Ensimmäinen ongelmani on punastuminen. Punastun yleensä aina, jos joku vieras kysyy minulta jotain. Tai jos joutuu yllättäen sanomaan jotain jollekin. Ärsyttävä vaiva, kun koko naama menee punaiseksi. Tämä vaiva on pahentunut viimeisen kahden vuoden aikana ja tuntuu, että nykyään se oikeasti häiritsee elämääni. Saatan jopa punastella kotona yksinäni ollessani, joka on aika saavutus :) Tai mieheni seurassa, vaikka ollaan oltu yhdessä jo yli 5v.
Toinen ongelma, joka johtuu ilmeisesti punastumisesta on jännitys. Eli jännitän jo etukäteen tilanteita, joissa voi joutua huomion keskipisteeksi. Kädet hikoaa ja pulssi nousee. Esim. kahvipöytäkeskustelut ovat aivan hirveitä minulle, jos minulta kysytään siinä jotakin. Ja vaikka pöydässä istuisi perheenjäseniä, niin jännitän tilannetta. Yleensä joudun lähtemään pöydästä pois tasaamaan oloani.
Onneksi oma mies on ymmärtäväinen eikä kysy yleensä minulta minulta mitään, jos kahvipöydässä on useita henkilöitä, kun tietää, että menen punaiseksi ja joudun poistumaan paikalta.
Nykyään yritän välttää tilanteita, joissa joudun porukan eteen. Harmittaa vaan älyttömästi kun ei voi olla normaalisti missään. Ikää on 21v., joten ei johdu murrosiästä yms.
Onko jollain samoja kokemuksia? Miten ootte selvinneet? Auttaisiko joku lääke tähän asiaan, joka on jatkuvasti mielessä?
Toinen ongelma, joka johtuu ilmeisesti punastumisesta on jännitys. Eli jännitän jo etukäteen tilanteita, joissa voi joutua huomion keskipisteeksi. Kädet hikoaa ja pulssi nousee. Esim. kahvipöytäkeskustelut ovat aivan hirveitä minulle, jos minulta kysytään siinä jotakin. Ja vaikka pöydässä istuisi perheenjäseniä, niin jännitän tilannetta. Yleensä joudun lähtemään pöydästä pois tasaamaan oloani.
Onneksi oma mies on ymmärtäväinen eikä kysy yleensä minulta minulta mitään, jos kahvipöydässä on useita henkilöitä, kun tietää, että menen punaiseksi ja joudun poistumaan paikalta.
Nykyään yritän välttää tilanteita, joissa joudun porukan eteen. Harmittaa vaan älyttömästi kun ei voi olla normaalisti missään. Ikää on 21v., joten ei johdu murrosiästä yms.
Onko jollain samoja kokemuksia? Miten ootte selvinneet? Auttaisiko joku lääke tähän asiaan, joka on jatkuvasti mielessä?
Vastaukset 37
Vanhimmat
kyllä. Mene homeopaatille. Uskomaton teho. Etsi ammattitaitoinen homeopaatti.
En tiedä missä asustelet, itse olen Helsingissä, mutta hankin homeopaattiset lääkkeeni eräältä todella ammattitaitoiselta tuntuvalta homeopaatilta Porista.
Eipä ole tarvinnut vetää allergialääkkeitäkään vaikka on paha siitepölyaika muut pölyt. Asun Helsingin keskustassa.
tiedoista, mutta en asu Helsingissä. Käytössäni on ollut Propral 10mg max. 1 tbl päivässä. Yhdellä tabulla ei ole mulle mitään vaikutusta, joten olen ottanut yleensä 2-4 tbl. Ja ainakin esitelmät ovat menneet hyvin lääkkeen avulla.
Voiko Propralia käyttää päivittäin? Olisiko sen lisäksi vielä joku lääke, jota voisi käyttää? Ja sopiiko Propral Thyroxin-lääkityksen kanssa yhteen? Tänään aion soittaa lääkärille ja varata ajan ja kertoa ongelmastani.
mulla on sama juttu, nimittäin tuo jännitys. tuntuu et nykyisin vielä enempi on tullut jännityksen aiheita vaikka aina olen ollut kova jännittämään. esim. tuleva lääkärissä käynti jännittää ja vetää mahankin ihan sekaisin eikä aamulla voi syödä mitään ja vessassa pitää juosta! sitte ku tulee tämä ko.tapahtuma, niin tuskahiki nousee ja kädet tärisee ja punastun ja olen muka huomaavinani että puheeni alkaa änkyttämään. aukasinpa viimeksi (viikko sitten) lääkärissä suuni ja sanoin tästä jännittämisestäni, mutta hän sanoi ettei hän sitä päällepäin näe ja tivasi olisiko äskettäin tapahtunut jotain kun unissani oli alkanut olemaan kuolemaan liittyviä juttuja. huomasin myöhemmin tämän unijutun liittyvän siihen, että olimme äskettäin tuttujen kesken keskustelleet eräästä uutisesta ja tämä varmasti jäi alitajuntaani ja tuli esiin unessa läheiseni kuolemana. Lääkäri ehdotti että voisin käydä puhumassa psykologille näistä unistani ja hän osaisi kaivella menneisyydestä jonkun tapahtuman joka voisi viitata näihin uniin ja sitä kautta jos sillä olisi yhteyttä jännitykseeni. Olin erimieltä lääkärin kanssa ja sanoin että seuraan tilannetta, en minä psykologia tarvitse kun tiedän että nämä asiat johtuvat aivan eri syistä!
oletko siis käyttänyt tuota lääkettä?
Olen käyttänyt Propralia, tosin aika harvoin nykyään. Tänään otin aamulla ihan vain kokeilumielessä, ehkä vähän rennompi olo on nyt, mutta muuta eroa en huomaa. Ja en saanut varattua lääkärin aikaakaan, kun oli koko ajan varattu. Pitää soittaa aamulla uudestaan. Yritän saada isompi vahvuuksisen Propralin, jotta ei tarvitsisi ottaa monia tabuja päivässä.
Olen aina ollut ujo, mutta silti kavereita on riittänyt ja ole ollut kuitenkin suht puhelias kaveriporukassa. Mutta nyt tänä talvena jännitys on jatkuvaa ja punastelen lähes koko ajan kun suuni avaan :) En voi esim. istua jonkun tutun vastapäätä ja puhua hänen kanssaan, koska menen aivan punaiseksi ja rupeaa ahdistamaan. Vältän niitä tilanteita parhaani mukaan. Olen yrittänyt olla "normaali", mutta ei siitä tule oikein mitään. Nytkin on äitienpäivä tulossa ja pitäisi mennä vanhempien luokse syömään, jännittää jo ennaltakäsin :( Onneksi keksin aina hyviä tekosyitä, millä poistun pöydästä vähäksi aikaa, mutta nekin alkaa olla jo kohta out :) Mies kyllä tietää, miksi lähden pois pöydästä, mutta ei onneksi reagoi siihen mitenkään.
Kiva ois kuulla muidenkin kommentteja, että miten olette päässeet vaivasta yli.
Se kyllä lievenee iän myötä, mutta älä odota vaan hae siihen jotain lääkettä jotain pamia tms joka auttaa edeltä käsin tiukoissa paikoissa.
Itsellä oli samaa, jännitin jopa oman perheen jäseniä joissain tilanteissa.
Kaikki johtuu siitä että alkaa tarkkailla liikaa itseään ja kaikkea reagointejaa asioihin ja jos on aika herkkä voi pienikin tykytys tai vapina tuntua maailmanlopulta jota taas säikähtää ja pelkää taas enemmän. Kierre on valmis.
Tuo vaiva ja rohkeus ei oikein kulje käsikädessä mutta pitäisi siitä huolimatta olla rohkeutta ottaa tuo vaiva puheeksi ainakin perhe tai tuttava piirissä. Yleensä kun tuosta vaivasta puhuu muille se alkaa helpottamaan koska kaikelta häpeilyltä ja sailailulta putoaa pohja pois. Ei se niin iso juttu ole miltä itsestä tuntuu. Tuosta vaivasta kärsii aivan kaamea määrä ihmisiä ja se on todella ikävää ja niin turhaa "täyden elämisen hukkaa".
Puhu rohkeasti ainakin miehellesi kaikki vaivasi se helpottaa ja miehesi ymmärtää jos todella rakastaa. Elämä on ihmisen parasta aikaa :) T.j
Lääkettä olen ajatellutkin pyytää lääkäriltä. Joskus on hyvä olo enkä jännitä yhtään ja pystyn jopa puhumaan kahvipöydässä, omasta aloitteesta tosin. Sitten puna leviää kasvoille, jos joku muu kysyy jotain. Ja hävettää kahta kauheammin.
Tänään taas mietin omaa jännitystä ja punastumista. Harjoittelin jopa peilin edessä yksinäni puhumista ja punastumista :) Nyt olen ajatellut asian niin, että jos punastun niin punastun. En voi asialle kuitenkaan mitään. Ja yritän olla ihan normaali vanhempieni luona. Miehen kanssa olen jutellut asiasta, mutta se vaan sanoo aina, että elä kiinnitä siihen huomioo. Mutta en voi olla kiinnittämättä, koska naamaa kuumottaa ja loistaa kuin hyvin pestyt liikennevalot. Ei tätä ymmärrä muut kuin ne, joilla se vaiva on.
Ja sen olen huomannut myös, että jos meikkaa hyvin niin itselle tulee tunne, ettei muut huomaa punastumista. Silloin punastuminen vähenee muutenkin. Harmittaa vaan kovasti, rajoittaa elämää kuitenkin aika paljon.
Joo, mulla on just noi samat sun oirees.
En ole apua hakenut...
Kokeile Jane Iredalen disappear peitevoidetta! Aamulla suoraan pärstään.. tai sit jos on kuiva iho niin kosteusvoiteen päälle. Muuta et tarvitse. Peittää hyvin ja silti on sellainen olo, ettei meikkiä edes olisi! =)
Paljonkohan tuo meikkivoide maksaa? Minkälaisista kaupoista sitä saa, Sokokselta? Olisiko muita meikkivoiteita, jotka peittäisivät punastumisen, mutta naamalla ei olisi paksua meikkikerrosta? Joe Blascolla on meikkivoiteita, mutta ne on liian kalliita minun kukkarolle.
Tänään on ollut hyvä päivä, pystyin jopa käymään siskon kanssa kaupungilla ihan normaalisti punastumatta, ihana tunne :) Tosin meikkasin aamulla hyvin, mutten liikaa kuitenkaan --> psykologinen vaikutus.
...maksaa aika paljon mutta kestää mulla ainakin sen vuoden, on tosi riittoisa. eli onko se 50e liian kallis hinta vuodelle verrattuna siihen että saa punan peittymään? ei minusta.sillä saa muutkin ihovirheet hyvin peitettyä, suosittelen!
Mistähän Joe Blascon tuotteita saa ostettua, voiko tilata netistä? Myykö Sokos vai onko tuotteilla jälleenmyyjiä? Olin katsovinani, että ainakin jotkut kosmetologiliikkeet myy sitä..
Jättääkö Joe Blasco "meikkisen" oloisen naaman vai onko se huomaamaton? Olen vaalea iholtani ja en muutenkaan käytä paljoa meikkiä, ripsaria ja puuteria yleensä, joskus meikkivoidetta.
Ihana kyllä, jos löytyisi joku meikkivoide, joka peittäisi punaisuuden. Silloin en varmaan punastelisi jatkuvasti. Harmittava vaiva, johon kyllä alkaa jo tottua pikkuhiljaa. Onneksi kukaan ulkopuolinen ei huomauttele asiasta, ja jos huomauttelisi, en luultavasti uskaltaisi lähteä kodista mihinkään. Muutenkaan ei itsetunto ole mikään paras mahdollinen.
Jane iredale maksaa viel reippaasti enemmän kuin blasco, eikä ole lähellekään niin riittoisaa. Sillä hoidat ongelman pois noin 20e/kk. Itse olen päätynyt maksamaan tuon hinnan siitä ilosta, että punaisuus on ainakin vähän hälvennyt. Tätä myy vaan kosmetologit. Lisätietoa sivuilta www.estelina.com.
Toinen hieman halvempi vaihtoehto on apteekissa myytävä Avenen Couvrance peitevoide. Maksaa vissii 26e sellainen normi puuterirasian kokoinen purkki. Sopii hyvin herkälle iholle, peittävyys ok, eikä silti liian meikatun näköinen naama.
Halvin on varmaa Lumenen red neutralizer peitevoide, mutta menee tosi äkkiä! Pieni purkki maksaa 10e. Järkevintä olisi ostaa Blascon peitevoide noin 30e. Se tulee näistä halvimmaksi. Kannattaa vaan laittaa tosi varovasti, koska on aika tujua ainetta.. mun mielestä tekee vähän liian vahamaisen ilmeen. Riittää varmasti päivittäisessäkin käytössä useita kuukausia! TRUST ME!
Punastumis-ongelmaan on siis olemassa ratkaisuja. Ikävä kyllä jonkun verran on oltava valmis maksamaan oman elämänlaatunsa parantamisesta. Kyllä se elämä viel hymyilee ja tämä ongelma jää taka-alalle. Tsemppiä kohtalotoveri! =)
kosmetologiliike myy sitä. kyllä se minusta on ihan huomaamaton kun laittaa suht ohuesti. itselläni on atooppisia "laikkuja" naamassa välillä ja blasco on ainut joka peittää sen, aina pitää olla purkki mukana ja sieni millä levittää :)kannattaa käydä kosmetologilla, samalla se katsoo juuri oikean värin ihoosi. ja se on oikeasti tosi riittoisa. toinen vastaava meikkivoide on Ben Nye jota myös jotkut kosmetologit myyvät. Yleensä kaikilla kosmetologeilla on joku vastaava sarja aina valikoimassaan josta löytää kyllä varmasti hyvän voiteen.
ite oon punaposkinen ja herkästi punastuva ja oon kärsiny tästä vaivasta 5 vuotta kunnolla, sitä aiemmin ei ongelmaa oikeastaan ollut.(punaiset posket pienestä pitäen mutta punastumista ei ollut)
serkullani on sama ongelma ja hän kertoikin mielenkiintoiset nettisivut: www.privatix.fi
hoitavat punastumista, hikoilua jne.
salpaavat stressihermon, ainut mikä estää itselläni tuohon leikkaukseen menon on raha. maksaa hunajaa eikä sellaisia rahoja vielä löydy. jostain luin jonkun leikkauksessa käyneen tunteita ja elämä muuttui täysin ja puna oli poissa, vapauttavaa varmasti.
jos löytyy apauttiarallaa 3000-5000€(riippuu mitä jännityksestä johtuvia osa-alueita joudutaan hoitamaan) rahua niin eikun leikkaukseen, jos tuntee sen arvoiseksi asian.
itsellani elämä mennyt päin helvettiä punan takia joten heti kun rahat mulla kasassa ni meen leikkaukseen ja elän ilman ainaista taakkaa ja häpeää :'(
T:hän joka tietää miten puna poskissa vaikuttaa elämään
Olen kuullut tuosta leikkauksesta ja siitä, että aina se ei toimi eli ei punastuminen häviä mihinkään. Jos ois rahaa ja olisin 100% varma, että leikkaus poistaa punastumisen, menisin siihen justiinsa. Onnistuminenkin on kiinni yksilöstä.
Tällä hetkellä yritän pärjätä ilman leikkaushoitoa meikkien avulla :)
Sun tekstis oli prikulleen kun mun suusta. Täysin samat vaivat on ollut pitkään kiusana.
Vuosi sitten oli pahimpana mitä ikinä. Itsellä kans Propral-lääkitys 40 mg menossa, otan puolikkaan kun tiedän meneväni johonkin tilanteeseen, missä alan jännittään kamalasti. Sen myötä on tullut positiivisia kokemuksia, kun en olekaan niin kovasti jännittänyt. Ja olen yrittänyt pikkuhiljaa vähentää lääkettä. Nyt tuntuu, että tämä alkaisi mennä pikkuhiljaa ohitse, niinhän ne sanoo, että iän myötä punastelu loppuu. Toivottavasti.
Kaikista ärsyttävintä on se, että joku sanoo sulle, -Miks oot ihan punanen????
Nykyään yritän keskittyä ihan muihin juttuihin, kun siihen punastumisen miettimiseen. On auttanut jonkin verran. Hikoilua edelleen on ja tuo Propralkinhan voi sitä aiheuttaa.
Ylitin itseni totaalisesti kun jouduin menemään koulun pääsykokeisiin, siellä oli kaikenmaailman haastattelut ja testit. Pärjäsin loistavasti, apuna Propral ;)
Altista itseäsi vähitellen "tukalilta" tuntuviin tilanteisiin, se on auttanut mulla.
Hei tsemppiä sulle kamalasti, tiedän tarkalleen millasta tuo on. Yritä vaan miettiä muita asioita ja ota Propralia, jos tiedät sen auttavan. Jopa se joskus auttaa kun tietää, että sulla on tabletti joka siihen helpottaa, vaikka varalla laukussasi.
On muuten olemassa hyviä meikkejä helpottamaan kyseistä vaivaa. Sekin saattaa tehdä olon vähän varmemmaksi, että jos punastunkin niin muut eivät sitä nää. Enkä tarkoita nyt mitään pakkelilookia. Bens nyellä ja joe blascolla on hyviä meikkivoiteita, jotka peittävät erinomaisesti.
Ihana kuulla, että muillakin on sama ongelma.
Äitienpäivä sujui hyvin vanhempien luona, ilman lääkkeitä :)
Pitää käydä ensi viikolla kyselemässä noita meikkejä, saa vaikka vähän enemmän maksaa, jos niistä on apua.
Nyt olen yrittänyt ajatella asian niin, että mitä sitten jos punastun. Toisilla on muita ulkonäkökomplekseja, minulla se on punastuminen. Ja itse ajattelen punastuessa, että en pääse tilanteesta mihinkään ja ei punastuminen hyödytä mitään. Katsotaan onko sillä vaikutusta. Jos taas ajattelen niin, että "älä punastu, älä punastu", punastun salettiin. Ihme sähläämistä välillä omien ajatusten kautta, toivottavasti pää kestää tämän kaiken :)
Heips! Täällä toinenkin jännittäjä. Iän myötä jännittäminen vähän helpottaa. Itse yritän olla välittämättä naaman hehkumisesta ja hikoilusta, mutta tosiasia on, että ne ottaa hirveäsi päähän! Itselläni on melkein aina -ainakin uusissa tilanteissa-olo kuin pelästyneellä varpusella, joka koettaa paeta:=( Lieneekö heikko itsetunto ja itsensä häpeäminen (kasvatus mennyt pieleen) jännittämisen perussyy. Itse aion kokeilla hypnoosia ja botox auttaa hikoiluun. Itsetuntoahan pitäisi saada kohotettua. Tsemppiä!
Itsellä on ainakin vähän parantanut itsetuntoa se, että olen alkanut kyädä kuntosalilla. Kun on lihasta ja keho muutenkin hyvässä kunnossa, niin jotenkin alkaa tuntea itsensä paremmaksi ihmiseksi. En sitten tiedä auttaako tuo naisia, sillä heidänhän ei toivota olevan kovinkaan lihaksikkaita. Anyway, suosittelen kyllä muillekin itsetunto-ongelmista kärsiville...
Tämä saliharrastus on myös asia joka on auttanut, ja kyllä olen nainen ;). Salilla käynti on parantanut tilannetta, kun ei tarvitse olla enää niin epävarma kropastani.
Moi tytskä!
Tässäpä minun vinkkini punastumisen kuriin saamiseksi.
Osta meikkivoide. Blascot sun muut kokeilleena sanoisin, että Jane Iredalen tuotteet ovat ehdoton ykkönen peittävyytensä ja luonnollisen lopputuloksen takia. Iredalen meikeissä pigmenttipitoisuus on 100%, Blascolla muistaakseni vain nelisenkymmentä prosenttia. Liskäsi Blascosta minun nassuni oli kuin vahanuken naamataulu, Iredalella taasen ihoni on kuulas ja hyvin luonnollisen näköinen.
Hae Propral tai jokin mieto rauhoittava. Itsellä ei nuo Propralit tuntuneet auttavan niin hyvin kuin toivoin. Olin aiemmin saanut ihottumaa varten mietoja rauhoittavia (Atarax), jotka todellakin rentouttavat. Kokeilin sellaista puolikasta Propralin asemasta ja se toimii minulla paremmin kuin Propral. Tosin rauhoittavat ei taida ihan jokapäiväiseen käyttöön olla paras ratkaisu.
Kokeile tälläkin plastalla mainittua EFT-menetelmää. Olen kokeillut sitä ja ihme kyllä jollain tasolla sekin auttoi.
Tärkeintä kaikista on asenteen muutos. Älä anna niin suurta painoarvoa niille tilanteille, joissa olet punastunut. Tavallaan harjoitat aktiivista ns. epäonnistumistilanteiden unohtamista. Vaikeaa, tiedän kyllä, mutta jos joka päivä teet töitä jännityksen alistamiseen, niin joku päivä huomaat asenteesi muuttuneen.
Aurinkoisia päiviä!
Tulee nuoruus mieleen jutuistanne. Olin tolkuton punastelija ja jännittäjä. Kärsin asiasta esim. koko koulunkäynnin ajan. Kaikki sos.tilanteet pelotti.
Iän karttuessa yritin kääntää asiat positiiviseksi; auttoi vähän.
Todellista apua sain vihdoin siitä kun reilu 30-kymppisenä puhuin punastumisesta ja jännittämisestä kaikille ihmisille paikoissa, joissa oli vaikea olotila. Kukaan ei suhtautunu omituisesti minuun sen takia. En sitten niin enää punastellutkaan kun avoimesti siitä puhuin.
Vaihdoin vielä vanhempana ammattia ja koulussa puhuin myös asiasta opettajille ja luokkatovereille. Tiesin vastatessani opettajan kysymyksiin punastuvani, mutta pistin asian leikiksi; heiluttelin käsiä kasvojen edessä ja sanoin huh huh. Eli kaikki meni nauruksi. Pikkuhiljaa punastelusta huolimatta aloin ottaa kantaa luokassa asioihin vaikkei olisi tarvinnut.
Eli "opetus" tässä on ehken se, että puhuu ihmisille jännittämisestä ja miten vaikeaa on kun punastelee. Joskus jälkeenpäin tulee mieleen miksi en nuorempana puhunut. Se on niin vapauttavaa. Kyllä ihmiset loppujen lopuksi ovat ymmärtäväisiä ja yhdessä voi asialle jopa nauraa.
Siinäpä minun tarinani. Kiitos jos jaksoitte lukea.
noi jutut mistä kirjotit, ni on ihan samat ku mulla. en käytä lääkkeitä enkä meikkivoidetta. kauheeta kun kaupan kassallakin voin ruveta helottaan :( nojaa, en varmaan aio lääkkeitä edes hakea, toivon että tämä menee ohitte. olen kans 21v. hassua, ku tää punastelu on alkanu ihan niinku kolmen vuoden sisällä.. käytän e-pillereitä, ja joku sanoi että ne voi aiheuttaa punastumista herkemmin tai jotain. en ole edes ulkonäöstäni epävarma enkä tajua miksi punastelen. harmittaa. no, ehkä selviän kuitenki. tsemppiä sulle!
Olen tyytyväinen omaan ulkonäkööni eli punttikselle ei tarvitse lähtee sen takia. En häpeä itsessäni muuta kuin sen punastumisen. Meikkivoiteen ajattelin kuitenkin ostaa, jos se helpottaisi tilannetta.
Tuntuu, että nyt olisi oma olo vähän rauhoittunut, kun oon saanut täällä purkaa asioita. Meidänkin luokalla on paljon punastelijoita, mutta tuntuu, että oma punastuminen on se pahin ja muut kiinnittää vaan itseeni huomiota.
Miehen äiti oli kysynyt yksi päivä mieheltä, että onko minulla suorituspaineita ja esiintymisjännitystä, kun poistun aina ruokapöydästä. Mies oli sanonut että on, niin äitinsä oli sanonut, että hän voi jutella minun kanssa asiasta. Kun kuulin asiasta, sanoin miehelle, että todellakaan aio jutella äitis kanssa asiasta. Oman äitin kanssa voisin vielä jutellakin, mutta en toisen äitin :) Muutenkin on itselle tosi vaikea asia, niin en halua kertoa siitä toisille. Ehkä pitäisi, mutta ainakaan vielä en ole valmis. Katsotaan sitten, kun oon juonut muutamaan pullon bisseä ;)
Oon myös ajatellut, että onkohan punastumisellani ja kaveripiirin vaihtumisella tekemistä keskenään..? Yläasteella ja vielä lukiossakin minulla oli tosi hyvä kamu, jonka kanssa oltiin paljon yhdessä. Sitten kun lähdin hoitoalalle muutamaa vuotta myöhemmin, kaveripiiri vaihtui täydellisesti ja sain uusia kavereita. Ei ollutkaan enää sitä tuttua ystävää, jolle pystyi kertomaan kaiken ja jonka kanssa oltiin oltu kuin paita ja peppu. Tämä olisi hyvä selitys punastumiselleni, mutta en tiedä onko sillä mitään tekemistä asian kanssa. Ehkä ei :)
En minäkään suoranaisesti ollut tyytymätön itseeni, mutta jotenkin tuo saliharrastus (naisten sali) on helpottanut, kun sielläkin saa huhkia naama punaisena :D ja rupatella ihmisten kanssa. Kukaan ei sinua siellä toljota sen vuoksi. Saa vähän totuteltua vaan olemaan ihmisten keskellä. Ja kunnon kohottaminen ei ole koskaan pahasta.
Eräässä lehdessä oli juttua tästä sosiaalisesta pelosta. Turvaton lapsuus, perheessä väkivalta ja alkoholismi voi kasvattaa sosiaalista pelkoa vanhempana. Tai jotkut erilaiset tapahtumat, jotka vaikuttaa suuresti ihmiseen, voi laukaista tällaisen pelon. Luokan edessä esiintyminen, jonka seurauksena punastuminen ym.
Se olisi tärkeää, ettei alkaisi vältellä niitä tilanteita, vaan sitkeästi puskea läpi, vaikka kuinka jännittää. Vaikeaa se on, mutta muuten noidankehä on valmis. Jännität punastumista, jolloin puna varmasti leviää kasvoille. Tuo itsensä altistaminen pikku hiljaa sosiaalisille tilanteille on paras lääke (Propralin kera ;))!
Ja todellakin, 19 vuoden ikä on "parasta aikaa" näille sosiaalisille peloille. Useimmiten ne menee parin-kolmen vuoden päästä ohitse vanhetessa.
Oisko mahdollista, että miehesi äidillä samaa ongelmaa? Ja siksi olisi halunnut jutella sun kans.
Äläkä helvetissä sitä bissee juo rentoutuaksesi. Sitten vasta punotatkin. Ja ajan kanssa pöhötyt.
On kuulemma ollut samaa vaivaa nuorempana, joten sen takia halusi varmaan jutella minun kanssa.
Ja en tarkoittanut, että juon bisseä sen takia, etten punastuisi. En punoita juomisen jälkeen sen enempää kuin normaalistikaan. Juomme myös viiniä usein viikonloppuisin miehen kanssa.. Jokainen tekee omat valintansa, ja itse pidän kaljasta ja viineistä.
Vielä ainakaan en ole lihonnut kaljan takia, joten ei hätää :)
Minä punastun myös ihan järkyttävän helposti. Varsinkin silloin kun olen yksin menossa "suorittamaan" jotain sosiaalista tilannetta tai tehtävää (kuten autokoulu tällä hetkellä). Varsinkin jos joku miespuolinen puhuu minulle, rupeaa naamaani kuumottamaan ja punoittamaan niin, että haluaisin vajota maan alle.
Ajattelen punastumistani nykyään koko ajan. Koska pelkään, että koska se naama alkaa taas punoittaa... Ja sillon se tietysti alkaa. Silloin olen myös kauhean stressiin alaisena. Varsinkin autokoulun ajoja stressaan niin, että meinaan kuolla. Naamani tietysti on tulipunainen ja nuorehko miesopettaja vierellä. Voiko kamalampaa olla... Onnekseni saan kiittää, että hänellä on ollut aurinkolasit päässä.
En oikeastaan pelkää sosiaalisia tilanteita, mutta jännitän. Pelkään koko ajan nolaavani itseni tai sanovani jotain väärää. Tilanne on aika tuskallinen. Punastuminen ei ole läheskään niin paha, jos minulla on joku kaveri vierellä. Lääkkeitä en käytä... Ja olen etsinyt tehokasta meikkivoidetta, mutta en viitsi ostaa liian kallista, kun jos se ei olekkään minun ihotyypilleni hyvä, tai ostankin väärän värin, niinkuin viimeksi. kun tuntui ettei mikään väri ollut minulle hyvä, ja lopulta se olikin liian tummaa. Inhoan myös, että naamani alkaa niin saakutisti kiiltamaan, niin pitäisi olla puuteroimassakin koko ajan! Itsetuntoni on surkea, ja se varmasti näkyy ulospäin. Entistä enemmän itsetuntoani syö se, kun en ole voinut viiteen kuukauteen käyttää mitään silmämeikkiä, sitkeän virusperäisen silmätulehduksen takia. Eikä kukaan näytä sitä ymmärtävän, että se todella käy itsetunnolleni kun joudun KOKO AJAN JA JOKA PAIKASSA olemaan ilman meikkiä. Kun yleensä olin tarkka, että saan meikit silmille (ei sillonkaan tummaa). Tämän silmätulehduksen jälkeen olen selvästi ollut sosiaalisista tilanteista ahdistuneempi, punastun helpommin jne. Tälläkin hetkellä kauhea ahdistus päällänsä kun joutuu autokouluun ajamaan liikenteeseen... En osaa edes liikennesääntöjä, taikka kunnolla hallita autoa.
Jännitän sosiaalisia tilanteita taidampa kanssa vähän punastella mutten siihen niin kiinnitä huomiota keskityn siihen kun joudun kätteleen niin hitto kädet aivan märkänä,kumma juttu sinänsä pystyn hallitseen jännittyneisyyden mutta kroppa erimieltä onko se nyt sitten ihmisen fysiologiaa.Ompa hieno mennä tansseihin hakeen naista tanssiin kädet märkänä kuka haluaa tanssia limakäden kanssa montaa kappaletta olen joskus kyllä maininnut tanssin pyörteissä että olet niin kaunis jännitystä päällä et kädetkin oikeen hikoaa.Joitakin kertoja käynyt niin että on käynyt hyvä flaksi vaikka kädet märkänä.Joskus nuorempana muistan talvella kun hanskat kädessä ni otin hanskan pois niin hiki tipat tippu sormista se kuulu luultavasti murrosiän juttuihin
Kaikki kokemuksesi ovat tuttuja itselleni ja vamasti monille muillekkin ympäri maailman.
Itse olen onnistunut helpottamaan omia oireitani muutamalla keinolla. Kun myönsin itselleni, että vaivasta on kohtuutonta haittaa elämälleni varasin ajan yleislääkäriltä ja sain hänen kauttaan 5 mg Diapamia helpottamaan oireita. Oikeastaan jo se, että ongelmasta sai puhua ja kuulla toisen ihmisen mielipiteen asiasta helpotti. Vaikka lääke sinällään on tehokas ja ainakin minulle sopii mainiosti, olen pyrkinyt löytämään elämäntavoistani seikkoja jotka lisäävät jänitysoireita. Esim. runsas kahvin juonti, tupakointi, alkoholin käyttö (seuraava päivä), univaje, niukka ravinto ovat selvästi lisänneet oireita. Toisaalta liikunta ja terveelliset elämäntavat kauttaaltaan selvästi parantavat oloa. Toisaalta olen myöntänyt itselleni sen, että en ole täydellinen. En taistele oireitani vastaan, vaan yritän hyväksyä ne osana persoonallisuuttani. Kukaan ei ole täydellinen ja ihmisten on vain hyväksyttävä minut sellaisena kuin olen. On aivan turha tuhlata ainutkertaista elämäänsä taisteluun omia ainutkertaisia ominaisuuksia vastaan. Niitä ei voi voittaa väkisin. Vain ne hyväksymällä osaksi omaa itseään niiden kanssa voi nätisti oppia elämään.
Tsemppiä
ps. punastelu on monien miesten mielestä ihan söpöä :-)
Noi teidän kuvaukset jännittämisestä ja punastelusta tuntuu tosi tutuilta. Ihan ku ne olis suoraa mun kirjottamia. Mulla on ollu tollassia samantapasia ongelmia jo noin kolmen vuoden ajan, ja koko tän kolme vuotta on tuntunu tosi yksinäiseltä näitten asioitten kaa, ja mä oon aatellu et kukaa ei voi ymmärtää mua; et mä oon varmaa ainoo maailmassa kellä on nää ongelmat just tällässiä. Kellekkää mä en oo kehannu puhuu, ja oon yrittäny näyttää ulospäin, et mul ois kaikki hyvin. Mulla tää ongelma ilmenee sillee, et mä jännitän kaikkia tilanteita, missä mä saattaisin olla punanen. En mä tietenkää aina ja kaikkialla oo punanen, ja nykyää mä oon vähän saanu uutta näköalaa tälle mun "sairaudelle". Mut mä en yksinkertasesti kestä sitä, ku joutuu aina miettimää tota punastumisjuttua, eikä voi elää normaalisti. Ei pitäis välittää niin paljon muitten ihmisten mielipiteistä ja siitä mitä ne aattelee jos ne huomaa et mä oon punanen. Sit ku epäonnistuu jossain tilanteessa, se jää pyörimää mielee ja tuntee ittensä tosi huonoks. Tän ongelman myötä menee viimesimmätki itsekunnoituksen rippeet. Se on ihan kauhee olo, ku tajuaa et on taas ihan punanen, eikä sit voi olla normaalisti siinä tilanteessa. Sit jälkeepäin joku on saattanu kysyy, et "mikä sul oli sillon sinä ja sinä kertana ku nähtii porukalla..". Nimittäin normaalisti mä oon sosiaalinen ja tuun hyvin ihmisten kaa toimee. Välillä on sellassiaki aikoja, et vaik parii kuukautee toi punastumisjuttu ei vaivaa kauheen pahasti(kyl se on koko ajan sile taka-alalla ajatuksissa, ja aina mä jännitän tilanteita, mut sit ku onnistuu esim. jossain kutsuilla tai muualla olemaa "normaalisti", oma ittensä, siitä saa lisää toivoa siihen, et vois kenties joskus parantua tästä, ja sit seuraavaa tilnteesee voi mennä vähän itsevarmempana.). Mut niinku joku kirjotti, tää on sellai paha kierre. Olis kiva kirjotella lisää jonku kanssa tästä elämää häiritsevästä ongelmasta vaik esim. sähköpostin välityksellä, ja jakaa kokemuksia. Olis ihanaa, ku olis joku sellanen ihminen, kenelle vois purkaa pahaa oloa ja kuka ymmärtäis. Mulla on laaja ystäväpiiri, mut tuntuu et läheisimmätkää ystävät ei tunne mua kokonaa, koska en mä nille voi kertoo tästä- ainankaa vielä mä en oo valmis siihen. Eli jos joku haluis alkaa kirjottelee mun kaa sähköpostia, olis tosi ihana juttu. Eikä siitä kirjottamisesta mitää paineita tarvis ottaa, kirjottais sillon ku siltä tuntuu. Mut kyl mä täälläki aion käydä lukemassa muitten kokemuksia ja sillee. Oho, tuli vähän kirjotettua pitkästi.. No, mut jaksamista kaikille.
Hei "huono itsetunto"! Haluaisin kirjoitella kanssasi sähköpostia. Ota yhteyttä osoitteeseen [email protected]. Tekstisi oli kuin suoraan omasta elämästäni ja vaihtaisin mielelläni ajatuksia kanssasi. =)
Sun teksti olisi voinut olla mun kirjoittama..täysin. Itse olen kärsinyt tästä ongelmasta niin kauan ku jaksan muistaa. Jo ala-asteella valitsin paikan luokassa mahdollisimman edestä, että kukan ei näe jos punastun..vain opettaja, muille näkyi vain niska. Yläaste oli aivan helvettiä, mutta opin pieniä jippoja joilla selvisin mm. esitelmistä. Tein AINA jonkin osan esitelmää kalvoille (piirtoheittimelle), se antoi mahdollisuuden sulkea valot. yms yms. Lukiossa jätin yhden kurssin käymättä, sillä siellä olisi pitänyt puhua luokan edessä joka tunti.
Ja sen verran täytyy sanoa, että kun minä punastun, olen TODELLA PUNAINEN, ei mitään pientä laikikkuutta vaan täysin tulipunainen.
On myös ihme juttu, niinkuin "tytskä" tuossa aiemmin sanoikin, kaikki on esim.kahvipöydässä hyvin jos voi itse kysellä ja ylläpitää keskustelua, mutta jos joku kysyy minulta jotain , menen aivan lukkoon ja punastun samantien. Tämä ongelma todella rajoittaa elämää ja se on jopa vaikuttanut koulutuksen ja työn valintaan. Palaverit töissä ovat pahinta mitä tiedän, yleensä pidän jotain kuppia kädessä ja nojaan kyynärpäihin jolloin saan hieman peitettä kasvoilleni. Hullua, tiedän.
Itse sain univaikeuksiin diapamia,ja ajattelin kokeilla niitä myös tähän ongelmaan mutta niistä tulee vain paha ja oksettava olo eikä se punatumista vie minnekään. Relaa ehkä hieman mutta ei auta muuten.
Ei mene päivääkään etten ajattelisi tätä ongelmaa ja kaikki tilanteet käyn aina etukäteen läpi miettien kuinka pahasti voin punastua.
Usein minua varmasti myös pidetään epäkohteliaana sillä kieltäydyn kutsuista, lähden yhtäkkiä pois keskusteluista tai nousen pöydästä kesken keskustelun jne jne...
se on jännä et jos töissä kahvipöydässä ite alottaa puhumisen ni ei välttämättä punastu mut jos joku kysyy jotain ni lehahdus käy.mä oon jo 38 ja oon ajatellu et oon ainoo tän ikänen. oon kyl aina ollu ujo ja omaan huonon itsetunnon, kiitos vanhempieni, aina vähätteli ja mitätöi.muutama kaverini ei ole ikinä nähnyt punasteluani johtuen varmaanki siitä että tunnetaan tosi hyvin,vieraampien ihmisten kanssa se on ongelma.tämä tautini paheni eron jälkeen, on hirveää kun joutuu töissä olemaan paljon hississä eikä sieltä pääse heti pois kun paniikki iskee, muut kattoo kieroon, olempa joutunut jäämään monta kertaa väärässä kerroksessa pois kun on ollut pakko päästä karkuun. olen ajatellut jotain beetasalpaajaa,se ei aiheuta riippuvuutta, se vaimentaa jännitysoireita lamaamalla sympaattisen hermoston toimintaa ja salpaamalla adrenaliinin vaikutuksia elimistössä. luin tämän Ben Furmannin kirjasta. aion kokeilla
sama ongelma täällä 26v äijä ja ei oo kiva joutuu millään tapaa huomion keskipisteeksi varsinki jos joukossa on useampi henkilö.. sillo "leimahtaa" ja pitää pistää röökiksi ja poistuu paikalta...äärrrrr