Onko kellään ollut ongelmia koiran totuttamisessa vauvaan? Meillä 3 v. urosdobermanni, joka on ollut se mammanmussukka tähän mennessä...Miten meidän mussukka kestää uuden perheenjäsenen tulon? Tähän asti olen kuullut vain hyviä kokemuksia, mutta kuitenkin hieman pelottaa... Koira eivätkä kissamme nuku samassa huoneessa ja ovat tottuneet lapsiin, mutta eivät ihan pieniin vauvoihin. Koira on erittäin tarkka reviiristään ja pelkään, että se pitää vauvaa uhkana. Siis kuinka todellisia nämä pelkoni ovat vai meneekö kaikki omalla painollaan? Huolestuttaa myös, että koira saattaa ruveta vahtimaan lasta aika voimakkaastikkin...näitä juttujakin kuullut. Kertokaapa kokemuksia, hyviä sekä huonoja ja kuinka voin ehkäistä ongelmatilanteiden tuloa?
Koiraperheet huomio!
Odottaja81/LPR
241519
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
nukella totuttaa koiraa. Hoidat siis nukkea kuin oikeaa vauvaa ja katsot kuinka koira käyttäytyy... Jos sulla on jo vauvan sänky valmiina, niin pidä nukkea siellä ym...
oli uros- schäfer silloin kun esikoinen syntyi. Hyvin suojelevainen oli hänkin. Jotenkin hän vaistosi minun ollessani viimeisilläni, että jokin muutos oli tulossa, esim. istuessani lattialla hän hakeutui syliin (?!). Vauvan sitten synnyttyä, ja meidän tullessa kotiin, laitoimme vauvan sängyn päälle niin että koira pääsi valvotusti haistelemaan tulokasta, ja tottui häneen, ja niihin ääniin mitä hänestä lähti. Muuten vauvan kori oli pöydän päällä, niin ettei koira päässyt "tekemään tuttavuutta" kovinkaan helposti ilman että me olisimme huomanneet.
Koira tottui vauvaan hyvin, meillä ei koskaan ollut mitään ongelmia vauvan tai koiran välillä.
Oikeastaan ainut paha virhe mitä uuden tulokkaan ja koiran toisiinsa totuttamisessa voi tehdä on olla ottamatta koiraa mukaan vauvan hoitoon. Vaikkei siitä vaipanvaihdossa paljoa apua ole :)
Toisin sanoen, koira tulee mustasukkaiseksi, jos se joutuu kilpailemaan huomiosta uuden tulokkaan kanssa.
Kannattaisin tosissaan antaa tutustua koirasi tarkassa valvonnassa lapseen.Eläin on aina eläin, se voi käyttäytyä äkkiarvaamattomasti tällaisessa tilanteessa,kuin teillä on edessänne. En halua peloitella,mutta Saksassa saksanpaimenkoira tappoi kaksoset,minulla on mieheni sisko asumassa siellä,joka kertoi tapahtuneen. Mustasukkaisuutta tai itkua voisi ajatella syyksi,koska koirat ei pidä kimakoista korkeista äänistä.Onnea ja menestystä tulevaisuuteenne lapsen kanssa.
meillä oli 7v sakemanni narttu kun odotin ensimmäistä ja oli todellinen mammankulta. siinä kohtaa koira sai kenkää kun kävi vauvan päälle,onneksi ehdin itse väliin ennen kuin tapahtui pahempaa. pahaa teki kun joutui koiran lopettamaan,mutta asiat oli laitettava tärkeys järjestykseen. ja nyt ihmiset miettivät miksi en vain antanut koiraa pois,siksi kun se ei oikein sietänyt vieraita ihmisiä eikä varsinkaan koiria. mutta tapauksia monia. toivottavasti teillä paremmin!
Jos toinen kersasi ei siedä toista,pistätk ömenemään? Kyllä se koiran käytös on hyvin pitkälle siellä NARUN TOISESSA päässä enk ätodellakaan toivoisi tuollaiselle luntulle en sitten LASTA enk äainakaan el'äimiä. Ties miten kohtelet lastakin kun ensimmäinen vastoinkäyminen tulee. Hyi helvetti,te suomalaiset.
.. tekee selväksi niin itselleen kuin muillekkinettä se AIAKISEMMIN TALOON TULLUT LEMMIKKI on yhtä arvokas kuin vastikään hässitty vahinkokersa niin ei ongelmia tule. Ei ne koirat hirviöitä tule mutta väitän että 99% tapauksista on liioiteltuja.Just tollasia.
Itsekin pelättiin tosin paljon, miten koiramme suhtautuu uuteen tulokkaaseen. Synnärille lähtiessäni olin pakannut matkaan lakanan, jossa pidin lastamme pari päivää. Sitten mieheni vei lakanan kotiin ja niin koira saattoi haistella uuden tulokkaan hajuja, vaikka lapsi olikin vielä synnärillä. En mä tiedä toimiiko tää oikeesti, mutta vahvasti jaksan uskoa niin :-).
AINUT VAIHTOEHTO ON LOPETTAA KOIRA KUN LAPSI TULEE PERHEESEEN. MULLA OLI 3 VUOTIAS LABRADORIN NOUTAJA JA HETI KUN LAPSI TULI NIIN ISÄNTÄ AMPUI SEN(RONI) ALUKSI TUNTUI HIRVEÄLTÄ KOSKA KOIRAMME OLI KUIN YKSI PERHEENJÄSEN, MUTTA KYLLÄ SIITÄ YLI PÄÄSEE JA ON PALJON HELPOMPI ELÄÄ.
samaa kastii ku marika. Bussiin ja bussi jokeen :) Siis en kyllä voi muuta todeta kun etät te olette sairaita. SINUN lapsi pitäisi tappaa.Ja oikeen kiduttaen vielä.muuttuiskohan ääni kellossa?
meillä oli sama ongelma 1,5-vuotiaan narttudobberin kanssa..kaikkemme kokeilimme, mutta loppujen lopuksi jouduimme luopumaan koirasta, sillä vaikka se olikin todella kiltti ja ihan hauva, en luottanut siihen niin paljon, kuin olisi ollut tarve.
Toivottavasti koiranne oppii arvostamaan uutta tulokasta, niinkuin tulevaa johtajaa arvostetaan. Yleensähän koirat vaistoavat todella hyvin, että kyseessä on perheenjäsen!
ihmisillä täällä kun toinen pyytää asiallisesti neuvoja!!
Mielestäni lapsen tullessa koiran kanssa pätevät samat kasvatussäännöt kuin ilman lastakin. Eli koira on eläin, jonka johtajana ihminen toimii. Tästä ei pidä tinkiä ennen eikä jälkeen lapsen syntymän. Kun peli on selvä (johtajuus asema) jo etukäteen, on se reilua koirallekin. Sen ei tarvitse lapsen synnyttyä miettiä pitäisikö ryhtyä "toimenpiteisiin" ettei lapsi pääsisi sitä korkeampaan asemaan. Vauvahan on viimeksi tullut. Eli koiralle pitää olla pennusta alkaen selvää, ettei ihmisiä (minkään ikäisiä) uhmata. Monesti me ihmiset vaan nostamme koiran "vauvan" asemaan, kunnes syntyykin oma ihmisvauva koiravauvan paikalle. Silloin varmasti tulee ongelmia, jos koiralla on ollut vapaa kasvatus siihen asti.
Mielestäni vauvan hajun tuominen synnäriltä on hyvä idea. Myös kannattaa harrastaa edelleen mahdollisuuksien mukaan samoja yhteisiä asioita saman ihmisen ja koiran kanssa kuin ennen vauvan tuloa. Esim yhteinen ulkoilu hetki emännän kanssa ja huomioida koiraa reilusti silittäen ym. vauvan tultua kotiin. Dobbermanni rotuna kylläkin saattaa olla varsin haastava tässäkin tilanteessa. Ja aina kannattaa muistaa, että vaistojensa varaisesti reagoiva suuri eläin on saattaa olla hyvin vaarallinen. Kannattaa varmasti seurata tilannetta eikä tehdä hätiköityja lopettamis päätöksiä, mutta järki päässä harkita tarvittaessa koiran pitämistä, jos näyttää että ongelmia saattaa alkaa ilmaantumaan. Ei tosiaan kannata kuitenkaan odotella, että jotain pahaa tapahtuu vauvalle jos koira näyttää uhkaavuuden merkkejä. On aika katkeraa, jos koiran takia menettää pienen vauvansa tai lapsi kantaa ikuisesti raatelun jälkiä kehossaan. Mielestäni sellaisen riskin ottaminen on jo tyhmyyttä.
Mutta mihin onkaan tämä maailma menossa kun jonkun älypään mielestä koiraa ei saisi lopettaa, jos se ilmaisee agressiivisuutta muita yhteiskunnan jäseniä kohtaan tai, jos koira pitäisi automaattisesti lopettaa kun vauva syntyy. Koittakaa ihmiset katsoa tulevaisuuteen ja ennakoida elämän suunnitelmianne, ettei viattomien tarvitsisi aina kärsiä ajattelemattomuudestanne. Kantakaa vastuunne aikuisina ihmisinä, niin muidenkin lähipiirissänne olisi helpompi elää.
Miten voit hävittää lemmikkisi mik äon aikaisemmin taloon tullut kuin vahinkö hässitty kersasi? Et todellakaan ole eläinrakasta ainesta eikä sinunalsielle toivo mitään eläintä.
SE,joka ensin tullut, on ensin tullut. Ja jos laitat eläimen vikaksi etkä huomioi perheenjäsenenä et sovi ollenkaan sen pitäjäksi.
Mutta mietin,miten käy kun hässit toisen ekrsan ja edellinen ei hyväksy. Tapatko lapsesikin tolla logiikalla?
MINÄ NAURAN SULLE. Meillä oli jo koira eli yksi lapsi toisinsanoen kun ihmislapsi taloon tuli.tein jo alusta asti hyvin selväksi etten luovu koirasta vaikka miten kävisi.
Se on asenteesta kiinni ja ongelma on SE,että nyky ajan ihmiset luulevat ongelmien ratkeavan tappamalla ja määräämällä. Vaikka ihmisen kuvitellaan olevan viisain olento maan päällä (ja ehkä se toistaiseksi vielä näin onkin), on se sinänsä kehittymätön oelnto ettei osaa ottaa huomioon ympäröivää luontoa eikä muita elämään kuuluvia.
Mietitäämpäs että kuka tai mitkä olivat maan pääll äennenkuin ihmiset edes tulivat? Ihminen on ottanut johtajan paikan. OTTANUT. Huomaa,että ihminehn siis ei ole yhtään sen johtajampaa kuin kukaan muukaan. Kaikki vois elää sovussa ja niine ttä maailmassa olis niin kaikilla eläimillä kuin ihmisilläki hyvä elää.
Täys totuus on se että joakista tarvitaan.
Mieti vähän,lapsi :)
Millä helvetin oikeudella sä tuut mulle aukomaan päätäs?! Ei tässä kukaan ole vahinkolapsia saanut eikä koiraansa tappanut! Mun koira sai hyvän uuden kodin poliisikoirakouluttajan perheestä ja elää siellä onnellisena! Joten kurkkaa vaan peiliin ja tuu sitten vasta tänne avautumaan.
Todella lapsellista touhua.
Kyllä maailmaan naurua mahtuu, mutta oikeassa olet, kaikki on ASENTEESTA kiinni. Ja mielestäni sinä et ole todellakaan miettinyt kovinkaan laajasti perusteluja omille asenteillesi. Enemmänkin tekstissäsi heijastuu tunneperäinen impulssiivisuus sen suuremmin muita kunnioittamatta ja jopa itsekkyys.
Johtajuudesta ja kaikkien lajien sovussa elämisestä ... koira niinkuin muutkin eläimet elävät vaistojensa varassa ja ne eivät TODELLAKAAN sääli tai ymmärrä heikompiaan. Jos olet koskaan päässyt seuraamaan koiralauman käytöstä, niin ne kamppailevat julmasti henkiinjäämisestään ja johtajuudesta. Ja kun ne ovat näin saaneet pelisäännöt ja johtajuus asemansa selväksi, elämä jatkuu jälleen rauhalliseen malliin. Kaupungeissa koirat yleensä liikkuvat ihmisen taluttamana ja ihmislaumassa - ja tämä aiheuttaa niille usein stressiä ja ongelmia tulla toimeen muiden lajitovereiden tai jopa ihmistenkin kanssa. Jos et kykene olemaan koirallesi hyvä johtaja niin sehän ottaa silloin johtajuuden omiin "tassuihinsa". Riippuen pitkälti myös rotukohtaisista ominaisuuksista.
Erilaisuus ja luonon monimuotoisuus on rikkautta, vaalikaamme sitä. Ja annetaan jokaiselle oikeus mielipiteisiinsä. :o)
mielipiteestä. Vaan mä totesin että ihmiset vois oikeesti käyttää järkeään. Mutta kukaan ei vastannut että KUINKA MONI TÄÄLLÄ ON VALMIS TAPPAMAAN OMAN LAPSENSA JOS EI HYVÄKSY UUTTA TULOKASTA?
Totuus on se,että IHMINEN on maapallon elukoista se julmin ja häijyin. Niin myös siis ihmislapset. Mutta MOODY,vastaappas sinä sitten kun suu auki koko aika kerran olet :)
.. monta kertaa peiliin :) Ja tyytyväinen olen itseeni.Olen saanut kasvatettua lapsen ja koirnakin- saman katon alla. Ei tarvinnut antaa rakasta lemmikkiä pois.
Mutta tuskimpa tuollainen sitä ymmärtää. Onhan maailmassa aina se alhainen kansanluokka joka ikävä kyllä,on vähän jälkeen jäänyttä kansaa.Onneksi minulla sentään vielä aivot tallella ja osaan järkeäkin käyttää:)
Kuka tässä päätään aukoo? Älä käy kuule uhoomaan.. Tai saat tulla livenä sanomaan ;)
tiedätkö,että koiria on monen laisia,eikä se ole omistajan vika,jos ei koira sopeudu.
kyllä olen paljon tyytyväisempi itseeni,kun ajattelin kaikkien parasta ja annoin koiran kotiin,jossa ei ole lapsia ja se saa edelleen olla kaiken huomion keskellä.
säälin kyllä lastasi jos koirasi on samaa maata kuin omani oli.
Nii,kyllä varmaan jonku fifin kanssa meneekin ihan hyvin..ei siinä mitään.
No ei ole kuule mikään fifi. Vaan näitä ChowChowta-tiedätkö kyseistä rotua? ei meidän lasta tarvitse sääliä. katsos,niin koiralla kuin omalla tavallaan lapsellekkin on tehty selväksi että saman katon alla oleskellaan eli eletään myös sen mukaan.
Monet äidit esimekriks syyttää koiraa kun koira puree lasta (kyseessä vaikka et laps vetää korvista tai hännästä). Niin teet varmasti sinäkin. Alkaa olee jo pikkunen siinä iässä että ymmärtää tuollaista ja sekin on tehty selväksi että koiraa eikä mitään muutakaan eläintä ei kiusata. Yksi näpäytys kun koiraa repi ja se oli siinä.Menee nykyään pelkillä sanoilla perille.
Joo ja mä oeln tyytyväinen et molemmat säilyi tässä kodissa :) Ja yhtäläilla on koira huomioo saanu ku ennen pientäkin.ja aina tulee saamaa.ei tule kilpailu tilannetta. Molemmat omalla tavallaan mun lapsia :)
Kiitos kaikista asiallisista vastauksista. Taidamme sitten aikanaan kokeilla tuota vilttijuttua. Ollaan kyllä oltu rotujärjestöönkin yhteydessä ja saimme sieltäkin vinkkejä. Tuo nukkejuttu kokeiltu eikä koira välitä, koska tajuaa, ettei kyseessä elävä ihminen. Se tulee siis lasten kanssa toimeen, mutta en voi kehua, että se olisi lapsirakas. No maaliskuussa on lopullinen tulikoe, kun pienokaisen olisi tarkoitus syntyä...Kaiken me yritämme, ettei uskollista ystäväämme tarvitsisi pois antaa...Hyviä vinkkejä saa edelleenkin lähettäää. Kiitoksia.
ei ole aitoa eläinrakkautta jos kersan takia pois annat.
Ole hyvä ja vastaa että miten toimit kun toinen lapsi syntyy ja edellinen on tosi mustasukkanen? Tapatko lapsesi? Vain koska "et voi muuta". Tai annatko edes parempaan perheeseen?
Christina pieni, lopeta jo vuodatuksesi. Kaikki tajuaa sinun kantasi ja näkökulmasi asiasta.
Näetkö maailman vielä niin musta-valkoisena, ettet tajua mikä ongelma on. Jokainen vastuunsa tunteva vanhempi "hävittää" lemmikkinsä, jos siitä on uhkaa lapselle. Eläin on eläin ja sille on annettava oikeus elää ELÄIMEN arvoinen elämä, ei sitä pidä ihmiseen samaistaan. Silloin ollaan jo hakoteillä... ja pahasti.
Tai onhan vielä mahdollisuus, että olet vain typerä provosoiva tyyppi ja me vielä typerämpiä kun vastaamme sinulle. Mutta lopettaa jo voisit!
Sä voit kuule pitää mua kuinka tyhmänä tahansa mutta hyvimpäs olen elämässä pärjännyt. Jos m äsanon että koira on mulle ja pitää olla muillekkin ihmisen arvoinen,voit olla ihan varma että tarkoitan ja että se on niin. Mene peilin eteen ja katso.
Ja kysyn vielä loppuun että: MITÄ tai MITKÄ olivat maapallolla ihan ensiksi? Entäs ihmistä ennen?