Juteltiin poikaystävän kanssa kihloista, hän kerran sanoi, että on päivänkin päättänyt jolloin kosii jne... Kysyin sitten (vitsillä) että olisiko vuotta pitänyt kysyä, kun aikaa on jo kulunut "lupauksesta kosia".
Mies mutisi, että häntä pelottaa. Että lähden toisen matkaan tai muuten vaan menen pois, etten haluakaan olla hänen kanssaan, siksi häntä pelottaa kihlaus, että jos en jääkään, vaan lähden ensimmäisen vastaantulevan miehen matkaan...
Monet hänen existään ovat pettäneet häntä, lähteneet toisen matkaan...
Mies oli kerran kihloissa armeija-aikanaan, asui silloisen tyttöystävänsä kanssa yhdessä, asunnon omistivat tytön vanhemmat. Eräänä viikonloppuna tyttö ilmoitti hänen tullessaan lomille, että on löytänyt uuden rakkaan, että miehellä ei ole enää mitään asiaan heidän kotiinsa. Mies lähti ovet paukkuen ja heitti sormuksen menemään.
Armeijan jälkeen hän asui hetken sukulaistensa luona ja löysi sitten oman asunnon toiselta paikkakunnalta...
Ymmärrän että häntä pelottaa, että jos menemme kihloihin, ilmoitan jonain päivänä tylysti, että minulla on uusi mies...
Mutta en usko, että niin käy. Kukaan ei ole koskaan ollut yhtä ihana ja ymmärtäväinen jne. kuin hän. Minä haluaisin osoittaa hänelle, ettei tarvitse pelätä, että minä karkaan tai katoan sitten jos menemme kihloihin. Mutta kun en keksi miten.
Miestäni selvästikin sattuu nuo muistot hänen armeija-ajaltaan, jolloin kihlaus purkautui mitä ikävimmällä tavalla... Mutta en keksi miten auttaa häntä pääsemään peloistaan ylitse...
Kokemuksia?
Mies mutisi, että häntä pelottaa. Että lähden toisen matkaan tai muuten vaan menen pois, etten haluakaan olla hänen kanssaan, siksi häntä pelottaa kihlaus, että jos en jääkään, vaan lähden ensimmäisen vastaantulevan miehen matkaan...
Monet hänen existään ovat pettäneet häntä, lähteneet toisen matkaan...
Mies oli kerran kihloissa armeija-aikanaan, asui silloisen tyttöystävänsä kanssa yhdessä, asunnon omistivat tytön vanhemmat. Eräänä viikonloppuna tyttö ilmoitti hänen tullessaan lomille, että on löytänyt uuden rakkaan, että miehellä ei ole enää mitään asiaan heidän kotiinsa. Mies lähti ovet paukkuen ja heitti sormuksen menemään.
Armeijan jälkeen hän asui hetken sukulaistensa luona ja löysi sitten oman asunnon toiselta paikkakunnalta...
Ymmärrän että häntä pelottaa, että jos menemme kihloihin, ilmoitan jonain päivänä tylysti, että minulla on uusi mies...
Mutta en usko, että niin käy. Kukaan ei ole koskaan ollut yhtä ihana ja ymmärtäväinen jne. kuin hän. Minä haluaisin osoittaa hänelle, ettei tarvitse pelätä, että minä karkaan tai katoan sitten jos menemme kihloihin. Mutta kun en keksi miten.
Miestäni selvästikin sattuu nuo muistot hänen armeija-ajaltaan, jolloin kihlaus purkautui mitä ikävimmällä tavalla... Mutta en keksi miten auttaa häntä pääsemään peloistaan ylitse...
Kokemuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei
Lukiessani viestiäsi tuli mieleen oman kihlattuni menneisyys. Tosin hän ei perääntynyt kun kosin viime heinäkuussä :D
Mieheni on ollut kahdesti "kihloissa" aikaisemmin ja molemmilla kerroilla tilanne on päättynyt pettämiseen -siis tyttökaveri on pettänyt ja jättänyt. Kun olemme keskustelleet asiasta, on käynyt ilmi, että vaikka aikaisemmilla kerroilla on suhteeseen kuulunut "kihlaus", ei hän ole sitä ottanut niin tosissaan. Nyt asia on toisin ja naimisiin on tarkoitus mennä kesän aikana.
Pettämisestä jää pahat haavat, eikä se pelko lähde helposti pois. Syy mieheni nykyiseen tosissaan olemiseen on se, että olen itsekin joutunut petetyksi, joten hän tietää, että en sellaista kärsimystä halua kenellekään toiselle tuottaa.
Keskustelkaa asiasta niin eiköhän se pelko vähitellen helpota.
Oma käytöksesi vaikuttaa myös paljon asiaan: osoita miehellesi, että et ketään muuta halua!
Kuvailemastasi miehestä tuli mieleen entinen poikaystäväni. Emme tosin päässeet kihloihin asti, mutta muuten. Hänellä oli kokemuksia siitä miltä tuntuu tulla petetyksi eikä hän voinut ymmärtää, ettei minulla ole aikomustakaan pettää. Minua on kerran petetty todella inhottavalla tavalla ja sen jälkeen en halua, että kukaan joutuu tuntemaan samaa. Yritin toitottaa poikaystävälleni, että minua ei kiinnosta muut miehet. Olen sinun kanssasi. Jakeluun se ei vain mennyt. Jos mainitsin jonkun miehen nimen, niin siitä alkoi sota. Yritin ymmärtää häntä, mutta rajansa kaikella. Elämässä joutuu ikävä kyllä pettymään ja tulee petetyksi. Mutta pitää yrittää eteenpäin. Se ei varmasti ole helppoa, mutta eihän sitä paikoilleenkaan kannata jäädä. Elämässä on van pakko ottaa riskejä jos aikoo elää täysillä. Sinun kannattaisi yrittää osoitta miehellesi, että olet hänen luottamuksensa arvoinen ja hänen pitäisi tulla vähän vastaa ja osoittaa luottamusta sinua kohtaan.
Toivottavasti saatte asiat selviksi ja voitte rauhallisin mielin suunnitella yhteistä tulevaisuutta.
Mielestäni sinä voisit "reipastua" suhteessa mieheesi. Eli jos hän tuntuu siltä oikealta ja miehestäkin sinä tunnut hänen elämänsä rakkaudelta, niin ei muuta kuin aikaansaavana naisena kosi häntä. Kerro, että sinä pelkäät sitä samaa mitä mieskin ja nimenomaan se, että ei ole sitä sormusta eikä ole kihloissa tai naimisissa, on merkki ulkopuolisille, että ko. henkilö on vapaa. Kun sitoudutte, niin se on merkki ulkopuolelle vakavista aikeista toisianne kohtaan ja vähentää "jättämisiä".
Tämä on mielipiteeni. Toivottavasti on apua...