Oletteko

Olen paennut, koska uskoin, ettei vastakaikua ole. Pelotti, että sattuu ja sattui kuitenkin.
Harmittaako? Tavallaan, olisi ehkä pitänyt katsoa se viimenenkin kortti, vai olisiko?

en rakkautta, mutta illuusiota. Kun selvisi, mitä se oli, siksi. Kun heittäytyy haaveisiin, harmittaa, mutta kun miettii asiaa järjellä, niin ei harmita.

koska siitä olisi seurannut ikävyyksiä, harmittaa.

...nainen jota rakastan pakeni.

koska tunteet ei hävinny! seuraavat vaan ja ikäväkin on

paennut rakkautta. Ehken ole edes löytänyt sitä.

Olen paennut rakkaudettomuutta. Tai ehkä en edes sitä. Täällähän minä olen vielä kenen tahansa rakastettavaksi.

Sekavaako? No, pointtini on kai ettei rakkautta varsinaisesti voi paeta, koska se on tunne ihmisessä ja ihmisten välillä. Itseään ei voi paeta. Uskon rakkauteen, mutta uskoni parisuhteisiin on aika lujilla kun ihmisolennot vain ovat niin vaikeita ja tekevät kaikkensa tuhotakseen kaiken mahdollisuuden. (minäkin)

koska se tunne oli "liian" voimakas, menetin oman elämäni hallinnan ja pelkäsin rakastettuni lopulta satuttavan minua. Harmittaa, en ole sellaista rakkautta enää kokenut.

ole varsinaisesti paennut rakkautta, mutta joutunut luopumaan rakkauden ajatuksesta joskus pitkäksikin aikaa. Ei harmita, koska en olisi voinut muutakaan. Jos olisin saanut valita olisivat asiat menneet hiukan toisin.

kautta rohkaisua etsien, edes itse olisin ollut vapautuneempi tilanteessa jossa toinen oli varautuneempi, olisiko kaikki toisin jollen olisi panikoinut ja etsinyt humalan voimalla omaa itseäni joka selvänä olisi täyttä itseäni, itseäni jonka olisin halunnut laittaa kaikessa peliin täysillä..harmittaa näin jälkeenpäin vaikkei se kai edes siitä johtunut..=(