Olemme olleet adoptioneuvonnassa Helsingin kaupungin sosiaalivirastossa tammikuusta 2006 lähtien. Nyt oli kolmas tapaamiskerta ja olemme molemmat tyytymättömiä sosiaalityötekijään. Voiko sitä pyytää vaihtamaan kesken neuvonnan? Loppuuko neuvonta siihen paikkaan? En nyt lähde tarkemmin erittelemään miksi, tunne on vain sellainen ettei hänen kanssaan voi keskustella avoimesti, aina on sellainen varautunut ja selittelevä tunnelma keskusteluissa.
Voiko sos.työntekijää vaihtaa?
nimimerkki3
3725
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielestäni teillä on täysi oikeus vaihtaa sosiaalityöntekijää milloin haluatte. Ota yhteyttä adoptiovastaavaan ( vai millä nimikkeellä sen nyt onkaan).
On erittäin tärkeää että tulevien vanhempien ja sosiaalityöntekijän kemiat pelaavat yhhteen.
Se voi olla myös niin,että sos.työntekijät ovat niin ammatti-ihmisiä,että osaavat kyllä kokeilla
kysymyksillään ja asioiden kyseenalaistamisella meidän neuvonnassa olevien henkistä kanttia.Meilläkin oli pari ensimmäistä kertaa vähän niin ja näin,että oikein pisti vihaksi,mutta viime kerta oli oikein miellyttävä ja oltiin samalla aaltopituudella jokainen.Kysehän on vain siitä,että heidän täytyy oppia tuntemaan meidät perinpohjin näin isossa prosessissa,mikä adobtio on.Kannustankin teitä jatkamaan saman ihmisen kanssa ja olemaan oma itsensä.Puhukaa rehellisesti,rauhallisesti ja riitelemättä=)
Hei!
Ei ehkä kannata enään alkaa vaihtoprosessiin, pitkittäisi prosessia aika lailla, kun aloitettaisiin tutustuminen uudelleen uuden henkilön kanssa. Tietysti, jos aikaa ja halua on roikkua neuvonnassa, voinette vaihtaa sosiaalityöntekijää, mutta se ajoitus jälleen uuden henkilön kanssa on ehkä hankala, heillähän on kädet täynnä neuvonnassa olevia.
Teillä tuskin on jäljellä kuin kaksi kertaa ja neuvonta on valmis.
Ei muuta kuin asiallista keskustelua ja jäitä hattuun, jos alkaa ottaa päähän, kyllä se siitä.
Neuvonta-sanana on aivan väärä, oikeasti neuvomisella on aika vähän tekemistä koko asian kanssa, on kyse hakijoiden kartoituksesta adoptiota silmälläpitäen: miten harkittu asia on, mitkä edellytykset on lapsi kasvattaa, rahavarat, ympäristö, mihin lapsi tulee ja adoptoijan henkilöhistoria lapsuudesta aikuisuuteen.
Neuvot ja opiskelu että ymmärtäminen mitä adoptiolapsi perheessä tarkoittaa ja mitä oikeasti lapsi tarvitsee adoptiolapsena kasvaessaan tulee hakea itse muualta, ei tähän ole aikaa neuvonnassa oikeasti ensinkään.
Jos odotukset on kovat saada nimenomaan neuvontaa lapseen liittyen ei taatusti tunne saavansa oikeastaan mitään.