Hei erityisesti Davalyan ja Haukullinen!
Luitteko uusimmasta Koiramme-lehdestä 5/06 jutun laumanvartijoista?
Siellä kirjoitetaan mm. näin:
--------
"Hankaluuksia laumanvartijakoiran kanssa tulee monesti siksi, että omistaja ei yksinkertaisesti tunne valitsemansa rodun ominaisuuksia tarpeeksi hyvin. Koiran omistajan päähän on esimerkiksi iskostunut kuva hurjasta, isosta koirasta, jonka kasvatuksen pitää olla kovaotteista. Tosiasiassa esimerkiksi kaukasianpaimenkoira on luonteeltaan pehmeä. Luottamus pitää rakentaa kärsivällisesti, pehmein mutta määrätietoisin ottein."
-------
Siis pehmein, mutta määrätieteoisin ottein! Ja kaukasianpaimenkoira on pehmeä eikä kova tämän artikkelin mukaan. Tyrmäättekö tämänkin artikkelin?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000001523&posting=22000000016265822
Luitteko uusimmasta Koiramme-lehdestä 5/06 jutun laumanvartijoista?
Siellä kirjoitetaan mm. näin:
--------
"Hankaluuksia laumanvartijakoiran kanssa tulee monesti siksi, että omistaja ei yksinkertaisesti tunne valitsemansa rodun ominaisuuksia tarpeeksi hyvin. Koiran omistajan päähän on esimerkiksi iskostunut kuva hurjasta, isosta koirasta, jonka kasvatuksen pitää olla kovaotteista. Tosiasiassa esimerkiksi kaukasianpaimenkoira on luonteeltaan pehmeä. Luottamus pitää rakentaa kärsivällisesti, pehmein mutta määrätietoisin ottein."
-------
Siis pehmein, mutta määrätieteoisin ottein! Ja kaukasianpaimenkoira on pehmeä eikä kova tämän artikkelin mukaan. Tyrmäättekö tämänkin artikkelin?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000001523&posting=22000000016265822
Vastaukset 21
Vanhimmat
sitä että kun pentu ei kuuntele, yrittää mennä ihmisen yli jo tuossa iässä, niin selätys ja paikoillaan pitäminen on ainoa keino saada kielto perille. Onko tätä niin vaikea ymmärtää. Minkäänlaista luottamuksellista yhteiseloa ei tule minkään rotuisen koiran kanssa ellei koiralle ole selvitetty alusta asti kuka on se POMO. Sen jälkeen pääsee rakentamaan sitä luottamusta.
Joo ja minulla on kääpiö koiria.
selättämisestä. Minulla tosin ei ole laumanvartijakoiraa, mutta suuri, vahtimisvietin omaava rotu kuitenkin. Selättäminen ei koirassani aiheuttanut mitään muuta kuin valtavan taisteluvimman. Pomon aseman osoitin tottelevaisuuskoulutuksella makupalojen kanssa sekä huomiotta jättämisellä. En reagoinut sen leikkiin kutsuihin, mutta heti kun se poistui, kutsuin sen luokseni ja aloitin leikin. Ne tepsivät. Määrätietoinen lempeä ote ja runsaasti palkkaa oikeasta toiminnasta. Ei koiraa tarvitse alistaa. Mitään ongelmia ei ole meillä aikuisena ollut, vaikka nuorena usein pyrki johtoon. Aina päästiin pomotteluista ohi samoilla keinoin.
Jos se sinun taidoillasi on ainoa keino osoittaa kuka on pomo, ei se tarkoita, etteikö joku muu osaisi käsitellä koiria asiantuntevammin. Kyllä niitä osaajiakin löytyy.
Uma,ei tartte selätystä.Ei iso eikä pieni.Asiat voi hoitaa muutenkin.Siitä tästä nyt hieman " kinastellaan" :O).Ja minä kuulun siihen sarjaan,jonka ei tarvi,eikä ole halua koiria selätellä.Ne toimii muutenkin.
Eli se " pomon" asema rakennetaan määrätietoisuudella,säännöillä,joista ei tinkitä,luottamuksella ja henkisesti.Voimaa ei siihen aseman rakentamiseen tarvita.
Ja minä olen kyllä vähän sitä mieltä,että 9 viikon ikäinen pentu ei vielä yli yritä kävellä.Se on vielä vauva. Käyttäytyminen johtuu vain siitä,että pentu ei tiedä vielä mitä siltä vaaditaan,kieltoja EI ole opetettu kunnolla ja usein omistajan epäloogisesta käyttäytymisestä.
No niinkuin olen sanonut,kaikki tehköön miten parhaimmaksi tuntee.Samoin kasvatellaan tuota kovapäistä :O) murkkumolossiakin.Ja paras kasvattaja sillä meidän perheessä on kädetön.
Se meidän " pikku-äijä".Ei sekään selättele... :O)))).Pelkkä suuri auktoriteetti riittää...
"Ja minä olen kyllä vähän sitä mieltä,että 9 viikon ikäinen pentu ei vielä yli yritä kävellä"
kerros mulle sitten miksi tämä "vauva" astuu itseään 3v vanhempaa dogo urosta?kun se makaa lattialla.jos tämä ei ole ylikävelyä niin mikä sitten on?
ja kysessähän on narttupentu.
"Käyttäytyminen johtuu vain siitä,että pentu ei tiedä vielä mitä siltä vaaditaan,kieltoja EI ole opetettu kunnolla ja usein omistajan epäloogisesta käyttäytymisestä"
puutun myös tähän lauseeseen koska se ei voi olla edes käytännössä kohdallani mahdollista pentu on ollut mulla reilut pari viikko ja sitä ei kertakaikkiaan ole siinä ajassa voitu kasvattaa väärin.
ja lisäksi niitä sääntöjä ja käyttäytymistä opetellaan kokoajan.ja taas opetellaan
ei meidän elämä ei suinkaan ole pelkkää jouten oloa ja koiran nakela pitkin seiniä kun sen käytös alkaa mua ottamaan päästä.ei sitä se ei ole.
pentu saa huomiota,sen kanssa leikitään,sitä opetaan elämään ja selvitymään,sille opeteaan peruskäskyjä leikin ohessa makupaloilla,sille opetaan sisäsiisteyttä, odottamaan ruokaa,käydään tutustumassa ulkomaailmaan,metsään,opetellaan olemaan metsässä irti,tuleemaan luokse kutsusta,autossa olemista jne jne..mutta on myös opeteltava ne ikävät asiat kun se ei se tarkottaa ei,jos sitä killetään puremasta se on loputtava tai haukkumasta sen on oltava hiljaa.
jo se ei sanomalla mene perille ja saan hampaat sormille sitä kieltäessä se ei vetele.niin ei vaan tehdä.
sillon mä pistän sen selälleen pidän siinä hetken ja sanon ei päästän irti kun se on rauhottunu.seuraavalla kerralla se puhe menee perille.
kuten jo aijemminkin sanoin näin toimii myös tämä uros meillä kun pentu puree/haukkuu sitä uros pitää etutassulla pentua kiinni painaa pään sen päälle näyttää hampaat,murisee päästää pennun kun se on rauhottunut.
ja tämä tuntuu todella toimivan.
"Vauva " astuu ...
Niinhän vauvat tekee.Ne tekee jo sitä pentulaatikossa.Minulla on ollut pentuja,jotka tekee sitä emälleenkin. Emä on ne ravistanut tyynesti pois,kääntänyt katseensa ( rauhoittava signaali) ja homma on loppunut.Minulla on ollut myös itsellä parikin pentua,jotka luovutusiän jälkeen on kovastikin tykännyt roikkua muutamissa koirissa.Minä en niitä ole tulkinnut ylikävelyksi.Toinen sitä harrasti melkein koko ikänsä vanhemmalla koirallamme,koska se salli sen,kuten se salli melkein kaiken muunkin tältä sydänkäpyseltään. SILTI SE oli selkeä koirien johtaja.Nuorin ei koskaan ajatellutkaan kyseenalaistavansa sitä,ja totteli tarvittaessa heti ja ehdoitta.Mutta sekin käytti taitavasti koirien kieltä,joten ei sen myöskään tarvinnut edes rähähtää "pikkuterroristille",jos se halusi olla rauhassa.Pelkät eleet riitti.
Hyvän koirien kielen omaavat koirat( niitä voi myös kannustaa käyttämään sitä pennusta pitäen),eivät pahemmin käytä ärinöitä ja mörinöitä ,koska niiden pääasiallinen käyttäytyminen perustuu rauhoittaviin signaaleihin.
Ne ovat juuri niitä alkukantaisia eleitä,jotka onneksi vielä ovat syvällä koirissa,vaikka ne jalostuksesta johtuen ovatkin jo kaukana monessa asioissa susista.
Rauhoittavat eleet on myös niitä,jolla itse pitkälti pelaan" koirien kanssa".
Ja tuosta sinun koiranpidostasi.En minä ole ainakaan sanonut ,että nakkelet seinille sun muuta.
Mutta jos pentu tekee jotain " ei-toivottua" ,niin sitä mieltä olen ,mitä kirjoitin.
Siis vielä kerran,asioita tehdään eri tavalla.Jokainen valitsee tapansa.
Niinkuin minäkin.Minä pyrin siihen,mitä olen jo kertonut.Ehkä siitä johtuu osaltaan myös se,että meillä ei "pitää etutassulla pentua kiinni,painaa pään sen päälle,näyttää hampaat,murisee ,päästää pennun,kun se on rauhoittunut",ole koiratkaan tehnyt noin.
Ei edes tälläkään hetkellä,vaikka talossa on nuori,erittäin " yritteliäs" kovapäinen liki 30 kiloinen molossimurkku.Johtajana on minun ( ja mieheni) jälkeen 7 kiloinen 8 vuotias pikkukoira.Sen pikkukoiran edes ei tarvi tehdä,eikä ole tarvinnut.Koska sillä on se koiran kieli niin hyvin hallussa ja henkinen " yliote" auktoriteetti vahva.Eikä se edes pärjäisi tuolle voimassa.
Ja idea on siinä,että kun tuo pikkukoira ei koskaan opeta tuolle isolle " kovempaa mallia",niin tuo isompi tuskin kokeilee sitä myöskää aikuisena tuohon pieneen,mikä olisi jo vaarallista. Sekun saa myös oppinsa nyt rauhallisesti ja määrätietoisesti,niin minulta kuin johtajakoiralta.Niinkuin on tehnyt edelliset.Minulla on ollut hyvin erikokisia koiria talossa.Jos ne ei kykene mahdollisimman " rauhalliseen" kommunikointiin ja varmaan keskenään,niin niitä ei voisi pitää yhdessä.Vahinkoa voisi tapahtua huomattavasti helpommin,kuin samankokoisten kesken.
Toivottavast oma pointtini on jo löytynyt kirjoituksistani.Toivottavast ainakin niille,jotka sen haluavat löytää.
No,omasta puolestani jokainen tosiaan tehköön haluamallaan tavalla.
Tästä asiasta olen nyt omat mielipiteeni sanonut,joten tämä tästä.
Mielenkiintoista keskustelua on ollut.
Joten toivotan vaan sinulle onnea pentusi kanssa ja mukavaa yhdessäoloa :O)
Tuossa aivan 100% samaa mielta. Uskon, etta koiran kun koiran saa toimimaan ilman fysiikkaa ja silla hyva. Jos ei saa, ovat keinot olleet vääriä.
jutun,mutta mikä tarkeämpää,ollut monen ELÄVÄN kaukkarin kanssa tekemisissä,eipä ole kuin yhdessä yksilössä ollut todellista pehmeyttä,sitä ei edes rotuisekseen tunnista kuin ulkonäöstä,rekkarit kyllä on.
En jaksa kiistellä asiasta ihmisen kanssa joka tuskin on ko rotua juuri nähnyt,saati opettanut sellaiselle jotain.
Miksi jatkat aiheesta?Miksi tyrkytät tietoasi mulle?Ei ole ollut ikinä laumanvartijan kanssa mulla ongelmaa jota olisi pitänyt ulkopuolisen avulla hoitaa,yritä ymmärtää se.Minä käytän omaa metodiani(joka oli myös kyseisen kaukkarin kasvattajan tyyli)käytä sinä omaasi.En minäkään tuputa sulle mitään mielipidettä siitä mitä SUN pitäisi tehdä.
herne nenään?
Oletettavasti myös kyseisen artikkelin kirjoittaja on ollut tekemisissä ihan kutakuinnii elävien kaukkarien kanssa, joten eiköhän ole tietoa hänelläkin. En millään muotoa kiistä sinun tietoviisauttasi rodun suhteen, mutta kritiikin voi ottaa vastaan hepakoimatta. Mistä tiedät ettei ketjun aloittaja ole nähnyt kaukkaria tai elänyt sellaisten kanssa tai jopa kouluttanut niitä?
Minäkin olen lukenut jostakin, että kaukkaria ei sovi alistaa vaan sen kunnioitus on ansaittava oikeudenmukaisella ja johdonmukaisella koulutuksella. Mutta mitäpä minä tietäisin ;)
Eihän sulle mitään ole tuossa pakotettu. Kyseessä oli KOIRAMME-LEHDEN artikkeli, joka varmaankin on luotettavampi lähde koulutusneuvoille, kuin sinä. Jos olet parempi, miksei sinun tietotaitoasi julkaista ko. lehdessä?
vaihtaa rotua kuin ....
Se siitä taidosta
vaihtanut,ottanut vaan toisen lisäksi,katso gallerian kautta kotisivut ja viisastele sitten.
olet kertonut
tanskandoggista,
nöffistä,
ranskanbulldoggista,
landseerista,
afgaanista,
pyreneittenmastiffeista
Unohdatko mitä olet kirjoittanut
Tässä muistin virkistykseksi:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=102&conference=4500000000000124&posting=22000000009905347#22000000009905347
huomannut,ekat koirani oli t-doggeja,2kpl,ei kovin hyvää tuuria,ei tehnyt kolmatta mieli,ranskanpulla oli,aina sairas,kuoli nuorena,nöffi,ylivilkas tänäkin päivänä(4v9ei ehdottomasti lapsiperheeseen,afgaanit,bernhardinkoira,lammaskoira,kaikki etsimässä mun kautta uutta kotia.Loput koirista meni erotessani uusiin koteihin,ei maaseudun koiria voi yh ottaa kerrostaloon mukaan.EI ole rodunvaihtoa,pystiffejä meillä on ollut vuodesta 93 ja on edelleen,pari muuta ostettua rotua on ollut,ne valitettavasti meni siinä erossa,nyt on pystiffi ja chow chow.
kasvattajien ja omistajien tietopaketti,lueppa tästä pehmeydestä lisää =)
Miksi kaukaasialaista ei voi suositella kaikille
Kaukaasialainen ei ole sopiva koira kaikille. Ne vaativat aikaa, huolenpitoa ja jatkuvaa koulutusta. Kaukaasialaiset ovat vahvoja ja villejä, vieläkin alkukantaisia, eivätkä hyväksy kaikkia isännäkseen. Ne vaativat johdonmukaisen, vahvaluontoisen isännän. Koulutuksetta ne ovat yleensä aggressiivisia toisille ihmisille ja koirille. Kaukaasialaiselle on opetettava tavat niin hyvin, että siihen voi luottaa kaikissa tilanteissa ja sen reaktiot ovat tahtosi sekä odotustesi mukaiset. Jos tiedät olevasi täysin vuorenvarma kyvystäsi käsitellä suurta ja dominoivaa koiraa uhkaavissa tilanteissa sekä olet itse valmis uhraamaan tarvittavan ajan, energian, huolenpidon ja rahaa kasvatukseen ja täysipainoiseen koiranelämään, vain siinä tapauksessa voit harkita kaukaasialaisen hankintaa.
Kuitenkin ja kaiken kaikkiaan kaukaasialainen omaa ihanan luonteen ja on tasapainoinen. Jos kohtelet koiraa rakkaudella ja kärsivällisyydellä, saat itsellesi parhaan mahdollisen ystävän ja suojelijan, pelottoman ja luotettavan, joka seisoo rinnallasi kaikissa tilanteissa kaikkialla.
Rotuluokitus ja rotuyhdistys Suomessa
Suomessa kaukasianpaimenkoira kuuluu FCI:N roturyhmään 2 ja se luetellaan palveluskoirarotuihin, joka muotovalioksi saavuttamiseksi tarvitsee kolmen sertifikaatin lisäksi hyväksytyn luonnetestituloksen tai palveluskoirakokeen kolmannen palkinnon
Käyttäytyminen
Kaukaasialaisella on oltava aidattu piha tai juoksulanka; sitä ei saa pitää ulkona vapaana ilman omistajan suoranaista valvontaa. Aluettaan puolustavana ja suojelevana koirana ne voivat tulkita uhkaksi mitä ihmeellisempiä asioita.
Lievää vihamielisyyttä toisia koiria kohtaan saa esiintyä, mutta koiran on toteltava isäntäänsä.
Kuten muutkin vartioivat koirat myös kaukaasialaiset antavat flegmaattisen ja passiivisen vaikutelman. Ne ovat tottuneet makaamaan lauman luona kaiken aikaa ja pitämään saalistajat loitolla. Koska useat saalistajat ovat yöeläimiä, on kaukaasialainenkin aktiivisempi yöllä. Koiran pitämisessä ulkona on huomattava, että ne haukkuvat oudoille asioille - myös öisin. Älä anna niiden tavan makailla ympäriinsä torkkuen pettää itseäsi, pieninkin häiriö saa ne nopeasti jaloilleen ja aggressiiviseen hyökkäykseen.
Sisällä ne vaihtavat makuupaikkaa jatkuvasti valiten paikkansa siten, että tilanne (lauma) on sen hallinnassa kokHenkinen kehitys
Kaukaasialainen on itsenäisempi ajattelija kuin koirat yleensä. Se on henkiseltä kehitykseltään kuitenkin hidas; 45-kiloinen yksivuotias koira, jolla on kolmekuukautisen luonne, saattaa olla melkoinen haaste omistajalleen. Kaukaasialainen on itsepäi-nen, varsinkin 2,5 ensimmäistä ikävuottaan. Älykkäänä se löytää nuorena useita luovia tapoja joutua hankaluuksiin.o ajan.
Kaukaasialaisen koulutus tulee aloittaa jo hyvin nuorena, koska aikuiset koirat ovat jo liian voimakkaita ja liian isoja "korjattavaksi", kun koira on puolivuotias, se on jo muodostanut mielipiteensä perheenjäsenten arvojärjestyksestä ja se tietää oman paikkansa tässä asteikossa. Pennun pitää arvostaa sinua johtajanaan, siksi on välttämätöntä olla periksiantamaton eli tiukka ja johdonmukainen pentua kohtaan
Eli tuosta selättämisestä, kuten muillekaan roduille, ei myöskään laumanvartijoille sillä ole mitään järkevää syytä.
Ja kyllä, minulla on kaksi laumanvartijaa. =)
Koskaan ei ole kumpaistakaan tarvinnut selätellä, koiran alistuminen (jos halutaan alistumisesta puhua) on ainoastaan silloin alistumista jos koira vapaaehtoisesti tietyssä tilanteessa ITSE heittää selälleen omistajansa eteen. Jos taas pakolla käännät koiran selälleen ja vieläpä muriset sille, sillä saattaa olla hyvinkin huonoja vaikutuksia. Esim. jatkossa koira ei välttämättä anna sinun harjata vatsaansa tai muutenkaan käsitellä sitä silloin kun sinulle tuleekin oikeasti tarve saada se selälleen.
Laumanvartija on herkkä ja pehmeän koulutuksen tarvitseva koira. Mitään ongelmia sen kanssa ei tule jos omistaja osaa lukea koiraansa ja luottamus on molemminpuolista. Jos laumanvartijaa ei saa puhumalla kuuntelemaan omistajaansa vaan pitää käyttää ns. kovia otteita, ei laumanvartija ole silloin oikealla omistajalla.
Meidän koirat ovat molemmat uroksia ja toki kovin omapäisiä, mutta ongelmia meillä ei ole. Jos jotain valtataistelua on, sitä on vain koirien kesken ei ihmisten. Meillä keskari uros on reilu 3-vuotias ja pyrre reilu 2-vuotias ja keskari on tietty kunkku. =)
Molemmat koirat osaavat käyttäytyä muualla ja toisten koirien ja ihmisten parissa kun ne on oikein sosiaalistettuja. Molemmat koirat osaavat myös jopa erilaisia tokoon tarkoitettuja liikkeitä vaikka niitä ei tokoon ole koskaan tarkoitus viedäkään. Ne voi viedä kaupunkiin, näyttelyihin, oikeastaan ihan minne vaan ilman kuonokoppia, kuonopantoja tms. laitteita. Ne kuuntelevat omistajaansa koko ajan.
Laumanvartija on hieno koira, ja erittäin yhteiskunta kelpoinen jos sitä pidetään "oikeanlaisessa" ympäristössä ja omistaja saa rakennettua jo pennusta rauhallisen ja luotettavan suhteen koiraansa. Luottamus tai toisinsanoen molemminpuolinen kunnioitus on laumanvartijan koulutuksessa avainsana!
niin... etten nyt liikaa yleistänyt. ;)
Meinaan toki on totta että tuo kaukkari on luonteeltaan niin tulinen, jotta välillä varmasti tarvitsee myös kovempia otteita. Ja koirat on aina yksilöitä, toiset oppii toiset ei.
Itse olen tavannut monia hienoja kaukkareita, joiden luokse uskaltaa mennä kun omistaja on vierellä, ja näinhän sen kuuluu ollakin. Kun taas näihin keskareihin, joita olen tavannut... Ne ovat monesti aika arvaamattomia, nämäkin varmasti yksilökysymyksiä.
Mutta silti, selätykselle en näe mitään järkevää syytä.
Ihmettelen suuresti kun näitä kaukkareita ym. laumanvartijoita otetaan, niin tuntuu että ihmiset ottavat niitä täysin vääristä syistä tutustumatta ollenkaan rotuun. Ja sitten ollaankin kaulaansa myöten siinä itsessään.
Menkää hyvät ihmiset niiden koirienne kanssa koirakouluun...! Oikeastaan olisi hienoa jos tulisi laki, jotta jokaisen koiranpennun omistajan on käytävä edes pentukurssi hyväksytysti jotta saa koiraansa pitää.
En ymmärrä mikä siinä on niin kamalan vaikeaa, laumanvartija ei varsinkaan ole sellainen rotu-tyyppi että sen voisi vaan ottaa ja antaa olla kuin pellossa. Sen kanssa pitää tehdä töitä ja oppia itse samalla. =)
tuota niin sulla on kaks urosta.miten urokset tulevat keskenään toimeen? ..joo mutta siis tosiaan kaikki tuntuvat kuvittelevan että tämä selätys on jotain murhanhimoista vapaapainia koiralta vaahto lentää suusta ja omistaja puristaa pää punasena koiran kurkkua..asiahan ei siis niin ole pentu painaa muutamia kiloja menee "tönäsemällä" nurin (kömpelö :D) pidetään se hetki siinä ja toistetaan tehostetusti tuo ei ja kun koira siinä hetken on rauhass päästetään se menemmän.se oli siinä,seuraavalla kerralla se kuuntelee puhetta.ja selätystä ei tarvita.näin myös tekee meillä dogo uros kun pentu sitä haukkuu ja repii/puree korvista se pistää sen etussun pennun päälle pitää sen siinä hetken ettei pentu pääse ylös painaa pään pentua vasten ja näyttää hampaansa,murisee päästää pennun menemään.tämä on osoittautunut erittäin toimivaksi.
juu... uroksia ovat ja ihan sisäkoiria vielä. Hyvin nuo tulee keskenään toimeen, on kuitenkin senverta pehmeämpi kaveri tuo pyrre. =)
Ainut "järjestely" mikä on jouduttu tekemään on ruokailun suhteen, eli molemmat koirat syövät erikseen. Eli ruoka-aikaan toinen on pihalla kun toinen syö. Nämä ovat kuin paita ja peppu eli ovat muodostaneet ns. lauman näkyy myös siinä että puolustavat myös toisiaan esim. vieraalta koiralta, supilta, ketulta yms. Tätä tietenkin tapahtui enemmän kun pyrre oli pentu ja keskari "puolusti".
Irtiollessaan leikkivät keskenään hyvin, ja niiden yhteistyö sujuu... On meillä muutamia tilanteita ollut.. yleensä tuo ruoka laukaisee ne... Eli keskari vetää herneet nenään ja murahtaa ja irvistää, siinä vaiheessa tullaan väliin pistetään hetkeksi erilleen. Niih, mutta tietenkin jotta koirien välille ei sitten tuolla tavalla pääse syntymään "patoutumia", ne irtiollessaan saavat ärähdellä toisilleen, mutta sisätiloissa on ehdoton kielto niille hommille.
Urokset on siitä hyviä, jotta kun muutama tällainen "räjähdys" on tullut, se on loppunut ihan koirien omasta aloitteesta hyvin nopeasti. Nartuthan on laumanvartijoissa enempi niitä jotka voivat tapella sitten sinne kuolemaan saakka jos siltä tuntuu.
Mutta siis, meillä pyrre alistuu helposti keskarille ja sitten on kaikki taas hyvin. Pyrre ei "ainakaan vielä" ole osoittanut minkäänlaista yritystäkään nousta keskarin ohitse. Mutta tämä mahdollisuus on tietty mielessä koko ajan, ja oikeastaan vain odotamme milloin se tulee.
Toisaalta kun nämä ovat tavallaan "kasvaneet" yhteen ja keskari otti uuden tulokkaan niin hoivaavasti laumaansa, etten ihmettele vaikkei mitään isompaa ongelmaa tulisikaan. =)
Joo, no tuollaisen "selätyksen" tosiaan ymmärtää ja se oliskin aina hyvä mainita ihmisille joille tuota selätystä neuvoo, koska tosiaan moni ymmärtää sen väärin ja näinollen pahoinpitelee vielä koiransa. =( Ja ehkäpä siinä seurauksena myös itsensä. ;)
on jännä aatella että urokset kaveraa tuollain keskenään,puolustavat toisiaan,mikä tietysti on hienoa että tulevat toimeen :) kun itse olen noitten dogo argentinojen kans ollut tekemisissä niin ei niistä tule yksikään uros(pidemmän päälle) tai narttu smaa sukupuolta edustavan kanssa,kyllä ne on toistensa kurkussa kiinni jostain ilmanaikusesta asiasta.se on kyllä jännä että ihmiset joka kerta muodostaa sen pahimman mahdollisen kuvan asiasta,on tosi että jos tuo selätys muuttuu ihmisellä(kin) pelkäksi vallanhauksi niin ongelmiahan siitä tulee.
Joo, tuota oon itekki mietiskelly et miten tulevat toimeen. Kun niin monelta taholta on kuullut että varsinkaan keskarit eivät voisi sietää toisia uroksia jne jne..
Mutta päätettiinpä kaiken pohdinnan jälkeen kokeilla näin käytännössä asiaa, jotta onko mahdollisesti vaikutusta kun ihminen osaa puuttua koirien käyttäytymiseen kuitenkin. Ja hyvin on mennyt.
Ja tottakai, olemme valmiina muutoksiin jos jostain syystä poikien yhteiseloon tulee joskus särö. Eli on tilaa tehdä ulkotarhoja tai eristää huoneita tms. Mutta jotenkin en jaksa uskoa että tähän mennään.
Kyllä noista näkee tuon oman lauman puolustamisen muutenkin, samalla tavallahan ne suojelee/puolustaa koko laumaansa, johon meillä kuuluu minun ja mieheni lisäksi 3 lasta (4v, 2v, 6kk) =) Eli puolustavat heitäkin ja lapset saavat tehdä "mitävain" joskaan kaikkea ei tietenkään sallita.
Samalla tavallahan ne oppivat puolustamaan lampaita, kun ne jo pentuna laitetaan elämään niiden keskelle, jotta ne oikeasti kiintyvät niihin. Kai se sama juttu pätee sitten koiriin ja ihmisiinkin. Koska laumassahan ne laumanvartijat yleensä hyökkäävät susien ja karhujen kimppuun ja laumassa ne siellä ovat keskenään, ilman ihmistä apunaan ja hyvin tulevat toimeen. Mutta kuten sanottu, meidän pihaan ei ole vierailla koirilla tulemista, ja näyttelyissä ja lenkillä taas kaikki sujuu moitteetta. Eihän niiden kuulu vahtia kuin omalla reviirillään. ;)