Ajattelimpa aloittaa vaan keskustelun, saa tähän tilanteeseen katsellakkin jos joku viitsii. Kun avioliitto on siinä jamassa, että toisen ajatukset eivät kohtaa,tarkemmin ajatellen eivät ole koskaan kohdanneetkaan, kemiat ei kohtaa, arki ei suju ilman riitaa, mikään ei kohtaa ja koko ajan on paha olo. Kuitenkaan ei ole väkivaltaa tms. Yleisesti kun kukaan ei rohkaise avioeroon. Eli olen siis alunperin valinnut väärin ja minun on vain kestettävä, koska avioliitto on pyhä eikä sitä tule itsekkäästi rikkoa, omaa onneaan tavoitellen?
Avioliitto
pyhä?
2177
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minun mielestäni jos tuntuu siltä ettei saa elämältään tai avioliitoltaan mitä kaipaisi eikä sitä saa korjattua vaikka kuinka yrittää, olisi viisainta alkaa miettiä eroa. Itse en ainakaan suostuisi jäämään liittoon jossa molemmat elävät omaa elämäänsä vailla toisen lämpöä ja tukea. Paha olo on merkki siitä että kaikki ei ole hyvin. Kannattaa tietysti ensin koittaa korjata tilanne, keskustella ja miettiä tulevaa yhdessä. Mutta jos sekään ei auta, on arvostettava itseään sen verran että lähtee etsimään onneaan. Kerran täällä vain eletään.
Tsemppiä ja oikein hyvää kevättä!
Ensimmäinen harkinnan aihe on tietenkin se onko liitossa mukana lapsia. Jos on, on itsestään selvää että avioliittoneuvonta on se ensimmäinen askel, ja sen tunnustaminen että jotain on vialla, ja avointa keskustelua siitä mitä ja miten kumpikin kumppani käsittää asian, ja onko se korjattavissa joillain keinoin.
Jos ei ole... on niin helppoa luovuttaa. Jos tunnet ettei tämä henkilö tosiaan ole sinua varten, puhu tunteistasi ensin jollekin ulkopuoliselle. Tunne saattaa olla oiretta mistä tahansa, lapsettomuuden tuskasta yksinolon aiheuttamaan katkeroitumiseen, kyllästymiseen... lista on loputon. Saat puhumalla ja tunteitasi ääneen selvittelemällä aika nopeasti varmuuden siitä haluatko että tilanne korjaantuu ja yrittää aktiivisesti osallistua sen korjaamiseen, vai haluatko etsiä onneasi toisaalta, yksin.
Jos lapsia ei ole, koe-ero tulee myös kyseesee. Ensin lomaa toisistanne, erillään, tapaamatta hetkeen lainkaan, sitten uudet treffit. tutustukaa uudestaan. Kuka sinä olet? Kenen kanssa olen elänyt? Rakkaus voi herätä, tai sitten ei. Tuleeko ikävä vai eikö tule? Viimeisenä, loma yhdessä, tiiviisti yhdessä. Riitelettekö pikkuasioista vai suurista elämän linjauksista? Ovatko erimielisyyden perustavaa laatua (lapsia/ei lapsia, uraelämä/kotona yhdessä olo) vai vessapaperin suunta (jolloin kyseessä ei ole varsinainen erimielisyys vaan tyytymättömyyden purkaminen lähimpään kohteeseen)?
Selvitä ongelma ensin itsellesi, sitten kysy avoimesti kumppaniltasi onko hänestä liitossanne jotain vialla ja haluaako hän asiaan muutosta. Yhteispelillä se todennäköisesti tulee onnistumaan, kyse on halusta. Rakastaminen on todella tahdon asia.
***