö.