Olen aistinut keskusteluissa eri ihmisten kanssa, että jotakin, jota en ymmärrä, on meidän rakkaassa siionissamme tapahtumassa. Tälläkin palstalla on tullut esille, miten kauaksi jotkut uskonveljet ja -sisaret ovat sielunvihollisen eksytyksessä ajautuneet Jumalan valtakunnasta.
On ollut periksiantamisen henkeä maailman houkutuksille. Kaikki vanhat hyvät rakkauden neuvot on pistetty syrjään, niin ettei mikään kohta erota meitä maailman lapsista.
On ollut periksiantamisen henkeä maailman houkutuksille. Kaikki vanhat hyvät rakkauden neuvot on pistetty syrjään, niin ettei mikään kohta erota meitä maailman lapsista.
Vastaukset 31
Vanhimmat
..vielä kuuluu elävä Jumalan valtakunnan evankeliumi Niemelän taholta saarnattuna ja muutamien muiden jotka eivät ole saastuttaneet itseään.
tiedän tapauksen. ei ole niillä pojilla partaa eikä edes sänkeä. asennoksiksi on hyväksytty se ainoa oikea saarnamiehen malli. tämä on totta ja kaikki sen seudun ihmiset tunnistavat tapauksen. sinne vain kaikki jotka näkevät nykymenossa hempeyttä.
Ei oikein tullut menestystä tuosta heidän seurakunnastaan. Taisivat jäädä aika yksin seurojansa pitämään.
Mutta vaikeahan sieltä on enää parannukseen nöyrtyä.
heti useampikin nimimerkki Yli-Iihin lähetettäväksi. Siellä voisivat yhdessä hioa seurakuntakurinsa kiemuroita ja taistella yhteisin päätöksin hempeyttä sekä törölöläisyyttä ynnä muita henkiä vastaan.
..tämä on havaittu tässäkin tapauksessa. Jos haluaa säilyttää evankeliumin ja uskon elämän puhtaana saa vain pilkkaa ja ivaa osakseen.
..että on olemassa, tai että on jonkinlainen. Vapaus, vastuu ja kärsimys kuuluvat yhteen.
Onhan se niin että tällä palstalla jotkut uskonveljet ja -sisaret ovat sielunvihollisen eksytyksessä kirjoittaneet sellasita joka on kaukana Jumalan tahdosta.
Mutta en minä kaikkia haluaisi julistaa eksyneiksi tai katkeriksi. Onhan tässä tullut sekin selväksi että monet hyvän oman tunnon taivastien kulkijat ovat pitäneet vaikeana kun ovat nähneet ja kokeneet siionissa sellaista joka on sielunvihollisen työtä. Ja he ovat joutuneet nielaisemaan tuskansa uudelleen ja uudelleen. Nyt monet uskovat (ja uskttomatkin) ovat päässeet purkamaan sellaista joka inhimillistä mieltä painaa.
Eiköhän se ole siionille siunaukseksi että piilottelu tai unohtus tai ihan mikä vaan syy jonka vuoksi asioista on vaiettu, nyt lopultakin todetaan elävälle kristillisyydelle viraaksi.
Voi olla että se joitakin uskovia satuttaa ja nostaa puhujaveljien virheitäkin esille. Mutta eikö juuri meillä ole elävä evankeliumi korjaamassa sellaisia asioita jotka Totuuden henki on halunnut nostaa pois pantavaksi.
..siinä mielessä, että ymmärsin kirjoituksestasi että Pyhän Jumalan tahto ja sen toteutuminen pitää olla kirkaana kaiken yllä eikä syntejä pidä peitellä.
voisin sanoa, että en ole paras henkilö keskustelemaan tästä
asiasta aina rakkaudella. Kovin usein tuppaa unohtumaan myös
se, kuinka itseäni puhuteltiin rakkaudella, kun olin teoillani jo
kieltänyt uskoni.
Eräs minullekkin rakas puhujaveli kertoi puheessaan, kuinka
jossin seurakunnassa joukko nuoria oli joutunut huonoille teille.
Eräiden seurojen jälkeen, joku huolestunut uskovainen sanoi
seuroissa palvelleelle puhujalle, että osaisitko sinä ottaa asian
puheeksi näiden nuorien kanssa, kun asia siis oli vissiin aika
näkyvä.
Tämä kysytty henkilö sitten ottikin asian puheeksi ja kertoi
nuorille jotenkin näin, että "muistatteko nuoret, että pari tuhatta
vuotta sitten Jeesus on kuollut ristillä sen vuoksi, että uskovaiset
saavat uskoa synnit anteeksi..."
Tästä oli sitten herännyt keskustelu, jossa oli varmasti itse Herra
Jeesus mukana. Tämä liikutti minua, koska itse olen saattanut
ajatella jopa kielteisesti tällaisista ihmisistä. Rakkaus on kyllä
oikea lähtökohta uskon asioista keskustelemiselle.
Muistelin varmaan väärin ;) Siis tuo "uskovaiset saavat uskoa synnit
anteeksi" saattoi sittenkin olla jotain muuta, koska tämä evankeliumi kuuluu
kaikille :)
En tiedä olisiko tullut ilman näitä keskustelusivuja. Joka tapauksessa en näe mitään syytä enää uskoa.
Etkö ole kuullut armoneuvoja, että tätä keskustelua pitää välttää.
Niin. Minusta ei ole mitään syytä paisutella, päivitellä tai pelotella eriseuroilla. Elävä kristillisyys on aina muuttunut ajan saatossa muodoltaan, ulkonäöltään, kooltaan ja sijainniltaan. Eri kansat ja kulttuurit ovat vastaanottaneet saman sanoman Jeesuksesta, mutta jatkaneet elämää entisissä olosuhteissa, Jumalan tahdon mukaisesti. Raamatun ajan juutalaiskristityt noudattivat entisiä sapatti-, ruoka-, puhtaus-, ympärileikkaus- yms. määräyksiään. Samanaikaisesti hellenistikristityt ja pakanat elivät noista säännöistä tietämättöminä. Paavalin kirjeissä ja Apostolien teoissa käy hyvin ilmi kuinka nämä ryhmittymät ottivat ajoittain yhteen. Asetelma oli niin päin, että juutalaiskristityt vaativat pakanoilta omia tapojaan, mutta pakanat eivät tähän suostuneet. Ja Paavali tuki pakanoita. Jopa niin, että Paavali hylkäsi Jerusalemin apostolisn kokouksen (v.48) yhteisen päätöksen siitä, että "verta ja lihaa, josta verta ei ole laskettu, sekä epäjumalille pyhitettyä" tavaraa tulee välttää (Apt 15). Hän nimittäin kirjeissään sanoo, että mikään ei ole epäpuhdasta, kaikkea voi syödä, ja että epäjumalia ei ole edes olemassa! Paavali ymmärsi vuosien saatossa, että juutalaisen lain vaatimus käy ennen pitkää Kristuksen pelastustyön edelle.
Siitä on kysymys tänäkin päivänä. Kristillisyyden monet "rakkauden neuvot" ovat muodostuneet uskon ehdoiksi. Esim. TV-asia. Valtaosalla vl-uskovaisista on laajakaista-internet: tänä päivänä huomattavan monia tv-ohjelmia voi katsoa internetin välityksellä. On siis huvittavaa puhua siitä, että "TV ei ole uskovaisen kodin huonekalu". Tuohon määritelmään täytyy joko lisätä kohta "analoginen TV" tai sitten hylätä koko kohta. Nyt jo on markkinoilla kännykkä-TV. Ja aamu-uutisissa kerrottiin, että 2-v kuluessa kaikki TV-lähetykset ovat digimuodossa, ja siten myös internetin kautta saatavissa. Vanha "siunauksellinen" (?) huonekalupäätös on siis vanhentunut; tekniikka on ajanut edelle. Onko tässä Jumalan sormi pelissä? Näin eräs "uskonkysymys" on siirtymässä vanhan tekniikan myötä historiaan. Miten paljon hallaa saatiikaan tuolla "siunaksellisella" päätöksellä aikaiseksi esim. 70-luvulla: TV-kielto oli keskeinen instrumentti hoitokokouksissa. On siis varsin kyseenalaista, onko saldo positiivinen vai negatiivinen.
Paavali opettaa: "...muuttukaa, ja uudistukaa ajan myötä, että osaatte arvioida mikä on Jumalan tahto... (Room 15)." Elävä kristillisyys muuttuu ja uudistuu. Vain Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.
Tämä palsta on uusi merkittävä media kristillisyydessä. Vapaan sanan aika on koittanut. Tämä ei ole uhka vaan mahdollisuus: avoimuuteen, uudistukseen ja sanoman välittämiseen.
Meidän turvamme on ikiaikojen Jumala. Ja vain Hän on turvamme. "Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. (Joh 14)."
Mitä haluat uudistaa?
Jumalan pelastussuunnitelman sellaiseksi, että se kelpaisi sinulle?
täällä kirjoittelusta, että uskomme pitäisi laittaa kokonaan uuteen muottiin itsekullekin sopivaksi.
Jumalan pelastussuunnitelmaan tuskin tv:t ja internetit ja sokerin syömiset kuuluu millään tavalla.
"Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä. (Room 12)."
Paavali opettaa siis
- palvelemaan Jumalaa JÄRJELLISELLÄ tavalla
- muuttumaan ja uudistumaan
- arvioimaan, mikä on hyvää ja Jumalan tahdon mukaista
Kun kirjoitin mahdollisuudesta "uudistumiseen", niin en esittänyt sen enempää kuin Paavalikaan. On huomionarvoista että tuo kohta on roomalaiskirjeestä. Rooma oli sen ajan maailman keskus. Kakki sen ajan "uutuudet" tulivat ensimmäisenä (tai nopeasti) Roomaan. Paavali siis kirjoittaa sen ajan moderneimman keskuksen uskovaisille, että arvioikaa "uutuudet" ja valitkaa se mikä on hyvää. Paavali oli siis näin edistyksellinen. Hän ei opettanut että hylätkää kaikki uusi, vaan pyysi heitä järjellisellä tavalla arvioimaan ja etsimään Jumalan tahtoa kussakin asiassa.
Tämä opetus on tavattoman ajankohtainen. Jos koskaan niin nyt olemme alituisesti "uutuuksien" edessä. Koko 90-luvun ajan kristillisyytemme sai hiljaisesti vapautua lähimenneisyyden kahleista. Viime vuosina on kuitenkin tiukat äänenpainot koventuneet (eivät määrällisesti lisääntyneet!) ja uuden arvioinnista ollaan tekemässä pahe. Vain vanha kelpaa! Tätä juuri ovat olleet nuo Päivämiehen "teemanumerot" 70-luvulta. Paluuyritys vanhaan ja huonoksi todettuun. Irtiotto?
Uskomme ydin on yksinkertainen Jeesuksen sovintokuolema ja ylösnousemus. Tämän ympärille kerääntyy vuosien saatossa "aitauksia" suojelutarkoituksessa. Lopulta niin paljon, että tie Jeesuksen ja Isän luo käy mahdottomaksi. Nuo aidat on syytä aina purkaa kun sellaisia havaitaan. Sellaista työtä ei pidä väheksyä.
Hyvä kirjoitus munkki! Kyllä on kaverilla raittiit käsitykset asioista. Kannaotoistasi huokuu tuo Paavalinkin teroittama ”uudistuva ja avoin mieli” ja samalla selkeä ja suoraviivainen suhtautuminen Jumalan sanaan. Munkkilaisuus saisi levitä maassamme.
Meikäläisyys näyttää monin paikoin jämähtäneen noihin omavanhurskaisiin ”rakkauden neuvoihin”, jotka on aikaa myöten hengellistetty ja ”kirkastuneet” synneiksi. Kymmenessä käskyssä ei ollut meille tarpeeksi pitämistä? Eikö ”Mooseksen sarvet” enää riittäneet avaamaan synnintuntoamme?
Rakkauden neuvoista on tullut taakka Siioneissa. Neuvot ovat nimittäin niin moninaisia, kirjavia ja evolutiivisia. Neuvojiakin riittää. Onnistunutta kilvoittelua mitataan kuuliaisuudella jopa yksityisyyden piiriin kuuluvilla ehdonvallan asioilla. Toisille nämä neuvot ovat syntiä, toisille ei. Tässä on ongelma. Syntikäsitys huopaa.
Juutalaisten ”rakkauden neuvot” koskivat lihansyöntiä. Makoisan kebabin haukkaaminen silloin oli suurta rakkaudettomuutta. Pakanallinen riitti. Autuuskysymys. Me ollaan onneksi päästy kebabista sen verran eteenpäin, että niitä saa jo rauhassa syödä. Naurattaa aivan. Mutta miten meidän aikana? Mistä meille nauretaan 2000 vuoden päästä?
Löytyyköhän seuraavasta esimerkinomaisesta ”lihansyöntilistasta” mitään tuttua ja ehkä naurettavaakin:
Ei saa käydä kuuntelemassa klassisia konsertteja Finlandia talossa.
Ei saa laulaa kuoroissa. Ainakin isompi konsertointi ja kilpailutoiminta on pahasta.
Ei mennä katsomaan urheilukisoja.
Ei katsota kuin omakuvattuja videoita. Aideistä parhain –elokuva ei sovi uskovaiselle.
Ei käydä nukketeatterissa.
Ei osallistuta koulussa esitettäviin elokuviin.
Ei käydä kirkossa. Varsinkaan jos on jumalaton pappi.
Ei katsota formulakisoja naapurin telkkarista.
Jne. Jne.
Tällaisia rakkauden neuvoja olen itse oppinut jo pienestä saakka. Mutta joka kohdan olen enemmän tai vähemmän rikkonut. Näitä rakkauden neuvoja nimittäin riittää ja Päivämiehen arkistonumeroista niitä löytää lisää kiinnostuneille. Rikkonut olen kaikki, eikä omatunto pahemmin soimaa? Pimeä kaveri. Sitäpaitsi, olen ilolla huomannut, että rikkureiden joukko kasvaa! (tosin näyttää kasvavan myös herneen-nenään-vetäjien joukkokin) Viimeisen viiden vuoden aikana on tapahtunut kristillisyydessä merkittävää vapautumista noista ”rakkaudenlistoista” ainakin omassa tuttavapiirissäni. Ilahduttavaa. Samalla nuoret ystäväni ovat entistä kiinnostuneempia Raamatusta ja sen oikeasta selittämisestä. Miten oikea suunta!
Onko rikkuruuteni siis suurta rakkaudettomuutta? Olisiko pitänyt jättä Brahmsin 2. pianokonsertti väliin? Olisiko pitänyt jättää Kärpämatsi väliin? Kansallinen dokumenttielokuva hyllylle? Palmusunnuntain jumalanpalvelus väliin? Ja Räikkösen sensaatiomainen voitto Malesian (muistaakseni) kuumalla asfaltilla? Niin. Naurattaa, eikö totta.
Eletään ystävät uskomatonta aikaa maailman historiassa kaiken viihteen ja korkea kulttuurin keskellä. Napin painalluksella silmien alle asettuu mitä uskomattomampia esityksiä ja suorituksia. Viihdettä ja nautintoa. Vanha-aatamikin lämpiää. Ja mikäpä siinä. Siveellinen kulttuuri kaikessa sen rikkaudessaan on Jumalan lahjaa ja annettu meidän riemuksemme. Miksi panisimme päämme pensaaseen?
Rienaavaan ja ala-arvoiseen viihteeseen tai toimintaan emme tahdo mukautua. Sellaistakin löytyy hakematta. Mutta siitä kieltäytyminen ei tarkoita hyvän ja virkistävän kulttuurin ristiinnaulitsemista. Päinvastoin, kannustamalla harrastamaan, kuuntelemaan, seuraamaan tai jopa osallistumaan esimerkiksi klassisen musiikin konsertteihin, tukee itse asiassa huonen viihteen kuolettamista ja muita joutilaisuuden vitsauksia. Vähemmän aikaa panetteluun (helmasyntimme) ja muuhun mielettömyyteen. Tämä on oma kokemukseni. Ja nyt siis monen ystävänikin.
Mutta on tärkeää, että mikään toimintamme ei ylitä tai estä Jumalan Sanan kuulemista, opiskelemista tai seuraamista. Ei ole oikein ajoittaa harrastuksiaan aina kirkon tai seurojen aikaan.
Toimimme harrastusasioissa vapaasti ja iloisesti omantunnon mukaan. Tämä asia on tärkeä ymmärtää. Jos Paavali ja muut pakanat olisivat suostuneet juutalaisten ”rakkauden neuvoihin”, niin vieläkin siivilöitäisiin lihaa ja verta. Asioista sopii puhua, niin myös rakkauden neuvoista. Mutta niitä ei saa ylihengellistää. Synti on ilmoitettu käskyissä. ”Rakkauden neuvot” ovat usein itse asiassa suurta rakkaudettomuutta. Ymmärtämättömyyttä, kovuutta ja alistamista lähimmäistä kohtaan.
Sydämen kristillisyys on armoa armon päälle. Jumalan Sanalla hoidettu omatunto tuntee Mooseksen sarvet. Ja haluaa karkottaa pistimen Kristuksen sanalla. Amen.
ymmärsin osan.
On totta, että TV tulee internettiin ja analoginen huonekalu poistuu pian kaikista kodeista. On totta, että TV.n löytyminen kodeista oli 70-luvulla puhuttelun paikka. Ja sitä se on vieläkin. Tosin 70-luvulla lakihenkiset tekivät siitä ison numeron. Rakkaudella alhaaltapäin neuvominen, nostaminen ja kantaminen unohtui oman voiman tunnossa olleilta. Moni pahentui ja lähti pois. Ja ovat nyt täällä palstalla katkerina vuodattamassa tuntojaan.
Hyvä että purkautuvat, pahimmat paineet pois. Mutta kuka jaksaa heille puhua armosta ja anteeksiantamuksesta? Ja erottuukokaan sellainen kaikkien näiden räyhähenkien herjojen ja vilpillisten "neuvojen" joukosta?
TV - analoginen ja digitaalinen - on asia, jota on syytä miettiä siltä kannalta, että miten säilytän uskon ja hyvän omantunnon? Ei se ole laitteesta kiinni, vaan valinnoista.
Huonot ohjelmat ovat huonoja tuotetaan niitä sitten millä tekniikalla tahansa.
Sielunvihollinen kutoo verkoistaan aina vaan hienompia ja tiheäsilmäisempiä. Uskon kilvoittelu ei ole koskaan ollut helppoa, eikä se helpommaksi muutu. Päinvastoin! Netin pimeä puoli on parin klikkauksen päässä, sen video- tv, musiikki- ja kuvatarjonta houkuttaa lihaa. Tarvitaan itsekuria, lihan voittamista ja uskon ymmärrystä siitä mikä on sopivaa ja mikä ei. Herra, lisää meille uskoa! Maailman meri myrskyää ja aallot lyövät yli.
Ehkä tällaiselle palstalle on "tilausta", mutta täällä asioiden puhuminen on samaa jos yrittäisi keskustella uskon asioista kaljabaarissa tai diskossa?
Kiitos vastauksesta. Keskustelumme alkaa selvästi ylittää kaljabaaritason. Tosin, en tiedä tarkalleen tuota tasoa, kaljaa nimittäin en ole juonut ja baareissakin kävin aikoinaan lähinnä jääkiekon MM-kisojen aikana. Nykyään katson kotona.
Mainitsit, että TV-asiasta saattoi 70-luvulla seurata puhuttelu. Minäpäs kirjoitan tähän tarkempaa dokumenttia. Ruukin vuosikokous 1971: "TV:n omistaminen" vie ulos "Jumalan valtakunnasta" ja armon osallisuudesta: "...ellei parannusta tule, pidetään pakanana ja publikaanina eikä enää oteta ry:ien jäseneksi, ei tervehditä Jumalan lasten tervehdyksellä." V. 1976 Sievn vuosikokouksessa velvoitettiin opettajia: "Seurakunnan rakkaudessa oleva uskovainen opettaja vastustaa television käyttämistä."
Otin TV-asian esille yhtenä esimerkkinä. Se on tyypillinen esimerkki asiasta jossa seurakuntailloissa eletään yhtä todellisuutta ja arkielämässä toista. Puhutaan TV:stä sopimattomana "huonekaluna" ja illalla mennään kotiin katsomaan internetistä Yle:n uutisia tai Linnan juhlia. Koko TV-asiassa on kysmys vain ja ainoastaan sisällöstä. Niin olisi pitänyt olla ennenkin - mutta ei ollut. Todellisuus kävelee nyt kuitenkin vastaan. Teknisen kehityksen vuoksi uskovaisilla on kohta kaikilla TV kotona. Koko TV-historian ajan olisi siis pitänyt keskittyä sisältöopetukseen: katsotaan vain sopivia ohjelmia. Nyt ollaan joka tapauksessa tuon todellisuuden edessä. Ja olisi korkea aika avata keskustelu tästä aiheesta kristillisyyden julkaisuissa ja seurakuntailloissa. Lapsemme ja nuoremme tulee kasvattaa oikeiden valintojen tekemiseen!
Meidän ei tarvitse pelätä jos turvanamme on Jumala. Kun turvaamme Jumalaan ja Hänen Sanaansa, niin olemme kiinni sellaisessa jota maailman myrskyävä meri ja vaahtopäiset aallot eivät vie mennessään. Henkilökohtainen usko tarkoittaa henkilökohtaista sitoutumista Jumalan Sanan opetukselle. On yhdentekevää näyttelemmekö sääntöoppaan mukaisesti jos omakohtainen usko Jeesukseen puuttuu. "Jos me sydämestämme uskomme, että Jumala on herättänyt Hänet kuolleista...". Sieltä kumpuaa uskon ja Hengen hedelmät.
liittyy tähän TV:n kieltohistoriaan. Ja onhan se voimassa edelleenkin, ainakin jossain ry:ssä.
/Vanha "siunauksellinen" (?) huonekalupäätös on siis vanhentunut; tekniikka on ajanut edelle. Onko tässä Jumalan sormi pelissä? Näin eräs "uskonkysymys" on siirtymässä vanhan tekniikan myötä historiaan. Miten paljon hallaa saatiikaan tuolla "siunaksellisella" päätöksellä aikaiseksi esim. 70-luvulla: TV-kielto oli keskeinen instrumentti hoitokokouksissa. On siis varsin kyseenalaista, onko saldo positiivinen vai negatiivinen./
Hienosti puhuttu. Kertakaikkiaan.
Minä ajattelen, että on tullut Jumalan aika herättää meidän tuntojamme näihin asioihin. Siksi ne puhuttavat niin paljon.
Erityisesti pidin tuosta Brahmsin 2. pianokonserton mainostamisesta. Sitä muuten kuulee aivan liian harvoin soitettavan livenä. Ainakin täällä Kokkolan tienoilla. Kyseessä on huikea luomus. Syvällinen, selkäpiitä karmiva. Kokemus, jonka soisi jokaiselle musiikista nauttivalle luodulle.
Nimimerkkiisi en ota kantaa, mutta olet taitava kynämies. Ja tekstisi sisältö on rehellistä ja oivaltavaa. Kiitos.
Outo yhteensattuma tai sitten äideistä parhain on kielletty joillakin muillakin paikkakunnilla. Meidän ylä-asteikäisiltä kyseinen dokumentti kiellettiin, olin kyllä vähän epäileväinen asian suhteen mutta vahvemmat tekivät kielteisen päätöksen.
Kyllä ylä-astelaiset voivat jo opetusnäkökulmasta katsoa historiallisia asiaohjelmia. Tv-hystereesistä kouluopetuksessa olisi jo päästävä vapaaksi.
Ei hätää, meilläpäin on katsottu kyseistä filmiä (äideistä parhain) joukolla. On muuten HYVÄ!
Olen aikaisemmin voinut yhtyä täysin esim. Ma_rian (nickillä Kalle tai kalle) näkemyksiin, mutta nyt muistuttaisin meitä kaikkia (myös itseäni) siitä, että kaikki ei sovi kaikille. Joku on heikko jossakin asiassa, toinen toisessa. Tätä Paavalikin koettaa kirkastaa, kun hän opettaa olemaan johdattamasta toista kristittyä synnin teille. Luther on samoilla linjoilla; ei ole oikein että oma vapaus vie vapauden toiselta.
Rakkauden neuvoissa onkin paljon kysymys juuri tästä. Ne myös varaavat synnistä ja sen luvallisuudesta, siis koettavat johdatella ajatuksiamme mielummin siihen mikä rakentaa kuolematonta sielua kun siihen joka saattaa viedä mukanaan turhille teille ja synnin luvallisuuteen.
Tietysti on eri asia, jos synniksi saarnataan sellaista, joka ei syntiä ole ja joka selvästi kuuluu ehdonvallan asioihin, tällöin mennään metsään niin että kolisee. Näitä mainittuja syntilistoja elävä kristillisyys ei tarvitse.
Tuo I-like-munkki-nimimerkillä kirjoitettu viesti ei ollut minun kirjoittamani, jos Charis sitä luulit. Tosin pidin ja pidän sitä oikeaanosuvana ja viisaana kirjoituksena.
Kirjoitushan käsitteli kokonaan juuri ehdonvallanasioiksi luokiteltavia asioita. (En ole koskaan vielä huomannut, että kukaan vakavasti otettava kirjoittaja puolustelisi täällä ihmisen oikeutta tehdä syntiä. Ongelmia aiheuttavat nimenomaan ehdonvallanasioiden ja moniselittesiten elämäntapakysymysten yksioikoinen tulkitseminen ja kohtelu ikään kuin ne olisivat syntiä)
Niiden vahingollisuuden arvioimisessa ja ennustamisessa ei oikeastaan ole muuta keinoa, kuin mahdollisimman avoin ja erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia aidosti kuunteleva ja arvostava keskustelu. Sellaista itse kovasti kaipaisin vl-liikkeeltä nykyisin, kun ollaan paikoin melko sekavassa jumiutuneessakin tilanteessa uskon ja uskomusten ristipaineessa.
Lisäksi tuo heikko veli-perustelu tuntuu usein vähän kaukaa haetulta. (Ja korostan taas, että tietenkään ei ole oikein johdattaa "heikompaansa" synnin teille.) Mutta vl-liikkeessä ollaan joidenkin ihmisten ahtaalle laittamista perusteltu usein sillä, että vältetään pahentamasta heikkoa veljeä. Sellaiseksi ei yleensä kukaan itse ilmoittaudu, eli heikkoa veljeä on vaikea yksilöidä. Ja kun ollaan varottu pahentamasta tällaista "heikkoa veljeä", ollaan voitu uhrata samalla pitkä rivi muita veljiä (tai sisaria) laittamalla heidät niin ahtaalle, että he ovat menettäneet uskon näköalansa, vapautensa ja ilonsa.
Näin voisi kääntää Lutherin ajatuksen toisin päin; onko oikein, että jonkun anonyymin ja määrittelemättömän heikon veljen oletetun vapauden saavuttamiseksi vapaus viedäänkin suurelta joukolta muita säännöiksi muutettujen, sinänsä neutraalien elämäntapa-asioiden muodossa?
Tämän takia olisi tärkeätä ajatella aika tarkkaan, mistä heikkoihin veljiin vetoamisessa on kysymys. Oikeastiko joidenkin uskon varjelemisesta? Ja tapahtuuko se toisten kustannuksella siten, että asetetaan jotkut toiset ehdonvallan asioissa niin raskaaseen ikeeseen, että se voi olla heille ylivoimaista?
Kiva muuten Kalle tai oikeammin Charis nykyään, että olet pitkästä aikaa äänessä. Mukava huomata sekin, että olet rekisteröinyt nimimerkkisi. Se on aina positiivista.
täyttä potaskaa. Provo, sanon minä!
provo edustat? Oletko lakihenkinen vaiko vapaamielinen?
Se on totta, että apljon muutosa on tapahtunut ja on tapahtumassa koko ajan.
Siinä olet väärässä, että kaikki hyvät neuvot olisi pistetty syrjään. Ei kaikkia ole pistetty syrjään, vaan ainoastaan on alettu kriittisesti oikeassa hengessä kyseenalaistamaan niitä neuvoja ja sääntöjä, jotka vaikuttavat ihmisviisauden neuvoilta, eikä suinkaan ole Jumalasta lähtöisin.
..onko VL-kristillysyydessä sittenkin sääntöjä?? Kaikki aina toitottaa ettei ole mitään sääntöjä olemassa. Ihmettelevä?