lapsen hankkimista jos on kilpirauhasen vajaatoiminta?
Kannattaako
edes harkita
371721
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
kannattaa harkita ja toteuttaakin. Arvot ja olo pitää vaan olla kunnossa, niin onnistuu ihan kuin kellä tahansa.
Ainoa haitta siinä on että vajaatoiminta kulkee voimakkaasti suvussa, joten tyttärelle eritysiesti voi jossakin vaiheessa tulla vajaatoiminta. Mutta maailma on täynnä sairauksia, yhdellä vajaatoiminta, toisella diabetes, kuten yllä olevassa viestiketjussa. Ei sen eikä paljon minkään muunkaan takia kannata jättää hankkimatta lasta, jos kerran haluaa.
Niin... Onhan se kyllä toisaalta totta, että kyllähän esim. diabeetikotkin "saavat" hankkia lapsia. Mikä siis estäisi kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivää tekemään samoin? Onhan siihenkin lääkkeet, joita myöskin voi (käsittääkseni?) käyttää raskauden aikana...
vajaatoiminnan lääkettä tyroksiinia saa ja pitääkin käyttää raskauden aikana. Raskaana ollessa arvoja pitää vain seurata tiheämpään (3 kk välein), koska tarve voi kasvaa.
Tyroksiini ei ole siinä mielessä "lääke" että sillä olisi sivuvaikutuskia. Se on synteettisessä muodossa sitä hormonia, jota elimistöstä puuttuu.
Jos vajaatoiminta on autoimmuuniperäistä, tällöin suvussa on yleensä myös reumaa, fibromyalgiaa, keliakiaa, diabetestä jne. eli periyttää usein muutakin kuin vain "melko harmittoman" vajiksen.
meillä on autoimmuuniperäinen mutta ei ole noista ongelmista mitään, paitsi kyllä täytyy myöntää että eräässä erittäin stressaavassa elämänvaiheessa (vielä oli vähän elämäntavatkin rempallaan) epäiltiin että eräällä perheemme jäsenellä olisi Sjögrenin syndroomaa. Se hävisi ajan myötä lääkityksellä ja rauhallisemmalla elämällä. Omat nivelkipuni ovet tulleet ja menneet. Kyllä niihin voi vaikuttaa, eikä niiden takia pidä lapsen tekoa jättää.
Elämä on elämisen arvoista ja lapset ihania. Yhdestäkään en luopuisi!
jos sairauksien pelossa jättää lapset hankkimatta, niin silloin ei pitäisi kenenkään hankkia lapsia: entä jos tulee lintuinfluenssa ja iskee lapseen, tai stressaantuu ja tulee mahahaava? Tai sattuu onnettomuus, auto ajaa päälle tai katolta putoaa jääkokkare päähän. Tai peräti maailma liikakansoittuu. Heh, siinä sinulle mietittävää!
jos sinulla on noin pahat pelot etkä uskalla hankkia niiden takia lapsia, siitä kannattaisi keskustella asiantuntijan kanssa. Ja oikea palsta ei ole tämä vaan tuo:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=1500000000000124&subcat=719
Alkuperäiselle kysyjälle: siitä vaan lapsia hankkimaan. Ne tuovat iloa paljon paljon enemmän kuin murhetta.
Olen 1-tyypin diabeetikko ja autoimmuuniperäinen kilpirauhasen vajaatoimintakin ovella kolkuttelee. Omassa suvussani ei ole kenelläkään ollut 1-tyypin diabetesta tai kilpirauhasvaivoja ja silti olen näin "viallinen" painos. Olisivatko vanhempani voineet mitenkään tietää, että näin sairaan lapsen maailmaan pyöräyttävät?
Aion uskaltautua joku päivä lapsia hankkimaan, sillä en mielestäni ole sairas. Saan lääkettä, joka korvaa insuliininpuutokseni ja joku päivä varmaan kilpirauhasenikin tuottamia hormoneja joudutaan korvaamaan. En siis käytä lääkkeitä sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan elimistööni vain laitetaan juttuja, jotka sieltä puuttuvat.
Jos lapseni sairastuu mainitsemiisi sairauksiin, en totisesti tunne siitä syyllisyyttä. Toki olen surullinen, jos lapseni sairastaa, mutta itse elän diabeteksen kanssa eikä se ole elämääni mitenkään rajoittanut, joten miksi olisin kauhuissani, että se pilaa lapseni elämän?
Kaiken lisäksi on todettu, että vanhemman diabetes tms. ei lisää kovinkaan paljon lapsen riskiä sairastua tautiin. Oli ihminen kuinka sairas tai terve tahansa, ei hän voi varmuudella tietää, saako terveen vaiko sairaan lapsen.
Hyvin kirjoitit, että eihän ihminen voi tietää sitä, saako terveen vai sairaan lapsen; tarkoitan nyt lähinnä sitä, että terve ihminen voi saada sairaan lapsen, ja miksei sairas ihminen voisi saada terveen sitten?
Lapsellani on melkoisen kivulias reuma ja hän tietää että olen "periyttänyt" sen hänelle. En siis puhu turhaan että kannattaa miettiä asiaa.
Olen pahoillani lapsesi puolesta, mutta jos lapsesi syyttää sinua, jossakin on mennyt jotakin pieleen. Hänen kannattaisi ehkä keskustella asiantuntijan, siis psykologin kanssa (enkä sano tätä pilkantekona, vaan ihan vakavasti) sillä jos koko elämänsä kantaa kaunaa vanhemmilleen omasta sairaudestaan, se kuluttaa ihmistä valtavasti.
Ja toinen asia on, että jos sinun lapsellasi on paha reuma, ei voi ajatella että kaikki kilpirauhasen vajaatoimintaa potevat jättäisivät sen vuoksi lapset tekemättä.
Mietin vielä reuman periytyvyyttä. Ne reumaa sairastavat ihmiset, joita itse tunnen, eivät ole osia pitkästä reumapotilaiden ketjusta vaan yksittäisiä tapauksia suvuissaan. Mikä siis on perinnöllisyyden ja ympäristön vaikutus reumaan, onko sitä tutkittu. Ja erityisesti onko perinnöllisyys sinun kohdallasi selvää? Myös asiantuntijoiden mielestä?
Suvussamme on autoimmuunisairauksia joka lähtöön ja perinnöllisyysasiantuntija on sanonut että ne eivät ole erillisiä sairauksia vaan tavallaan samaa eli oli mikä tahansa autoimmuunisairaus niin saattaa periyttää sitä eteenpäin.
Tiesin että voisin saada sairaan lapsen ja tein silti. Et ilmeisesti tiedä miten kivulias sairaus reuma voi olla ja silloin kyllä ihminen voi joskus toivoa ettei olisi syntynytkään. Tyttäreni saa kiputerapian ohessa kyllä muutenkin henkistä terapiaa jaksaakseen. Teini-ikäisenä tulee sanottua vanhemmilleen kaikenlaista joten ymmärrän kyllä häntä.
Jos käsken miettimään jotain asiaa, ei se tarkoita että sanoisin ettei lapsia kannata hankkia. Kannattaa vain todellakin ottaa huomioon monta asiaa. Meillä on myös adoptiolapsi kolumbiasta. Oman sairauteni vuoksi toisen lapsen synnyttäminen ei olisi ollut viisasta ja en halunnut periyttää mitään enää eteenpäin. Maailmassa on paljon äidittömiä lapsia jotka kaipaisivat rakastavaa kotia. Olen sitä mieltä että jos ei voi rakastaa lasta ihan lapsen itsensä vuoksi vaan hankkii lapsen jostain itsekkäistä syistä, ei ole valmis äidiksi.
" Olen sitä mieltä että jos ei voi rakastaa lasta ihan lapsen itsensä vuoksi vaan hankkii lapsen jostain itsekkäistä syistä, ei ole valmis äidiksi."
Mikä sinä olet toisten motiiveja arvuuttelemaan. Ja syyllistämään. Varsinkaan ihmisten joita et tunne kuin parin viestin verran.
Voit kaunistella omia motiivejasi, mutta kyllä se on biologia joka pistää ihmisen lisääntymään. Joku voi sen sitten kääntää niin että ottaa omiensa lisäksi tai sijasta adoptiolapsen jostain muualta maailmasta. Mutta jos siinä kokee olevansa hyväntekijä, niin väärät on motiivit. Sen verran olen adoptioasioista perillä.
Halu saada lapsi on ihmisellä niin sisäänrakennettu, että siitä ei pidä etsiä sellaisia motiiveja joita siinä ei ole.
Ymmärrän murroikäisesi protestoinnin. On hyvä että hänellä on terapiaa.
Mutta eiköhän tämä pelottelu nyt jo riitä. Asian vatvominen ei hyödytä alkuperäistä kysyjää.
Tuskinpa tuo reumaisen lapsen äiti haluaa syyllistää tai kieltää lapsia tekemästä, hän vain haluaa tuoda esille asian että sairaudet voivat todellakin periytyä. Reuma on rankka sairaus, olen sivusta seurannut erään reumaperheen elämää :(
Itsellä on vajis mutta lievä sellainen. Olen harkinnut sekä omia lapsia että myöskin adoptiota, tosin en siitä syystä että en saisi omia lapsia tai pelkäisin heidän sairastuvan. Veljelläni on muuten skitsofrenia ja sekin on autoimmuunisairauksia ja periytyy, tosin ympäristötekijätkin vaikuttavat. Hän on sanonut ettei hankkisi lapsia.
On jokaisen oma asia tekeekö lapsia vaiko ei. Näin eilen perheen joka oli kokoa "kääpiö" eli isä ja äiti pieniä ja lapsi myös. Jalatkin olivat vääntyneet ja paksut silmälasit. Tuli sitten mieleen onko heillä ollut oikeus tehdä sairas ja erilainen lapsi ja syyttääkö lapsi joskus heitä siitä että on syntynyt maailmaan... monenmoista on.
Laitoit taas miettimään sitä miten tosiaan asian laita on: onko ihmisellä todellakin jokin sisäänrakennettu systeemi lisääntymistarpeeseen? Miten selittyy se paljon puhuttu "vauvakuume" - onko se täysin biologista vai vaikuttaako siihen esim. se että näkee paljon vauvoja, niitä on muillakin, joten ajattelee että itselläkin pitäisi olla, tai että yhteiskunta vaatisi lisääntymään tms.? Mietin vakavasti asiaa, ikä olisi sellainen että periaatteessa ihanteellinen lapsen saannin kannalta - toisaalta eihän kukaan voi määritellä sitä mikä on kenellekin se ihanteellisin ikä, mutta ehkä biologiselta kannalta... Vaikea ymmärtää mistä se vauvakuume saa alkunsa, tietää että on kilpirauhasen vajaatoiminta, toisaalta se on hoidossa, joten ei kai sen silloin pitäisi mitenkään ainakaan estää lapsen hankkimista? Kuka oikeastaan sanoo kenellä on oikeus saada lapsi, ja kenellä ei? Pitäisikö odotella että kilpirauhasen vajaatoiminta jotenkin helpottuu tai paranee (jos nyt sellainen on mahdollista ylipäänsä)? Entäpä jos tilanne jatkuu sen osalta samanlaisena vuosikaudet, sitä vaan odottelee, ja yks kaks huomaakin sitten ettei enää tulekaan raskaaksi, kun on jo sen verran "vanha" (tarkoitan omassa tilanteessaan vanha, itse saamaan lapsia)? Vaikeita kysymyksiä... Pitäisikö vain ottaa riski, vai yksinkertaisesti luopua lapsihaaveista pitkäksi ajaksi, tai jopa kokonaan...!
vajaatoiminta on yleensä pysyvä eli lääkitys on lopunikäinen. Kun arvot ovat kunnossa, ei ole mitään syytä jarrutella lapsen hankkimista. Olet nyt tainnut lukea liikaa pelotteluviestejä. Täällä on vaikka kuinka paljon palstalla ihmisiä joilla on sekä vajaatoiminta että lapsia ja ilman sen kummempia ongelmia.
Ei kannata liikaa vatkata kaiken maailman murheita ja asioita. Ole yksinkertainen ja elämä on paljon antoisempaa ja helpompaa.
Eikä niissä ainakaan vielä ole samaa tautia ollut. Tiedän tapauksia kun suvussa ei ole ennen ollut sairauksia ja sitten joku sairastuu ! Terveetkin siis sairastuvat.
Ei siis voi sanoa että vajista sairastavat eivät voisi tai saisi hommata lapsia, ei kaikki ole niin yksinkertaista.
Pitäisikö kuitenkin neuvotella lääkärin kanssa ennen kuin lasta alkaa hankkimaan? Vai onko lääkärillä siihen mitään sanomista? Jos kerran itsekin tietää, että lääkeannos voi muuttua raskauden aikana, kun tyroksiinin tarve kasvaa vauvan myötä, eikä (kai?) sen kummempaa? Muistaa vain informoida lääkäriä, sitten kun itse tietää olevansa raskaana jossain vaiheessa? Täytyykö lääkitystä jo "varmuuden vuoksi" muuttaa (siis nostaa annosta) ennen raskauden mahdollista alkamista? Tuntuisi kyllä aika epätodennäköiseltä, mutta miten on asian laita - kertoisitteko te, jotka asiasta jotain tiedätte, tai joilla itsellään on henkilökohtaista kokemusta...?
17 vuotta. Lapsi neljäntoista. Ihan normaali raskaus. Terve lapsi. Itse kävin kilpirauhaskokeissa puolentoista kuukauden välein. Kerran jouduttiin annostusta isontamaan.
Sitten, kun oot raskaana, niin äitiysneuvolassa sanot, että tietävät laittaa sut kokeisiin usein.
Älä varmuuden vuoksi muuttele mitään.
Ai niin, tän kilpirauhasjutun takia menin äitiysneuvolaan tavallista aikaisemmassa vaiheessa.
Onnea matkaan!
älä tee asiasta suurempaa ongelmaa kuin se on. Lääkäriltä ei tarvitse kysyä "lupaa" lapsentekoon. Sen kuin vain yrittämään. Sitten vaan neuvolaan vähän aiemmassa vaiheessa kuten tuossa neuvottiin. Omatoimisia lääkityksen muutoksia ei tietenkään raskauden aikana pidä ruveta harrastamaan. Voi mennä ojasta allikkkoon.
Tutkikaa, lukekaa ja opiskelkaa, jotta osaisitte vaatia oikeata hoitoa.
Vuonna 1999 julkaistiin tutkimus lääketieteellisessä lehdessä joka osoitti, että riski synnyttää lapsi, jolla on alhainen älykkyysosamäärä, kasvaa nelinkertaisesti sellaisilla naisilla, joiden kilpirauhanen tuottaa raskauden aikana vähän hormoneja, verrattuna niihin naisiin, joiden hormonituotanto on normaali.
http://www.musckids.com/health_library/hrpregnant/hypoism.htm
"The American Association of Clinical Endocrinologists and the Endocrine Society both support thyroid function screenings for all pregnant women. Detection, early in pregnancy, may prevent the harmful effects of maternal hypothyroidism on the fetus.
Ideally, a woman should be tested for a thyroid disorder before becoming pregnant. If a woman is tested before pregnancy, she is more likely to have thyroid hormone levels in balance throughout her pregnancy."
Muutama kilpirauhaseen ja raskauteen liittyvä linkki
Hormones, Infertility, Pregnancy, Breastfeeding, Menopause & Thyroid
http://thyroid.about.com/od/hormonepregnantmenopause1/
Hypothyroidism Increases the Risk of Miscarriage
http://thyroid.about.com/cs/pregnancy/a/miscarriage.htm
Maternal thyroid peroxidase antibodies during pregnancy: a marker of impaired child development?
http://jcem.endojournals.org/cgi/content/abstract/80/12/3561
Autoimmune Thyroid Disease and Pregnancy
http://www.emedicine.com/med/topic3261.htm
Low thyroid levels during pregnancy may lower child's IQ
http://www.cnn.com/HEALTH/women/9908/18/hypothyroidism/
Hypothyroidism in pregnancy affects babies' intelligence
http://bmj.bmjjournals.com/cgi/content/extract/319/7209/533/a
Fetal Loss Associated With Excess Thyroid Hormone Exposure
http://jama.ama-assn.org/cgi/content/abstract/292/6/691
Impact of Ovarian Hyperstimulation on Thyroid Function in Women with and without Thyroid Autoimmunity
http://jcem.endojournals.org/cgi/content/abstract/89/8/3808
Thyroid Problems May Be a Cause of Very Preterm Delivery; May Warrant Screening
http://www.thyroid.org/professionals/publications/news/04_10_01_stagnaro_green.html
Thyroid Disease in Pregnancy and Fertility
http://cpmcnet.columbia.edu/dept/thyroid/pregnant.html
Thyroid antibodies and pregnancy loss
http://www.merck.de/servlet/PB/menu/1356910/index.html
Lisää aiheesta löytyy avainsanoilla "pregnancy thyroid tai thyroid pregnancy"
Terkuin Kylmis
Täytyy varmaan tosiaan sitten ottaa yhteyttä neuvolaan aikaisemmassa vaiheessa. Kunhan nyt ensin tämä asia tulisi ajankohtaiseksi... Seurantahan se varmaan on kaiken A ja O, jotta annos saadaan sopivaksi. Eihän tämä kilpirauhasen vajaatoiminta kuitenkaan pois sulje lapsen hankintaa, ei ole mitään "ehdotonta kieltoa", ettei lasta saisi hankkia (esim. terveydelliset syyt; sellaiset että joko äidin tai sikiön terveys olisi vaarassa?) Eikös sikiö kehity ihan normaalisti, kun tyroksiinin annos vain on kohdallaan, ei mitään ongelmia pitäisi tulla?
Sinähän saat kilpirauhashormonisi lääkkeestä.
Kylmis harrastaa kilpirauhasta enemmänkin. En oo jaksanut lukea, mutta linkki tässä:
http://www.kilpirauhas.info/foorumi/index.php?sid=951bc624b640eaf8b497e2681048a102
Ei elämä pelkkää kilpirauhasta ole. Kuinka joku jaksaa.
Alkuperäiselle kysyjälle: mene vaan neuvolaan ja seuraa neuvolan kanssa arvoja. Jos rupeet kaikkia juttuja lukemaan, niistä menee ihan sekaisin ja voi vielä tehdä ihan vääriä ratkaisuja.
Hillitöntä pelottelua, en muuta sano.
Kylmäkalle kyllä tietää mistä kirjoittaa. Yleensähän täällä kirjoittelevat ja antavat neuvoja juuri sellaiset jotka eivät tiedä mitään muuta kuin omat kokemuksensa ja niistäkin vähintäin toinen puoli on luulottelua.
Jos jokainen käyttäisi tervettä järkeä, kukaan ei haluaisi lisääntyä, koska taudit yleensä periytyvät. Suomi on pieni sisäsiittola, jossa lähes jokainen on jotain sukua jollekin toiselle. Siksi samat taudit ovat yhä vain lisääntymässä.
Kyllä minusta tämä pelottelukampanja saa jo riittää. Tuntuu ihan että tässä nyt sabotoidaan. En tiedä kuka on tuo Kylmäkalle, ehkä nimensä veroinnen, mutta ei täällä pidä nostaa ketään ylimmäksi asiantuntijaksi. Meitä on paljon *naisia* jotka olemme vajaatoiminnasta huolimatta saaneet lapsia, terveitä, iloisia, hyvinvoivia lapsia. Mokoma rodunjalostaja menköön sinne mistä on tullutkin.
Kyllä tällä palstalla on paljon tietämystä ja kokemusta. Ei maailman tieto ole yhden ihmisen taskussa.
Lapsia hankitaan ja niitä tulee, olipa sairauksia tai ei. Raskaan kehitysvammat on ainoa minkä takia olisin ehkä itse jättänyt lapset hankkimatta. Muiden kanssa pärjää ja hoidot kehittyy. Eikä niitä edes välttämättä tule. Sekin kannattaa muitaa. Besserwisserit pysykööt lestissään.
"Mokoma rodunjalostaja menköön sinne mistä on tullutkin."
vielä lisää, kun tunnut niin hyvin tietävän aiheesta - ei se muuten olisi tullut mieleesi :)
Vaikka vaikutat ilkeältä ja toisista välinpitämättömältä ihmiseltä - omaan napaan tuijottajalta = muista viis asenne Aina päällä, niin toivotan kuitenkin sinulle Oikein Hyvää Viikonloppua :)
Voi Hyvin!
Terkuin Kylmis
Hei!
Meillä ainakin on esikoinen toiveissa ja "teon alla", vaikka sairastankin vajista. Nyt arvot tosin ok! Olen siis sairastunut siihen kr-poistoleikkauksen myötä, sitä ennen oli liikatoimintaa. Myös muutamalla muullakin suvun naisella on/on ollut liika- ja/tai vajaatoimintaa, joten valitettavasti taitaa olla perinnöllistä etenkin naisten keskuudessa... Ja yhdellä sisaruksistani on 1.tyypin diabetes, sekin kai samaa tautirypästä. :/
Olen kuullut, että vajaatoiminta saattaa olla yksi syy lapsettomuuteen ja keskenmenoihin, mutta asian pitäisi olla hoidettavissa lääkityksellä eli arvot kannattaa saada senkin takia kuntoon. Kysyin asiasta varmuuden vuoksi lääkäriltäkin, vastaus oli "hommiin vaan!", siis viimeisimpien arvojen oltua ihan normaalit. Vielä ei tosin ole mitään tuloksia tullut, mutta alle vuosi vasta yritettykin...
Ei muuta kuin vauvahanketta käyntiin vaan, jos muuten tuntuu hyvältä! :)
Sinullako ei siis enää ole lainkaan lääkitystä (vai käsitinkö väärin)? Paraneeko kilpirauhasen vajaatoiminnasta - tai siis, onko mahdollista parantua siitä? Kauanko se kestää (mikäli on tapahtuakseen), kannattaako "odotella"? Ja kuinka todennäköistä se paraneminen yleensäkin on?
Ei vajaatoiminta parane siinä mielessä etteikö tarvittaisi lääkitystä. Mutta siinä mielessä paranee että kun saa säännöllisesti tyroksiinia sen verran kuin elimistöstä puuttuu, ihminen on terve, "parantunut".
Kannattaa lukea vähän muualtakin kuin täältä. Netti on täynnä tietoa, kun laitat Googleen "kilpirauhasen vajaatoiminta" (myös lainausmerkit).
Laitoin Googleen "kilpirauhasen vajaatoiminta" ja sain 54 000 osumaa. Kyllä sieltä pitäisi tietoa irrota.
Siis... Olen lopun ikääni tyroksiinilääkityksellä, joten katson olevani "vajaatoimintainen", vaikka arvoni ovatkin nykyään kohdillaan eikä minulla ole vajaatoiminnan oireita enää! En voi jättää tyroksiinia poiskaan, koska minulta poistettiin koko kilpirauhanen, joka normaalisti tuottaisi tyroksiinia.
En siis ole enää sillä tavalla sairas, kuin ilman lääkitystä olisin. Eli oikealla lääkeannoksella voi tavallaan "parantua", vaikka lääkettä joutuukin popsimaan koko ikänsä... Ja kun arvot ovat kohdillaan, niin raskautuminenkin käy ehkä helpommin (??) ja keskenmenojen riski pienenee.
Tulipa selostus. Toivottavasti saat jotain ideaa tuosta. :)
Kiitos kun vastasit kysymykseeni. Tottahan tuo...
Ok, täytyypä googlettaa. Hyvä kun annoit ohjeen, en tiennyt että lainausmerkkejä täytyy käyttää.
Googleen jos laittaa lainausmerkit, tulee vain sellaiset hitit joissa sanat on ihan peräkkäin, esim. "minä ja maija", mutta jos ei laita lainausmerkkejä, tulee kaikki hitit joissa jossakin kohtaa esiintyy sanat: minä ja maija.