Hei,
Tilanteeni on seuraava : olen vuosia opiskellut (1 vuosi vielä jäljellä) ja tehnyt töitä siinä sivussa rahoittaen opiskelut (olen köyhistä lähtökohdista) ilman lomia ahkeroinut siis.
Asun yksiössä joka näyttää murjulta, vaikka olen koettanut siitä tehdä viihtyisän, mutta...
Elämäni on ollut jo vuosia yksiö-koulu-työpaikka kesällä-koulu-yksiö,jne.
Ei paljon ilon hetkiä koska ei rahaa, eikä ystäviä tässä uudessa kaupungissa johon aikoinani muutin. Ja vaikka olisikin ystäviä, niin koulupäivät ovat pitkiä ja syövät energian.
Ainut ystävä on satojen kilometrien päässä. Löysin myös treffien kautta vuosi sitten mukavan miehen, joka on jaksanut tsempata ja pysyä elämässä (esim puhelimitse on jaksanut pitää minuun yhteyttä, kun emme voi kiireitteni takia nähdä, kyelee voinnit ja tsemppaa) Tapaan hänet nyt kesällä pitkästä aikaa, matkustan moikkaamaan häntä (hän kutsui lomailemaan kotiinsa viikoksi). Mukava tapaus, minun valopilkkuni elämässä.
Haaveiden voimalla olen jaksanut. Tuli pitkä sepustus sinulle, sori, kun ei juttukaveria ole.
Elämäni on siis suoraan sanoen ankeaa, ja kysyisin vain että : Pääsenkö muuttamaan tästä murjusta pois paikkaan joka tuntuisi (elämäni ensimmäistä kertaa) kodilta? Onko talous joskus sellainen että jääkaapissa on riittävästi ruokaa, eikä aina tarvitse tinkiä? Miksi sisareni ei tue minua vaikka näkee ankeuteni, ei tule käymään tai muuta, vaikka asuu lähellä?Olen ollut ystävällinen hänelle aina, tai kuunnellut murheita ja tsempannut häntä joka käänteessä.
Kiitän todella paljon että ylipäänsä vaivauduit lukemaan tämän.
Tilanteeni on seuraava : olen vuosia opiskellut (1 vuosi vielä jäljellä) ja tehnyt töitä siinä sivussa rahoittaen opiskelut (olen köyhistä lähtökohdista) ilman lomia ahkeroinut siis.
Asun yksiössä joka näyttää murjulta, vaikka olen koettanut siitä tehdä viihtyisän, mutta...
Elämäni on ollut jo vuosia yksiö-koulu-työpaikka kesällä-koulu-yksiö,jne.
Ei paljon ilon hetkiä koska ei rahaa, eikä ystäviä tässä uudessa kaupungissa johon aikoinani muutin. Ja vaikka olisikin ystäviä, niin koulupäivät ovat pitkiä ja syövät energian.
Ainut ystävä on satojen kilometrien päässä. Löysin myös treffien kautta vuosi sitten mukavan miehen, joka on jaksanut tsempata ja pysyä elämässä (esim puhelimitse on jaksanut pitää minuun yhteyttä, kun emme voi kiireitteni takia nähdä, kyelee voinnit ja tsemppaa) Tapaan hänet nyt kesällä pitkästä aikaa, matkustan moikkaamaan häntä (hän kutsui lomailemaan kotiinsa viikoksi). Mukava tapaus, minun valopilkkuni elämässä.
Haaveiden voimalla olen jaksanut. Tuli pitkä sepustus sinulle, sori, kun ei juttukaveria ole.
Elämäni on siis suoraan sanoen ankeaa, ja kysyisin vain että : Pääsenkö muuttamaan tästä murjusta pois paikkaan joka tuntuisi (elämäni ensimmäistä kertaa) kodilta? Onko talous joskus sellainen että jääkaapissa on riittävästi ruokaa, eikä aina tarvitse tinkiä? Miksi sisareni ei tue minua vaikka näkee ankeuteni, ei tule käymään tai muuta, vaikka asuu lähellä?Olen ollut ystävällinen hänelle aina, tai kuunnellut murheita ja tsempannut häntä joka käänteessä.
Kiitän todella paljon että ylipäänsä vaivauduit lukemaan tämän.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tekstisi.
sain kuvan sinusta.
en kumminkaan näe sinua masentuneena, eikä surullisena.
kumminkin koen, että viimeisen kouluvuoden jälkeen sinun on löysättävä tahtia.
löydät työtä pian koulun loppumisen jälkeen,joten päivästä jää silloin vapaatakin.
pääset uuteen asuntoon. pieni tosin, mutta viihtyisä.joudut muuttamaan kauemmaksi työn perässä.
sisareltasi puuttuu kykyä olla empaattinen.
hän ei tee sitä ilkeyttään, vaan hän ei osaa, vaikka haluaisi.välittää kumminkin sinusta.
muuta en näe nyt tähän.
Kiitos paljon vastauksestasi.