Olen kohta kolmekymppinen mies eikä minulla ole koskaan ollut tyttöystävää. Mielestäni kaikki johtuu varmasti ujoudestani ja herkkyydestäni.
Olen useiden vuosien aikana käynyt monissa eri tapahtumissa ja suoraan sanottuna olen etsinyt vain naista ja ystävää sieltä itselleni. Koska minulla on ystäviä vähän, jokainen pieni hymykin
mitä vastakkaisen sukupuolen edustaja minulle viestittää saa minut ajattelemaan, että onkohan tämä nyt se oikea. Ja joka kerta kun olen eri tapahtumiin mennyt, aina olen saanut tulla yksin takaisin.
Tuntuu siltä, että olen viime aikoina tullut entistä enemän rakkauden ja seksin nälkäiseksi, mutta silti olen yksin. Saan olla myös siitä iloinen, että moni nainen on osoittanut minuun mielenkiinnon, mutta herkkänä en ole pystynyt suhdetta luomaan. Uskon, että se johtuu siitä, että herkän on vaikeaa osoittaa pitävänsä toisesta, koska jos toinen ei osoitakaan vasta rakkautta siinä tuntee nopeasti itsensä petetyksi.
Kaikkein pahinta on myös se, että pettymys näkyy herkälle niin helposti läpi, kuin olisi avoin kirja toiselle. Näin olenkin monesti esittänyt
kylmää, vaikka sisimpäni olisi halunnut jotain muuta. On paljon helpompi olla rakastumatta kehenkään, kun ottaa pahissa tapauksessa syvät arvet sisimpäänsä.
Ujoudesta on myös vaikea päästä eroon. Luin eri kirjoja ujoudesta ja ajattelin, että nyt kyllä muutan itseni; seuraavan kerran kun joku tyttö alkaa keskustella kanssani pyydän kyllä kahville.
Eräs tyttö tuli sitten tekemään minuun tuttuvuutta ja vaikutti hyvinkin vapaalta ja halusi tarjota minulle sateensuojaakin. Juttelimme ja itsekseni ajattelin, että nyt kyllä kysyn numeroa. Mutta sitten jännitys, oma itsesuojeluvaisto ja tilanteen luoma paine, sai minut hiljaiseksi.Menen aina tällaisessa tilanteessa niin jännityneeksi, avain kuin kurkussa olisi kansi joka saa sen kiinni. Ja sitten kun yrittää kysyä naista kahville, on aivan kuin kuuluisi " klonksahdus " ( kuin sarana nyt aukaistaisiin) kun yrittää puhetta. Sitä pelkää tavallaan myös naisen "kuulevan" sen Lisäksi ajettelin, että mitä hänkin ajattelisi, jos nyt tällaisen asian takia häntä kysyn ulos? Olenko kenties niin yksinäinen ja puutteessa, esimerkiksi ? Ajattelin taas en kysy ja en ollut päässyt ujoudestani edelleenkään pois.
Viiden minuuutin kuluttua ajattelin, että nyt kyllä juoksen perään ja kysyn. Mutta hän oli jo mennyt, enkä koskaan enää häntä tavannut.
Että ujona sitä helposti ajettelee,että mitä tuokin minusta ajettelee ja vielä jos on vähän kavereita, tilanteet saavat suuren merkityksen. Ja minullakin on sama juttu, että tulen kyllä varmasti varattujen naisten kanssa hyvin juttuun ja sellaisten josta en niin ole kiinnostunut, mutta toisesta välittämisen osoittaminen sellaiselle josta oikein pitää ei ole oikein millään onnistunut.
Ujous ja herkkyys on todellinen kärsimys ! Todellista kärsimystä on vielä se, että seksin ja hellyyden nälkä on kuitenkin suuri, mutta aina on yksin. Välillä tuntuu myös siltä, että hankkisi tyttöystäväkseen jonkin sellaisen jos ei hirveästi pidä, mutta edes seksi luistaisi.
Mielipiteitä !
Olen useiden vuosien aikana käynyt monissa eri tapahtumissa ja suoraan sanottuna olen etsinyt vain naista ja ystävää sieltä itselleni. Koska minulla on ystäviä vähän, jokainen pieni hymykin
mitä vastakkaisen sukupuolen edustaja minulle viestittää saa minut ajattelemaan, että onkohan tämä nyt se oikea. Ja joka kerta kun olen eri tapahtumiin mennyt, aina olen saanut tulla yksin takaisin.
Tuntuu siltä, että olen viime aikoina tullut entistä enemän rakkauden ja seksin nälkäiseksi, mutta silti olen yksin. Saan olla myös siitä iloinen, että moni nainen on osoittanut minuun mielenkiinnon, mutta herkkänä en ole pystynyt suhdetta luomaan. Uskon, että se johtuu siitä, että herkän on vaikeaa osoittaa pitävänsä toisesta, koska jos toinen ei osoitakaan vasta rakkautta siinä tuntee nopeasti itsensä petetyksi.
Kaikkein pahinta on myös se, että pettymys näkyy herkälle niin helposti läpi, kuin olisi avoin kirja toiselle. Näin olenkin monesti esittänyt
kylmää, vaikka sisimpäni olisi halunnut jotain muuta. On paljon helpompi olla rakastumatta kehenkään, kun ottaa pahissa tapauksessa syvät arvet sisimpäänsä.
Ujoudesta on myös vaikea päästä eroon. Luin eri kirjoja ujoudesta ja ajattelin, että nyt kyllä muutan itseni; seuraavan kerran kun joku tyttö alkaa keskustella kanssani pyydän kyllä kahville.
Eräs tyttö tuli sitten tekemään minuun tuttuvuutta ja vaikutti hyvinkin vapaalta ja halusi tarjota minulle sateensuojaakin. Juttelimme ja itsekseni ajattelin, että nyt kyllä kysyn numeroa. Mutta sitten jännitys, oma itsesuojeluvaisto ja tilanteen luoma paine, sai minut hiljaiseksi.Menen aina tällaisessa tilanteessa niin jännityneeksi, avain kuin kurkussa olisi kansi joka saa sen kiinni. Ja sitten kun yrittää kysyä naista kahville, on aivan kuin kuuluisi " klonksahdus " ( kuin sarana nyt aukaistaisiin) kun yrittää puhetta. Sitä pelkää tavallaan myös naisen "kuulevan" sen Lisäksi ajettelin, että mitä hänkin ajattelisi, jos nyt tällaisen asian takia häntä kysyn ulos? Olenko kenties niin yksinäinen ja puutteessa, esimerkiksi ? Ajattelin taas en kysy ja en ollut päässyt ujoudestani edelleenkään pois.
Viiden minuuutin kuluttua ajattelin, että nyt kyllä juoksen perään ja kysyn. Mutta hän oli jo mennyt, enkä koskaan enää häntä tavannut.
Että ujona sitä helposti ajettelee,että mitä tuokin minusta ajettelee ja vielä jos on vähän kavereita, tilanteet saavat suuren merkityksen. Ja minullakin on sama juttu, että tulen kyllä varmasti varattujen naisten kanssa hyvin juttuun ja sellaisten josta en niin ole kiinnostunut, mutta toisesta välittämisen osoittaminen sellaiselle josta oikein pitää ei ole oikein millään onnistunut.
Ujous ja herkkyys on todellinen kärsimys ! Todellista kärsimystä on vielä se, että seksin ja hellyyden nälkä on kuitenkin suuri, mutta aina on yksin. Välillä tuntuu myös siltä, että hankkisi tyttöystäväkseen jonkin sellaisen jos ei hirveästi pidä, mutta edes seksi luistaisi.
Mielipiteitä !
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onko ujous paha asia? Tottakai se vaikeuttaa monia asioita, esim. juuri tuota toiseen ihmiseen tutustumista ja juttelua alussa, kahville pyytämistä jne. Luulen kyllä, että se ujous vähitellen karisee, kun vihdoin opit tuntemaan uuden ihmisen. Et todennäköisesti jännitä esim. kavereitasi tai perheenjäseniäsi, vai? Ja loppujen lopuksi ujous ei ole paha asia, kun vain pääsee alun yli.
Voisiko ajatella niin, että yrität tsempata sen alkuvaiheen, jolloin jännittää tosi paljon. Sitten kun tutustuu toiseen enemmän, jännitys ja ujous vähenee. Ja jos homma menee pieleen jostain syystä, esim. se tyttö jota pyydät kahville, ei haluakaan lähteä, niin mitä väliä. Ei kannata tehdä siitä liian suurta numeroa. Itsekin olen vähän ujo, joten ymmärrän, ettei näin ehkä ole niin helppo tehdä kuin sanoa, mutta ei kannata ottaa niin vakavasti. Jos tulee pakit, niin voit kuitenkin olla iloinen, että uskalsit kysyä!
Sitä paitsi, jos tyttö yhtään osaa tulkita toisia ihmisiä (ts. on herkkä tunnistamaan toisten tunteita tms.-sorry en osaa oikein selittää), niin hän saattaa kyllä huomata, että olet ujo ja jännität kysyä kahville, mutta saattaa pitää kahville pyytämistä merkittävänä juttuna. Hän näkee, että todella haluat tavata hänet uudestaan, etkä vain puhele kauniita, merkityksettömiä sanoja.
"Välillä tuntuu myös siltä, että hankkisi tyttöystäväkseen jonkin sellaisen jos ei hirveästi pidä, mutta edes seksi luistaisi."
Luulen ymmärtäväni ajatuksesi pointin, mutta en suosittelisi hakemalla hakea tyttöystäväksi sellaista, josta ei hirveästi pidä. Kuulostaakin oudolle... Ei olisi oikein sitä tyttöä kohtaan. Voisitko itsekään olle tyytyväinen sellaiseen tilanteeseen oikeasti?
Hyvä jos olet pystynyt käymään eri tilaisuuksissa, minä en pysty tai uskalla mennä mihinkään. Tai pystyn kyllä, mutta jännitän eri paikkoihin menoa niin paljon että keskityn lähinnä jännittämiseen enkä itse tilaisuuteen.
Voisitko antaa vinkkejä ja kertoa minkälaisissa tapahtumissa olet käynyt? Minulle tulee muuten pitkä kesä sillä olen vieraantunut varsin hyvin kaikenlaisesta normaalielämästä.
Mielestäni ei pitäisi olla vaikea iskeä tyttöä jos se tulee ensin itse juttelemaan. Minulla kynnys aloittaa juttelu on aika hankalaa monesta eri syystä.
Itsetuntoni on hieman huono koulukiusauksen takia ja työpaikassani minut imetään kuiviin henkisesti sillä työ on varsin stressaavaa. Muutamia viikkoja sitten minulla oli kuitenkin vähän parempi hetki ja näin yhden naisen työmatkalla jolta menin suoraan kysymään onko se vapaa vai varattu.
En ollut koskaan aikaisemmin tehnyt niin ja jännitys oli kyllä todella suuri. Yleensä olenkin aina mennyt lukkoon vastaavissa tilanteissa enkä ole pystynyt tekemään yhtään mitään.
Pärjätäksesi sinulla pitäisi ainoastaan olla itsetunto kunnossa. Itsetunto voi mennä nollaan monesta eri syystä ja kun sen saa taas kuntoon pystyy tekemään melkein mitä tahansa!
Joo, samaisista syistä ei iteläkään ole vielä (uskon vakaasti että vielä jonain päivänä :), tyttöystävää ole ollut. Toki olen kymmenisen vuotta nuorempikin. Olisi tässä lähipäivinä mahdollisuus kysyä erästä tyttöä ulos, olen koko viikon kerännyt rohkeutta tämän kysymyksen esittämiseen.
Rakkauden nälkäinen löytyy täältäkin - tosin hieman nuorempi ja eri sukupuolta. ;) Yksinäisyys ajaa tähän nälkään vielä enemmän, vaikkakin opinahjossa on kavereita, mutta siltikin.
Minullakin jännitys ja paine luovat esteitä etenemiseen. Ehkä siellä takana myös vähän on torjutuksi tulemisen pelko, vaikken ole sitä niin kauheasti ajatellut. Enemmänkin niin, että luonne nyt vaan jumittaa, ja kokemattomuus.
Vietettyäni täällä palstalla enemmän aikaa ja lukiessani ajatuksia viileästä vaikutelmasta, olen herännyt tarkkailemaan itseäni sillä tasolla. Yritän skarpata etten anna itsestäni sellaista vaikutelmaa...tuppisuuna oleminen tosin harmittaa usein...Sinulla kuitenkin juttu luistaa jotensakin, minulla ei ja tästä syystä pelkään antavani itsestäni oudon vaikutelman. Pelkään jo sitä, että työnnän ihmisiä syrjään.
Juu, kyllä itsetunnollakin on asian kanssa jotain tekemistä. Minulla on ainakin kaikenlaisia epäilyksiä itseäni kohtaan. Ajattelen liikaa sitä, mitä muut minusta ajattelevat. Tulee kyllä luovutettua joskus liian helpolla, ei sitten kehtaakaan. Varon vain niin paljon joka sanaa ja joka tekoa. Sehän tässä on, että pitäisi uskaltaa kaiken uhallakin.
Tuosta väkipakolla tyttöystävän hankkimisesta: älä sorru sellaiseen. Minä en pysty ajattelemaankaan noin - se olisi väärin itseäni ja sitä toista kohtaan. Ja millaiset vaikutukset sellaisella kokemuksella olisikaan sinulle...?
Herkkyyden yritän nähdä vahvuutena - se on minun ainutlaatuinen ominaisuuteni. Jos joku sen minussa aistii, hän voi parhaassa tapauksessa löytää minusta oikean ihmisen.
Olen huomannut monta kertaa että joku tyttö selvästi katselee minua on ehkä kiinnostunut, tekisi mieli mennä juttelemaan pyytämään treffeille, mutta en vaan pysty.
Kyllä tyttöystävän pitää olla sellainen josta pitää ei seksikään ole mitään jos ei ole hellyttä.
Itse kun olen ihmisten ilmoilla, niin ainoa huomio mitä minulle osoitetaan on se kun joku kysyy rahaa tai tulta.